perjantai 12. elokuuta 2011

Laihdutus, osa 25

Surkea, heikko esitys tämän kesän laihduttaminen. Sen lisäksi, että olen tänä kesänä sairastanut koko parin viime vuoden flunssakiintiön, olen laiskotellut liikunnassa ja herkutellut jäätelöllä ja marjoilla. Vastustuskykyni on tänä kesänä ollut mystisen alhainen, vaikka olen syönyt terveellisesti ja monipuolisesti, jopa monipuolisemmin kuin yleensä olen tottunut. Silti olen saanut kaikki mahdolliset taudit ja potenut niitä pitkään koko kesän.

Tällä viikolla olen laihtunut vain 400g. Kokonaislaihdutus jää siten alle viiden kilon, kun eräpäivä on maanantaina. En tule ehtimään viikonloppuna laihduttaa tarvittavaa määrää.

Olen kyllä urheillut kohtuullisesti. On ollut sateista ja kylmää, mutta olen liikkunut ulkona heti kun menkkakivut helpottivat. Eipä siitäkään mitään hyötyä näytä olleen. Loppukirini jäi liian vaisuksi. Liikkumisesta sateessa olen vain saanut jälleen kerran flunssan. Ehkä se vaikuttaa punnitukseen, kun on pää täynnä räkää?

Syömisiä en ole kirjoittanut ylös tällä viikolla, olen ollut niin paljon menossa enkä kotona. Olen syönyt normaalia useammin ravintolassa, mutta yrittänyt valita niitä kevyempiä ruokalajeja. Ehkä niitä sitten on vain syönyt määrällisesti enemmän kuin normaalisti kotona söisi. Tällä viikolla on ollut kova makeanhimo iltapäivisin ja olen syönyt parina päivänä pullan tai jopa kaksi pikkupullaa. Pääasiassa olen yrittänyt peittää makeanhimoani syömällä vadelmia suoraan pensaasta. Harmittaa etten ole voinut melkein koko viikkoon keittää makeaa teetä makeanhimooni, kuten yleensä kotona teen. Reissussa on helpompi ottaa se pikkuherkku, kun sitä ajattelee liikkuvansa sen tuoman rasvan pois. Eihän pullassa niin hirveän paljon rasvaa ole, vadelmissa vielä vähemmän, mutta kaiketi nekin on olleet liikaa tässä vaiheessa.

Nyt sitten jännitetään mitä hoitaja sanoo maanantaina. Ensinnäkin en ole aivan varma mitä heidän vaakansa sanoo suhteessa omaan vaakaani. Ehkä olen laihtunut heidän mittaustensa mukaan ihan eri tavalla; vähemmän todennäköisemmin kuin enemmän. Toiseksi, kun lääkäri keväällä puhui laihdutuksesta, hän ei erikseen painottanut etteikö hoidot voisi jatkua vaikken ihan viittä kiloa pois saisi. Ymmärsin, että laihdutus on enemmänkin suositus, mutta kesän mittaan olen alkanut pelätä, että suositus olikin käsky. En enää muista tarkalleen mitä lääkäri sanoi ja oma pää on täyttänyt puuttuvat kohdat ja päätellyt ne käskyiksi varmuuden vuoksi. Sitä paitsi vaikka silloin ei olisikaan käsketty, nyt voi olla ihan toinen ääni kellossa. Lääkärit eivät aina ole maailman johdonmukaisimpia.

Ehkä en pääse hoitoihin, ehkä pääsen. Laihdutus jatkuu joka tapauksessa. Seuraava etappi on syyskuun lopussa Suomeen tulevien vanhojen kavereiden näkeminen. Olisi mukavaa näyttää vähän paremmalta, kun näkee kavereita pitkästä aikaa. Hoitojen toivon edistyvän syksyllä reippaaseen tahtiin, jotta tarvittaessa ehtisin hankkia lääkkeet uuteen kierrokseen vielä tämän vuoden puolella. Tuntuu niin tyhmältä ajatus hakea opintolainaa lapsettomuushoitoja varten. Mutta se on ongelma sitten myöhemmin, nyt keskitytään tähän hetkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti