maanantai 30. syyskuuta 2013

Ultra

Kävin tänään ultrassa PASia varten. Normaalisti ovulaatio olisi juuri nyt, mutta kuten viime kierto myös tämä näyttää olevan myöhässä. Suurin munasolu on vasta 11mm kokoinen. Sen pitäisi olla ainakin 15mm ovuloidakseen. Siispä jatkan testien tekemistä ylihuomisesta alkaen kunnes ovulaatio näkyy ja voin soittaa IVF-hoitajalle. Taitaa käydä huonosti tämän ovulaation kanssa ja siirtoaika osua viikonloppuun. Niin ainakin pelkään.

Pitää tässä saman tien purkautua toisesta, jo pitkään ärsyttäneestä asiasta. Miksi lääkärit, joilla ei ole edes päivystyspotilaita välissä, kohtelevat asiakkaitaan niin tökerösti? Missä muualla on sallittua sopia jokin ajankohta tapaamiselle eikä sitten ilmesty paikalle yli puoleen tuntiin? Ja kun vihdoin tapaaminen sopii arvon lääkärille mitään anteeksipyyntöjä myöhästymisestä ei kuulu. Ei mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Maailman pitää pyöriä heidän mielitekojensa mukaan ja kun on varannut ajan lääkärille mihin tahansa erikoisalaan on varauduttava kokonaisella vapaapäivällä. Nyt odotin polilla ultraan 35 min., aikaisemmin korvalääkärille tunti 45 min. pääsyä ilman selityksiä saati anteeksipyyntöjä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Uutta yritystä

Vuoto alkoi eilen iltapäivällä eli tänään soitan taas IVF-hoitajalle ja sovitaan uudesta yrityksestä PASiin. Raivostuttava kestoflunssa särkee edelleen poskionteloissa enkä keksi millä tästä pääsisi eroon. Kaksi antibioottikuuria ja kaikki yrttitietämykseni on kokeiltu eikä mikään auta. Tähän vielä päälle kovat kuukautiskivut niin voitte kuvitella kuinka paljon töitä tuli eilen tehtyä ja lähdinkö pyöräilemään luennolle iltapäivällä. En ole myöskään soittanut flunssasta lääkäriin, koska en yksinkertaisesti jaksa lähteä terveyskeskukseen. Huomenna on pakko selviytyä ruotsin tunnille, sieltä ei saa olla pois tai menettää suoritusoikeuden.

Tässä kehossa on toisinaan - useimmiten - liian raskasta elää. Olen ajatellut kysyä lääkäriltä pääsisinkö suolistobakteeritutkimukseen, jos saisin viimeinkin selville miksi mahani on ollut niin rasittava lapsuudesta lähtien eikä mitkään ruokavaliomuutokset tunnu auttavan pidemmän päälle. Se on sitten tulevaisuuden juttu kun nyt ensin paranen tästä vuosikymmenen flunssasta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ei suju ei

Tänään olisi sitten vihdoin se ovulaatio. Olin jo melkein varma ettei se tule ollenkaan. Soittaminen IVF-hoitajalle meni ihan sekavaksi, kun puhelinnumerolappunen oli hukassa.

Mies oli soittanut hoitajalle viimeksi, kun oma ääneni ei riittänyt puheluun. Ja totta kai hän oli hukannut ainoan lappuseni samalla (pitäisi kai kirjoittaa tiedot johonkin säilyvämpään muotoon kuten puhelimeen talteen). En muistanut päivystysaikoja enkä puhelinnumeroa ilman lappusta. Etsin koko asunnon ja voitte kuvitella miten kamalaa on hermostuksissaan penkoa pöydät, paperien välit, sängyn aluset, miehen vaatteiden taskut asunnon kahdessa kerroksessa melko kovassa kuumeessa. Pään laskeminen alas sai aikaan tuskallisia yskänpuuskia ja tukehtumista. Eikä lappusta löytynyt edes kiukkuisen miehelle suunnatun puhelun avullakaan.

Soitin sitten naistentautien polille. Olen soittanut sinne ennenkin näissä asioissa ja joka kerta hoitaja ottaa puheluni hyvin vastahakoisesti ja sanoo ettei pitäisi soitella siihen numeroon ja IVF-hoitajan päivystysajan ulkopuolella. Päätin sitten tänään selitellä miksi soitan siihen numeroon, mutta eihän ääni oikein riittänyt niin pitkiin selityksiin ja päädyin vain yskimään luuriin. Miten voikin yhtäkkiä unohtaa olevansa sairas ja suunsa avatessaan hetken ihmetellä miksei ääntä tule. Huoh.

