keskiviikko 31. elokuuta 2011

Herkuttelua

Eilen oli kova makeanhimo koko päivän, kuten usein ennen kuukautisia sattuu. Lääkitsin sitä tekemällä marjapiiraan amerikkalaisen reseptin mukaan, joka löytyy joskus lahjaksi saamastani Jälkiruoat-kirjasta. (ja jolla korvasin iltaruuan)
Tässä kevennetty versioni piiraasta:

800-900g marjoja ja/tai hedelmiä
(oikeassa reseptissä omenoita ja karhunvatukoita)
4 rkl vettä, paitsi jos marjat on kylminä pakasteesta
Voi ripotella sokeria pari teelusikallista marjojen päälle, jos on kovin happamia marjoja
(oikeassa reseptissä 115g sokeria)

Murutaikina:
175g kokojyväjauhoja (itse olen käyttänyt muun muassa täysjyvävehnäjauhoja ja kaurahiutaleita yhdessä)
5-6 rkl kevyttä margariinia (osan margariinista voi korvata tilkalla vettä, jos taikina tuntuu liian irtonaiselta muttei halua lisätä rasvaa)
noin 1 dl fariinisokeria (tavallistakin sokeria voi käyttää)
1 tl piparkakkumaustetta, tai pelkkää kanelia tai kardemummaa marjoista riippuen

Laita marjat uunivuokaan, hiero murutaikinan ainekset mössöksi ja ripottele marjojen päälle. Painele hiukan, jotta mahtuu mukavammin vuokaan.
Paista 190 asteessa 25-30 min., pakastettujen marjojen kanssa mahd. 35 min. kunnes pinta on kullanruskea.
Tarjoile lämpimänä (kylmänä ei yhtään niin hyvää) vaniljajäätelön tai kevennetyssä versiossa vaniljalla maustetun kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.


Marjat piirakassa:
  • Karviaiset happamia (oma suosikkini)
  • Tyrnit makeaa (toinen suosikkini)
  • Ahomansikat eivät todellakaan kaipaa sokeria, täydellinen täytemarja
  • Mansikat liiskaantuu mössöksi, mielestäni ei sovi piirakkaan kuin korkeintaan valmiiksi paloteltuina
  • Mustikat makeaa
  • Musta- ja punaherukat kirpeitä, sopii makeiden marjojen seuraksi
  • Puolukat liian happamia, pieni määrä piristää kokonaisuutta, jos tykkää happamasta
  • Lakat makeaa
(eilen käytin kaikkia yllä mainittuja paitsi puolukoita ja hyvää tuli. Tavalliset mansikat olisi voinut jättää poiskin)
  • Hedelmistä olen kokeillut vain omenaa marjojen seuraksi, mahdollisesti jokin muukin uuninkestävä hedelmä voisi sopia esim. päärynä.

ps. Ei vuotoa vieläkään, tänään apteekkiin ja huomenna aamulla raskaustesti varmuuden vuoksi, jollei vuoto ala tässä välissä. Tiedän ettei saisi, mutta toiveet on taas korkealla vatsakivusta huolimatta.

tiistai 30. elokuuta 2011

Ruusuilla hyppelehtimistä

Kyllä tuntuu kuin elämä olisi taas niin kovin ruusuista. Eli piikkistä ja tuskaista.

Eilen ja tänään olen kärsinyt kaikki mahdolliset kuukautisten alkamiseen liittyvät sivuoireet eikä vuotoa siltikään näy mailla eikä halmeilla. Normaalisti oireita tulee muutama vaihtelevalla yhdistelmällä, mutta nyt olen vuorotellen ja yhtä aikaa kärsinyt kaikista mieleen tulevista kuukautisten sivuoireista.

On rintojen aristusta, tuntoaistin yliherkkyyttä koko vartalolla, turvotusta, vatsakramppeja, ärtyisyyttä, vähenevät vessassakäynnit, unettomuus, suurentunut ruokahalu ja järjetön suklaanhimo (jotka kompensoituvat vuodon alettua oksetuksella ja pienentyneellä ruokahalulla) ja niin edelleen. Mutta ei sitä saakelin vuotoa.

Toistaiseksi mennään kohtuullisen vaihtelun rajoissa eikä kuukautiset ole vielä virallisesti myöhässä, se päivä on sitten huomenna. Mutta miksi lykätä kaikki nämä oireet, jos kerran vuoto ei alakaan? Erityisesti vatsakrampit liittyvät selkeästi vuodon alkamiseen ensimmäisten kramppien lähitunteina. Nyt niistä on kulunut jo vuorokausi.

Turhauttaa, kun ei oikein uskalla alkaa mitään suurisuuntaista tekemään, kuten lenkkeilyä sadesäässä, jos kipu ja vuoto iskeekin kesken lenkin enkä pääse kotiin. Ensimmäisten kipuaaltojen aikaan minusta ei todellakaan ole liikkujaksi sikiöasennosta edes asunnon sisällä, saati kilometritolkulla metsämaastossa. Saisi nyt nämä ennusoireet pitää paikkansa ja vuoto alkaa niin päästäisiin siitäkin riesasta taas kuukaudeksi. Aina ennen niin säännölliset kuukautiseni ovat alkaneet oikutella hoitojen alettua, juuri silloin kun niiden pitäisi olla säännölliset. Raivostuttavaa.
(Ei kai idioottiendometrioosi vaikuta tähän? Ei se ei saa olla taas kasvussa!)

maanantai 29. elokuuta 2011

Pikkuhuomioita XXXIV

Kävimme viikonloppuna katsomassa ukkia terveyskeskuksessa. Kesän alussa ukki laihtui valtavasti suolen ongelmien takia ja joutui siksi koko kesäksi terveyskeskukseen hoitoon. Nyt ukki oli jo niin hyväkuntoinen kuin 96-vuotias voi olla.

Sanoin kesän alussa ukille, että älä nyt enää laihdu, seuraavan kerran kun nähdään sinua ei enää tunnista jos laihdut olemattomiin. Nyt viikonloppuna sain tasan samat sanat ukilta minulle, hymyssä suin. Se lämmitti mieltä. Kukaan muu ei ole edes huomannut tai ainakaan kommentoinut laihtumistani kuin ukki. Oli aivan mahtavaa, että hän oli niin hyvässä kunnossa koko kesän jännityksen jälkeen miten miehelle käy, kun kerran pystyi vitsailemaankin alkukesän sanomisistani. Eikä muistissa ole takuuvarmasti mitään vikaa.

Ei siitä pääse mihinkään: vanhat naiset on hirveän pelottavia, mutta vanhat miehet mitä parhainta seuraa.

torstai 25. elokuuta 2011

Lisää postia

Tällä kertaa postissa tuli kutsu sisätautipolille parin viikon päähän. Jippii. Lisää verikokeita, EKG ja lääkärikäynti. Ja lisää maksuja.

Onhan se hyvä, että lääkitys tarkistetaan raskauteen sopivaksi. Tuntuu vain, että tämä on hätävarjelun liioittelua ja että se siirtää mahdollisia hoitoja hamaan tulevaisuuteen. Lääkäriaika on perjantaina, kun seuraava lapsettomuuspolin käynti on maanantaina. Entä jos sisätautilääkäri keksiikin kokeilla uutta lääkitystä, jonka koeaika estää lapsettomuushoidot? Ja jos kieltäydyn siitä en pääse ollenkaan lapsettomuushoitoihin nykyisellä lääkitykselläni?

Olin paljon rennompi, kun tiesin koko kesän odottaa alkavia hoitoja. Nyt kaikki on taas epävarmaa ja pelot iskee päälle. Hirvittää hoitajan lause ”olet vielä niin nuori, tässä on aikaa vaikka kuinka paljon”. En hitto ole nuori, olen 30-vuotias, joka olisi halunnut saada lapsia jo 20 vuotta sitten! Puhumattakaan siitä, että rahat loppuu kesken mikäli joudun ostamaan uudet lääkkeet ensi vuonna enkä ehdikään tämän vuoden puolella uusiin hoitoihin.

Ensi vuonna tilanne sen puolesta helpottuu, kun toivottavasti pääsemme asettumaan yhteen kaupunkiin eikä rahaa kulu kahteen asuntoon ja niiden välisiin matkoihin ja matkustamiseen käytetyn ajan voin käyttää osa-aikatöissä opiskelun ohella. Mutta ensi vuoden alussa ei ole tippaakaan ylimääräistä käyttää uusiin hoitoihin – siispä jos hoidot siirtyy sinne joudumme siirtämään niitä lisää tai ottamaan opintolainaa niitä varten. Ei kauhean hohdokkaita vaihtoehtoja. Onneksi vuodenvaihteeseen on vielä aikaa ja tapani mukaan vain maalailen kauhuja ihan liian aikaisin.

Laihdutus, osa 27

Tämän viikon laihdutussaldoksi tuli 500g. Kokonaislaihdutus on täten 5,5 kg.

Tällä viikolla olen ollut ongelmissa ruokailujen kanssa. Viikonloppuna käytiin chilifestareilla Tampereella enkä voi suositella niitä kasvissyöjille. Söin siellä kasvishampurilaisen (sen ainoan kasvisruuan) ja maistelin chilisiä karkkeja vähän joka kojusta ilman omantunnontuskia. Viikon pelkän Nutrilettin syömisen jälkeen vatsa ei erityisemmin pitänyt rasvaisesta hampurilaisesta.

Ennen kuin lauantaina pääsimme festareille saakka olin mielettömän kiukkuinen. Minussa alkoi näkyä verensokerin lasku enkä saanut pahaa oloa millään järkeilyllä kuriin. Siispä rähisin kaikesta ja kaikille kunnes sain energiaa ja verensokerin ylös. Kuvittelin lauantaina viisastuneeni tästä koettelemuksesta ja pitäväni tällä viikolla parempaa huolta energiansaannistani. Joopa joo.

Sunnuntain vietimme vanhempieni seurassa enkä kehdannut kertoa käyttäväni laihdutusvalmisteita. Joten söin ihan normaalia ruokaa ja kahvipöydässä vähän herkkujakin. Yritin pysyä kohtuudessa.

Alkuviikon olen taas kärvistellyt laihdutustuotteilla. Kärsivällisyyteni pieneenkin riidanaiheeseen mieheni taholta on hyvin matalalla eikä riidoilta ole vältytty. Ja minun piti ottaa lauantaista oppia! Ongelmani on aamut. Voin pahoin aamuisin ja pelkkä laihdutusruokien hajukin saa oksetusreaktion aikaan. En siis syö aamuisin mitään, juon vain inkivääriteetä pienen hunajamäärän kanssa kurkkukipuun ja nuhaan. Herään yleisesti ennen kahdeksaa ja joskus puolen päivän aikaan vatsa ilmoittaa nälästä ja siitä tunnin päästä jaksan liikkua keittiöön asti kokkaamaan jauheitani. Saan päivässä syötyä noin kolme laihdutuskeittoa ja pari hapankorppua niiden seurana. Toisinaan iltaisin makeanhimoon annan itselleni oikeuden mansikoihin tai mustikoihin pakkasesta. Laskin, että saan energiaa noin 400-500 kcal päivässä eikä se riitä fyysiseen aktiivisuuteen. Olen ihan poikki.

Eilen illalla kävimme ystävien kanssa ravintolassa syömässä, mikä ei ollut kaikkein nerokkain valinta tekemiseksi tällä viikolla. Jaoimme yhteiset mezet ja tietenkin sitä tulee syötyä vähän yli kun sitä ruokaa on monta sorttia vapaasti otettavissa. Eikä mikään niistä sorteista ollut varsinaisesti laihduttajalle sopiva. Voitte kuvitella vatsani tilan syömisen jälkeen. Onnekseni ystäväni sattuivat olemaan kovin urheilullista laatua ja halusivat heti ruuan päälle kävellä kaupungilla. Leikimme turistia ja vaelsimme ympäriinsä tuntikausia, siinä raskas ruoka suli oikein mukavasti vaikkei vauhti hurja ollutkaan.

Nutrilettit, joiden laskelmoin riittävän täksi viikoksi riittävät kevyesti vielä ensi viikollekin syömättömyyteni vuoksi. Viikonloppuna pitäisi selvitä taas appiukon kokkailuista. Olen varautunut heille menoon kasalla Nutrilettin ateriapatukoita. Aion korvata kaikki muut ruuat paitsi päivällisen niillä salaisesti omassa huoneessamme. Päivällisten rasvaisuudelle en voi mitään, mutta yritän muistaa ottaa ruokaa kohtuudella. Toivottavasti appiukko ei ole ostanut mitään herkkupullaa tai munkkeja, kuten joskus.

Ai niin, syy miksi valitsin Nutrilettit avukseni, vaikka olen niiden maitopitoisuutta sekä aromivahvennemäärää haukkunut suhteessa Easy Dietin valmisteisiin on yksinkertaisesti se, että Nutrilettia löytyi kaupasta ja Easy Dietiä ei. Lisäksi ajattelin, että on helpompaa syödä tavallisia ruokia laihdutustuotteiden ohessa, kun ei tarvitse miettiä hiilihydraattimääriä, minkä koen hankalaksi.

tiistai 23. elokuuta 2011

Kirje sairaalasta

Lapsettomuuspoli muisti kirjeellä tänään. Konsultaatiopyyntö sisätautipuolelle sydänlääkityksen järjestämistä varten.

Suositellaan toisen lääkkeen poisjättämistä alkuraskauden aikana, koska siitä ei ole tarpeeksi kokemusta ja tutkimuksia. Kumma kun ne kaksi sydämeen erikoistunutta lääkäriä ja yksi yleislääkäri, joiden kanssa olen asiasta puhunut, eivät ole ehdottaneet lääkityksen muuttamista. Mutta kaiketi lapsettomuuspolin lääkärit tietävät paremmin.

Itseäni hirvittää. Elin joskus nuorena ja laihana pelkästään toisella lääkkeellä ja se nosti verenpaineet huippulukemiin. En jaksanut enää edes jalkaa nostaa portaita kävelläkseni. Siksi tutkittiin ja muutettiin lääkitystä paremmin minulle sopivaksi. Kumpi on suurempi riski sikiölle; lääkitys, joka ei ole ehdottomasti kielletty raskauden aikana, mutta jota ei ole tarpeeksi tutkittu vai verenpaineen nousu ja usein toistuvat sydämen rytmihäiriöt ilman lääkettä? Tuntuu ettei lapsettomuuspolilla ole edes ajateltu lääkkeen olevan johonkin tarkoitukseen määrätty ja mitä tapahtuu, jos sen ottaa pois.

maanantai 22. elokuuta 2011

Pikkuhuomioita XXXIII

Minulla on huono näkö. Erityisesti ongelmanani on nähdä asioiden etäisyydet oikein ilman laseja tai vanhoilla laseilla. Jouduin kerran ajamaan vanhoilla laseilla autoa ja kyydissäni olleet olivat kauhuissaan kuinka lähelle menin edessä ajavia autoja, vaikka itse luulin olevani yhtä kaukana kuin normaalisti ajaessani.

Käytän sekä silmälaseja että piilolinssejä melko tasaisesti yhtä paljon. Jostain syystä lasien kanssa olen kömpelömpi kuin piilolinssien kanssa; törmäilen tavaroihin ja saan mustelmia kaatuilusta. Yhtäkkiä keksin miksi.

Laseilla näkee vain eteen päin. Niillä pitää katsoa suurin piirtein suoraan asioihin nähdäkseni niiden etäisyyden itsestäni. Sivuilla olevat esineet jäävät hämäriksi. Näen niiden olemassaolon, mutta en niiden etäisyyttä itseeni. Siksi törmäilen huonekaluihin ja kaadun portaissa, jollen todella katso miten syvä porrasaskelma on. Ja koska käytän välillä piilolinssejä, en koskaan ehdi oikeastaan tottua huonoon näköön laseilla, vaan jatkan törmäilyä aina vaihtaessani lasit päähän.

Tähän huomioon innoitti tällä kertaa kaatamani vesilasi, melkein kaatamani lasivitriini ja mustelma kämmenselässä tömäytettyäni sen jääkaapin ovenkahvaan – kaikki samana päivänä vaihdettuani piilolinssit silmälaseihin alle viikko sitten. Ja kaikki tapahtui sivusilmällä, katsoessani vähän tavaroiden ohi, mutta silti niiden ollessa näkökentässä.

perjantai 19. elokuuta 2011

Ilkeitä ajatuksia

..joita kaduin heti niitä ajatellessani, mutta purkautumisen tarve on kova. Älkää tuomitko minua, hoidan sen itse.

Prinsessa Victoria on raskaana. Laskettu aika on maaliskuussa, mikä tarkoittaa raskauden olevan alkanut jossain vaiheessa kesäkuuta. Tässähän ehtii tapahtua vaikka mitä seuraavan seitsemän kuukauden aikana.

Ensin on pakko kommentoida uutisointia. Esimerkiksi (mutta ei ainoa laatuaan) Iltalehden juttu vauva-arvailusta:
”Toukokuussa kruununprinsessapari tuskin vielä tiesi tulevasta perheenlisäyksestä.”
Jolleivat olleet ennustajia, niin tuskin.

” Keräsimme yhteen kuvasatoa prinsesssa Victorian ja prinssi Danielin edustustehtävistä kesäkuukausien ajalta!”
Mitäpä hyötyä siitä on kun raskaus ei tuppaa näkymään vielä varsinkaan ennen sen tapahtumista eikä ensimmäisiin kuukausiin.

4.8. ” Peittely-yrityksistä ja väljästä mekosta huolimatta prinsessan vatsan pyöristyminen näkyi hyvin.”
Paskat näkyi yhtään mitään muuta kuin toimittajan mielikuvituksen lento tekstissä.

Ensimmäinen ajatukseni koko uutisoinnista oli, että onneksi minun raskauttani ei seurata tuolla hartaudella missään yhteyksissä – sukulaisten tai kavereiden kesken, mediasta nyt puhumattakaan. Josta johduin miettimään ilkeyksiä.

Jos Victoria menettäisi lapsen ja alkaisi hedelmöityshoitorumban, voisimme me lapsettomat pariskunnat saada hyvän puhetorven asiallemme. Mikäli Victoria olisi tarpeeksi rohkea ja myöntäisi julkisesti tarvitsevansa tieteen apua lapsensaantiin, se taatusti muokkaisi yleistä mielipidettä lapsettomuushoitoja kohtaan positiivisemmaksi ja tällaisen tavallisen tallaajankin olisi helpompi myöntää oma huonoutensa naisena. Myös lapsettomuustutkimukset voisivat kautta Euroopan (ja varsinkin Ruotsissa) saada lisärahoitusta ja sitä kautta auttaa erityisesti tuntemattomasta syystä lapsettomia.

Mietin kaikenlaisia julkkiksia ja juuri Victorialla on sellainen maine, että hän olisi loistava keulakuva lapsettomuudelle. Häntä ei voi kuin vain rakastaa vikoineenkin. Jotain artistia tai näyttelijää voi kritisoida, jos ei pidä heidän tyylistään, poliitikoilla ei ole oikeasti tarpeeksi medianäkyvyyttä ollakseen tärkeitä ja kuninkaallisista ainoa oikeasti varteenotettava vaihtoehto olisi Williamin Kate. Katen ongelma vain on, ettei hän ole lähellekään niin rakastettava kuin Victoria ja on vasta liittynyt kuninkaalliseen perheeseen eli uskottavuus ei ole niin hyvä. Mutta kun kuninkaalliseen sukuun kuuluva prinsessa, jolta odotetaan jälkeläistä perimään kruunua ilmoittaisi julkisesti turvautuvansa lääketieteen apuun lastensaannissa.. Täydellistä!

En tietenkään oikeasti halua Victorialle suurta surua lapsen menettämisestä. Mutta mikäli niin käy, toivon Victorian olevan asiasta avoin eikä peittelevä. Hänen roolinsa julkisuudessa auttaisi niin montaa muuta ihmistä oman surunsa kanssa, että toivon hänen kykenevän purkamaan omaa pahaa oloaan jossakin syvähaastattelussa tai vastaavassa eikä vain käpertyvän salaiseen maailmaansa muilta piilossa. Ja paljastavan asiat sitten parinkymmenen vuoden päästä jossain muistelmissa. Eikö mieluummin käytä huonotkin tunteet jonkun avuksi, jos se on mahdollista? Eikö niin saa itsellekin paremman olon, ettei kaikki se kokeminen ole turhaa, kun sillä voi auttaa jotakuta toista?

Näillä aatoksilla jään odottelemaan miten Victorialle käy. En toivo kumpaakaan, en lapsen menettämistä enkä sen saamista. Molemmissa on omat huonot ja hyvät puolensa minun näkökulmastani eikä Victoria ole minulle läheinen, jolle pitäisi esittää toiveikasta. Voin vain olla muodostamatta mielipidettä ja seurata tilannetta.

Laihdutus, osa 26

Alkaahan niitä tuloksia näkyä, kun muutaman päivän malttaa olla syömättä.. Tällä viikolla olen laihtunut 900g, mikä tekee kokonaislaihdutukseksi tasan 5 kg. Vähän myöhässä, mutta minkäs teet.

Uho lapsettomuuspolia kohtaan siivittää edelleen syömättömyyttä ja näinä muutenkin kiireisinä päivinä ei ole ollut aikaakaan kuin kolmelle-neljälle Nutrilettille. Syömättömyydellä tarkoitan tietysti tässä kohtaa ”oikean ruuan” syöntiä ja herkkujen napostelua.

Eilen kävi vieraita ja heille oli varattu kahvin kanssa herkkuja. Itse kotiuduin tentistä juuri ennen heidän tuloaan ja ehdin vain valmistaa jauhevanukkaani jääkaappiin, kun vieraat jo olivat ovella. En kehdannut syödä sitä heidän täällä ollessaan, joten tuli siinä kahvipöydässä napsittua pari suolaista palaa minunkin. Ei mitään erityisen lihottavia riisikakkuja, mutta ennen eilistä olin onnistunut elämään koko alkuviikon ilman yhtäkään napostelua, tai edes himoa siihen. Sen siitä saa kun kutsuu vieraita.

Liian vähäisessä Nutrilettin syönnissä on omat ongelmansa. En usko, että se ainakaan auttoi tentistä suoriutumista. Istuin ensimmäisen puoli tuntia muistelemassa mitä niissä tenttikirjoissa lukikaan ja aivot tuntuivat täysin tyhjiltä. Muutenkin on ollut fyysinen energia toimia kovin vähissä pari viime päivää.

Vielä tiistaina en huomannut mitään eroa jaksamisessa. Keskiviikkona pyörin kaupungilla ja onnistuin istumaan kahvilassa kavereiden kanssa ilman himoa herkkuihin. Mitä nyt vähän himoitsin naapuripöydän ihania salaatteja, mutta sain pidettyä itseni niistä erossa ajattelemalla pihisti kuinka paljon rahaa salaatin ostoon kuluisi. Kaupungilla tuli käveltyä useampi kilometri ristiin rastiin kauppoja ja katuja. Kun pääsin kotiin olin ihan poikki eikä edes tee piristänyt aivojani niin paljon, että olisin saanut tenttiin luettua. En vain jaksanut ymmärtää kirjasta mitään ja unohduin tuijottamaan sivua lukemisen sijaan.

Tänään aion pitää vapaapäivän. Käytännössä koko kesän kestänyt opiskelu on nyt ohi ja seuraavat kurssit alkavat vasta syyskuussa. Töitä pitäisi tehdä, mutta ei se yhteen päivään kaadu. Tänään aion vain neuloa, lukea rentouttavaa kirjaa ja katsoa hömppäsarjoja netistä. Tällä hetkellä minulla on menossa The Big Bang Theory, oikein sopivaa huumoria vapaapäivälle.

Nutrilettin aloituspakkaus alkaa olla viimeisiä vaille syötynä ja pistinkin miehelleni asiaksi käydä työpaikkansa lähellä olevasta Lidlistä hakemassa lisää jauheita. Siellä kun on tarjouksessa Nutriletteja tällä viikolla. Ajattelin kokeilla miten maha kestäisi pari smoothietakin, ne kun olisi helpompi ottaa mukaan kun on menossa.

Pitkästä aikaa mieleeni tuli myös itseni mittaaminen. Tässä vertailutuloksia tältä aamulta edelliseen mittaukseen. Paitsi vyötärö, jota on turha mitata tässä maitoturvotustilassaan.

Käsivarsi (vasen hauis) 31 cm, +1 cm maaliskuusta (laihdutus, osa 11)
Lantio 101 cm, +/-0 cm maaliskuusta
Reisi 68 cm, -2 cm maaliskuusta

Masentavat luvut! Vaikka painoa on selkeästi pudonnut, mitoissa se ei näy tippaakaan! Lantion kohdalla vatsassa voi toki olla myös turvotusta kuten koko muunkin vatsan alueella näin pitkän maitokuurin jäljiltä, mutta silti, haistakoon mädäntyvän kukkasen koko typerä vartalo!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kolmannen päivän ratkaisut

Tutkin eilen illalla tarkemmin Nutrilettin energiasisältöjä ja kaikki ongelmat joita eilen mietin ratkesivat. Ruuista neljässä on kaloreita yhteensä vähän alle 800 ja liemissä 14 siihen päälle. Liemiä tulisi ohjeen mukaan syödä kaksi päivässä, ja silloin kokonaisenergiaa tulee vähän yli 800 kcal. Eli se on ihan sama syönkö liemiä vai en kalorien puolesta.

Kokeilin eilen iltapalaksi kasvislientä. Sen ainesosat kuulostivat hitusen paremmalta kuin tomaattiliemen, lähinnä koska tomaattiliemessä on aineksina myös lihaa ja suurimpana ainesosana suola. Olen ollut liemiä kohtaan hyvin epäilevä niiden sisältämän suuren suolamäärän sekä suuren natriumglutamaattiannoksen vuoksi.

Enkä ollut väärässä. Liemi maistui pelkältä suolalta ja vähän yllättäen rasvaiselta. Sen juomisen jälkeen iski valtaisa päänsärky, joka ei helpottanut lääkkeelläkään enkä saanut nukutuksi viime yönä. Tänä aamuna olo on ollut oksettava enkä voinut edes yrittää syödä aamupalaksi makeaa jauhepirtelöä, vaan otin ruisleipää helpottaakseni vatsan olotilaa. Vatsa oli valmiiksi syömästäni maidosta ärtynyt eikä liemi auttanut asiaa. Onneksi ruisleipä vähän tasoitti oloa eikä enää okseta niin paljon.

Tämä kokeilu riitti minulle. Muut ruuat voin paketista syödä, mutta liemiin en koske. Mikäli joku haluaa 5 tomaattilientä ja 4 kasvislientä, tai osan niistä, laittakaa osoite sähköpostilla niin pistän tulemaan. Muussa tapauksessa heitän ne roskiin. Itse en voi niitä suositella kenellekään, mutta jos joku tykkää ja voi käyttää niin olkaa hyvät vain. Päivämäärät liemissä on ensi vuoden puolella eli hyvin aikaa käyttää.

Eilisen teksti oli siis hätiköity ja asiat selvinneet tarkemmalla tutustumisella pakettiin. Syön neljästi päivässä laihdutusruokia, aamuisin yhden luumun laihdutusruokien aiheuttamaa ummetusta ehkäisemään ja mahdollisesti yhden leipäpalan illalla, jos nälkä sattuu olemaan. Viikonloppuna chilifestareilla syön normaalisti chiliruokia ja –herkkuja, mutta aamupalaksi ja illalla laihdutusruokia. Kylläpä kaikki onkin helppoa kun hetken käyttää asioiden pohtimiseen.

Ps. Punnituspäivä on tällä viikolla perjantai, koska huomenna aamulla on tentti, joka vie kaiken aamukeskittymisen.

tiistai 16. elokuuta 2011

Toisen päivän ongelmat

Kuten eilen uhosin, aloitin Nutrilettin syömisen viikoksi-pariksi laihtuakseni nopeammin. Törmäsin heti ongelmiin. Ensimmäisenä ongelmanani oli maito. Kävin illalla uudestaan kaupassa hakemassa maitoa ja tutkin samalla toistakymmentä vaihtoehtoa lehmänmaidolle. Ohjeen mukaan ruuissa pitää käyttää rasvatonta maitoa, joten etsin vastaavaa sisällystä kaura-, riisi-, ja soijamaidoista. Rasvattomassa lehmänmaidossa on 26 kcal/100g ja tietysti 0g rasvaa. Lähin mihin muut tuotteet pääsivät oli 29 kcal ja 0,5g rasvaa. Se taisi olla kauramaito, jollen ihan väärin muista. Soijamaidoissa light-versiossakin oli 1,2g rasvaa ja kaloreita yli 40.

Joten otin sitten lehmänmaitoa. Käytin sitä jo eilen ja saman tien sain kärsiä sen vaikutuksista. Tässä vaiheessa vielä tahdonvoimalla jaksaa jatkuvaa vatsakipua, mutta katsotaan sitten kun päänsärky iskee tähän päälle ja kipua on kestänyt useita päiviä taukoamatta.. Eikä se toisenlainen maito olisi kuin vähän vähentänyt kipua, kun Nutrilettin tuotteissa itsessään on jo maitoa tai maitoproteiinia. Alle seitsemän päivän en kuitenkaan luovuta, niin olen päättänyt.

Seuraava ongelma tuli eilen illalla. Olen tottunut syömään noin neljästi päivässä. Ensinnäkään en osaa tuntea nälkää useammin ja toiseksi aika ei tahdo riittää useammin syömiseen. Miten pystyn järjestämään aikaa viidelle tai kuudelle syöntikerralle päivässä? Eilen söin kolme ateriaa ja tavallista leipää palan, enempää en ehtinyt. Näistäkin kolmesta yksi patukka tuli väkisin syötyä kirjastossa. Mahdanko saada pidemmällä aikavälillä tarpeeksi energiaa, jos syön neljä ateriaa päivässä? Vai pitäisikö pakottautua syömään se viides? Ehkä jonkin ajan kuluttua alan tuntea nälkää enemmän, vai alanko vain väsyä kun en saa tarpeeksi energiaa? Jauheissa on se ongelma, ettei niitä oikein voi syödä menossa. Jos on koko päivän liikenteessä, on vaihtoehtona vain patukat ja pelkkään makeansyöntiin kyllästyy nopeasti. Toisaalta en voi keskittää syömisiä iltaankaan, ei ole järkevää pelkän energiansaannin takia syödä kahta pussillista kerralla.

Mahdollisesti tuo ei ole ongelma ollenkaan kunhan aikaa vähän kuluu ja totun uuteen ruokailurytmiin? Kunhan saan tentit tällä viikolla suoritettua, pääsen normaalimpaan kotirytmiin muutamaksi päiväksi ja voin paremmin tarkkailla syömisaikoja kellon mukaisesti eikä nälän. Tosin edessä on sitten viikonloppu ja chilifestarit Tampereella.. Siinäkin taas ratkaistava ongelma.

maanantai 15. elokuuta 2011

Käynti lapsettomuuspolilla

Ei tullut kauhean suurena yllätyksenä tämän aamun tulokset polilla. Kesän mittaan ei ole tullut mitään kutsua sydänlääkityksen tarkistukseen tai mitään muutakaan paperia siihen suuntaan, vaikka toukokuussa lääkäri sanoi, että nuo pitäisi tarkistaa ennen hoitojen jatkoa. Kappas vain, papereita ei ollut edes lähetetty eteen päin.

Toinen ei kovin suuri yllätys oli tuo paino. Arvasin oikein ja ”suositus” oli muuttunut pakoksi eikä neljä kiloa riitä. Pitää saada vähintään se kilo pois ennen seuraavaa lääkärikäyntiä. Seuraavan ajan sain noin kuukauden päähän. Siinä ajassa pitäisi saada sekä painoa alas että lääkitysasiat kuntoon. Hyvällä tuurilla kaikki on kunnossa tuohon mennessä ja saatan päästä ultraan heti sillä viikolla, se kun sattuu olemaan kierron kannalta juuri oikea aika aloittaa uusi yritys.

Ärsyttää kuukauden vetkuttaminen, toisaalta en välttämättä olisi tässä kierrossa muutenkaan ehtinyt ultraan. Se kun olisi pitänyt aloittaa nyt heti eikä vasta kesälomalta auenneella polilla tuntunut olevan vapaita aikoja ennen syyskuuta. Ehkä hoidot olisi joka tapauksessa siirtyneet ensi kuuhun, vaikka sydänasiat ja laihdutus olisivat olleet kunnossa tänään. Näin ainakin yritän lohduttaa itseäni.

Laihdutuksen suhteen hermostuin ja menin suoraan polilta kauppaan. Ostin Nutrilettin Quick Start-pakkauksen ja pari Allévon ateriankorvikepatukkaa, jotka olivat tarjouksessa. Pakkauksessa on inhoamiani natriumglutamaattiliemiä, vähän parempitasoisia pastoja ja pirtelöitä sekä patukoita. Jokaisessa tuotteessa on myös maitoa tai maitoproteiinia. Siinähän sitten kärsin päänsärkyjä arominvahventeesta ja vatsakipuja maidon takia viikon tai pari, kunhan nyt laihtuisin vähän tehokkaammin seuraavan kuukauden aikana. Näillä viikoilla ei haeta hyvinvointia, vaan nopeampaa laihdutusta. Hyvinvoinnin aika tulee sitten myöhemmin.

Sen verran ajattelin keventää tuota natriumglutamaattitaakkaa, että voisin syödä yhden ”normaalin” aterian joka päivä. Käytännössä se tullee olemaan kasviskeittoa tms. suolaista ruokaa, mutta tuskin mitään kiinteää, paitsi ehkä viikonlopun kunniaksi. Katsotaan nyt miten homma lähtee käyntiin. Todennäköisesti tulen syömään tomaattia ja marjoja koko ajan saadakseni jotain pureskeltavaa.

Lueskelin paketin aterioiden valmistusohjeita ja huomasin olleeni tyhmä kaupassa. Innolla odotin pirtelöitä ja pastoja ruuakseni tajuamatta, että olisi pitänyt ostaa maitoa niitä varten. Se ei käynyt mielessäkään kaupassa. Olisi voinut paketissa lukea tyhmälle minulle lista ”näitä tarvitset lisäksi” eikä vain ”kaikki mitä tarvitset viiden päivän dieettiin”, kun siellä ei selvästi ole kaikki mitä tarvitsen. Nyt en sitten voi aloittaa dieettiruokia ennen kuin käyn uudestaan kaupassa hakemassa rasvatonta maitoa. Harmi vain, ettei kaura- ja soijamaidoissa oikein ole tarjolla yhtä rasvatonta maitoa kuin lehmänmaidossa, joten joutunen lisäämään vatsakipuani vielä maidolla. Pitää käydä isossa marketissa tarkistamassa valikoima.

Paketissa mietityttää myös aterioiden määrä. Muita Nutriletteja kehotetaan syömään viisi ateriaa päivässä, mutta aloituspakkauksen tuotteita tulisi syödä kuusi. Onko tuotteet jotain eri tuotteita kuin yksittäin myytävät? Vai onko syy kuuteen ateriaan se, että miehille suositellaan kuutta ja naisille viittä ja pakkauksen halutaan sopivan molemmille sukupuolille? Siinä tapauksessa miksei paketissa lue ettei naisten kannata syödä kuutta ateriaa päivässä? Tuleeko kuudesta liikaa kaloreita pikalaihdutukseen? Toisaalta yhdessä ateriassa on vain keskimäärin 200 kcal, ehkä se ei vielä ole liikaa lisättynä muihin laihdutusruokiin? Luulen kuitenkin, että aloitan sillä viidellä aterialla päivässä ja lisään kuudennen mikäli olen koko ajan nälkäinen.

perjantai 12. elokuuta 2011

Laihdutus, osa 25

Surkea, heikko esitys tämän kesän laihduttaminen. Sen lisäksi, että olen tänä kesänä sairastanut koko parin viime vuoden flunssakiintiön, olen laiskotellut liikunnassa ja herkutellut jäätelöllä ja marjoilla. Vastustuskykyni on tänä kesänä ollut mystisen alhainen, vaikka olen syönyt terveellisesti ja monipuolisesti, jopa monipuolisemmin kuin yleensä olen tottunut. Silti olen saanut kaikki mahdolliset taudit ja potenut niitä pitkään koko kesän.

Tällä viikolla olen laihtunut vain 400g. Kokonaislaihdutus jää siten alle viiden kilon, kun eräpäivä on maanantaina. En tule ehtimään viikonloppuna laihduttaa tarvittavaa määrää.

Olen kyllä urheillut kohtuullisesti. On ollut sateista ja kylmää, mutta olen liikkunut ulkona heti kun menkkakivut helpottivat. Eipä siitäkään mitään hyötyä näytä olleen. Loppukirini jäi liian vaisuksi. Liikkumisesta sateessa olen vain saanut jälleen kerran flunssan. Ehkä se vaikuttaa punnitukseen, kun on pää täynnä räkää?

