maanantai 21. tammikuuta 2013

Elämässä sattuu eikä tapahdu

Olen päässäni kirjoittanut lukemattomia blogitekstejä päivittäin. Olen käynyt täällä lukemassa rohkaisevia kommenttejanne kuin en kykenisi normaaliin elämään ilman tukeanne. Silti en ole saanut yhtäkään uutta tekstiä julkaistua. En kykene kertomaan itsestäni kenellekään tällä hetkellä. En halua, että ihmiset tietävät mitä päässäni liikkuu. Järjellistä syytä pelolleni en ole löytänyt.

Välttelen ihmiskontaktia, jotta minun ei tarvitsisi esittää pirteää ja "tavallista". Esittäminen on juuri nyt liian raskasta mutta en myöskään halua muiden näkevän todellista olotilaani. En ole enää niin ahdistunut kuin vielä viime vuoden puolella ja aivot kaipaavat älyllisiä tehtäviä eli ovat heränneet horroksestaan. Vielä kun saisi muun kropan toimimaan ja ihmisten kohtaamispelon pois, olisin taas yhteiskuntakelpoinen.

Kaikesta huolimatta lapsenhankintahoidot jatkuvat. Viimeinen hoitokerta alkanee helmikuussa lyhyellä kaavalla. Lääkkeet on hankittu ja nyt vain odotellaan osuuko kuukautiset sopivaan päivään, jotta pääsemme aloittamaan. Punktioita tehdään vain kolmena päivänä viikossa, joten kuukautisten täytyy alkaa niihin päiviin sopivasti. Lisäksi silloin pitää olla aikaa tehdä punktio. Polilla jaetaan potilaat johonkin ryhmiin, joille varataan tietty määrä punktioaikoja ja mikäli muut ryhmäläiset ehtivät varata ajat ensin meidän hoitomme siirtyy. Ilmeisesti on lääkärien ajan maksimointia, että varataan ryhmälle potilaita hiukan liian vähän aikoja, kun kaikilla ei kuitenkaan tule kuukautiset tasan samaan aikaan. Tai jos tulee niin voi voi.

Silti olen ihan tyytyväinen, että lähdettiin lyhyeen hoitokaavaan tällä kertaa. En olisi kestänyt pitkän hoidon sivuvaikutuksia tässä mielentilassa. Mieluummin jännitän saadaanko hoitoa ensi kuussa vai ei kuin kestän ne mielialavaihtelut.
Lisäksi olemme menossa adoptioinfoon helmikuussa. Vielä ei ole täysin varmaa lähteekö mieheni adoptioprosessiin mukaan, mutta suostui lähtemään infoon kuulemaan lisää mitä prosessi pitää sisällään. Jännittävä helmikuu siis tiedossa. Mikäli tänne alkaa ilmestyä tekstiä useammin tiedätte oloni kohentuneen nykyisestä, mutta vähintään kerron mitä hoitosaralla tapahtuu.