Hyviä uutisia meille tiimalasi- sekä päärynävartaloisille ja pitkille ihmisille! Uuden mittarin mukaan emme olekaan vaarassa kuolla ylipainon vuoksi.
Vihdoin ja viimein tiede tunnustaa, että ei ole sama asia, mihin läskit kertyvät tai mihin pituuteen massa jakautuu. Koko ajan on tutkittu kuinka keskivartalolihavuus vaikuttaa elinten toimintaan ja tutkimuksissa puhutaan lähes järjestäen pelkästään keskivartalon ongelmista, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kun lääkärin ainoa mittapuu (ainakin heillä kehen minä olen törmännyt) on typerä painoindeksi. Nyt idiooteimmallekin lääkärille on lykätä jotain konkreettista eteen, uusi mittari! Mittanauha vain käteen ja esittämään, että vyötärö-pituussuhde on ihanteellinen.
Artikkelissa siis esitellään painoindeksin seuraksi vyötärö-pituussuhde-mittari. Vyötärön pitäisi olla puolet ihmisen pituudesta. Tällöin välttyy läskien tuomilta haitoilta elimiin. Minä olen 157cm pitkä, joten vyötärönympärykseni tulisi olla 78,5cm. Koska se on 79cm, voin olettaa, että lantiolle kertynyt ylipainoni ei taida ihan heti vaikuttaa elinajan odotteeseeni. Nyt vaan pitäisi enää löytää vaatteita, jotka mahtuvat päälle nykyiseen leveään lantiooni.. Ehkä siinä on kuitenkin syy pyrkiä laihduttamaan; nykyisen elämän helpottaminen ilman sen pidemmälle menevää agendaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 9. syyskuuta 2014
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Jotain ihan muuta
Eilinen kiukunpurkaus auttoi, enää ei tunnu yhtään niin vihaiselta. Enemmänkin kaduttaa, että kirjoitin sanoiksi turhautuneen kiukkuni.
Iloisempiin asioihin.
Tässä kaiken ohella olen päässyt eroon osasta masennuksen aikaisista kiloistani. Lihoin silloin paljon, runsaasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. En ole erityisemmin laihduttanut nyt, varsinainen laihdutus tuntuu liian työläältä kaiken muun kiireen päälle. Mutta olen kiinnittänyt huomiota ruokani laatuun ja määrään sekä punninnut itseäni melkein säännöllisesti. Ajattelin, että olisi viisasta alkaa taas kirjaamaan tänne ylös tuloksia, jotta seurannasta tulisi säännöllisempää.
Verrattuna tammikuuhun olen pudottanut painostani viisi kiloa. Luulen, että kehoni ei ole tottunut tähän ylipainoon ja siksi ensimmäiset kilot lähtevät helpommalla. Kunhan pääsen lukuun, jossa olin ennen lapsettomuushoitoja veikkaan painon jämähtävän siihen ilman kovaa työtä. Sen aika ei vielä ole, ehdin kerätä voimia löysemmällä laihduttamisella ensin.
Juuri nyt suurin ongelma on, että viime kevään takit eivät mahdu päälle. Pitäisikö jatkaa talvitakilla, ostaa uusi takki vai kulkea pieni kevättakki auki hihoista vähän puristaen? Takit kun ei ole erityisen edullisia, mutta erittäin hyödyllisiä pyöräillessä kaupungin viimassa.
Iloisempiin asioihin.
Tässä kaiken ohella olen päässyt eroon osasta masennuksen aikaisista kiloistani. Lihoin silloin paljon, runsaasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. En ole erityisemmin laihduttanut nyt, varsinainen laihdutus tuntuu liian työläältä kaiken muun kiireen päälle. Mutta olen kiinnittänyt huomiota ruokani laatuun ja määrään sekä punninnut itseäni melkein säännöllisesti. Ajattelin, että olisi viisasta alkaa taas kirjaamaan tänne ylös tuloksia, jotta seurannasta tulisi säännöllisempää.
Verrattuna tammikuuhun olen pudottanut painostani viisi kiloa. Luulen, että kehoni ei ole tottunut tähän ylipainoon ja siksi ensimmäiset kilot lähtevät helpommalla. Kunhan pääsen lukuun, jossa olin ennen lapsettomuushoitoja veikkaan painon jämähtävän siihen ilman kovaa työtä. Sen aika ei vielä ole, ehdin kerätä voimia löysemmällä laihduttamisella ensin.
Juuri nyt suurin ongelma on, että viime kevään takit eivät mahdu päälle. Pitäisikö jatkaa talvitakilla, ostaa uusi takki vai kulkea pieni kevättakki auki hihoista vähän puristaen? Takit kun ei ole erityisen edullisia, mutta erittäin hyödyllisiä pyöräillessä kaupungin viimassa.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Lanttu
Tulin juuri ajatelleeksi, että vaikka olen kirjoitellut kaikenlaisista kasvisruuista täällä blogissa, olen jättänyt yhden monikäyttöisimmistä kasviksista hyvin vähälle huomiolle. Lanttu. Se säilyy viileäkaapissa perunaa pidempään (kokonaisena tai puolikkaana, mutta ei kuorittuna niinkään) ja kokonaisena jopa huoneenlämmössä kohtuullisesti (testattu mökillä). Eli lanttua voi ostaa kerralla isomman satsin vaikkei kaikkea heti käyttäisikään. Kunhan ei peitä sitä muovilla, vaan antaa olla irrallaan.
Peruna on kaikille tuttu ja sille on keksitty lukuisia käyttötarkoituksia reseptikirjoissa sun muualla. Perunan korvaajaksi on usein esitetty ulkomaista bataattia. Ja hyviähän molemmat on, mutta ikävän kaloripitoisia. Sen sijaan lanttu on kevyttä ja kuitenkin terveellistä. Ja yhtä hyvää, jollei parempaakin. Lanttua voi käyttää perunan sijaan missä tahansa reseptissä. Keittäessä kannattaa lantusta tehdä melko samankokoisia kuutioita, jotta ne keittyy tasaisesti. Lanttu on tässä asiassa herkempi kuin peruna.
Itse olen laiska kokkaaja, joten useimmiten valmistan isompia satseja kerralla. Kuorin ja pilkon lantut telkkaria katsellessa ja pistän kiehumaan. Osasta tulee juureskeiton pohja, osa jää käyttöön sellaisenaan keitettyinä kuutioina, osa menee pakkaseen, osasta tehdään sosetta. Ennen vanhaan koulussa oli aina lantturaastetta ja kuulemma jotkut syövät lanttusuikaleita raakana kuten porkkanaa syödään, mutta minä en voi sietää raakaa lanttua. Yh.
Sen sijaan valmistettu lanttu on herkkua. Keitettyjä kuutioita käytän lisukkeena perunan tai pastan sijaan. Soseutettua lanttua käytän ruuissa ja leivonnaisissa. Äiti keksi jo vuosia sitten laittaa karjalanpiirakoihin lanttusosetta riisipuuron sijaan. Niin saadaan vegaanikarjalanpiirakoita. Siihen soseeseen ei laiteta lainkaan mausteita, korkeintaan vähän suolaa. Piirakoita saa helposti myös valmisruistaikinasta ja valmislanttusoseesta. Leipoessa on hyvä muistaa,että lanttu tulee taikinakuoren läpi helpommin kuin riisi tai perunamuusi, joten se tarvitsee paksumman kuoren. Klassikko on tietysti myös lanttukukko, mutta siihen kuuluu lihaa ja se on hitaampi valmistaa.
Linssilanttupata on helppo valmistaa soseesta. Keitä vain linssejä ohjeen mukaan, lisää soselanttu ja mausteet. Käytän itse rakuunaa, valkosipulia ja mustapippuria. Moussaka lantusta onnistunee sekä soijarouheella että jauhelihalla. Siihen voi lisätä myös kesäkurpitsaa ja munakoisoa.
Uunilanttu on myös herkullista. Hauduttamalla lantusta tulee ihanan makeaa – nyt ei puhuta jouluisen lanttulaatikon siirappimakeudesta, vaan ihan erilaisesta mausta. Voisin kuvitella, että paistin kanssa haudutuspussissa uunissa lanttu imee lihan lientä itseensä ja maistunee hyvältä lihansyöjän suussa. Itse tykkään lantusta ihan sellaisenaan haudutettuna. Jokavuotisella rosvopaistilla lanttu on parhaimmillaan. Silloin lanttu on saanut hautua omassa foliopussissaan maakuopassa päiviä. Mausteena hippusen suolaa, hunajaa ja timjamin oksia.
Myös grillissä valmistettu lanttu maistuu. Grilliin teen melko ohuita siivuja, samaten jos teen lastuja, joista kirjoitin jo aiemmin. Grillilanttu on hyvää mausteisena. Joko hunajalla makeutetut, esikeitetyt kuutiot tai suolaiseksi maustetut siivut. Suolaisiin pitää laittaa kunnolla ainakin valkosipulijauhetta, chiliä ja pippuria. Itämaisempaa lantusta saa maustamalla sen inkiväärillä ja neilikalla.
Lanttu on edullinen, kotimainen kasvis. Se on lähes kaloriton, siitä saa C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä. En ymmärrä miksei sitä käytetä enempää ihan perusruuanlaittoon. Ilmeisesti kysynnän puutteessa marketeista on viime aikoina kadonneet kokonaiset lantut ja tilalle tullut muovitettuja palasia. Palaset eivät säily yhtä hyvin kuin kokonaiset ja muovikelmut on muovin tuhlausta. Mikäli ostaa muovilantun, pitää muovi poistaa heti kotiin päästyä jottei lanttu mätäne ennen kuin sen ehtii käyttää. Vaatikaamme kokonaiset lantut takaisin kauppoihin ja aletaan kaikki yhdessä myös käyttää niitä omassa keittiössämme!
Voin lisätä kommentteihin tarkempia reseptejä, mikäli joku haluaa.
Peruna on kaikille tuttu ja sille on keksitty lukuisia käyttötarkoituksia reseptikirjoissa sun muualla. Perunan korvaajaksi on usein esitetty ulkomaista bataattia. Ja hyviähän molemmat on, mutta ikävän kaloripitoisia. Sen sijaan lanttu on kevyttä ja kuitenkin terveellistä. Ja yhtä hyvää, jollei parempaakin. Lanttua voi käyttää perunan sijaan missä tahansa reseptissä. Keittäessä kannattaa lantusta tehdä melko samankokoisia kuutioita, jotta ne keittyy tasaisesti. Lanttu on tässä asiassa herkempi kuin peruna.
Itse olen laiska kokkaaja, joten useimmiten valmistan isompia satseja kerralla. Kuorin ja pilkon lantut telkkaria katsellessa ja pistän kiehumaan. Osasta tulee juureskeiton pohja, osa jää käyttöön sellaisenaan keitettyinä kuutioina, osa menee pakkaseen, osasta tehdään sosetta. Ennen vanhaan koulussa oli aina lantturaastetta ja kuulemma jotkut syövät lanttusuikaleita raakana kuten porkkanaa syödään, mutta minä en voi sietää raakaa lanttua. Yh.
Sen sijaan valmistettu lanttu on herkkua. Keitettyjä kuutioita käytän lisukkeena perunan tai pastan sijaan. Soseutettua lanttua käytän ruuissa ja leivonnaisissa. Äiti keksi jo vuosia sitten laittaa karjalanpiirakoihin lanttusosetta riisipuuron sijaan. Niin saadaan vegaanikarjalanpiirakoita. Siihen soseeseen ei laiteta lainkaan mausteita, korkeintaan vähän suolaa. Piirakoita saa helposti myös valmisruistaikinasta ja valmislanttusoseesta. Leipoessa on hyvä muistaa,että lanttu tulee taikinakuoren läpi helpommin kuin riisi tai perunamuusi, joten se tarvitsee paksumman kuoren. Klassikko on tietysti myös lanttukukko, mutta siihen kuuluu lihaa ja se on hitaampi valmistaa.
Linssilanttupata on helppo valmistaa soseesta. Keitä vain linssejä ohjeen mukaan, lisää soselanttu ja mausteet. Käytän itse rakuunaa, valkosipulia ja mustapippuria. Moussaka lantusta onnistunee sekä soijarouheella että jauhelihalla. Siihen voi lisätä myös kesäkurpitsaa ja munakoisoa.
Uunilanttu on myös herkullista. Hauduttamalla lantusta tulee ihanan makeaa – nyt ei puhuta jouluisen lanttulaatikon siirappimakeudesta, vaan ihan erilaisesta mausta. Voisin kuvitella, että paistin kanssa haudutuspussissa uunissa lanttu imee lihan lientä itseensä ja maistunee hyvältä lihansyöjän suussa. Itse tykkään lantusta ihan sellaisenaan haudutettuna. Jokavuotisella rosvopaistilla lanttu on parhaimmillaan. Silloin lanttu on saanut hautua omassa foliopussissaan maakuopassa päiviä. Mausteena hippusen suolaa, hunajaa ja timjamin oksia.
Myös grillissä valmistettu lanttu maistuu. Grilliin teen melko ohuita siivuja, samaten jos teen lastuja, joista kirjoitin jo aiemmin. Grillilanttu on hyvää mausteisena. Joko hunajalla makeutetut, esikeitetyt kuutiot tai suolaiseksi maustetut siivut. Suolaisiin pitää laittaa kunnolla ainakin valkosipulijauhetta, chiliä ja pippuria. Itämaisempaa lantusta saa maustamalla sen inkiväärillä ja neilikalla.
Lanttu on edullinen, kotimainen kasvis. Se on lähes kaloriton, siitä saa C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä. En ymmärrä miksei sitä käytetä enempää ihan perusruuanlaittoon. Ilmeisesti kysynnän puutteessa marketeista on viime aikoina kadonneet kokonaiset lantut ja tilalle tullut muovitettuja palasia. Palaset eivät säily yhtä hyvin kuin kokonaiset ja muovikelmut on muovin tuhlausta. Mikäli ostaa muovilantun, pitää muovi poistaa heti kotiin päästyä jottei lanttu mätäne ennen kuin sen ehtii käyttää. Vaatikaamme kokonaiset lantut takaisin kauppoihin ja aletaan kaikki yhdessä myös käyttää niitä omassa keittiössämme!
Voin lisätä kommentteihin tarkempia reseptejä, mikäli joku haluaa.
torstai 31. toukokuuta 2012
Sekalaisia äitisuhteesta ja PASista
Kirjoitin äsken pitkän pohdinnan äitisuhteesta, mutta siitä tuli liian sekava julkaistavaksi. Päätinkin esittää vain kysymyksen. Millainen äitisuhde teillä on näin aikuisena? Onko äiti ystävä, uskottu, vanhempi, joku tuntematon aikuinen, joku millä ei ole mitään väliä, joku jolle purkaa mieltään niin hyvässä kuin pahassa (eli riidellä tai intoilla aiheesta riippuen) tai jotain muuta? Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, koska oma äitisuhteeni tuntuu olevan murroksessa juuri nyt.
Olimme neljä päivää mökillä vanhempieni seurassa ja täytyy sanoa, että olen onnellinen päästyäni taas kotiin. En olisi jaksanut äitini seuraa yhtään pidempään. Mökillä oleskelussa on se haitta, että jollei halua mennä metsään kaatamaan puita isäni ja mieheni kanssa, joutuu viettämään paljon aikaa äidin kanssa muissa hommissa. Ei minusta oikein ole kanniskelemaan puiden runkoja ja pilkkomaan halkoja. Enkä tunnista lahoa leppää tuoreesta.
Keräsin omasta metsästäni kuusenkerkkiä pienen määrän ja ajattelin kokeilla siirapin keittämistä. Annoin siis metsänomistajana itselleni luvan keräämiseen, ilman lupaa niitä kun ei saa kerätä. Etsin siirapista ohjeita netistä ja kaikissa ohjeissa on ämpärillinen tai vastaava määrä kerkkiä ja sokeriakin kuluu kiloittain. Siirappia tuosta määrästä tulee ohjeiden mukaan kaksi litraa. Minä en todellakaan kerännyt ämpärillistä, joten saa nähdä tuleeko pienestä satsistani yhtään mitään. Siirapin pitäisi olla tehokas yskänlääke. Itse ajattelin käyttää sitä ihan vain leivonnassa, koska tiedän kerkkien olevan mukavan makeita ilmankin sokeria. Siirapin keittoon aion kyllä käyttää vähän sokeria, ohjeiden määrästä ehkä noin neljäsosan. Aikomukseni on kokeilla voiko kerkkäsiirapilla korvata sokerin kokonaan jossakin kakkureseptissä. Mikäli aikoo kerkkiä kerätä alkaa olla kiire, ne pitäisi saada mahdollisimman tuoreina kerättyä eli toukokuu on parasta kerkkäaikaa.
Raskaustestin tein mökillä. Eihän siinä tietenkään mitään ollut, mutta sainpa rauhassa juoda saunaoluen. Kuukautisten pitäisi alkaa viikonloppuna viimeistään, mikäli tässä
kierrossa sellaisia ilmestyy. Kun ei sitä ovulaatiotakaan ilmestynyt. Nyt sitten vaan odotellaan PAS-suunnittelukäyntiä reilun viikon päästä. En odota käynniltä ihmeitä, mikään ei voi olla turhempaa ajan- ja rahanhukkaa kuin PAS-suunnittelu. Suunnitellaan kuinka se ovulaatio sieltä tulee ja kuinka sitten pitää soittaa polille, että päästään PASiin. Kun ei sitä kuitenkaan voi ennustaa eikä aikoja sopia etukäteen. Oletan, että tulevalla käynnillä paasataan taas laihduttamiskesästä ja varmaan laitetaan ukaasi ettei hoidot jatku jollei ole laihtunut niin ja niin paljon vaikkei painon merkityksestä ole mitään tutkimuksia. Ainoat tutkimukset koskevat vyötärölihavuuden merkitystä lapsettomuuteen eikä minulla edelleenkään ole liian leveä vyötärö, vaan monta senttiä maksimin alapuolella. Mutta asettamalla ukaasin lääkäri voi kuvitella, ettei kesätauko mene hukkaan, vaan hoidot "edistyvät" kesänkin aikana laihdutuksen muodossa. Pelkkää paskaa.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Ovulaatiota odotellessa ahmintaa
Kiertoni on aina ollut säännöllinen 28-30 päivän vaihtelulla ja ovulaatio on tullut kiltisti 14.-16. kierron päivä ja näkynyt ovulaatiotestissä. Yhdetkään kuukautiset eivät ole jääneet välistä ilman syytä – kuten hoidot ja aikoinaan e-pillerit. Nyt on 17. päivä eikä testissä haaleaakaan viivaa saati vatsassa ovulaatiotuntemuksia. Mitä hittoa?
Voisiko ovulaatio olla ollut todella ajoissa tässä kuussa ja tulla ennen 13:tta päivää, jolloin aloitin testaamisen? Pari päivää ennen oli kyllä vähän hassuja tuntemuksia vatsanpohjassa, mutta todellakin mitättömän vähän ja ne voi tulkita myös ruuansulatuksen oireiksi. Mitä jos ovulaatio jää välistä tässä kierrossa? Eikö tässä ole jo ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin, tarvitaanko tähän vielä kierron sekoaminen?!
Mikäli kyseessä on pidempiaikainen ongelma eikä vain tämän kierron omituisuus, syytän kyllä sitä kuukausiksi venytettyä Procrenia tästä. Näiden hoitojen alettua viime vuoden alussa myös kuukautisten alkaminen on venynyt satunnaisesti 2-3 päivää pidemmälle. Joulukuussa alkaneen hoito- ja leikkauskierron jälkeen on tullut yhdet tavalliset kuukautiset ja tämä on ensimmäinen ovulaatio, jota yritän bongata. Ehkä ruumiini on mennyt täysin sekaisin ja nämä vaihdevuosioireet todella tarkoittavat vaihdevuosia. Ehkä ruumiini on nyt liian pitkään ahdistettuna olleena saanut päähänsä olevansa vaihdevuosissa eikä ovulaatiota tule enää ikinä.
Sillä välin ahmin kaikki makeat leivonnaiset, joita saan silmiini. Kuten vaihdevuosioireissani kuuluu. Vessan peilistä seuraan kaksoisleuan kasvua ja mittaan sillä paljonko olen lihonut, vaa’alle en uskalla astua. Nytkin kaapissa odottaa eilen leivottu juustokakku. En kaipaa karkkia enkä makeaa sinänsä, vaan leivonnaisia. En myöskään syö erityisen rasvaisia ruokia enkä suuria annoksia, mutta eipä siitä ole iloa tuon leivosmäärän rinnalla. Yritin pyöräilyllä kuluttaa syömisiä, mutta nyt olen ollut kuumeessa yli viikon.
Olen liian väsynyt hillitäkseni valtavaa himoani, on niin paljon helpompi antaa periksi ja leipoa ne pullat. Sentään tähän olen onnistunut vetämään rajan; mikäli haluan leivonnaisia leivon ne itse tai syön jonkun kaverin/äidin leipomia herkkuja, en osta kaupasta. Äitienpäivänä vanhempien luota tuli mukaan pussillinen pullaa. Mutta ehkä se leipominen edes vähän hidastaa ahmintaa ja kuluttaa kaloreita kaupasta ostamiseen verrattuna. Plus omissa leivonnaisissa voi käyttää täysjyväjauhoja ja minimimäärän sokeria. En siis korvaa sokeria millään vaan jätän noin puolet reseptien sokerista kokonaan pois.
Eilen onnistuin tekemään pakastemustikoista ihanan kastikkeen juustokakulle ja keitin saman tien mustikka-vadelmamehukeittoa rahka-raejuuston kanssa syötäväksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa makeutusaineen käyttöä sokerin sijaan.
Kastike:
- Laita kattilaan vajaa desi sokeria tai 0,5 tl makeutusainetta (mieheni mielestä liian vähän, minusta juuri sopivasti). Lisäksi 2 rkl vettä. Lämmitä kunnes sokeri on sulanut.
- Lisää 3 dl pakastemarjoja. Keitä kannen alla kunnes marjat on pehmenneet, tähän ei mene näin pienellä määrällä montaa minuuttia.
- Lisää 1 tl tärkkelystä sekoitettuna 2rkl kylmää vettä (ohratärkkelys kotimaista, maissitärkkelys ulkomaista, kumpikin käy). Sekoita kunnes valkoinen tärkkelysseos on kadonnut tasaisesti marjaliemeen. Pidä kuumalla levyllä kunnes seos alkaa paksuuntua. Tästä on tarkoitus tulla ihan hyytelömäistä, kakun päälle sopivaa kastiketta.
Mehukeittoa saa samalla reseptillä, kun lisää marjoja, makeutusainetta ja vettä. Laitoin mittaamatta mustikoita kaksi pakasterasiallista, ehkä siinä oli noin litra plus vadelmia mitä oli jäljellä noin puoli rasiallista. Ennen marjoja laitoin kattilan pohjalle makeutusainetta noin 1,5 tl, mikä oli ihan sopiva määrä, ehkä hitusen makea omaan makuuni. Vettä lisäsin noin litran keitettyäni marjat pehmeiksi pienessä vesitilkassa makeutusaineen kanssa. Laitoin lisäksi 2 tl ohratärkkelystä pieneen vesitilkaan sekoitettuna, jotta keitto ei olisi ihan litkua. Olisi voinut laittaa enemmänkin tärkkelystä, mutta halusin pitää keiton suurustettuna keittona enkä hyytelönä.
Mittasuhde sokerille: noin 1 dl tarvitsee 2 rkl vettä sulaakseen kattilan pohjalle ennen marjojen laittoa.
Voisiko ovulaatio olla ollut todella ajoissa tässä kuussa ja tulla ennen 13:tta päivää, jolloin aloitin testaamisen? Pari päivää ennen oli kyllä vähän hassuja tuntemuksia vatsanpohjassa, mutta todellakin mitättömän vähän ja ne voi tulkita myös ruuansulatuksen oireiksi. Mitä jos ovulaatio jää välistä tässä kierrossa? Eikö tässä ole jo ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin, tarvitaanko tähän vielä kierron sekoaminen?!
Mikäli kyseessä on pidempiaikainen ongelma eikä vain tämän kierron omituisuus, syytän kyllä sitä kuukausiksi venytettyä Procrenia tästä. Näiden hoitojen alettua viime vuoden alussa myös kuukautisten alkaminen on venynyt satunnaisesti 2-3 päivää pidemmälle. Joulukuussa alkaneen hoito- ja leikkauskierron jälkeen on tullut yhdet tavalliset kuukautiset ja tämä on ensimmäinen ovulaatio, jota yritän bongata. Ehkä ruumiini on mennyt täysin sekaisin ja nämä vaihdevuosioireet todella tarkoittavat vaihdevuosia. Ehkä ruumiini on nyt liian pitkään ahdistettuna olleena saanut päähänsä olevansa vaihdevuosissa eikä ovulaatiota tule enää ikinä.
Sillä välin ahmin kaikki makeat leivonnaiset, joita saan silmiini. Kuten vaihdevuosioireissani kuuluu. Vessan peilistä seuraan kaksoisleuan kasvua ja mittaan sillä paljonko olen lihonut, vaa’alle en uskalla astua. Nytkin kaapissa odottaa eilen leivottu juustokakku. En kaipaa karkkia enkä makeaa sinänsä, vaan leivonnaisia. En myöskään syö erityisen rasvaisia ruokia enkä suuria annoksia, mutta eipä siitä ole iloa tuon leivosmäärän rinnalla. Yritin pyöräilyllä kuluttaa syömisiä, mutta nyt olen ollut kuumeessa yli viikon.
Olen liian väsynyt hillitäkseni valtavaa himoani, on niin paljon helpompi antaa periksi ja leipoa ne pullat. Sentään tähän olen onnistunut vetämään rajan; mikäli haluan leivonnaisia leivon ne itse tai syön jonkun kaverin/äidin leipomia herkkuja, en osta kaupasta. Äitienpäivänä vanhempien luota tuli mukaan pussillinen pullaa. Mutta ehkä se leipominen edes vähän hidastaa ahmintaa ja kuluttaa kaloreita kaupasta ostamiseen verrattuna. Plus omissa leivonnaisissa voi käyttää täysjyväjauhoja ja minimimäärän sokeria. En siis korvaa sokeria millään vaan jätän noin puolet reseptien sokerista kokonaan pois.
Eilen onnistuin tekemään pakastemustikoista ihanan kastikkeen juustokakulle ja keitin saman tien mustikka-vadelmamehukeittoa rahka-raejuuston kanssa syötäväksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa makeutusaineen käyttöä sokerin sijaan.
Kastike:
- Laita kattilaan vajaa desi sokeria tai 0,5 tl makeutusainetta (mieheni mielestä liian vähän, minusta juuri sopivasti). Lisäksi 2 rkl vettä. Lämmitä kunnes sokeri on sulanut.
- Lisää 3 dl pakastemarjoja. Keitä kannen alla kunnes marjat on pehmenneet, tähän ei mene näin pienellä määrällä montaa minuuttia.
- Lisää 1 tl tärkkelystä sekoitettuna 2rkl kylmää vettä (ohratärkkelys kotimaista, maissitärkkelys ulkomaista, kumpikin käy). Sekoita kunnes valkoinen tärkkelysseos on kadonnut tasaisesti marjaliemeen. Pidä kuumalla levyllä kunnes seos alkaa paksuuntua. Tästä on tarkoitus tulla ihan hyytelömäistä, kakun päälle sopivaa kastiketta.
Mehukeittoa saa samalla reseptillä, kun lisää marjoja, makeutusainetta ja vettä. Laitoin mittaamatta mustikoita kaksi pakasterasiallista, ehkä siinä oli noin litra plus vadelmia mitä oli jäljellä noin puoli rasiallista. Ennen marjoja laitoin kattilan pohjalle makeutusainetta noin 1,5 tl, mikä oli ihan sopiva määrä, ehkä hitusen makea omaan makuuni. Vettä lisäsin noin litran keitettyäni marjat pehmeiksi pienessä vesitilkassa makeutusaineen kanssa. Laitoin lisäksi 2 tl ohratärkkelystä pieneen vesitilkaan sekoitettuna, jotta keitto ei olisi ihan litkua. Olisi voinut laittaa enemmänkin tärkkelystä, mutta halusin pitää keiton suurustettuna keittona enkä hyytelönä.
Mittasuhde sokerille: noin 1 dl tarvitsee 2 rkl vettä sulaakseen kattilan pohjalle ennen marjojen laittoa.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Kevyt - Viimeisiä ajatuksia projektista
Minun osaltani Kevyt-projekti loppui helmikuun puoliväliin ja endometrioosileikkaukseen valmistautumiseen. Saavutin alimman painolukemani tammikuun lopussa ja haluaisin pitää sitä ”virallisena” lopetuspainona, mutta se taitaisi olla vähän huijausta. Vertaan tässä nyt kuitenkin uusia tuloksia tuohon alimpaan lukuun.
Punnitsin itseni ennen hormonipistoksia maaliskuun alussa ja silloin olin lihonut tarkalleen yhden kilon tammikuun lopusta. Helmikuussa kirjoitin lihoneeni 1,2 kiloa, joten olin laihtunut parissa viikossa 200g. Tänä aamuna painoin taas 1,1 kiloa lisää eli yhteensä painoa on tullut alimpaan lukemaan 2,1 kiloa lisää. Käytännössä nousu tarkoittaa, että projektin alkupainosta olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 100g. Vaikka painonnousu ärsyttää, pidän tulosta kohtuullisena olosuhteisiin nähden. Olen onnistunut aikaisemmin lihomaan paljon enemmän lyhyemmässä ajassa.
Liikunta on ollut joko fyysisesti mahdotonta tai muuten vain kiellettyä melkein koko ajan helmikuun puolivälistä tähän päivään. Tänään on ensimmäinen päivä hyvin pitkään aikaan, kun vatsaan ei satu jokainen pikku liikahdus tai ruuan nauttiminen. Toistaiseksi hyppimiset ja pomppimiset on vielä kielletty, mutta mieliala tuntuu virkeältä paremman vatsaolotilan myötä ja aionkin lähteä rauhalliselle lenkille metsään tänään. Pitää tämän viikonlopun aikana pikkuhiljaa lisätä liikuntaa päiväkuvioihin, jotta selviän ensi viikon juoksu-urakasta reissussa. Matkan ensimmäinen kauhunhetki tulee jo menomatkalla, kun pitää vaihtaa viidessä minuutissa bussista junaan tuntemattomassa paikassa rinkka selässä.
Syömisten kanssa en ole ollut mitenkään tarkkana sitten leikkauksen. Olen syönyt perusruokiani, jotka ovat automaattisesti kohtuullisen kevyitä ja annoskoot ovat vatsakivun takia pysyneet kohtuullisina. Mutta olen myös langennut pizzaan ja sipseihin pariin otteeseen. Ongelmani on tietysti hoitojen korostama makeanhimo – erityisesti leivostenhimo – jota helpottaakseni olen leiponut pullaa, piparkakkutaikinaa, tiikerikakkua, muffinsseja, ostanut berliininmunkkeja, suklaata ja niin edelleen loputtomiin. Olen vahtinut vain viikkotasolla leivosten määrää noin suunnilleen.
Nyt kun aloitin viime viikolla taas Luget, odotin niiden jälleen kerran poistavan kylläisyyden tunteen. Omituista kyllä näin ei ole toistaiseksi käynyt, vaan ruoka-annokseni on pysyneet kohtuullisen kokoisina. Viime viikonloppuna tilanne oli jopa päin vastoin, en jaksanut syödä sitäkään annosta mitä normaalisti syön. Makeanhimokin on helpottanut enkä ole enää useampaan päivään ahminut herkkuja. En ymmärrä mistä tämä uusi, odottamaton muutos johtuu enkä ole jaksanut analysoida asiaa toistaiseksi. Mysteerit omassa kehossa kyllä vaativat analyysia ja haluttomuuteni pohtia asiaa hämmentää minua yhtä paljon kuin itse muutos.
Kevyt-projekti itsessään oli oikein hyvä idea ja sen kautta sai mukavaa intoa omaan yrittämiseen. Nyt tuntuu, että olisi voinut toimia enemmänkin yhdessä, mutta se voi johtua tästä omasta luovuttamisestani eikä niinkään projektin toiminnasta. Harmi, että projekti loppuu juuri nyt kun olisin taas kunnossa sitä jatkamaan. Joskin tietysti toiveena olisi painonnousu lähiaikoina eikä lasku. Jos joku aloittaa uuden projektin esimerkiksi 9 kuukauden päästä, tällä hetkellä tuntuisi osuvalta osallistua siihen silloin. Jos olisin ollut kunnossa koko projektin ajan lupaava alku olisi varmasti jatkunut projektilaisten kannustuksella paremmin kuin yksin keventäminen.
Punnitsin itseni ennen hormonipistoksia maaliskuun alussa ja silloin olin lihonut tarkalleen yhden kilon tammikuun lopusta. Helmikuussa kirjoitin lihoneeni 1,2 kiloa, joten olin laihtunut parissa viikossa 200g. Tänä aamuna painoin taas 1,1 kiloa lisää eli yhteensä painoa on tullut alimpaan lukemaan 2,1 kiloa lisää. Käytännössä nousu tarkoittaa, että projektin alkupainosta olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 100g. Vaikka painonnousu ärsyttää, pidän tulosta kohtuullisena olosuhteisiin nähden. Olen onnistunut aikaisemmin lihomaan paljon enemmän lyhyemmässä ajassa.
Liikunta on ollut joko fyysisesti mahdotonta tai muuten vain kiellettyä melkein koko ajan helmikuun puolivälistä tähän päivään. Tänään on ensimmäinen päivä hyvin pitkään aikaan, kun vatsaan ei satu jokainen pikku liikahdus tai ruuan nauttiminen. Toistaiseksi hyppimiset ja pomppimiset on vielä kielletty, mutta mieliala tuntuu virkeältä paremman vatsaolotilan myötä ja aionkin lähteä rauhalliselle lenkille metsään tänään. Pitää tämän viikonlopun aikana pikkuhiljaa lisätä liikuntaa päiväkuvioihin, jotta selviän ensi viikon juoksu-urakasta reissussa. Matkan ensimmäinen kauhunhetki tulee jo menomatkalla, kun pitää vaihtaa viidessä minuutissa bussista junaan tuntemattomassa paikassa rinkka selässä.
Syömisten kanssa en ole ollut mitenkään tarkkana sitten leikkauksen. Olen syönyt perusruokiani, jotka ovat automaattisesti kohtuullisen kevyitä ja annoskoot ovat vatsakivun takia pysyneet kohtuullisina. Mutta olen myös langennut pizzaan ja sipseihin pariin otteeseen. Ongelmani on tietysti hoitojen korostama makeanhimo – erityisesti leivostenhimo – jota helpottaakseni olen leiponut pullaa, piparkakkutaikinaa, tiikerikakkua, muffinsseja, ostanut berliininmunkkeja, suklaata ja niin edelleen loputtomiin. Olen vahtinut vain viikkotasolla leivosten määrää noin suunnilleen.
Nyt kun aloitin viime viikolla taas Luget, odotin niiden jälleen kerran poistavan kylläisyyden tunteen. Omituista kyllä näin ei ole toistaiseksi käynyt, vaan ruoka-annokseni on pysyneet kohtuullisen kokoisina. Viime viikonloppuna tilanne oli jopa päin vastoin, en jaksanut syödä sitäkään annosta mitä normaalisti syön. Makeanhimokin on helpottanut enkä ole enää useampaan päivään ahminut herkkuja. En ymmärrä mistä tämä uusi, odottamaton muutos johtuu enkä ole jaksanut analysoida asiaa toistaiseksi. Mysteerit omassa kehossa kyllä vaativat analyysia ja haluttomuuteni pohtia asiaa hämmentää minua yhtä paljon kuin itse muutos.
Kevyt-projekti itsessään oli oikein hyvä idea ja sen kautta sai mukavaa intoa omaan yrittämiseen. Nyt tuntuu, että olisi voinut toimia enemmänkin yhdessä, mutta se voi johtua tästä omasta luovuttamisestani eikä niinkään projektin toiminnasta. Harmi, että projekti loppuu juuri nyt kun olisin taas kunnossa sitä jatkamaan. Joskin tietysti toiveena olisi painonnousu lähiaikoina eikä lasku. Jos joku aloittaa uuden projektin esimerkiksi 9 kuukauden päästä, tällä hetkellä tuntuisi osuvalta osallistua siihen silloin. Jos olisin ollut kunnossa koko projektin ajan lupaava alku olisi varmasti jatkunut projektilaisten kannustuksella paremmin kuin yksin keventäminen.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Kevyt - Kasviksia valmisruuista
Tekisi mieleni purkaa valtavia pelkojani ja kauhukuvia tänne näin raskaustestiä odotellessa, mutta sen sijaan päätin ottaa tällä viikolla loppuspurtin Kevyt-projektiin. Projekti on jäänyt täysin kaiken muun jalkoihin. Laitan vähän myöhemmin viikolla vielä punnituksia hiljaiselta ajalta ja muitakin fiiliksiä projektista. Nyt haluan jakaa ajatuksia valmisruuista ja niiden tuomasta kasvislisästä lihansyöjänkin ruokavalioon.
Keittoja olen tainnut mainostaa ennenkin, ainakin suosikkejani Knorrin Soupe Naturelle-sarjaa – joka tosin oli ennen luonnonmukaisempi kuin nykyisin (!) ja Violan herkullisia keittoja. Violan keitot on rasvaisempia, koska niissä on melkein kaikissa joku maitotuote pohjalla, mutta ah niin herkullisia! Suosikkini kaikista on ehdottomasti tomaatti-vuohenjuustokeitto. Olen kokeillut kerran myös uutta juustokeittoa ja tulen ostamaan sitä ehdottomasti uudestaan. No niin, se niistä kasvis- ja laihdutusajatuksista..
Valmiskeitto-ostoksilla pitää olla tarkkana tuoteselosteiden kanssa, keittoihin kätketään epäilyttäviä yllätysaineksia ja paljon suolaa. Yksi hyvä vertailu löytyy Kuluttajaliiton sivuilta.
Keittoja on helpp käyttää myös lisukkeina ja kastikkeina muille ruuille. Sillä tavalla saa helposti kasviksia lisättyä perusaterioille. Tomaattikeitot pastan kanssa (varsinkin kun keittää kokoon hetken), pizzakastikkeeksi, juustokeitto lasagneen, kuumille leiville mitä tahansa keittoa rasvan sijaan kostuttamaan leipää, porkkanakeittoa leipätaikinaan, uuniin tai pannulle liha muhimaan keittoon kerman sijaan ja aina on vaihtoehtona tuoreiden/pakastekasvisten kastikkeena käyttää keittoa tai syödä ihan vain kasviksilla täydennettyä keittoa.
Toinen valmisruokaryhmä, jonka haluan nostaa esiin on soijatuotteet. Hälsans kökin tuotteet ovat oman listani huippukärkeä lisäaineettomuutensa, hyvän makunsa ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Tuotteet löytyy pakastealtaasta. Heidän soijanakkinsa on melkeinpä ainoat kasvisnakit, jotka maistuvat hyvältä, joten niitä tulee kulutettua grillikautena. Grilliin (ja uuniin) sopii myös toinen suosikkini heidän tuotteistaan, burger-pihvit. Taivaallisen hyviä kuumien leipien päällä.
Myös Terran pakastetuissa soijatuotteissa on hyviä vaihtoehtoja, valitettavasti en löytänyt heidän sivujaan tähän linkattavaksi. Reformin ja Soyappétitin kuivatut soijatuotteet kannattaa myös muistaa. Meillä kuluu eniten tummaa soijarouhetta sen hyvän maun ja helppokäyttöisyyden vuoksi (sillä voi muuten korvata jauhelihan ihan kaikessa mahdollisessa ruuassa eikä eroa välttämättä huomaa, jollei tiedä). Soijasuikaleista valmistuu ateria pikavauhtia. Keittämisen ja tehokkaan maustamisen jälkeen suikaleet voi joko pyöräyttää pikaisesti pannulla tai aikaavievämmin laittaa uuniin rapeutumaan. Uuniin laittaessa suikaleet voi kierittää ensin jauho/pähkinämurska/mikä vain mausteseos-kulhossa niin saa vähän kuorta. Tärkeintä on hyvät ja runsaat mausteet, kuivatut suikaleet imevät kostuessaan itseensä valtavasti makua ja maustamattomat maistuvat mitäänsanomattomalta.
Olen mietiskellyt proteiinilisävalmisteille luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Mitä mieltä olette tästä Vehnänorasjauheesta? Vehnänoras tuoreena kuuluu ruuanlaitto-yrttilistalleni ja olen kasvatellut sitä itse, mutta jauheessa olisi tiivistetyssä muodossa paljon enemmän kaikkea. Toisaalta myös rasvaa näyttää olevan jonkun verran, tosin ei tyydyttynyttä. Kannattaisiko kokeilla?
Tortilla-ehdotus
Täysjyvätortilla-kuoria, jäävuorisalaattia silputtuna, tuoretta tomaattia, erivärisiä paprikan siivuja, jalopenoja ja soijasuikaleita.
Guacamole itse tehtynä, esim. murskattuun avokadoon tilkka sitruunamehua eikä muuta.
Crème fraîche tms. vähärasvainen maito/kaura/soijatuote.
Soijasuikaleet:
Ensin keitä, sitten pyöräytä seoksessa ja pellille levitettynä uuniin noin 10-15 minuutiksi, kunnes rapeita.
Seos:
Tilkka soijakastiketta
Runsaasti chilirouhetta tai –jauhetta
Valkosipulijauhetta
Hippunen pippuria
Keittoja olen tainnut mainostaa ennenkin, ainakin suosikkejani Knorrin Soupe Naturelle-sarjaa – joka tosin oli ennen luonnonmukaisempi kuin nykyisin (!) ja Violan herkullisia keittoja. Violan keitot on rasvaisempia, koska niissä on melkein kaikissa joku maitotuote pohjalla, mutta ah niin herkullisia! Suosikkini kaikista on ehdottomasti tomaatti-vuohenjuustokeitto. Olen kokeillut kerran myös uutta juustokeittoa ja tulen ostamaan sitä ehdottomasti uudestaan. No niin, se niistä kasvis- ja laihdutusajatuksista..
Valmiskeitto-ostoksilla pitää olla tarkkana tuoteselosteiden kanssa, keittoihin kätketään epäilyttäviä yllätysaineksia ja paljon suolaa. Yksi hyvä vertailu löytyy Kuluttajaliiton sivuilta.
Keittoja on helpp käyttää myös lisukkeina ja kastikkeina muille ruuille. Sillä tavalla saa helposti kasviksia lisättyä perusaterioille. Tomaattikeitot pastan kanssa (varsinkin kun keittää kokoon hetken), pizzakastikkeeksi, juustokeitto lasagneen, kuumille leiville mitä tahansa keittoa rasvan sijaan kostuttamaan leipää, porkkanakeittoa leipätaikinaan, uuniin tai pannulle liha muhimaan keittoon kerman sijaan ja aina on vaihtoehtona tuoreiden/pakastekasvisten kastikkeena käyttää keittoa tai syödä ihan vain kasviksilla täydennettyä keittoa.
Toinen valmisruokaryhmä, jonka haluan nostaa esiin on soijatuotteet. Hälsans kökin tuotteet ovat oman listani huippukärkeä lisäaineettomuutensa, hyvän makunsa ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Tuotteet löytyy pakastealtaasta. Heidän soijanakkinsa on melkeinpä ainoat kasvisnakit, jotka maistuvat hyvältä, joten niitä tulee kulutettua grillikautena. Grilliin (ja uuniin) sopii myös toinen suosikkini heidän tuotteistaan, burger-pihvit. Taivaallisen hyviä kuumien leipien päällä.
Myös Terran pakastetuissa soijatuotteissa on hyviä vaihtoehtoja, valitettavasti en löytänyt heidän sivujaan tähän linkattavaksi. Reformin ja Soyappétitin kuivatut soijatuotteet kannattaa myös muistaa. Meillä kuluu eniten tummaa soijarouhetta sen hyvän maun ja helppokäyttöisyyden vuoksi (sillä voi muuten korvata jauhelihan ihan kaikessa mahdollisessa ruuassa eikä eroa välttämättä huomaa, jollei tiedä). Soijasuikaleista valmistuu ateria pikavauhtia. Keittämisen ja tehokkaan maustamisen jälkeen suikaleet voi joko pyöräyttää pikaisesti pannulla tai aikaavievämmin laittaa uuniin rapeutumaan. Uuniin laittaessa suikaleet voi kierittää ensin jauho/pähkinämurska/mikä vain mausteseos-kulhossa niin saa vähän kuorta. Tärkeintä on hyvät ja runsaat mausteet, kuivatut suikaleet imevät kostuessaan itseensä valtavasti makua ja maustamattomat maistuvat mitäänsanomattomalta.
Olen mietiskellyt proteiinilisävalmisteille luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Mitä mieltä olette tästä Vehnänorasjauheesta? Vehnänoras tuoreena kuuluu ruuanlaitto-yrttilistalleni ja olen kasvatellut sitä itse, mutta jauheessa olisi tiivistetyssä muodossa paljon enemmän kaikkea. Toisaalta myös rasvaa näyttää olevan jonkun verran, tosin ei tyydyttynyttä. Kannattaisiko kokeilla?
Tortilla-ehdotus
Täysjyvätortilla-kuoria, jäävuorisalaattia silputtuna, tuoretta tomaattia, erivärisiä paprikan siivuja, jalopenoja ja soijasuikaleita.
Guacamole itse tehtynä, esim. murskattuun avokadoon tilkka sitruunamehua eikä muuta.
Crème fraîche tms. vähärasvainen maito/kaura/soijatuote.
Soijasuikaleet:
Ensin keitä, sitten pyöräytä seoksessa ja pellille levitettynä uuniin noin 10-15 minuutiksi, kunnes rapeita.
Seos:
Tilkka soijakastiketta
Runsaasti chilirouhetta tai –jauhetta
Valkosipulijauhetta
Hippunen pippuria
lauantai 11. helmikuuta 2012
Kevyt - Viikon tuloksia kaikenlaisessa
Punnitsin itseni jo eilen, mutta en ehtinyt kirjoittamaan masentavista tuloksista. Olen lihonut tämän kahden viikon laihdutustauon aikana yli kilon. Helposti se tulee, vaikeasti lähtee pois. Olo alkaa tuntua nistiltä, joka ei saisi syödä yhtäkään herkkua ikinä ettei repsahda ja liho parissa päivässä kovan työn tuloksia takaisin.
Olen ollut tällä viikolla tuskallisen kiireinen, yhtä juoksemista asioita hoitamassa ja seminaareissa. Eikä mikään ole tuntunut edistyvän siitä huolimatta. Vatsakipu on vaivannut pitkin viikkoa, kovat pistot ja viillot alavatsassa aina kun tekee jotain vähänkin aktiivisempaa vatsalihaksilla. Oletan sen tarkoittavan, että endo on taas keksinyt aktivoitua.
Tällä viikolla oli myös kolmannen Procrenin vuoro. Apteekista piti hakea kaksi piikkiä lisää ja niihin meni aika tarkalleen 200 euroa. Kaikkein eniten tässä tympii kuitenkin näiden sivuoireiden jatkuminen ikuisesti. Kuumat aallot on vähentyneet sitten joulukuun ja olen oppinut jonkun verran ennakoimaan mielialanheilahteluita, mutta en täysin hallitsemaan. Mokasin yhden työhaastattelun ihan varmasti siksi, että yritin ylikompensoida ahdistunutta itkuolotilaani. Eikä helpotusta ole tiedossa koko kesätyönetsintäkaudella, koska vielä yksi piikki odottaa kaapissa. Oli pakko kertoa muutamille opiskelukavereille tilanteesta, jotta saisin edes jossakin seurassa olla rennommin. En tosin vieläkään päässyt kertomisessa lapsettomuushoitoihin asti, puhuin vain Procrenista ja tulevasta leikkauksesta. Tiedän, toivotonta.
Laihdutuksen kannalta Procrenin jatkuva piikittäminen tarkoittaa huonoja uutisia makeanhimon takia. Leivosten himo laantui tällä viikolla, kun edellisen piikin teho alkoi hiipua ennen uuden pistämistä. Nytkään ei tee mieli makeaa. Mutta oletan himon iskevän taas viimeistään viikon päästä yhtä kovana kuin se on viimeiset kaksi kuukautta jo ollut. Siihen asti pitää nauttia tästä melkein tasaisesta mielentilasta ja olla välittämättä vatsakivuista.
Olen ollut tällä viikolla tuskallisen kiireinen, yhtä juoksemista asioita hoitamassa ja seminaareissa. Eikä mikään ole tuntunut edistyvän siitä huolimatta. Vatsakipu on vaivannut pitkin viikkoa, kovat pistot ja viillot alavatsassa aina kun tekee jotain vähänkin aktiivisempaa vatsalihaksilla. Oletan sen tarkoittavan, että endo on taas keksinyt aktivoitua.
Tällä viikolla oli myös kolmannen Procrenin vuoro. Apteekista piti hakea kaksi piikkiä lisää ja niihin meni aika tarkalleen 200 euroa. Kaikkein eniten tässä tympii kuitenkin näiden sivuoireiden jatkuminen ikuisesti. Kuumat aallot on vähentyneet sitten joulukuun ja olen oppinut jonkun verran ennakoimaan mielialanheilahteluita, mutta en täysin hallitsemaan. Mokasin yhden työhaastattelun ihan varmasti siksi, että yritin ylikompensoida ahdistunutta itkuolotilaani. Eikä helpotusta ole tiedossa koko kesätyönetsintäkaudella, koska vielä yksi piikki odottaa kaapissa. Oli pakko kertoa muutamille opiskelukavereille tilanteesta, jotta saisin edes jossakin seurassa olla rennommin. En tosin vieläkään päässyt kertomisessa lapsettomuushoitoihin asti, puhuin vain Procrenista ja tulevasta leikkauksesta. Tiedän, toivotonta.
Laihdutuksen kannalta Procrenin jatkuva piikittäminen tarkoittaa huonoja uutisia makeanhimon takia. Leivosten himo laantui tällä viikolla, kun edellisen piikin teho alkoi hiipua ennen uuden pistämistä. Nytkään ei tee mieli makeaa. Mutta oletan himon iskevän taas viimeistään viikon päästä yhtä kovana kuin se on viimeiset kaksi kuukautta jo ollut. Siihen asti pitää nauttia tästä melkein tasaisesta mielentilasta ja olla välittämättä vatsakivuista.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Kevyt - Raejuustoa
Kävin katsomassa onko raejuustopurkkini voittanut lahjakortin (ei ollut, yllättäen) ja löysin samalla kasan reseptejä. Vilkuilin listan läpi ja vaikka moni resepti on erilaisia salaattivariaatioita, löysin muutaman uuden ideankin. Erityisesti kiinnostuin porkkanamuffinseista, joiden taikinaan laitetaan raejuustoa. Kevyitä muffinssit ei ole, ainakaan ohjeenmukaisella kuorrutuksella. Ja epäilen, että kevyin raejuustokaan ei toimi taikinassa. Ainakaan keitossa kevyt raejuusto ei sula kivasti, vaan muuttuu entistä kumimaisemmaksi. Olen huomannut kuumissa ruuissa parhaaksi 2% raejuuston (ihan rasvaista en uskalla lähteä edes kokeilemaan).
Huomasin sivustolla lettukesti-reseptin ja siitä tuli mieleeni, että mehän käytämme raejuustoa lettujen kanssa! Viime kesänä mökillä söimme monena iltana vastakerättyjä marjoja raejuuston kanssa letun päällä. Myös suolainen lettu salaatinlehden, juustosiivun (gouda tai edam), tuoreen basilikan ja raejuuston kanssa on hyvää. Voisin kuvitella, että lihansyöjä haluaa lisätä suolaiseen lettuun jauhelihaa tai valmiita leikkelesiivuja. Sivun lettukesteissä näyttää olevan lohiraejuustotäyte. Hyvältä sekin kuulostaa, vähän enemmän työtä vaativa.
Jos joku kokeilee sivustolta reseptejä, kertokaa miten käy. Itse aion puhua mieheni ympäri tekemään minulle pinaattilasagnea ja soveltamaan bataattijauhelihavuoan kasvisruuaksi.
”Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.” Chisu: Sabotage
Huomasin sivustolla lettukesti-reseptin ja siitä tuli mieleeni, että mehän käytämme raejuustoa lettujen kanssa! Viime kesänä mökillä söimme monena iltana vastakerättyjä marjoja raejuuston kanssa letun päällä. Myös suolainen lettu salaatinlehden, juustosiivun (gouda tai edam), tuoreen basilikan ja raejuuston kanssa on hyvää. Voisin kuvitella, että lihansyöjä haluaa lisätä suolaiseen lettuun jauhelihaa tai valmiita leikkelesiivuja. Sivun lettukesteissä näyttää olevan lohiraejuustotäyte. Hyvältä sekin kuulostaa, vähän enemmän työtä vaativa.
Jos joku kokeilee sivustolta reseptejä, kertokaa miten käy. Itse aion puhua mieheni ympäri tekemään minulle pinaattilasagnea ja soveltamaan bataattijauhelihavuoan kasvisruuaksi.
”Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.” Chisu: Sabotage
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Kevyt - Takaisin ruotuun
Nyt on useita päiviä ahmittu mitä sattuu, itketty, saatu energiapuuskia, muutettu asunnosta toiseen, suututettu kaverit ja jätetty koulutehtäviä tekemättä. On aika saada taas ote elämään. Ajattelin aloittaa syömisten tasaamisella ja koulutehtävien tekemisellä. Kaverisuhteet taisin pilata typeryyksissäni enkä tiedä miten saisin ne takaisin tai onko minulla energiaa yrittääkään.
Ajattelin varata psykologille ajan ensi viikolla. Masennus uhittelee nurkan takana, vaatii liikaa energiaa pelkkä liikkeelle lähteminen. Vielä ei olla yhden asunnon onnellisessa tilanteessa, vaan pitää raahata itsensä tenttiin huomiseksi toiseen kaupunkiin vielä tänä iltana. Ja olla puolityhjässä asunnossa yksin ilman verhoja. Paitsi jos pimeässä kiinnittäisin ensin verhonipsut ja perään verhot; lamppuja kun ei katossa vielä ole kuin keittiössä. Ahdistava ajatus.
Mutta iloisempiin aiheisiin: löysin herkullisen kuuloisen porkkanakakkureseptin netistä. Joskin kommenteissa osa sanoo tätä hedelmäkakuksi eikä porkkanakakuksi. En ole ehtinyt nyt leipoa, mutta ajattelin kokeilla kakkua kunhan saan kaikki leipomistarvikkeet siististi yhteen asuntoon.
Mietin aineksia suomeksi, mitä mieltä olette voisiko ainekset kääntää ja soveltaa näin?
1 appelsiini (josta kakkuun 3 rkl mehua ja se raastettu kuori, mikä ei mene kuorrutukseen)
140g rusinoita
1,25 dl öljyä (ohjeessa rapsi, meille tutumpi rypsi)
230g jauhoja (ohjeessa puolet kokojyväjauhoja)
3 tl leivinjauhetta TAI 2 tl soodaa (ja ylimääräinen ripaus munanvalkuaisen sekaan)
1 tl jauhettua kanelia
140g tummaa muscovadosokeria (onnistunee tavallisellakin sokerilla, vähän eri makuista tulee)
280g porkkanaraastetta (noin 400g kuorimattomia porkkanoita)
2 kananmunaa (1 valkuainen erikseen)
Kuorrutus:
100g kevyttä tuorejuustoa suoraan jääkaapista
100g Quark (googletin tätä, sanakirjan mukaan sen on maitorahka, mutta keskustelujen mukaan tuorejuusto, jota ei myydä Suomessa tuolla nimellä. Lähin vastaava voisi olla Philadelphia, ehkä myös muut vastaavat tuorejuustot. Toisaalta maitorahka keventäisi kuorrutusta mukavasti.)
3 rkl tomusokeria
½ tl raastettua appelsiinin kuorta
1,5 tl sitruunamehua
Ajattelin kokeilla maitorahkan kanssa tuleeko kuorrutuksesta liian vetistä. Jos sekoittaa varovasti voisi onnistua. Kuorrutus kevenee huomattavasti kun juustoa vähentää. Loppuohje löytyy siis linkin takaa, en katsonut tarpeelliseksi kääntää sitä suomeksi. Tulin myös ajatelleeksi, että appelsiinimehu voisi olla hyvää myös ihan pelkästään rahkan kanssa syötynä, tuollainen pari ruokalusikallista notkistaa rahkaa jo kummasti. Sekaan voi sitten laittaa appelsiinin paloja.
Ajattelin varata psykologille ajan ensi viikolla. Masennus uhittelee nurkan takana, vaatii liikaa energiaa pelkkä liikkeelle lähteminen. Vielä ei olla yhden asunnon onnellisessa tilanteessa, vaan pitää raahata itsensä tenttiin huomiseksi toiseen kaupunkiin vielä tänä iltana. Ja olla puolityhjässä asunnossa yksin ilman verhoja. Paitsi jos pimeässä kiinnittäisin ensin verhonipsut ja perään verhot; lamppuja kun ei katossa vielä ole kuin keittiössä. Ahdistava ajatus.
Mutta iloisempiin aiheisiin: löysin herkullisen kuuloisen porkkanakakkureseptin netistä. Joskin kommenteissa osa sanoo tätä hedelmäkakuksi eikä porkkanakakuksi. En ole ehtinyt nyt leipoa, mutta ajattelin kokeilla kakkua kunhan saan kaikki leipomistarvikkeet siististi yhteen asuntoon.
Mietin aineksia suomeksi, mitä mieltä olette voisiko ainekset kääntää ja soveltaa näin?
1 appelsiini (josta kakkuun 3 rkl mehua ja se raastettu kuori, mikä ei mene kuorrutukseen)
140g rusinoita
1,25 dl öljyä (ohjeessa rapsi, meille tutumpi rypsi)
230g jauhoja (ohjeessa puolet kokojyväjauhoja)
3 tl leivinjauhetta TAI 2 tl soodaa (ja ylimääräinen ripaus munanvalkuaisen sekaan)
1 tl jauhettua kanelia
140g tummaa muscovadosokeria (onnistunee tavallisellakin sokerilla, vähän eri makuista tulee)
280g porkkanaraastetta (noin 400g kuorimattomia porkkanoita)
2 kananmunaa (1 valkuainen erikseen)
Kuorrutus:
100g kevyttä tuorejuustoa suoraan jääkaapista
100g Quark (googletin tätä, sanakirjan mukaan sen on maitorahka, mutta keskustelujen mukaan tuorejuusto, jota ei myydä Suomessa tuolla nimellä. Lähin vastaava voisi olla Philadelphia, ehkä myös muut vastaavat tuorejuustot. Toisaalta maitorahka keventäisi kuorrutusta mukavasti.)
3 rkl tomusokeria
½ tl raastettua appelsiinin kuorta
1,5 tl sitruunamehua
Ajattelin kokeilla maitorahkan kanssa tuleeko kuorrutuksesta liian vetistä. Jos sekoittaa varovasti voisi onnistua. Kuorrutus kevenee huomattavasti kun juustoa vähentää. Loppuohje löytyy siis linkin takaa, en katsonut tarpeelliseksi kääntää sitä suomeksi. Tulin myös ajatelleeksi, että appelsiinimehu voisi olla hyvää myös ihan pelkästään rahkan kanssa syötynä, tuollainen pari ruokalusikallista notkistaa rahkaa jo kummasti. Sekaan voi sitten laittaa appelsiinin paloja.
perjantai 27. tammikuuta 2012
Kevyt - Viikon 4 tulokset lapsenhankinnassa sekä painossa
Kaamea viikko! Ensin pelkäsin kuviteltuja sekä todellisia uhkia hoitoihin, sitten odotetut sivuoireet iskivät ja oikein urakalla. Yhtäkään tasaista päivää ei mahtunut tähän viikkojaksoon. Maanantaina vielä hermoilin oireiden puutteesta. Tiistaina tuli ensimmäiset finnit. Ette voi uskoa, kuinka ihminen ilostuu finnien näkemisestä naamassaan. Toisaalta sain tiistaina myös ”maailma vihaa minua”-kohtauksen, enkä olisi millään halunnut lähteä peiton alta.
Keskiviikkona kohtaukseni muuttui ”minä vihaan maailmaa-kaikki on yhtä paskaa”-kohtaukseksi, mikä auttoi lähtemään liikkeelle. Olin koko päivän omituisen energinen opiskeluissa ja kavereiden kanssa. Lähdin jopa pidemmälle lenkille yksin illalla. Ja söin suklaapatukan. Hienosti sujunut suklaalakkoni murtui, kun olin kiukkuinen jopa suklaattomuudestani ja uhossani ostin yhden patukan ja herkuttelin. Oli todella raskasta olla kaverin luona yötä ja hillitä tuota koko päivän kertynyttä kiukkua.
Torstaina kaverini lähti aikaisin aamusta luennolle ja pääsin purkamaan yksikseni kiukkuani. Ei se tosin oikein auttanut. Sitä vain riitti ja riitti. Matkustin illalla kotiin ja matkalla pääni oli räjähtää kuunnellessani kolme tuntia vieressä istuvan naisen yskimistä. Ei se yskiminen, mutta kun ei voinut laittaa kättä suun eteen! Inhoan itsekeskeisyyttä: ”kun minä olen kipeä niin voin ihan hyvin tartuttaa kaikki muutkin ympäriltä, en välitä”. Kaiken tämän jälkeen saavuin kotiin rajattoman kiukkuisena. Onneksi mies yritti ymmärtää. Kiukku muuttui iltaa kohden itsesääliksi ja tuli itkuna ulos. Helpotti.
Tänä aamuna edelleen itken. Ja koen suurta surua, mutta samalla helpotusta pelkoihini. Vaikka kuinka taistelen, oireet ovat täällä ja vahvasti. Jotain on siis mennyt oikein eikä maanantain 0-ultra pelota enää niin paljon. Koska viikkoni kului miten se kului, en juurikaan välittänyt laihduttamisesta. Muistin jonkun verran katsoa kelloa mihin aikaan söin, vatsa kun ei muista kertoa nälästä. Leivoin maanantaina tiikerikakun (ehdoton suosikkini kakuista) ja olen syönyt sitä joka päivä aamupalaksi. En kuitenkaan muulloin päivästä. Teimme maanantaina myös pizzaa, mutta eihän siitä kohtuuttoman rasvaista tule, kun käyttää kevyttä juustoa, soijarouhetta, tonnikalaa ja tomaattia aineksina.
Ihmetykseni oli suuri, kun tänä aamuna vaaka näytti 800g painonpudotusta. Yllä oleva kuvaa viikkoani hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti eikä siinä ollut tilaa laihduttamiselle. Kerrankin näin. Ensi viikolla vaaka näyttänee suuria lukuja, kun vatsa lienee täynnä munasoluja punnituksen aikaan. Nyt tiikerikakkua ja teetä.
Keskiviikkona kohtaukseni muuttui ”minä vihaan maailmaa-kaikki on yhtä paskaa”-kohtaukseksi, mikä auttoi lähtemään liikkeelle. Olin koko päivän omituisen energinen opiskeluissa ja kavereiden kanssa. Lähdin jopa pidemmälle lenkille yksin illalla. Ja söin suklaapatukan. Hienosti sujunut suklaalakkoni murtui, kun olin kiukkuinen jopa suklaattomuudestani ja uhossani ostin yhden patukan ja herkuttelin. Oli todella raskasta olla kaverin luona yötä ja hillitä tuota koko päivän kertynyttä kiukkua.
Torstaina kaverini lähti aikaisin aamusta luennolle ja pääsin purkamaan yksikseni kiukkuani. Ei se tosin oikein auttanut. Sitä vain riitti ja riitti. Matkustin illalla kotiin ja matkalla pääni oli räjähtää kuunnellessani kolme tuntia vieressä istuvan naisen yskimistä. Ei se yskiminen, mutta kun ei voinut laittaa kättä suun eteen! Inhoan itsekeskeisyyttä: ”kun minä olen kipeä niin voin ihan hyvin tartuttaa kaikki muutkin ympäriltä, en välitä”. Kaiken tämän jälkeen saavuin kotiin rajattoman kiukkuisena. Onneksi mies yritti ymmärtää. Kiukku muuttui iltaa kohden itsesääliksi ja tuli itkuna ulos. Helpotti.
Tänä aamuna edelleen itken. Ja koen suurta surua, mutta samalla helpotusta pelkoihini. Vaikka kuinka taistelen, oireet ovat täällä ja vahvasti. Jotain on siis mennyt oikein eikä maanantain 0-ultra pelota enää niin paljon. Koska viikkoni kului miten se kului, en juurikaan välittänyt laihduttamisesta. Muistin jonkun verran katsoa kelloa mihin aikaan söin, vatsa kun ei muista kertoa nälästä. Leivoin maanantaina tiikerikakun (ehdoton suosikkini kakuista) ja olen syönyt sitä joka päivä aamupalaksi. En kuitenkaan muulloin päivästä. Teimme maanantaina myös pizzaa, mutta eihän siitä kohtuuttoman rasvaista tule, kun käyttää kevyttä juustoa, soijarouhetta, tonnikalaa ja tomaattia aineksina.
Ihmetykseni oli suuri, kun tänä aamuna vaaka näytti 800g painonpudotusta. Yllä oleva kuvaa viikkoani hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti eikä siinä ollut tilaa laihduttamiselle. Kerrankin näin. Ensi viikolla vaaka näyttänee suuria lukuja, kun vatsa lienee täynnä munasoluja punnituksen aikaan. Nyt tiikerikakkua ja teetä.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Kevyt - Kasviksista helposti
Rowan tuossa kyseli miten saisi lisättyä kasviksia ruokavalioonsa helposti. Tunnen melkein velvollisuudekseni vastata, kun olen helppouden puolestapuhuja myös ruuanlaitossa. Asiaa auttaa, että olen ollut noin 14 vuotta kasvissyöjä ja aina huono ja kärsimätön kokki. Mieleeni tuli muutama vinkki, joita voisi soveltaa itselle sopivalla tavalla.
Kaikkein nopein ja helpoin tapa lisätä kasviksia ruokaan kuin ruokaan on tietysti pakastekasvikset. Ei tarvitse pestä ja pilkkoa. Sekoituksia on valtavasti, kotimaisia keittojuureksia valmiiksi pilkottuina, perinteinen herne-maissi-paprika, wok-kasviksia itämaiseen, kiinalaiseen, ties-minkälaiseen tyyliin sekoitettuna, kaalisekoituksia ynnä muuta. Yksinkertaista on ostaa valmiiksi kastikkeen sisältävä pakaste ja pistää pannulle lihojen kanssa tai uunivuokaan juustokuorrutuksella. Ei kulu aikaa eikä vaivaa. Valmiskastikkeen sisältävistä pakasteista suosittelen lukemaan tuoteselosteen, joissakin on aika hurja määrä lisäaineita.
Tuoreet kasvikset vaativat aina pesun, kuorimisen ja pilkkomisen. Tuoreiden kasvisten hyviin puoliin kuuluu valinnanvapaus; pakastekasvikset on yleensä sekoituksia, joiden kaikista aineksista ei aina pidä. Tuoreissa on enemmän ravintoaineita kuin pakasteissa ja pakasteet on yleensä tuotu kaukaa, tuoreissa voi valita kotimaisia. Tuoreiden kasvisten valinta ei tarkoita pelkästään raakojen kasvisten syöntiä - salaatti on ihan hyvää, mutta kasviksia voi myös lämmittää!
Tuoreita kasviksia saa lisättyä ruokavalioonsa kuorimalla ja pesemällä niitä valmiiksi kaappiin isomman satsin kerralla, esim. kerran viikossa. Kun kurkku, porkkana, tomaatti, appelsiini, paprika jne. on pesty, kuorittu ja pilkottu valmiiksi jääkaappiin, niitä voi sieltä kiireessä ja väsyneenä napsia välipaloiksi tai lisätä ruuan sivuun helposti. Kaikki nuo säilyvät ilmatiiviissä rasioissa useita päiviä pilkottuina. Yksi vaihtoehto on säilyttää muun muassa kuorittuja porkkanoita juomalasissa veteen upotettuna jääkaapin ovessa. Greipit ja verigreipit syön poikittain halkaistuina lusikalla. Nopeasti valmistuva välipala sekin.
Wok
Wokinhan voi tehdä myös tavallisessa pannussa, kunhan pitää määrän tarpeeksi pienenä tai tekee useamman satsin kerralla, jotta mahtuu kääntelemään kasviksia pannussa.
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 paprika
½ pussia (maustamattomia) pakastewok-kasviksia (maun mukaan, ei kuitenkaan mitään keittovihanneksia, vaan wokiin tarkoitettuja rapeita kasviksia)
Valkosipulia maun mukaan, meidän annoksessa yleensä 4 kynttä
1 prk kidneypapuja (käytämme yleensä chilimaustettuja papuja liemineen, löytyy S-kaupoista)
1 prk maustettua tomaattimurskaa tai valmis kastike, esim. Uncle Ben’s
400g lihasuikaleita (oman maun mukaan mitä vain lihaa) TAI 2,5 dl (kuivia) soijasuikaleita
Syöjien lukumäärän mukaisesti nuudelia tai riisiä
Tuosta määrästä tulee ruokaa moneksi päiväksi/monelle henkilölle. Keitämme aina aterioille uudet nuudelit tai riisin, koska siitä tulee parempaa niin.
Pilko kasvikset, laita kuumalle wokpannulle pieneen tilkkaan öljyä. Paista noin 5-10 min, kunnes kasvikset on puolipehmeitä. Samanaikaisesti paista toisella pannulla maustetut lihat/keitetyt ja maustetut soijasuikaleet. Tai yhtä pannua käyttäessäsi paista lihat wokpannulla ensin ja siirrä odottamaan sivuun. Soijasuikaleet voi rapeuttaa mausteineen lyhyen keittämisen jälkeen myös uunissa.
Nuudelit tai riisit kiehuu omassa kattilassaan.
Lisää pavut ja kastike kasviksiin, tarkista maku ja lisää esim. chiliä tai mustapippuria, jos kaipaat lisämakua. Muista, että riisi imee makua itseensä lautasella, nuudelit ei. Eli mausta riisin kanssa syötävä wok runsaammin. Anna hautua pari minuuttia miedolla lämmöllä. Lihat voi lisätä pannulle tai lautaselle. Wok asetetaan lautaselle nuudelien/riisin päälle kauniiksi keoksi.
Valmistuu myös ilman pilkkomista pelkistä pakastekasviksista ja on hyvää kokonaan ilman lihaa/soijaakin. Tai voi tehdä pelkistä tuoreista kasviksista. Maku on eri riippuen käyttääkö samaa kasvia pakasteena vai tuoreena ruuassa. Nuudelia/riisiäkään ei ole pakko lisätä, maistuu pelkiltäänkin.
Sovellusmahdollisuudet on rajattomat, yllä vain yksi esimerkki hyväksikoetusta yhdistelmästä.
Omenalastut
(toimii melkein kaikilla siivuttamiseen tarpeeksi kiinteillä kasviksilla, vihanneksia en suosittele)
Siivuta omenat ihan ohuiksi siivuiksi kuorimatta (suosittelen luomuomenia kun ei kuori säilöntäaineita pois kuoren mukana)
Levittele lastut leivinpaperin päälle uunin ritilälle. Uuni 50 astetta, luukku raolleen esim. puulastan avulla. Pidä uunissa ainakin yksi yö, aika riippuu lastujen paksuudesta. Puuhella olisi helpompi ja ekologisempi, mutta sellaista ei meillä ole.
Omenalastut voi laittaa sellaisenaan tai maustaa ennen uuniinlaittamista kanelilla, hunajalla, sokerilla, inkiväärillä, piparkakkumausteella, sitruunamehulla tms.
Suolaiset lastut, esim. porkkanat voi maustaa chilillä, paprikajauheella, mustapippurilla, valkosipulilla, inkiväärillä, sitruunamehulla, (porkkana on muuten todella hyvää hunajan, inkiväärin ja sitruunamehun kanssa, en tiedä toimiiko yhdistelmä muiden vihannesten kanssa) jne. Lanttulastuja olen ajatellut kokeilla seuraavaksi.
Kuivatut lastut säilyy loputtomiin ilmatiiviissä purkissa (ja ovat kaunis lahja lasipurkissa). Meillä on vieläkin kolmisen vuotta sitten tehdystä isosta satsista maustamattomia omenalastuja lasipurkissa, maistuu hyviltä eikä merkkiäkään huononemisesta.
Soijavinkkejä myöhemmin, jos kiinnostaa. Muitakin ideoita löytyy, alkaa vain tämä postaus venyä loputtomiin. Kiinnostaako osa 2 aiheesta? Jotain erityisiä kasviksia tai mausteita, joita haluaisitte käyttää? Sieniä en syö, muuten löytyy vinkkejä joka lähtöön.
Kaikkein nopein ja helpoin tapa lisätä kasviksia ruokaan kuin ruokaan on tietysti pakastekasvikset. Ei tarvitse pestä ja pilkkoa. Sekoituksia on valtavasti, kotimaisia keittojuureksia valmiiksi pilkottuina, perinteinen herne-maissi-paprika, wok-kasviksia itämaiseen, kiinalaiseen, ties-minkälaiseen tyyliin sekoitettuna, kaalisekoituksia ynnä muuta. Yksinkertaista on ostaa valmiiksi kastikkeen sisältävä pakaste ja pistää pannulle lihojen kanssa tai uunivuokaan juustokuorrutuksella. Ei kulu aikaa eikä vaivaa. Valmiskastikkeen sisältävistä pakasteista suosittelen lukemaan tuoteselosteen, joissakin on aika hurja määrä lisäaineita.
Tuoreet kasvikset vaativat aina pesun, kuorimisen ja pilkkomisen. Tuoreiden kasvisten hyviin puoliin kuuluu valinnanvapaus; pakastekasvikset on yleensä sekoituksia, joiden kaikista aineksista ei aina pidä. Tuoreissa on enemmän ravintoaineita kuin pakasteissa ja pakasteet on yleensä tuotu kaukaa, tuoreissa voi valita kotimaisia. Tuoreiden kasvisten valinta ei tarkoita pelkästään raakojen kasvisten syöntiä - salaatti on ihan hyvää, mutta kasviksia voi myös lämmittää!
Tuoreita kasviksia saa lisättyä ruokavalioonsa kuorimalla ja pesemällä niitä valmiiksi kaappiin isomman satsin kerralla, esim. kerran viikossa. Kun kurkku, porkkana, tomaatti, appelsiini, paprika jne. on pesty, kuorittu ja pilkottu valmiiksi jääkaappiin, niitä voi sieltä kiireessä ja väsyneenä napsia välipaloiksi tai lisätä ruuan sivuun helposti. Kaikki nuo säilyvät ilmatiiviissä rasioissa useita päiviä pilkottuina. Yksi vaihtoehto on säilyttää muun muassa kuorittuja porkkanoita juomalasissa veteen upotettuna jääkaapin ovessa. Greipit ja verigreipit syön poikittain halkaistuina lusikalla. Nopeasti valmistuva välipala sekin.
Wok
Wokinhan voi tehdä myös tavallisessa pannussa, kunhan pitää määrän tarpeeksi pienenä tai tekee useamman satsin kerralla, jotta mahtuu kääntelemään kasviksia pannussa.
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 paprika
½ pussia (maustamattomia) pakastewok-kasviksia (maun mukaan, ei kuitenkaan mitään keittovihanneksia, vaan wokiin tarkoitettuja rapeita kasviksia)
Valkosipulia maun mukaan, meidän annoksessa yleensä 4 kynttä
1 prk kidneypapuja (käytämme yleensä chilimaustettuja papuja liemineen, löytyy S-kaupoista)
1 prk maustettua tomaattimurskaa tai valmis kastike, esim. Uncle Ben’s
400g lihasuikaleita (oman maun mukaan mitä vain lihaa) TAI 2,5 dl (kuivia) soijasuikaleita
Syöjien lukumäärän mukaisesti nuudelia tai riisiä
Tuosta määrästä tulee ruokaa moneksi päiväksi/monelle henkilölle. Keitämme aina aterioille uudet nuudelit tai riisin, koska siitä tulee parempaa niin.
Pilko kasvikset, laita kuumalle wokpannulle pieneen tilkkaan öljyä. Paista noin 5-10 min, kunnes kasvikset on puolipehmeitä. Samanaikaisesti paista toisella pannulla maustetut lihat/keitetyt ja maustetut soijasuikaleet. Tai yhtä pannua käyttäessäsi paista lihat wokpannulla ensin ja siirrä odottamaan sivuun. Soijasuikaleet voi rapeuttaa mausteineen lyhyen keittämisen jälkeen myös uunissa.
Nuudelit tai riisit kiehuu omassa kattilassaan.
Lisää pavut ja kastike kasviksiin, tarkista maku ja lisää esim. chiliä tai mustapippuria, jos kaipaat lisämakua. Muista, että riisi imee makua itseensä lautasella, nuudelit ei. Eli mausta riisin kanssa syötävä wok runsaammin. Anna hautua pari minuuttia miedolla lämmöllä. Lihat voi lisätä pannulle tai lautaselle. Wok asetetaan lautaselle nuudelien/riisin päälle kauniiksi keoksi.
Valmistuu myös ilman pilkkomista pelkistä pakastekasviksista ja on hyvää kokonaan ilman lihaa/soijaakin. Tai voi tehdä pelkistä tuoreista kasviksista. Maku on eri riippuen käyttääkö samaa kasvia pakasteena vai tuoreena ruuassa. Nuudelia/riisiäkään ei ole pakko lisätä, maistuu pelkiltäänkin.
Sovellusmahdollisuudet on rajattomat, yllä vain yksi esimerkki hyväksikoetusta yhdistelmästä.
Omenalastut
(toimii melkein kaikilla siivuttamiseen tarpeeksi kiinteillä kasviksilla, vihanneksia en suosittele)
Siivuta omenat ihan ohuiksi siivuiksi kuorimatta (suosittelen luomuomenia kun ei kuori säilöntäaineita pois kuoren mukana)
Levittele lastut leivinpaperin päälle uunin ritilälle. Uuni 50 astetta, luukku raolleen esim. puulastan avulla. Pidä uunissa ainakin yksi yö, aika riippuu lastujen paksuudesta. Puuhella olisi helpompi ja ekologisempi, mutta sellaista ei meillä ole.
Omenalastut voi laittaa sellaisenaan tai maustaa ennen uuniinlaittamista kanelilla, hunajalla, sokerilla, inkiväärillä, piparkakkumausteella, sitruunamehulla tms.
Suolaiset lastut, esim. porkkanat voi maustaa chilillä, paprikajauheella, mustapippurilla, valkosipulilla, inkiväärillä, sitruunamehulla, (porkkana on muuten todella hyvää hunajan, inkiväärin ja sitruunamehun kanssa, en tiedä toimiiko yhdistelmä muiden vihannesten kanssa) jne. Lanttulastuja olen ajatellut kokeilla seuraavaksi.
Kuivatut lastut säilyy loputtomiin ilmatiiviissä purkissa (ja ovat kaunis lahja lasipurkissa). Meillä on vieläkin kolmisen vuotta sitten tehdystä isosta satsista maustamattomia omenalastuja lasipurkissa, maistuu hyviltä eikä merkkiäkään huononemisesta.
Soijavinkkejä myöhemmin, jos kiinnostaa. Muitakin ideoita löytyy, alkaa vain tämä postaus venyä loputtomiin. Kiinnostaako osa 2 aiheesta? Jotain erityisiä kasviksia tai mausteita, joita haluaisitte käyttää? Sieniä en syö, muuten löytyy vinkkejä joka lähtöön.
lauantai 21. tammikuuta 2012
Kevyt - Viikon 3 tulokset
Tämän viikon avainsana on jälleen ollut kiire. Muita tätä viikkoa värittäneitä sanoja ovat netittömyys ja oman ajan puute. Luennot alkoivat kovalla ryskeellä eikä minulla ole asuntoa opiskelupaikkakunnalla. Asuin siis kaverin luona koko viikon enkä kehdannut kaverin koneella blogia päivitellä. Olin hyvin lyhyitä ajanjaksoja yksin viikon aikana. Olisi varmasti vaatinut selittelyjä myös miksi luen lapsettomuusblogeja, joten jätin suosiolla koko aiheen viikoksi.
Eilen sentään muistin punnita itseni. Olen laihtunut viime viikon aikana 500g. Ihan hyvä tulos. Kävin lenkillä kolmena päivänä muutaman kilometrin lumihankikahlausta. Aika vähän tuli yleisesti syötyä, kun päivät oli taas pitkiä – pahimpana päivänä piti olla auton ratissa kuudelta aamulla (eli herätys puoli viisi) ja vasta kahdeksan maissa illalla pääsin kaverin luo ja sain päivän toisen aterian eteeni välipalat mukaanlaskettuna. Toisaalta yhtenä päivänä herkuttelin omenapiirakalla ja muffinssilla.
Tämä viikonloppu pitäisi käyttää pakkaamiseen. On aika heittää hyvästit tälle hyvin palvelleelle asunnolle ja muuttaa kokonaan asumaan yhdelle paikkakunnalle. Odotan innolla muutosta, olen kurkkuani myöten täynnä tätä väliaikaiselämää ja matkustamista. Toisaalta olemme viihtyneet asunnossa hyvin monia vuosia ja se on meidän ensimmäinen yhteinen kotimme. Pääkaupunkiseutua ei tule ikävä. Täällä on tylyimmät ihmiset, mitä olen mistään päin maailmaa tai Suomea löytänyt ja olen asunut tai vieraillut useissa paikoissa.
Tätä muuttoa tehdään vielä pitkään, joten saatte todennäköisesti kuulla asiasta monesti. Siinä on paljon työtä, kun käy läpi vuosien aikana kertyneitä tavaravarastoja ja siirtelee niitä uusiin väliaikaisvarastoihin odottamaan ”oikean” asunnon löytämistä. Vaikka muutammekin nyt vihdoin samalle paikkakunnalle puolisoni kanssa, on tuleva asunto vielä väliaikainen, koska emme ole löytäneet sopivaa ostettavaa asuntoa vielä. Mikä esine on tarpeellinen tai tunnearvoltaan niin suuri, että se pitää säilyttää? Mille esineille voisi löytää uuden kodin, minkä voisi heittää pois? Mitkä esineistä ovat niin tarpeellisia, että niitä ei voi vielä pakata? Mitä tarvitsemme uudessa kodissa ja mitä voi viedä varastoon odottamaan suurempaa omaa kotia?
Ainakin pakkaaminen ja siivoaminen on kuluttanut kaloreita ja varmasti tänäkin viikonloppuna niin tapahtuu. Ruuaksi meillä on kaksi kattilallista kahta eri versiota keittoa odottelemassa jääkaapissa. Molemmat on tehty juureskeiton reseptillä, toinen on soseutettu ja siihen lisättiin Valion kolmen juuston kerma, toista ei soseutettu vaan siihen lisättiin makkaraa (jonka voi tietenkin itse päättää sisältääkö makkara lihaa vai ei). Molemmista tuli herkullista ja keskenään aivan erilaista, vaikka niissä on sama pohja ja samat mausteet.
Ai niin, viime viikon Junnan haasteeseen vastasin lauantaina saunassa tekemällä kokovartalokuorinnan ja hemmottelemalla ihoa ja mieltä rentouttavilla tuoksuilla. Ja kun nuo miehen isot kädet hieroo ihoa niin paljon mukavammin kuin omat, terävät kynnet ja minisormet, on apu aina tervetullutta. Se oli niin mukavaa viimeksi, että taidan toistaa käsittelyn tänäänkin saunassa.
Eilen sentään muistin punnita itseni. Olen laihtunut viime viikon aikana 500g. Ihan hyvä tulos. Kävin lenkillä kolmena päivänä muutaman kilometrin lumihankikahlausta. Aika vähän tuli yleisesti syötyä, kun päivät oli taas pitkiä – pahimpana päivänä piti olla auton ratissa kuudelta aamulla (eli herätys puoli viisi) ja vasta kahdeksan maissa illalla pääsin kaverin luo ja sain päivän toisen aterian eteeni välipalat mukaanlaskettuna. Toisaalta yhtenä päivänä herkuttelin omenapiirakalla ja muffinssilla.