Syömisiä en ole kirjoittanut ylös tällä viikolla, olen ollut niin paljon menossa enkä kotona. Olen syönyt normaalia useammin ravintolassa, mutta yrittänyt valita niitä kevyempiä ruokalajeja. Ehkä niitä sitten on vain syönyt määrällisesti enemmän kuin normaalisti kotona söisi. Tällä viikolla on ollut kova makeanhimo iltapäivisin ja olen syönyt parina päivänä pullan tai jopa kaksi pikkupullaa. Pääasiassa olen yrittänyt peittää makeanhimoani syömällä vadelmia suoraan pensaasta. Harmittaa etten ole voinut melkein koko viikkoon keittää makeaa teetä makeanhimooni, kuten yleensä kotona teen. Reissussa on helpompi ottaa se pikkuherkku, kun sitä ajattelee liikkuvansa sen tuoman rasvan pois. Eihän pullassa niin hirveän paljon rasvaa ole, vadelmissa vielä vähemmän, mutta kaiketi nekin on olleet liikaa tässä vaiheessa.

Nyt sitten jännitetään mitä hoitaja sanoo maanantaina. Ensinnäkin en ole aivan varma mitä heidän vaakansa sanoo suhteessa omaan vaakaani. Ehkä olen laihtunut heidän mittaustensa mukaan ihan eri tavalla; vähemmän todennäköisemmin kuin enemmän. Toiseksi, kun lääkäri keväällä puhui laihdutuksesta, hän ei erikseen painottanut etteikö hoidot voisi jatkua vaikken ihan viittä kiloa pois saisi. Ymmärsin, että laihdutus on enemmänkin suositus, mutta kesän mittaan olen alkanut pelätä, että suositus olikin käsky. En enää muista tarkalleen mitä lääkäri sanoi ja oma pää on täyttänyt puuttuvat kohdat ja päätellyt ne käskyiksi varmuuden vuoksi. Sitä paitsi vaikka silloin ei olisikaan käsketty, nyt voi olla ihan toinen ääni kellossa. Lääkärit eivät aina ole maailman johdonmukaisimpia.

Ehkä en pääse hoitoihin, ehkä pääsen. Laihdutus jatkuu joka tapauksessa. Seuraava etappi on syyskuun lopussa Suomeen tulevien vanhojen kavereiden näkeminen. Olisi mukavaa näyttää vähän paremmalta, kun näkee kavereita pitkästä aikaa. Hoitojen toivon edistyvän syksyllä reippaaseen tahtiin, jotta tarvittaessa ehtisin hankkia lääkkeet uuteen kierrokseen vielä tämän vuoden puolella. Tuntuu niin tyhmältä ajatus hakea opintolainaa lapsettomuushoitoja varten. Mutta se on ongelma sitten myöhemmin, nyt keskitytään tähän hetkeen.

tiistai 9. elokuuta 2011

Sekavaa

Viikonloppu lapsettomassa seurassa piristää aina, varsinkin kuukautisten aikaan. Kukaan ei katso sinua säälivästi; joko se vuoto TAAS alkoi (varsinkaan sellaiset, jotka ovat itse päässään keksineet, että kaikki haluavat yhtä ”suloisia” lapsia kuin heidän omansa). Kaikki myös ymmärtävät, jos vähän kiukuttelet tyhjästä kuukautisten aikana.

Loppuviikosta jännitti, kun masennus uhkasi viedä mukanaan miettiessäni lapsenhankintaa. Onnekseni rento seura kohensi mielialaa. En ole vielä kyennyt täysin kuvittelemaan tulevaisuutta ilman yhtäkään lasta, mutta yritän kuvitella tulevaisuuden ilman niitä neljää lasta, jotka haluaisin. Ja itseni kolmekymppisenä niiden neljän lapsen nuorekkaana, laihana ja kauniina äitinä. Joopa joo. Yritän muokata tuota haavekuvaa itsestäni yhden-kahden lapsen yli nelikymppiseksi, pyöreäksi ja ulkonäöstään välinpitämättömäksi homssutädiksi, mikä lienee melko lähellä todellisuutta. Kuvittelen myös kylän juorut kuinka noin vanha voi olla äiti ja joidenkin luulevan minua omien lasteni isoäidiksi.

Toinen kuvitelmani yrittää ajatella tilannetta, jossa minulla ei olisi lainkaan lapsia. Siitä en pääse kuin yhteen mielikuvaan: kylän juoruihin hirveästä akasta, joka inhoaa lapsia ja jonka nähdessään lapsiperheet vaihtavat kadun toiselle puolelle. Mukanani kulkee luonnollisesti aina lapsille kiukkuinen, iso koira. Kylän juoruissa ihmetellään, kuinka noin ilkeällä ja rumalla vanhalla akalla voi olla niin mukava ja nuorekas (!) aviomies. Itsehän olen siis vanhentunut ennen aikojani saatuani tietää, etten tule koskaan saamaan lapsia ja kyläläiset arvioivat iäkseni 20 vuotta oikeaa ikääni enemmän.

Näissä kuvitelmissani asun siis jossakin pienellä paikkakunnalla, jossa en ole asunut aiemmin. Olen rakentanut sinne unelmieni omakotitalon, joko niin kuin olen sen piirtänyt vuosia sitten, tai typistettynä versiona ilman yläkerran lastenhuoneita. Myös tästä talonrakennushaaveesta on erittäin vaikea luopua. Se on vahvasti sidoksissa perhe-elämän haaveeseen. Voisinko elää unelmatalossani ilman lapsia, kun olen vuosikausia nähnyt itseni siellä lasten kanssa?

Koen tärkeäksi miettiä näitä ”vaihtoehtoisia” elämänpolkuja. Kuitenkin muistutan itseäni, että tässä ollaan vasta hoitojen alussa ja on vuosia aikaa yrittää uudelleen ja uudelleen. Näinä hetkinä tuo ”vanha äiti”-mielikuva elää vahvana ja yritän sopeutua siihen. En tule olemaan haaveiden nuori, energinen ja kaunis äiti, mutta voin olla vanhanakin äitinä jotain muuta kuin homssuinen. Näin ainakin kerron itselleni ja yritän uskoa siihen, vaikka mielikuva homssuisesta, omenanmuotoisesta ja ryppyisestä mummosta äitinä ei jätä rauhaan.

torstai 4. elokuuta 2011

Laihdutus, osa 24

Inhoan itseäni ja ruumistani juuri tällä hetkellä. Miksei mikään voi koskaan mennä kuten suunnittelen? Tällä viikolla en ole laihtunut yhtään, paino on pysynyt samana viime viikosta. Se tarkoittaa, että pitää laihtua vähän yli kilo seuraavassa puolessatoista viikossa.