Sain monen vaikeuden kautta (tiesittekö että olen syntynyt vuonna 03 elokuussa eli 08 enkä maaliskuussa eli 03 vuonna 81) jätettyä soittopyynnön IVF-hoitajalle. Tämä soittikin vähän ajan päästä ja siirsimme PASin ensi kuukauteen. Kuulemma flunssa ei haittaa raskautumista - mitä vähän ihmettelen - mutta antibiootit eivät ole erityisen hyvä juttu ja itsellekin on parempi, että kroppa on kunnossa. Tulisi liikaa jännitystä muuten. Syyttäisin vain itseäni, jos raskautta ei tapahtuisikaan.

Eli uutta soittoa sitten seuraavien kuukautisten alussa. Mitähän tällä ovulaatiolla tekisi, tuhlautui monta testiä tähän ja nyt tiedolla ei tee mitään? Seksi tässä kuumeessa tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ei mene kuten pitäisi

Piti olla ultra eilen aamulla. Samalla piti pyytää se hiton t-lomake lääkäriltä adoptiota varten, kun prosessi ei ilman sitä etene yhtä tapaamista pidemmälle. Mutta miksi asioiden pitäisikään mennä suunnitellusti, tylsä elämähän sellainen olisi vai mitä....

Aloitin kyllä ovulaation testaamisen viikonloppuna suunnitellusti. Ei ole näkynyt. Normaalisti ovulaatio on hyvin tasaisesti 14. päivä, korkeintaan päivän heitolla suuntaansa. Ei edes haaleaa viivaa ole tullut testiin ja eletään 15. päivää. Huomenna huolestun, jos jatkuu tätä rataa. En kyllä tiedä onko sillä ovulaatiolla väliä, kun en päässyt ultraan enkä tiedä tehdäänkö PASia ollenkaan tässä kierrossa oli ovulaatiota tai ei.

Olen sairaana. Tämänkin kirjoittaminen on hidasta ja tuskallista päälle. Olin töissä poskiontelotulehduksen kanssa ja söin antibiootteja. Kyllähän se uuvutti, mutta ajattelin, että jaksan viimeiset työpäivät. Niin jaksoinkin, mutta heti viimeisen päivän jälkeen olen ollut huonossa kunnossa. En muista sairastaneeni näin pahaa flunssaa kuin kerran seiskaluokalla ollessani. Kuume on noussut lähelle 39, ääni ei kulje, hengästyn lyhyestäkin puhumisesta, pyörryttää olla seisaallaan, tukehdun makuuasennossa, lihakset on jääneet jyrän alle, joka paikkaa särkee....

Siispä ultra peruttiin. Käskettiin kyllä seurata ovulaatiota ja soittaa sen tullessa, jotta voidaan sopia tehdäänkö PAS vai ei riippuen kunnostani. Ei näytä hyvältä. Kävin tänään lääkärissä hakemassa lisää antibioottia ja verikokeissa. Kysyin samalla lääkäriltä siitä t-lomakkeesta, vähän niin kuin varmuuden vuoksi, vaikka arvelinkin ettei sitä voi nyt kirjoittaa kun olen kipeänä. Eikä voinutkaan kun ei sairaana ole mitään hyötyä mittailla jotain verenpaineita sun muuta. Mutta olisi lääkäri voinut olla vähän ystävällisempi.

Eläkeikäinen, ei-mikään-laiha naislääkäri totesi kuullessaan meidän aikovan adoptoida, että "niillä on siellä pitkät jonot ja tiukat seulat, tuskin ne sinua huolii kun sulla on tota ylipainoakin. Nehän on tosi tarkkoja siitä." Loukkasi ihan käsittämättömästi! Lääkäri tosta vaan keksii asioista mitään tietämättömänä sanoa, että sen mielestä en kelpaa äidiksi kun olen niin lihava. Koska sehän ei ole Pelan kanta, vaan pelkästään tämän lääkärin. Josta tuli mieleeni, että ylipainoraja monissa maissa on kuulemma BMI 40, jota en ylitä, eli sen puolesta en niin pahasti enää pelkää. Suututtaa vieläkin lääkärin asenne.