torstai 28. helmikuuta 2013

Kasviksia välillä

Blogijumitukseni syy on selkeä. Tämä on ollut paikka työstää ajatuksiani, saada vertaistukea, purkautua turvallisesti. Viimeisten kuukausien aikana minulla on ollut kaikilla elämänalueilla suuri tarve kääntyä sisään päin, pohtia asioita ihan vain yksin. Arvioida koko elämäni uudelleen. Siksi olen vetäytynyt kaikesta sosiaalisesta, mukaan lukien tämä blogi. Nyt minusta tuntuu, että olen pääsemässä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen itseni kanssa. Siitä lisää myöhemmin kun ajatukset ovat selkeytyneet vähän paremmin.

Viime aikoina olen pyrkinyt lisäämään kasvisten syöntiä reilusti. Tätä ennen olen syönyt ruuan sisältämän kasviksen lisäksi aina noin puoli kiloa päivässä vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Nyt yritän syödä ainakin kilon päivässä ja erityisesti marjoja. Kuulemma sen pitäisi auttaa alkion kiinnittymiseen. Myös proteiinia pitää saada enemmän. Yrittänyttä ei laiteta.

Otin vanhat niksit käyttöön kasvisten lisäämisessä. Joskus vuosia sitten laiskotti enkä jaksanut lähteä kauppaan, mutta kaapissa ei ollut leivänpäällisiä. Sain silloiselta kämppikseltäni rasvaa (jota en siis itse normaalisti koskaan käytä) paahdetulle ruisleivälleni ja hän ehdotti kokeilemaan porkkanaraastetta, jota oli juuri tekemässä ruokaansa. Itselläni kaapissa oli raejuustoa, joten lisäsin sitäkin leivälle. Siitä tuli mielettömän hyvää. Nyt otin reseptin käyttöön vuosien unohduksen jälkeen. Monta kärpästä yhdellä iskulla: täysjyväkuitua, proteiinia, kasvista. Paksu kerros porkkanaraastetta lisää kasvisten käyttöä huomaamatta verrattuna kevyisiin kurkkuun ja salaatin lehtiin leivällä.

Toinen vanha niksi on kotoa opittu mutta sittemmin laiminlyöty. Isälläni on tapana syödä puolukkasosetta lähes kaikkien ruokien kanssa. Itse olen käyttänyt sitä lähinnä pinaatti- ja kaaliruokien yhteydessä. Nyt olen kokeillut lisätä sosetta kaikkeen syömiseen nuudelikeitosta munakkaaseen. Taas ihan huomaamatta kasvaa päivän kasvisannokseni. Mielestäni parasta puolukkasosetta syntyy, kun lisää soseutettuihin puolukoihin ihan hivenen sokeria. Puolukka on kirpeää, mutta vain kokonaisena. Mitä paremmin sen soseuttaa sitä makeampaa siitä tulee ilman makeutusaineitakin.

Olen alkanut laiskistua smoothien tekemisessä. Proteiinien kannalta olisi hyvä syödä paljon rahka-raejuusto-marjasekoitusta, mutta maidolle herkkä vatsani on viime aikoina vastustanut ajatusta. Smoothiet olen tehnyt itse tehosekoittimella mehuun, mutta laiskuus vaivaa. Laitetta on rasittavaa pestä koko ajan ja se pitää hirveää meteliä käytettäessä. Hankin sen kymmenisen vuotta sitten jäämurskauskyvyn takia – silloin tärkeintä oli tehdä alkoholijuomia murskatuilla jäillä. Eikä ehjää laitetta viitsi heittää pois vain siksi, että nykylaitteet on helpompia pitää puhtaana ja pitävät vähemmän meteliä. Onnekseni löysin kiertotien. Valmissmoothiet kaupan hyllyltä.