Suuret suunnitelmani laihtumisesta ja kunnon kohottamisesta on mytätty. On hirveän hankalaa raivota itselleen; ei tiedä miten kaiken sen turhautumisen ja kiukun saisi ulos tehokkaimmin. Tänään minulla alkoi kuukautiset, mikä lisää ihan yleismaailmallista kiukkuisuutta itseinhoni päälle. Ja koska vatsakipu on lamaannuttavaa, en pysty purkamaan tätä mihinkään fyysiseen toimintaan, mikä tietenkin lisää turhautumistani ja noidankehä on valmis.

Edellisen viikon sairastin melkein koko viikon. En pystynyt viime torstaina vielä istumaan koneella kirjoittaakseni pidempää tekstiä, kun ainoa siedettävä asento oli kylkimakuulla ja kuume vei voimat yrittääkään siitä mitään järkevää toimintaa. Kyllästyin moneen kertaan makoiluun ja tekemättömyyteen, kun kirjojenkin lukeminen sattui silmiin siinä asennossa johtuen piilareista silmissä. Niitä taas en saanut pois silmistä, koska se olisi vaatinut erinäisten tarvikkeiden etsintää ja seisoma-asentoa. Lisää turhautumista.

Selvisin kuumeestani viikonloppuna ja maanantaina olin jo pirteän terve. Se tarkoitti kiireellistä tenttikirjan lukemista, mutta liikuntaa en uskaltanut vielä riskeerata jälkikuumeen pelossa. Tiistaina lähdimme teatteriin ja syömään ravintolaan hyvässä seurassa. Ottaen huomioon, että olin viimeiset kaksi viikkoa enimmäkseen oksennellut ja syönyt hyvin mitättömästi, ravintola-annos ei välttämättä ollut se viisain ratkaisu, näin jälkikäteen ajatellen. Seuraavana aamuna olinkin taas kipeänä. Vatsa ei kestänyt raskasta ruokailua, nosti lämpöä ja sai oksentamaan jälleen kerran. Siispä vietin eilisenkin sairaspäivänä.

Tänään alkoi sitten kuukautiset. Se tietää kipua ja tuskaa seuraaviksi kahdeksi päiväksi vähintään. Viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä ystäviä mökillä ja käydä kesäteatterissa. Toivon kovasti kipujen vähentyneen siihen mennessä, jotta pystyn liikkumaan mökillä kunnolla enkä vain minimimäärää. Tänään lienee pakko ottaa särkylääke, mutta yritän selvitä yhdellä. En haluaisi sotkea vasta toimimaan alkanutta vatsaa ummetuksella, jota lääkkeet aiheuttavat.

Tällä viikolla olen yrittänyt seurata syömisiäni ja pysytellä kohtuudessa. Jonkin verran salmiakkia on kulunut, koska se auttaa huonoon oloon. Aamut olen lähinnä paastonnut, koska silloin oksetus on vahvimmillaan. Teetä ei ole tehnyt mieli sitten kuumeen alkamisen, sen sijaan ihan vettä on tullut juotua huimasti normaalia enemmän ja silti koko ajan janottaa. Johtunee hikoilusta kuumeessa, oksentelusta ja nyt kuukautisista. Jonkin verran jäätelöä olen syönyt, mutta aina laskenut, että se mahtuu päivän kalorimäärään. Suklaanhimo on ollut valtava ja sitä jäätelö on usein paikannut, kuten myös piparit toisinaan. Suklaa-ahmiin en ole sentään sortunut enkä ole tehnyt piparitaikinaa sen himosta huolimatta. Sitä kun ei voi olla ahmimatta kerralla. Vatsakivusta on se hyöty, että se vähentää syömishaluja ja estää jääkaapilla ravaamisen. Toisaalta jääkaapilla ravaamisesta saisi edes vähän liikuntaa. Kyllä, näin masentavassa tilassa liikunnan suhteen olen käytännössä maannut viimeiset kaksi viikkoa.

Ei siitä pääse mihinkään, olen huono ihminen. En saanut laihdutettua haaveideni mukaan ja kuntoni on todennäköisesti sama tai huonompi kuin kesän aluksi. Vielä elätän toivetta, että lapsettomuuspolin punnitukseen mennessä saan sen viisi kiloa pois. Keksin vain viime viikolla alkaa pelätä, että olen määrittänyt aloituspainon oman vaakani mukaisesti ja lapsettomuuspolin vaaka näyttääkin jotain ihan muuta. Ehkä sattuukin niin, että oman vaakani mukaan olen laihtunut tarpeeksi, mutta heidän vaakansa onkin eri mieltä ja hoidot eivät alakaan. Pääni on ihan liikaa täynnä pelkoja kiukun lisäksi. Tästä on tulossa selvästikin erittäin hyvä päivä minulle.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Pikkuhuomioita XXXII

Aivojeni epäolennaisuuksien pohdiskelukeskuksessa olen pistänyt merkille, että useat asuntoni elämäni aikana ovat sijainneet lähellä pitkää siltaa.

Sillat ovat epämiellyttäviä. Kapeilla silloilla pelkkä yliajaminen huimaa, auton rengasmeteli sillan päällä on kovaa niin auton sisällä kuin kävelijöille ja silloilla tuulee jatkuvasti. Joskus kävellessä tai pyöräillessä tuulee niin paljon vastaan, ettei pysty kunnolla hengittämäänkään. Metelin ja tuulen lisäksi haittana on usein suurempi pakokaasun katku sillan kohdalla, mikä johtunee tuulen suunnasta. Meteliä lisää myös siltojen molemmissa päissä olevat katkokset asfaltissa, joihin autojen renkaat kuuluvasti osuvat. Ja kun puhutaan nelikaistaisesta autotiestä, jossa ajaa autoja jatkuvana jonona kaikilla kaistoilla, on meteli kova. Sillalla joutuu aina huutamaan tullakseen kuulluksi, vaikka heti sillan reunalla olisi kuinka leppoisaa ja kuulisi kuiskauksenkin.

Ihmetyksen aiheeni on muut ihmiset. Lähes aina (paitsi talvella) sillalla kulkiessa siellä näkee ihmisiä pysähtyneenä juttelemaan tai katselemaan maisemia tai kalastamassa. Kaikista mahdollisista paikoista, miksi joku haluaisi oleskella yhtään pidempään kuin on pakko tuollaisessa paikassa? Tämä mysteeri ei ole auennut minulle.