Juhannuksen sukulaissatoa: ihasteltiin serkun nerokasta, pientä poikaa ja tykättiin kovasti pikkuisen tyttösen oksennuksesta housuilla. Sen lisäksi kuultiin uutisia toisesta serkusta, joka on saamassa lapsen. Se hänelle sallittakoon kypsässä 31 vuoden iässä, olisi tosin helpompi olla olematta katkera mikäli sukulaisjuorut olisivat osanneet kertoa vain yhden isäehdokkaan ja pitkän lapsenyrittämisputken.
Muun ajan juhannus oli harvinaisen rentouttava kokemus. Saimaan saaressa toisen lapsettoman pariskunnan kanssa viettämämme juhannusaatto ei olisi voinut sujua paremmin. Aina toisinaan on nautinnollista, kun ei lähimailla ole yhtäkään alle 30-vuotiasta. Kun suurimmat murheet koskevat aihetta grillataanko niemen kärjessä vai tuulen suojassa mökin takana. En jaksa muistaa milloin viimeksi olisin onnistunut rentoutumaan niin tehokkaasti. Harmi vain, että saaresta palatessamme saimme heti silmille yllä mainitut sukulaisihmiset.
Eihän se heidän vikansa ole, että minä olen toivottoman katkera. Eivät he edes tiedä salaisista ajatuksistani ja inhostani. Tai no, en ehkä ihan aina ole osannut piilottaa ajatuksiani, mutta olen yrittänyt parhaani mukaan selitellä lipsahduksia. Teen elämästäni hankalaa ihan itse, tiedän sen. Oma pääni sekoilee ja ahdistuu. Vaikka serkun vaimo onkin rasittavan kovaääninen ja päällekäyvä ihminen, on se sattuma, että juuri hän on onnistunut saamaan lapsia lähiaikoina. On oma ongelmani, että minun on vaikea sulattaa niin suuri onni niin ärsyttävälle ihmiselle.
Millä saisin itseni kuuntelemaan järjen ääntä ja lopettamaan tämän katkeran pyörittelyn päässäni? Näen silmissäni rauhallisen niityn siellä, missä olen lakannut katkeroittamasta itseäni itsesäälillä ja kateudella, mutta en vain osaa lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti