keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Huomioita Lintsillä

Kävin eilen kummipojan kanssa Linnanmäellä. Joka kesä vien kummipojan johonkin huvitukseen ja vietämme päivän yhdessä.

Ikäväkseni huomasin, että olen vanha. Minulla oli suuria vaikeuksia pysyä kymmenvuotiaan pojan vauhdissa. En kyennyt juoksemaan portaita ylös enkä rynnimään laitteesta toiseen. Kävelyni hidastui mitä pidemmälle iltapäivää kului ja varmasti turhautin pojan matelemalla, kun saman ajan olisi voinut käyttää laitteissa. Jonoja ei ollut juuri missään, koska oli kylmä ja sateinen sää, joten saimme vain kulkea suoraan laitteesta toiseen.

Huomasin myös harmikseni, että toisin kuin vielä muutama vuosi sitten Linnanmäellä käydessäni, tänä vuonna yksikään puiston nuorista työntekijöistä ei katsonut minua kiinnostuneesti. Sen sijaan pari noin nelikymppistä yksinhuoltajaisää tuli juttelemaan kanssani. Asiaan toki saattoi vaikuttaa seurassani ollut lapsi, mutta olen ennenkin vienyt lapsia huvipuistoon ja pitänyt silti silmäpeliä työntekijöiden kanssa.

Aloin miettiä katsoivatko työntekijät käsiäni. Väkisinhän he näkevät käteni, kun ojennan ryppyisen ranteeni näyttääkseni ranneketta joka laitteella. En kyllä usko kovin monen heistä kiinnittäneen huomiota millainen käsi on.. Toisaalta jos itse olisin tuollaisessa työssä, hupiani olisi katsella ja vertailla ihmisten ojentamia käsiä varsinkin noin hiljaisena päivänä.

Olen jo pidemmän aikaa kyttäillyt ihmisten käsiä, koska itselläni on omituiset rypyt ranteissa, joita en ole löytänyt keneltäkään muulta. Ja sitähän sanotaan, että ihmisen iän voi nähdä erityisen hyvin käsistä. Siksi fanaattisesti rasvaan käsiäni ja erityisesti ranneryppyjäni. Huomasin, että rypyt korostuvat ajaessani autoa ja olen nyt tukeutunut siihen selitykseen ryppyjen synnystä. Se myös selittäisi miksi kavereillani ei ole samanlaisia ryppyjä; he eivät aja autoa yhtä paljon kuin minä. Valitettavasti selityksen huono puoli on, etten voi asialle mitään. En voi lakata ajamasta autoa enkä jaksa pitää ratista kiinni tuntikausia ranteet suorana.

Nyt Lintsireissun jälkeisenä päivänä huomaan jalkalihaksieni olevan täysin jumissa. Erityisesti etureidet tuntuvat olleen ahkerassa käytössä huvipuistossa. Eipä tullut mieleeni venytellä moisen reissun jälkeen ja nyt se kostautuu. Toisaalta kipu on ihan mukava muistutus siitä, että olen liikkunut enkä vain laiskotellut tällä viikolla. Muuten onkin mennyt laiskottelun puolelle sekä viikonloppuna että alkuviikosta. Katsotaan huomenna mitä punnitus näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti