Rumuus

Tulin tässä ajatelleeksi rumuutta ja kauneutta. Olen oikeastaan jo vuosia miettinyt mikä on kenenkin mielestä kaunista ja mikä ei. Viime aikoina pohdintani on osunut erityisesti pariskuntiin ja niiden muodostumisen periaatteisiin, koska olen katsonut tv-sarjoja, joissa pariudutaan tiheään.
Puhun nyt lähinnä kasvoista ja kehon kokonaisuudesta, en vaatevalinnoista, meikeistä, lihavuudesta tai laihuudesta.

Minulla on inhottava ja pinnallinen ajatus, että rumat ihmiset pitäisi liittää yhteen toisten rumien ihmisten kanssa ja kauniit kauniiden kanssa. Kun näen tosielämässä tai telkkarissa ruman suutelevan kauniin kanssa mietin mitä he toisissaan näkevät, miksi he ovat yhdessä. Toki saatan miettiä sitä kaikkien parien kanssa, mutta ulkonäön selkeä ero saa minut erityisen usein pohtimaan asiaa.

Järkeni sanoo, ettei pohdinnassani ole mitään mieltä. Ensinnäkin kaikilla ihmisillä on oikeus parisuhteeseen ja onneen kenen kanssa tahansa. Myös rumilla. Toiseksi rumuus on aina katsojan silmässä. Itse pidän esimerkiksi näyttelijä Sandra Oh:ta rumana (leuaton lattanaama), mutta hänet on listattu maailman kauneimpien joukkoon.

Kolmanneksi, pidän itseäni rumana ja silti koen ansaitsevani parisuhteen ja onnen siinä missä kuka tahansa muukin. Ja vieläpä komean mieheni kanssa.
Neljänneksi, rumuuteen ja kauneuteen vaikuttaa myös asenne ja ilmeet. Sama ihminen voi olla kaunis ja ruma riippuen miten ”kantaa itsensä”; onko hyvä ryhti, iloinen ilme, nyrpistynyt nenä pystyssä, ryhti lyhistynyt ja masentunut, pelokas, silmissä tuiketta vai ei. Ja niin edelleen.

Mistä omituinen ajatukseni ja lievä inhontunteeni rumiksi kokemiani ihmisiä kohtaan tulee? Olen pyöritellyt ajatusta päässäni ja olen päätynyt vain yhteen ratkaisuun (mikä ei kata kokonaisuutta, vaan on vasta alku). Huomaan pitäväni rumana liian itsevarmoja sekä liian epävarmoja ihmisiä. Erityisesti, jos näillä ihmisillä on kasvoissaan jokin piirre, josta en pidä, kuten liian iso nenä. Nyrpistelevät, itsekkäät ja töykeät ihmiset ovat rumia. Samaten kyyristelevät, kaikkea pelkäävät. Molemmat tunnetilat aiheuttavat sen inhontunteen sisälläni, eli kyse ei niinkään ole ulkonäöstä, vaikka sen siihen yhdistän.

Tässä on jälleen sisäisen kasvun paikka. Sitä huomaa olevansa niin keskeneräinen ihminen, kun vähänkin alkaa pohtia omien automaattisten ajatustensa ja tunteidensa lähteitä. Rumuus on yksi näkyvimmistä asioista, joita pitäisi jaksaa sietää, eikä aina kääntää katsettaan pois, kun Sandra Oh Greyn Anatomiassa suutelee vastanäyttelijäänsä.