En yleisesti ostele hirveästi valmiita smoothieita, koska pidän niitä pääasiassa rahantuhlauksena. Mutta kun löysin kaupasta isompia pakkauskokoja en voinut olla innostumatta. Ihastuin kovasti Innocentin mango-passionhedelmäsmoothieen (750ml). Sen rakenne ja maku on juuri kohdillaan, hinta aika suuri mutta menköön silloin tällöin. Laitoin suoraan pakkasesta kulhoon mustikoita, lakkoja, karpaloita, ahomansikoita, vadelmia ja punaherukoita ja päälle smoothieta. Ei voi helpommaksi mennä. Tällä viikolla yritin Prismasta löytää samaa tuotetta, mutta ei kuulunut valikoimiin. Sen sijaan otin Ekströms Delin appelsiini-mango smoothien (1l). Hirveä pettymys. Kuin banaanilla makeutettua appelsiinimehua joisi. Pelkkää vetistä litkua. En voi suositella. Mehuksi ihan ok-makuista mikäli makeasta pitää, mutta mehua saa halvemmallakin litrahinnalla.

Nyt pitäisi jaksaa pilkkoa kasviksia salaattiin. Ajattelin laittaa raejuuston lisäksi siihen ainakin jääsalaattia, tomaattia (olivat edullisia torilla), greippiä ja paprikaa, ehkä kurkkua ja jotain muuta mikäli siltä näyttää. Kevyttä perussalaattia ilman erikoisuuksia. Sen kanssa on hyvä syödä miehen eilen kokkaamaa munakokkelia kidneypavuilla.
Jos teillä on muuten hyviä ideoita guacamolen jatkokäytölle, otetaan vastaan. Siihen laitettiin avokadon lisäksi tietääkseni vain sitruunaa, valkosipulia ja suolaa. Meillä jäi juhlista aika määrä sitä enkä itse pidä sen mausta raakana. Siispä mietin jos sen saisi piilotettua ruokaan jotenkin.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Tulevaisuus mielessä

En uskaltanut kirjoittaa vielä viime viikolla asioista kun kaikki oli epävarmaa, mutta tämän päivän posti toi uutisia. Keskiviikkona kohtuuni siirrettiin oikein hyvälaatuinen alkio, mutta kolmesta muusta alkiosta yksi oli lakannut kasvamasta ja toinen olikin monitumainen. Kolmas oli vasta kaksisoluinen eli sen piti vielä kasvaa ennen pakastamista.

Elin viime viikon lopun siinä ajatuksessa, että hoidot loppuvat tähän kohdussani nyt olevaan yksilöön. Tänään posti toi kuitenkin pakastussopimukset eli pieni alkiomme taisteli ja pysyi elossa. Meillä on sittenkin vielä yksi mahdollisuus tulevaisuudessa raskauteen.

Adoptioinfossa saimme perustietoa adoptoinnista ja hakukaavakkeet. Mies ei ole vieläkään täysin vakuuttunut adoptoinnista, elän toivossa sen suhteen. Pitkä matka ollaan tultu, asiasta on puhuttu vuosia ja mies on tehnyt paljon töitä selvittääkseen miksi adoptio on ollut niin vastenmielinen ajatus alkujaan. Kaiken takanahan on aina se oma lapsuus...

Joka tapauksessa tarkoituksemme on laittaa hakemus eteen päin. Käsittelyssä kuluu muutama kuukausi ja se aika miehellä on perumiseen, mikäli hänestä siltä tuntuu. Emme toki pistä hakemusta vireille ennen kuin olen tehnyt raskaustestin. Emmekä voisikaan, sillä menee aikaa hankkia lääkärintodistuksia. Hakemus on naurettavan vanhanaikainen monessa mielessä ja mieleni tekisi kommentoida moniakin kohtia. Kaikkein typerintä on lukuisien lääkärintodistusten pakkohankinta. Rahaa pitää pistää satoja euroja lääkäreissäkäynteihin vain saadakseen nimiä papereihin. Hällä väliä etteivät lääkärit ole ennen nähneet minua eivätkä tiedä minusta mitään. Kunhan saadaan virallinen titteli nimen perään.

Tietenkin vanhemmaksi aikovan pitää olla tarpeeksi terve pysyäkseen elossa lapsen kasvuiän, mutta minusta olisi paljon mielekkäämpää näyttää hoitavan lääkärin edelliskäyntien selostukset tai viime vuosina tehdyt hoitotoimenpiteet kuin hakea jonkin erikoislääkärin mitäänsanomaton lausunto. Hoitava lääkäri kun kunnallisessa systeemissä on aina yleislääkäri eikä erikoislääkäri. Ei lääkkeillä hallinnassa olevien sydänasioiden takia tarvitse tuhlata erikoislääkärin aikaa joka kolmas kuukausi reseptin uusinnan aikaan.

Kiukuttaa erityisesti siitä syystä, että vuosikausia täysin oireettoman reumani takia pitää käydä erikseen reumalääkärin lausunto hakemassa (jollaista minulla ei tällä paikkakunnalla ole koskaan edes ollut), kokonaan hallinnassa ja hyvässä hoidossa olevien sydänongelmien takia minun pitää etsiä sisätautilääkäri jostakin ja endometrioosin takia tarvitsen lausunnon gynekologilta. Mikään näistä ei häiritse normaalia elämääni lääkkeiden syöntiä ja reseptinhankintaa (pelkästään siis sydänasioihin) enempää. Kaikki nämä voisi nähdä lukemalla vaikkapa lapsettomuustutkimuksiin liittyvät paperit, koska niiden takia asiat jo selvitettiin järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla. Mutta ei vahingossakaan voi päästä niin helpolla.

Infossa tuli myös väkisin mieleeni, että vaikka koko ajan puhutaan lapsen edusta ja oikeudesta hyvään lapsuuteen, jotkut käytännöt tuntuvat olevan olemassa vain tavan vuoksi tai jotain byrokraattia miellyttämässä. Niissä ei löydy mitään lapsen etuun viittavaa, joissain tapauksissa jopa päin vastoin. Aivoni askartelivat tahtomattani byrokratiaviidakon selventämiseksi ja prosessin nopeuttamiseksi - mikä on lapsen etu myös! - ja mielestäni keksin siinä tunnin luennon aikana parikin hyvää ajatusta millä toimintaa voisi tehostaa tinkimättä tiukasta vanhempien seulonnasta.


Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuli tästä alkiosta nyt lasta tai ei, minä olen valmis jatkamaan adoption tiellä. En halua tuomita lastamme olemaan ainoa lapsi ilman sisaruksia. Mieheni iän vuoksi meidän täytyy lähteä adoptioprosessiin nyt, mikäli haluamme pienen lapsen. Pakastettu alkio saa odottaa pakkasessa adoptioasian etenemistä hetken aikaa.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tulokset

Eilen saatiin punktiossa 12 munasolua, joista käyttökelpoisia oli 8. Näistä taas 7 hedelmöittyi mutta vain 4 kelpaa jatkoon. Huomenna yksi niistä kohtuun. Munasoluja otettiin ainoastaan oikealta. Vasemmalla oli se yksi, mutta sen saaminen olisi vaatinut endon sörkkimistä, joten ei maksanut vaivaa.

Pyysin punktiota ilman rauhoittavaa lääkettä. Suoneen tökättävä kipulääke vähän sumensi olotilaa, mutta pysyin kohtuullisen tolkuissani. Kivuliasta oli kuten aina, mutta mieli selkeämpänä ensimmäistä kertaa tajusin koko toimeenpiteen ajan mitä oikein tapahtui. Jälkikäteen sain pelkästään parasetamolia suoneen. Nukuttuani noin tunnin heräämössä olo oli jo paljon parempi.

Kipu oli kova koko eilisen, kuten on vielä tänäänkin, mutta mieluummin kova kipu kuin se hirvittävä pahoinvointi. Halusin kotiin eikä hoitaja tällä kertaa pakottanut syömään kipulääkkeitä ennen lähtöä. En myöskään tarvinnut antibioottia suoneen, koska endoon ei osuttu ollenkaan. Ensimmäinen kerta tässäkin. En toistaiseksi pysty kävelemään täysin suorassa enkä seisomaan paikoillaan, mutta makaaminen ja istuminen sujuvat kelvollisesti. 1g parasetamolia neljästi vuorokaudessa auttaa vähän. Vielä kun saisi juotua sen 3-4 litraa päivässä, jostain syystä ei maita mikään neste vaikka kuinka yritän.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Hitonmoista hommaa tämä lapsenhankinta

Puregon 900 IU maksoi uudella Kelakorvauksella noin 240 euroa. Eikä sekään olisi riittänyt näihin piikityksiin mikäli en olisi kikkaillut edellisillä putkiloilla. Turhauttavaa. Tänään ei onneksi enää tarvinnut sitä piikittää, pelkästään Orgalutran ja illalla Pregnyl.

Sähläsin taas Orgalutranin kanssa. Olen viidestä piikityksestä yhden onnistunut tekemään siististi. Sentään enempää ei tarvitse sitäkään laittaa. Tänään tökkäsin piikin verisuoneen, veri täytti ruiskun ja vedin sen kiireellä ulos. Mieheni otti piikistä ilmat ulos (ruiskuttelematta lääkettä ulos tällä kertaa) ja piikitin sen uudelleen eri kohtaan verineen kaikkineen. Ohjeen mukaan veristä lääkettä ei olisi saanut laittaa uudestaan vaan olisi pitänyt ottaa uusi piikki, mutta tämä oli viimeinen ruisku paketissa enkä todellakaan innostunut soittorumbasta lääkäriin näin lauantaina ja uudesta apteekkikäynnistä.

Punktio on maanantaina. Eilen ultrassa näkyi vasemmalla puolella vain yksi munasolu – mikä ei ollut yllätys. Oikealla on yhteensä toistakymmentä munasolua, saa nähdä moniko niistä tulee ulos ehjänä. Meillä on tänään juhlat, muutamia kavereita tulossa. Vähän jännittää miten saan Pregnylin piikitettyä illalla klo 23.00, jos meillä on vielä siihen aikaan paljon vieraita. Onneksi tänään on myös yhden kiinnostavan bändin keikka, jolle olemme menossa – ehkä vieraat lähtevät sinne jo ajoissa niin saan piikittää rauhassa. Olisi pitänyt muistaa tämä piikitysasia ennen kuin sopi juhlista, mutta eipä tullut taas mieleen. Vasta eilen muistin kun hoitaja antoi piikitysaikataulun.

Mikäli selviän punktiosta ilman pään sekoittavia myrkkylääkkeitä kirjoitan tuloksesta heti keskiviikkona kun tiedän moniko hedelmöittynyt solu saadaan pakkaseen. Edellisten kokemusten perusteella sanoisin, että myrkky sekoittaa pään ja vatsan niin etten kykene tietokoneelle päiväkausiin. Keskiviikkona suoraan polilta mennäänkin miehen kanssa adoptioinfoon, joten mies on ottanut päivän vapaaksi töistä. Ihan kiva saada seuraa polillekin.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Onko tässä mitään järkeä?

Muistin taas, että inhoan piikittelyä. Ennen niin neutraali ja tunteita herättämätön asia on jokaisen pistoksen myötä yhä vastenmielisempää. Aamulla piikittäminen on vielä inhottavampaa kuin iltapiikittely, koska useimmiten olen vasta päässyt sängystä ylös eikä aivot vielä toimi täydellä teholla. Jostain syystä aamuista on tullut hirveän vaikeita viimeisen vuoden aikana muutenkin, olen kiukkuinen enkä siedä kosketusta ennen kuin keho on herännyt uuteen päivään. Tai no, rehellisyyden nimissä olen kyllä aina tuntenut noin, mutta aiemmin heräämiseen meni muutama minuutti makuulla venytellessä, nykyään venytykset kestävät paljon pidempään ennen kuin pääsen istumaan ja siinäkin pitää vielä möllöttää useampi minuutti ennen kuin pääsen ylös. Ei kai vanhuus voi näin yhtäkkiä iskeä?

Viikonloppuna oli mukavaa kun mies oli auttamassa piikittelyissä. Meillä ei ole kissatonta paikkaa talossa, mikäli sulkeutuu johonkin huoneeseen menee alta minuutti kun toinen kissoista avaa oven. Pitäisi kai joskus ilmoittaa vuokraisännälle, että vessan oven lukko ei toimi kun kissa saa oven lukosta huolimatta auki. Piikittelyssä tärkein apu olikin pitää kissat kauempana ettei satu vahinkoja. Opin myös, että kun piikityksen tekee samaan aikaan kun kissat syövät aamupalaa saa olla rauhassa. Eivät nuo tahallaan häiriköi, mutta juoksennellessa sattuu vahinkoja tassujen luistaessa jarrutuksessa.

Kävin maanantaina ultrassa ja siellä näkyi ihan kiitettävä määrä mustia länttejä. Eilisestä lähtien olen piikittänyt Orgalutran-jarrua hormonin ohella, joten hormoniannos nostettiin 300 IU entisen 225 IU tilalle. Tämä aiheutti ongelman, koska olin ostanut lääkkeet viime vuoden puolella – reseptit tyhjiksi tietenkin jotta saan kunnon korvaukset. Kaksi ampullia 9000 Puregonia ei riitä isompaan annokseen, vaan jouduin pyytämään uuden reseptin. Mies oli hirveän kiukkuinen, olisihan lääkärin pitänyt ennakoida ettei lyhyeen kaavaan riitä kaksi ampullia ja kirjoittaa suoraan kolmas. Nyt vielä Kelan peruskorvaus on pienentynyt, joten lääke maksaa aikas paljon. Meillä tuskin tulee sen kummempia ostoja tänä vuonna, joten katto ei tule täyteen. Puregoniin kuluvat sataset on siis ”menetettyä rahaa”. Totta kai voi ajatella, että lapsensaannin takia on valmis käyttämään rahaa, mutta kun tämän olisi voinut hoitaa vähemmällä rahantuhlauksella lääkärin niin halutessa.

Eilinen piikitys ei mennyt ollenkaan tyylillä. Minulla siis oli jäljellä virallisesti 450 IU Puregonia. Jokaisessa ampullissa on se noin 100 IU ylimääräistä, joten päätin kikkailla. Otin edellisen säästämäni ampullin ja piikitin siitä sen 100 IU ja toisesta ampullista 200 IU. Näin minulle jäi 250 IU plus se vara 100 IU yhteen ampulliin tätä aamua varten. Lisäksi piti piikittää Orgalutran. Se oli minulle täysin uusi tuote ja luin käyttöohjeita moneen kertaan silmät sirrillään. Alkoi hirvittää kun ohjeissa ei käsketty muodostaa tippaa neulan kärkeen tai naputella ilmoja pois, vaan piikitys piti tehdä ehdottomasti 45 asteen kulmassa. En innostunut ohjeiden kohdasta ”vedä mäntää hiukan taakse päin, mikäli neulaan tulee verta, ota neula pois ja vaihda uuteen”. Mieleen tuli dekkarit, joissa ihmisiä tapetaan ruiskuttamalla ilmakupla verisuoneen.

Olen jotenkin jo tottunut alavatsan piikittämiseen, mutta Orgalutran pitää piikittää yläreiteen. Ongelma numero yksi: mikä lasketaan yläreideksi? Taisin piikittää sekä eilen että tänään teknisesti ottaen keskelle reiteä ennemmin kuin ylös. Onkohan sillä väliä? Alempaa löytyi helpommin sormien väliin saatavaa ihoa eli läskiä ilman verisuonia. Ongelma numero kaksi: miten piikin tupen saa irti, se kun oli muodostanut tyhjiön. Kiskaisin voimalla mikä johti siihen, että piikitin itseäni sormeen. Desinfioin neulan ennen kuin tökkäsin sen reiteen, toivottavasti tästä ei ollut haittaa... Tänään osasin olla varovaisempi tupen kanssa ja sain sen auki siistimmin. Sen sijaan tänään ongelmana oli, että ruiskussa oli paljon ilmakuplia. Koska olen epävarma sählä enkä saanut kuplia pois kevyellä naputtelulla, joten päätin ohjeista poiketen yrittää muodostaa tipan neulan kärkeen. En suosittele! Painoin mäntää niin varovasti kuin pystyin, mutta silti kärjestä ruiskahti lyhyt suihku lääkettä ulos. Toivottavasti ei mennyt liikaa hukkaan, olisi ikävää huomata pilanneensa koko hoidot yhdellä mokalla.

