torstai 25. elokuuta 2011

Lisää postia

Tällä kertaa postissa tuli kutsu sisätautipolille parin viikon päähän. Jippii. Lisää verikokeita, EKG ja lääkärikäynti. Ja lisää maksuja.

Onhan se hyvä, että lääkitys tarkistetaan raskauteen sopivaksi. Tuntuu vain, että tämä on hätävarjelun liioittelua ja että se siirtää mahdollisia hoitoja hamaan tulevaisuuteen. Lääkäriaika on perjantaina, kun seuraava lapsettomuuspolin käynti on maanantaina. Entä jos sisätautilääkäri keksiikin kokeilla uutta lääkitystä, jonka koeaika estää lapsettomuushoidot? Ja jos kieltäydyn siitä en pääse ollenkaan lapsettomuushoitoihin nykyisellä lääkitykselläni?

Olin paljon rennompi, kun tiesin koko kesän odottaa alkavia hoitoja. Nyt kaikki on taas epävarmaa ja pelot iskee päälle. Hirvittää hoitajan lause ”olet vielä niin nuori, tässä on aikaa vaikka kuinka paljon”. En hitto ole nuori, olen 30-vuotias, joka olisi halunnut saada lapsia jo 20 vuotta sitten! Puhumattakaan siitä, että rahat loppuu kesken mikäli joudun ostamaan uudet lääkkeet ensi vuonna enkä ehdikään tämän vuoden puolella uusiin hoitoihin.

Ensi vuonna tilanne sen puolesta helpottuu, kun toivottavasti pääsemme asettumaan yhteen kaupunkiin eikä rahaa kulu kahteen asuntoon ja niiden välisiin matkoihin ja matkustamiseen käytetyn ajan voin käyttää osa-aikatöissä opiskelun ohella. Mutta ensi vuoden alussa ei ole tippaakaan ylimääräistä käyttää uusiin hoitoihin – siispä jos hoidot siirtyy sinne joudumme siirtämään niitä lisää tai ottamaan opintolainaa niitä varten. Ei kauhean hohdokkaita vaihtoehtoja. Onneksi vuodenvaihteeseen on vielä aikaa ja tapani mukaan vain maalailen kauhuja ihan liian aikaisin.

2 kommenttia:

  1. Moi Kerttu!

    Minulle lääkäri sanoi keväällä lohdutukseksi inseminaatiorumbassa myös, ettei ole vielä mitään hätää, olenhan niin nuori. Ja mulle tulee ikää 32 vuotta sunnuntaina. Kyllä multa pääsi siinä vaiheessa, että en minä kyllä mikään nuori enää ole... Sama juttu, lapsia olen halunnut aina ja kyllä se pelko on ihan kamala, että ei koskaan pääse äidiksi... Toivottavasti niin ei käy, meille kummallekaan. :)

    Sinulla on kyllä lisäksi moita muutuuvia tekijöitä tuossa enemmän kuin tarpeeksi. Haluankin toivottaa kovasti voimia ja jaksamista. Itse tällä matkalla olen huomannut, että on se ihmeellistä, että miten sitä toivottomassakin tilanteessa ihmisestä vaan löytyy niitä voimanrippeitä aina jostain ja jaksaa vaan jatkaa. Mutta välillä täytyy myös levätä ja koko ajan muistaa pitää itsestään huolta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Kävin kyllä viikonloppuna taas ajatuksissani aika alhaalla katsellessani serkun lasta ja kuunnellessani suvun vihjailuja, mutta tänään taas yritän ajatella asioista positiivisesti.. Niin se näyttää aaltoilevan itse kullakin odotuksen odottajalla.
    Mutta pidetään yhdessä toivoa yllä, jospa joukkovoima auttaisi!

    VastaaPoista