Huomenna on vuorossa taas ultra. Saan vasta siellä ohjeet jatkosta. En siis ole vielä ostanut uutta Puregonia, vaan aion mennä ultran jälkeen apteekkiin mikäli Puregonia vielä pitää piikittää tässä vaiheessa. En tiedä mikä suunnitelma tulee olemaan kun tämä on ensimmäinen lyhyen kaavan hoitoni. Tarkoitukseni on kuitenkin jatkaa polilta kaupungille apteekkiin ja hierontaan. Tulin vasta nyt ajatelleeksi, että ehkä minun pitää huomenna piikittää jotain uutta lääkettä mikä onkin kotona jääkaapissa... En ehdi käydä kotona lääkärin ja hieronnan välissä. En myöskään muistanut ajatella missä piikitän, pitänee ehtiä käväistä jossain kahvilassa vessassa tökkimässä itseään. Piikitys on pitänyt tehdä aamuisin, mutta huomenna ultra on vasta kymmeneltä ja sen jälkeen saan jotain ohjeistusta, joten mikäli tarkoitus olisi mennä kotiin piikittämään ei se ainakaan aamua tule enää olemaan. Epätietoisuudessa on inhottavaa elää.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Tänään se alkoi!

Piikitin tänään ensimmäistä kertaa Puregonia. Uusi hoito on todellakin alkanut. Uskoin sen todeksi vasta kun aamulla kaivelin piikitysvälineitä esiin.

Tarkoitus oli laittaa piikitysjutut valmiiksi illalla, mutta unohdin väsyksissäni koko asian. Nukuin yön huonosti kissojen ollessa erityisen aktiivisia päälläloikkijoita pitkin yötä. Aamulla mieli teki jäädä sänkyyn kunnes muistin piikitysasian ja nousin kiireellä ylös. Puregonia pitää piikittää maanantaihin asti aamuisin 225 IU. Vaikka tämä on kolmas hoitokierros ei asiat olleet mitenkään kirkkaassa muistissa aamusta suoraan sängystä noustessa. Päin vastoin.

Kun pienen etsimisen jälkeen löysin piikitysvälinekassin suoraan nenäni edestä – josta olin sitä etsinyt jo pariin kertaan ennen suurta ”löytöäni” – huomasin sterilointilappusten olevan lopussa. Toivottavasti ei nyt tule mitään pöpöjä kun en saanut pyyhittyä kumipäätä puhtaaksi. Pohdiskellessani tätä kuviteltua likaisuutta kissa päätti loikata pöydälle suoraan piikitysvälineiden päälle ja toinen vauhdilla perässä – niillä oli menossa aamupalan jälkeinen asunnon ympärijuoksu. Mielessä kävi muutama kaunis sana ja jokunen niistä tuli ääneenkin sanottua kissoille. Jännitti miten piikityksen käy; työntääkö jompi kumpi naamansa juuri väärällä hetkellä neulan eteen. Ei tänään, mutta mitenhän seuraavina päivinä... Olisipa mies kotona auttamassa!

Piikitys itsessään meni omituisen mallikkaasti vanhalla rutiinilla, mutta seuraava ongelma odotti vuoroaan. En saanut millään neulaa irti kynästä. En tiedä miksi se ei suostunut lähtemään korkin mukana irti vaan korkki pyöri tyhjää. Joku taito minulta näyttää puuttuvan. Pelkällä tuurilla se sitten lopulta lähti, varmaan huomenna taas sama taistelu edessä.

Maanantaina on vuorossa ensimmäinen ultra, jossa päätetään jatkosta. Jos kaikki menee hyvin punktio on 18.2. alkavalla viikolla. Varasin jo kaverin hakemaan minut sairaalasta ja henkisesti valmentaudun vastustamaan hoitajia, jotka tyrkyttävät lääkemyrkkyjään. Tällä kerralla en aio voida pahoin särkylääkkeen takia!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Totuuden hetki

Kuukautiset alkoivat tänään. Iltapäivällä pääsen soittamaan IVF-hoitajalle. Viimeinen hoitokierros. Nyt nähdään onko minusta äidiksi. Saanko koskaan kantaa lasta sisälläni. Pelottaa. En saanut unta viime yönä jännitykseltäni. Tiputteluvuoto alkoi jo eilen, mutta en laske sitä ensimmäiseksi vuotopäiväksi - toivottavasti olen oikeassa enkä pilannut tällä päätöksellä koko hoitokiertoa.

Viimeinen mahdollisuus.

Paitsi jos hoitaja ilmoittaa etten mahdukaan tämän kuukauden hoitoporukkaan.