Tämä viikonloppu pitäisi käyttää pakkaamiseen. On aika heittää hyvästit tälle hyvin palvelleelle asunnolle ja muuttaa kokonaan asumaan yhdelle paikkakunnalle. Odotan innolla muutosta, olen kurkkuani myöten täynnä tätä väliaikaiselämää ja matkustamista. Toisaalta olemme viihtyneet asunnossa hyvin monia vuosia ja se on meidän ensimmäinen yhteinen kotimme. Pääkaupunkiseutua ei tule ikävä. Täällä on tylyimmät ihmiset, mitä olen mistään päin maailmaa tai Suomea löytänyt ja olen asunut tai vieraillut useissa paikoissa.
Tätä muuttoa tehdään vielä pitkään, joten saatte todennäköisesti kuulla asiasta monesti. Siinä on paljon työtä, kun käy läpi vuosien aikana kertyneitä tavaravarastoja ja siirtelee niitä uusiin väliaikaisvarastoihin odottamaan ”oikean” asunnon löytämistä. Vaikka muutammekin nyt vihdoin samalle paikkakunnalle puolisoni kanssa, on tuleva asunto vielä väliaikainen, koska emme ole löytäneet sopivaa ostettavaa asuntoa vielä. Mikä esine on tarpeellinen tai tunnearvoltaan niin suuri, että se pitää säilyttää? Mille esineille voisi löytää uuden kodin, minkä voisi heittää pois? Mitkä esineistä ovat niin tarpeellisia, että niitä ei voi vielä pakata? Mitä tarvitsemme uudessa kodissa ja mitä voi viedä varastoon odottamaan suurempaa omaa kotia?
Ainakin pakkaaminen ja siivoaminen on kuluttanut kaloreita ja varmasti tänäkin viikonloppuna niin tapahtuu. Ruuaksi meillä on kaksi kattilallista kahta eri versiota keittoa odottelemassa jääkaapissa. Molemmat on tehty juureskeiton reseptillä, toinen on soseutettu ja siihen lisättiin Valion kolmen juuston kerma, toista ei soseutettu vaan siihen lisättiin makkaraa (jonka voi tietenkin itse päättää sisältääkö makkara lihaa vai ei). Molemmista tuli herkullista ja keskenään aivan erilaista, vaikka niissä on sama pohja ja samat mausteet.
Ai niin, viime viikon Junnan haasteeseen vastasin lauantaina saunassa tekemällä kokovartalokuorinnan ja hemmottelemalla ihoa ja mieltä rentouttavilla tuoksuilla. Ja kun nuo miehen isot kädet hieroo ihoa niin paljon mukavammin kuin omat, terävät kynnet ja minisormet, on apu aina tervetullutta. Se oli niin mukavaa viimeksi, että taidan toistaa käsittelyn tänäänkin saunassa.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Kevyt - Ja vähän muutakin
Syöminen on ongelma. En osaa syödä oikein. Tai siis osaan, mutten osaa. Tiedän mitä olisi hyvä syödä ja mitä ei. Tiedän järkevien annoskokojen rajat. Osaan mitata oikean määrän ruokaa kullekin päivälle. Tiedän ja osaan soveltaa runsasta teoriatietoa hyvinsyömisestä. Käytännön toteutuksessa on kuitenkin ongelma.
Se ongelma on huono suunnittelu. Kaikki sujuu ihan hyvin niin kauan, kun käyn itse kaupassa suunnitellun kauppalistan ja ajan kanssa. Lisäksi minun pitää olla kotona, jotta suunnitelma toimii. Heti kun tulee joku muutos; mies käy kaupassa työmatkalla ilman minua tai en ole kotona vaan kaverin luona viikon, on ruokavalioni kaaoksessa. En osaa suunnitella niin hyvin, että osaisin sanoa kaiken mitä tuoda kaupasta ja saada miehen heräteostot vähäisemmiksi kun en ole valvomassa mitä kärryyn ilmestyy. Hänen kauppareissunsa kun ei ole suunniteltuja, vaan hän saattaa soittaa kaupasta tarvitsenko jotakin ja pitäisi sitten äkkiä keksiä mitä puuttuu.
Tämä valitus tuli ajankohtaiseksi tänä aamuna. En jaksanut viikonloppuna panostaa tämän viikon ruokiin, oli kiire kaikessa muussa puuhassa. Mies kyllä ehdotteli kaupassakäyntiä, mutta se jäi silti. Tänä aamuna vaihdoin viikoksi paikkakuntaa ilman eväitä. Sehän luonnollisesti tarkoittaa sitä, että olen ollut hereillä puoli viidestä aamulla ja syönyt puolikkaan omenan. En ehdi, kun pitää ajaa tuntikausia, käydä labrassa lapsettomuuspolia varten (kuinka muka voisin yhtäkkiä saada AIDSin jostakin vuoden kuluessa?), asettua kaverin luo viikon tavaroineni ja rynniä luennolle. Hyvä alku opiskelukeväälle.
Siispä kaikesta tiedosta huolimatta päädyn näännyttämään itseäni nälkään. En tosin tunne nälkää, se on joku outo sivuoire tuosta vatsakivusta, jonka toinen piikitys toi. Tänä aamuna oli itse asiassa pahoinvointia, en oksentanut mutta lähellä se kävi. Vatsa kurisee nyt muttei kerro aivoille nälän tunteesta. Huomaan nälän vain tästä heikotuksesta ja väsymyksestä. Ajatus kulkee hitaammin kuin yleensä (jopa parin jättiteekupillisen jälkeen) ja lopulta alkaa huimata.
Vatsakipu muuten on lieventynyt ikäväksi juilimiseksi, pärjään jo ilman lääkkeitä. Kiukunpuuskat palasivat viikonloppuna, mutta itkukohtaukset ovat pysyneet toistaiseksi poissa. Hikoilu on pahentunut, mutta sitä esiintyy harvemmin. Hassua miten eri tavalla sitä voi reagoida samaan lääkkeeseen; viime maaliskuussa oireet menivät ihan eri rataa kuin nyt.
Se ongelma on huono suunnittelu. Kaikki sujuu ihan hyvin niin kauan, kun käyn itse kaupassa suunnitellun kauppalistan ja ajan kanssa. Lisäksi minun pitää olla kotona, jotta suunnitelma toimii. Heti kun tulee joku muutos; mies käy kaupassa työmatkalla ilman minua tai en ole kotona vaan kaverin luona viikon, on ruokavalioni kaaoksessa. En osaa suunnitella niin hyvin, että osaisin sanoa kaiken mitä tuoda kaupasta ja saada miehen heräteostot vähäisemmiksi kun en ole valvomassa mitä kärryyn ilmestyy. Hänen kauppareissunsa kun ei ole suunniteltuja, vaan hän saattaa soittaa kaupasta tarvitsenko jotakin ja pitäisi sitten äkkiä keksiä mitä puuttuu.
Tämä valitus tuli ajankohtaiseksi tänä aamuna. En jaksanut viikonloppuna panostaa tämän viikon ruokiin, oli kiire kaikessa muussa puuhassa. Mies kyllä ehdotteli kaupassakäyntiä, mutta se jäi silti. Tänä aamuna vaihdoin viikoksi paikkakuntaa ilman eväitä. Sehän luonnollisesti tarkoittaa sitä, että olen ollut hereillä puoli viidestä aamulla ja syönyt puolikkaan omenan. En ehdi, kun pitää ajaa tuntikausia, käydä labrassa lapsettomuuspolia varten (kuinka muka voisin yhtäkkiä saada AIDSin jostakin vuoden kuluessa?), asettua kaverin luo viikon tavaroineni ja rynniä luennolle. Hyvä alku opiskelukeväälle.
Siispä kaikesta tiedosta huolimatta päädyn näännyttämään itseäni nälkään. En tosin tunne nälkää, se on joku outo sivuoire tuosta vatsakivusta, jonka toinen piikitys toi. Tänä aamuna oli itse asiassa pahoinvointia, en oksentanut mutta lähellä se kävi. Vatsa kurisee nyt muttei kerro aivoille nälän tunteesta. Huomaan nälän vain tästä heikotuksesta ja väsymyksestä. Ajatus kulkee hitaammin kuin yleensä (jopa parin jättiteekupillisen jälkeen) ja lopulta alkaa huimata.
Vatsakipu muuten on lieventynyt ikäväksi juilimiseksi, pärjään jo ilman lääkkeitä. Kiukunpuuskat palasivat viikonloppuna, mutta itkukohtaukset ovat pysyneet toistaiseksi poissa. Hikoilu on pahentunut, mutta sitä esiintyy harvemmin. Hassua miten eri tavalla sitä voi reagoida samaan lääkkeeseen; viime maaliskuussa oireet menivät ihan eri rataa kuin nyt.
torstai 12. tammikuuta 2012
Kevyt - Viikon 2 tulokset ja asiaa lapsenhankinnan sujumisesta
Tuloksia näyttää syntyneen suklaansyönnistä huolimatta. Katselin tuossa edellisen hoitokierron tekstejä ja tämä näyttää noudattavan aika samaa kaavaa makeanhimoineen kaikkineen. Paitsi rintojen kohdalla. Viimeksi ne selkeästi pienenivät Procrenin aikana, nyt ne ovat kasvaneet painoa. Koko ei niinkään ole muuttunut, mutta olemme mieheni kanssa yhtä mieltä niiden painon kasvusta.
Tänään piikitän toisen kierroksen Procrenia illalla. Viimeksi ensimmäinen piikki toi makeanhimon, toinen vei sen mennessään. Toivon samaa tälle kerralle. Olen onneksi onnistunut kanavoimaan makeansyönnin nyt enimmäkseen marjoihin (ja suklaaseen), viime kerralla leivoksien himo oli ihan ylittämätön. Nyt on ollut mielenkiintoista vaihtelua maittaako suklaa ja makea ollenkaan, mutta useimpina iltapäivinä suklaanhimo on mahdoton.
Laihdutusta on tukenut myös tällä viikolla Procren-oireiden väheneminen. Mietin voisiko piikki olla menettänyt tehonsa näinä viimeisinä päivinä? Ei ole itkettänyt ollenkaan niin pahasti ja suuttumisia on ollut helpompi hallita järjellä. Sinänsä ihan sama, koska tänään pistetään uusi piikki ja oireet jatkuvat taas, pohdiskelu on kiintoisaa vain teoreettisesta näkökulmasta.
Niin ne tulokset. Olen laihtunut 400g viime perjantaista. Pidän sitä ihan säällisenä tuloksena varsinkin kun se on tullut käytännössä pelkällä syömisen tarkkailulla. Se myös tarkoittaa, että pääsin uuteen ennätykseen, yli kuuden kilon painonpudotukseen.
Mittasin myös mittanauhalla tuloksia ja löysin mahdollisen selityksen hameiden ihmeeseen. Ongelmani vaateostoksilla on aina ollut, että vaate ei mene päälle leveän lantioni tai liian suurien tissien vuoksi. Tarpeeksi iso koko menee, mutta sitten se pussittaa vyötäröllä. Tiimalasivartalo on kaikkein typerin keksintö ikinä. Mitatessa huomasin lantiosta lähteneen muutamia senttejä, mikä voisi selittää hameet. Sain pitkästä aikaa vetää päälle vyötärön mukaisen hamekoon, kun se mahtui lantiosta ylös (vetoketju aukinaisena). Laihaa se ei minusta toki tee, mutta rohkaisee jatkamaan samalla tiellä.
Laitoin mitoista taulukon myös Laihdutusprojektit-välilehdelle. Siellä vertailulukuna käytän marraskuun 2010 ensimmäistä mittausta, tässä vertaan nyt syyskuun 2011 lukuihin, jolloin viimeksi otin mittoja.
Käsivarsi (vasen hauis) 30 cm (ei muutosta)
Rinnanympärys 95 cm (-1 cm)
Vyötärö 77 cm (ei muutosta)
Lantio 97 cm (-3 cm)
Reisi 65 cm (ei muutosta)
Vielä muistin virkistämiseksi tavoiteltavat mitat terveyssivustojen mukaan: lantio 90-100, reisi 50-60, vyötärö alle 80. Omat tavoitteeni: lantio alle 90, reisi alle 60, vyötärö alle 70 (rintojen alla ympärysmitta edelleen 65, joten oletan vyötäröni vielä joskus pääsevän samaan).
Tänään piikitän toisen kierroksen Procrenia illalla. Viimeksi ensimmäinen piikki toi makeanhimon, toinen vei sen mennessään. Toivon samaa tälle kerralle. Olen onneksi onnistunut kanavoimaan makeansyönnin nyt enimmäkseen marjoihin (ja suklaaseen), viime kerralla leivoksien himo oli ihan ylittämätön. Nyt on ollut mielenkiintoista vaihtelua maittaako suklaa ja makea ollenkaan, mutta useimpina iltapäivinä suklaanhimo on mahdoton.
Laihdutusta on tukenut myös tällä viikolla Procren-oireiden väheneminen. Mietin voisiko piikki olla menettänyt tehonsa näinä viimeisinä päivinä? Ei ole itkettänyt ollenkaan niin pahasti ja suuttumisia on ollut helpompi hallita järjellä. Sinänsä ihan sama, koska tänään pistetään uusi piikki ja oireet jatkuvat taas, pohdiskelu on kiintoisaa vain teoreettisesta näkökulmasta.
Niin ne tulokset. Olen laihtunut 400g viime perjantaista. Pidän sitä ihan säällisenä tuloksena varsinkin kun se on tullut käytännössä pelkällä syömisen tarkkailulla. Se myös tarkoittaa, että pääsin uuteen ennätykseen, yli kuuden kilon painonpudotukseen.
Mittasin myös mittanauhalla tuloksia ja löysin mahdollisen selityksen hameiden ihmeeseen. Ongelmani vaateostoksilla on aina ollut, että vaate ei mene päälle leveän lantioni tai liian suurien tissien vuoksi. Tarpeeksi iso koko menee, mutta sitten se pussittaa vyötäröllä. Tiimalasivartalo on kaikkein typerin keksintö ikinä. Mitatessa huomasin lantiosta lähteneen muutamia senttejä, mikä voisi selittää hameet. Sain pitkästä aikaa vetää päälle vyötärön mukaisen hamekoon, kun se mahtui lantiosta ylös (vetoketju aukinaisena). Laihaa se ei minusta toki tee, mutta rohkaisee jatkamaan samalla tiellä.
Laitoin mitoista taulukon myös Laihdutusprojektit-välilehdelle. Siellä vertailulukuna käytän marraskuun 2010 ensimmäistä mittausta, tässä vertaan nyt syyskuun 2011 lukuihin, jolloin viimeksi otin mittoja.
Käsivarsi (vasen hauis) 30 cm (ei muutosta)
Rinnanympärys 95 cm (-1 cm)
Vyötärö 77 cm (ei muutosta)
Lantio 97 cm (-3 cm)
Reisi 65 cm (ei muutosta)
Vielä muistin virkistämiseksi tavoiteltavat mitat terveyssivustojen mukaan: lantio 90-100, reisi 50-60, vyötärö alle 80. Omat tavoitteeni: lantio alle 90, reisi alle 60, vyötärö alle 70 (rintojen alla ympärysmitta edelleen 65, joten oletan vyötäröni vielä joskus pääsevän samaan).
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Kevyt - Keittosuosikit
Kookos kyseli joskus aiemmin keittoreseptejä ja näin hitaasti minäkin osallistun aiheeseen parilla suosikillani. Kannattaa vilkaista myös muiden projektilaisten blogeista herkullisia keittoreseptejä.
Ainoa ruoka, jota teen itse on keitot. Ne on niin helppo valmistaa, että jopa minä osaan sen. Joten olen kokeillut melkoisen määrän erilaisia pääasiassa kasviskeittoja, joitakin kalakeittoja myös. Toki alla oleviin resepteihin voi helposti lisätä lihaa niin halutessaan. Valitsin suosikeistani hitaasti ja nopeasti valmistuvat keitot, joista alempi on myös mieheni suosikki.
Helppo juureskeitto
Etsi kaupan hyllystä juureksia. Kaikki juurekset käy. Joskus marketeista löytyy perinteisten kotimaisten juuresten lisäksi erikoisuuksia. Itse haistelen tuntemattomiakin juuria ja otan paloja suhteessa niiden hajuun. Vahvanhajuista vähemmän kuin miedonhajuista. Keittoni pääraaka-aineena on usein lanttu ja porkkana, lisänä palsternakkaa, juuriselleriä/varsiselleriä, naurista, sipulia/purjoa. Joskus täytteenä myös perunaa.
Mausteena valkosipulia, chiliä (paljon rouhittua chiliä), ripaus mustapippuria, toisinaan raastettua inkivääriä. Erilaiset yrtit (tuoreet tai kuivatut) tuovat myös kivasti vaihtelua keittoon, eikä pidä unohtaa persiljaa. Suolaa keitto ei kaipaa. Joskus laitan sekaan purkillisen tomaattimurskaa.
Kaikki juurekset pilkotaan suunnilleen tasakokoisiksi, laitetaan kattilaan ja vettä päälle niin paljon, että palat peittyvät reilusti. Keitetään kannen alla kunnes pehmeitä (määrästä riippuen 1-2 tuntia). Palataan keittiöön maustamaan keitto yllämainituilla mausteilla, kun juurekset on melkein pehmeitä. Annetaan hetki hautua pienellä lämmöllä kunnes kaikki on ihan pehmeää. Lisätään tomaattimurska ja soseutetaan. Jos ei halua sosetta, ei kannata keittää ihan niin pehmeäksi asti. Silputut yrtit lisätään soseutuksen/keittämisen jälkeen. Tuoreiden yrttien maku on parhaimmillaan ilman lämmitystä saksilla silputtuna. Vettä voi lisätä tarvittaessa missä tahansa vaiheessa.
Rasvaisempi herkku saadaan lisäämällä lautaselle ”silmä” kermaa, tuorejuustoa, smetanaa, raejuustoa (rasvaton raejuusto ei toimi keitossa) ja leipäkuutioita. Maidottoman, hiukan makeamman version saa kookosmaidolla.
Kikhernekeitto
Pieni purjo
3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 prk keitettyjä kikherneitä (tai voit liottaa kuivista, valmistus kestää pidempään. Itse käytämme GoGreenin luomukikherneitä)
2 rkl tomaattipyreetä
1l kasvislientä (käytämme itse Fond Du Chefin kasvislientä)
2 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
0,5 dl tuoretta basilikaa tai oreganoa
Huuhtaise purjo ja viipailoi se. Kuori ja hienonna valkosipulit. Kuullota molempia kattilassa muutama minuutti.
Lisää keitetyt, huuhdellut kikherneet ja tomaattipyree. Lisää kasvisliemi ja anna porista keskilämmöllä noin 10 min. Mausta.
Kasvisliemikuutiot on ongelmallisia. Niissä on paljon rasvaa ja suolaa kaikilla valmistajilla. Reformilla on luomukuutioita, joissa on vähemmän suolaa, mutta edelleen paljon rasvaa. Jollakin valmistajalla olen nähnyt vähärasvaisia kuutioita, mutta niissä on sitten hirveästi lisäaineita. Pitäisi kai jaksaa tehdä itse ja pakastaa kuutiot. Aivan kuin pakkanen ei olisi joka syksy ylitäynnä muutenkin.
Ainoa ruoka, jota teen itse on keitot. Ne on niin helppo valmistaa, että jopa minä osaan sen. Joten olen kokeillut melkoisen määrän erilaisia pääasiassa kasviskeittoja, joitakin kalakeittoja myös. Toki alla oleviin resepteihin voi helposti lisätä lihaa niin halutessaan. Valitsin suosikeistani hitaasti ja nopeasti valmistuvat keitot, joista alempi on myös mieheni suosikki.
Helppo juureskeitto
Etsi kaupan hyllystä juureksia. Kaikki juurekset käy. Joskus marketeista löytyy perinteisten kotimaisten juuresten lisäksi erikoisuuksia. Itse haistelen tuntemattomiakin juuria ja otan paloja suhteessa niiden hajuun. Vahvanhajuista vähemmän kuin miedonhajuista. Keittoni pääraaka-aineena on usein lanttu ja porkkana, lisänä palsternakkaa, juuriselleriä/varsiselleriä, naurista, sipulia/purjoa. Joskus täytteenä myös perunaa.
Mausteena valkosipulia, chiliä (paljon rouhittua chiliä), ripaus mustapippuria, toisinaan raastettua inkivääriä. Erilaiset yrtit (tuoreet tai kuivatut) tuovat myös kivasti vaihtelua keittoon, eikä pidä unohtaa persiljaa. Suolaa keitto ei kaipaa. Joskus laitan sekaan purkillisen tomaattimurskaa.
Kaikki juurekset pilkotaan suunnilleen tasakokoisiksi, laitetaan kattilaan ja vettä päälle niin paljon, että palat peittyvät reilusti. Keitetään kannen alla kunnes pehmeitä (määrästä riippuen 1-2 tuntia). Palataan keittiöön maustamaan keitto yllämainituilla mausteilla, kun juurekset on melkein pehmeitä. Annetaan hetki hautua pienellä lämmöllä kunnes kaikki on ihan pehmeää. Lisätään tomaattimurska ja soseutetaan. Jos ei halua sosetta, ei kannata keittää ihan niin pehmeäksi asti. Silputut yrtit lisätään soseutuksen/keittämisen jälkeen. Tuoreiden yrttien maku on parhaimmillaan ilman lämmitystä saksilla silputtuna. Vettä voi lisätä tarvittaessa missä tahansa vaiheessa.
Rasvaisempi herkku saadaan lisäämällä lautaselle ”silmä” kermaa, tuorejuustoa, smetanaa, raejuustoa (rasvaton raejuusto ei toimi keitossa) ja leipäkuutioita. Maidottoman, hiukan makeamman version saa kookosmaidolla.
Kikhernekeitto
Pieni purjo
3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 prk keitettyjä kikherneitä (tai voit liottaa kuivista, valmistus kestää pidempään. Itse käytämme GoGreenin luomukikherneitä)
2 rkl tomaattipyreetä
1l kasvislientä (käytämme itse Fond Du Chefin kasvislientä)
2 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
0,5 dl tuoretta basilikaa tai oreganoa
Huuhtaise purjo ja viipailoi se. Kuori ja hienonna valkosipulit. Kuullota molempia kattilassa muutama minuutti.
Lisää keitetyt, huuhdellut kikherneet ja tomaattipyree. Lisää kasvisliemi ja anna porista keskilämmöllä noin 10 min. Mausta.
Kasvisliemikuutiot on ongelmallisia. Niissä on paljon rasvaa ja suolaa kaikilla valmistajilla. Reformilla on luomukuutioita, joissa on vähemmän suolaa, mutta edelleen paljon rasvaa. Jollakin valmistajalla olen nähnyt vähärasvaisia kuutioita, mutta niissä on sitten hirveästi lisäaineita. Pitäisi kai jaksaa tehdä itse ja pakastaa kuutiot. Aivan kuin pakkanen ei olisi joka syksy ylitäynnä muutenkin.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Ostoksilla
Viime viikon ostoksillakäynnistä unohdin kirjoittaa yhden todella innostavan ja positiivisen asian. Sovittelin useampia hameita, en tosin päätynyt ostamaan yhtäkään. Kaikissa oli joku vika; outoja pussittavia vekkejä, liian suuria kokoja (!) tai liian suuri hinta.
Aiemmin olen käyttänyt housuissa ja hameissa vaatekokoa 40 tai 42, koska lantioni on todella leveä. Nyt olen hitusen laihtunut, joten otin yhdessä kaupassa hameista koon 38. Se oli liian iso! Sovitin kyseisessä kaupassa kahta erilaista hametta ja molemmista mahtui päälle koko 34. Sama toistui kahdessa seuraavassa kaupassa. Mitä ihmettä!
Yhtäkkiä toissapäivänä vielä jouluna käyttämäni vanha hame olikin liian iso vyötäröltä. Jouluna tosin kärsin valtavasti turvotuksesta ja tyhjennysvuotokin oli. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Haluan vielä vaalia laihtumisen ihmettä enkä ole mitannut itseäni enkä kokeillut vanhoja vaatteitani ylleni. Pelkään, että ne eivät mahdukaan, koska en koe laihtuneeni. Ehkä kaupan hameissa oli joku virhe? Kaikkien kolmen kaupan yhteensä neljässä hameessa. Vai onko omakuvani niin vääristynyt ja jatkuvasti turpoileva maha niin hämäävä etten tajua todellisuutta?
Virallinen päätös. Otan mitat tällä viikolla samaan aikaan kuin on viikkopunnitus eli torstaina. Jännittää.
Aiemmin olen käyttänyt housuissa ja hameissa vaatekokoa 40 tai 42, koska lantioni on todella leveä. Nyt olen hitusen laihtunut, joten otin yhdessä kaupassa hameista koon 38. Se oli liian iso! Sovitin kyseisessä kaupassa kahta erilaista hametta ja molemmista mahtui päälle koko 34. Sama toistui kahdessa seuraavassa kaupassa. Mitä ihmettä!
Yhtäkkiä toissapäivänä vielä jouluna käyttämäni vanha hame olikin liian iso vyötäröltä. Jouluna tosin kärsin valtavasti turvotuksesta ja tyhjennysvuotokin oli. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Haluan vielä vaalia laihtumisen ihmettä enkä ole mitannut itseäni enkä kokeillut vanhoja vaatteitani ylleni. Pelkään, että ne eivät mahdukaan, koska en koe laihtuneeni. Ehkä kaupan hameissa oli joku virhe? Kaikkien kolmen kaupan yhteensä neljässä hameessa. Vai onko omakuvani niin vääristynyt ja jatkuvasti turpoileva maha niin hämäävä etten tajua todellisuutta?
Virallinen päätös. Otan mitat tällä viikolla samaan aikaan kuin on viikkopunnitus eli torstaina. Jännittää.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Kevyt - Näillä mennään
Kävin äsken puntarilla tarkistamassa, onko joulujälkeinen sekä vuodon aikainen turvotus mahdollisesti vaikuttanut maanantaina ottamaani projektin aloituspainoon. Olihan se. Itse asiassa tavoistani poiketen kokeilin jo keskiviikkona mitä vaaka näyttää ja se rohkaisi tämänkin aamun punnitusta. Maanantaina kirjaamani 700g painonnousu on nyt kutistunut 200g nousuksi.
Syömiset alkaa olla taas hallussa suklaata lukuunottamatta. En enää syö niin monia välipaloja ja katson kaikenkaikkiaan melko tarkkaan mitä päivän mittaan syön. Pitäisi kirjata ihan tarkalleen ylös kaikki syömiset, jotta saisi parhaan hyödyn vahtimisesta. En ole koskaan oikein tykästynyt näihin netissä oleviin tarkkailuohjelmiin, kuten Keventäjiin, tuntuu liian hankalalta varta vasten avata tietokone aina kun aikoo syödä jotain. Tai kirjoittaa kaikki lappusille ja siirtää koneelle jossain vaiheessa. Miksi nähdä moinen vaiva? Kertokaapa hyvät projektilaiset, nyt saa vakuuttaa minut jonkun ohjelman käyttäjäksi.
Näiden muutaman päivän liikuntaan olen kohtuullisen tyytyväinen. Vain eilen päänsärky oli niin kova, etten voinut juuri muuta kuin hetkittäin olla koneella tai lukea kirjaa, muuten makasin pimeässä eikä mikään lääke auttanut. Muina päivinä päänsärkyyn auttoi burana sen verran, että olin toimintakykyinen. Kahtena päivänä sain siivottua asuntoa; kannoin olohuoneeseen kaappien sisältöjä ja pakkailin niitä laatikoihin heittäen turhat pois. Raskasta työtä nosteluineen. Yhtenä päivänä olin koko päivän ostoksilla – vaatteiden sovittelu ja kävely ilman taukoja on hyötyliikuntaa parhaimmillaan.
Vaikka olenkin nyt noin tunnin hereilläoloaikanani ehtinyt hermostua ainakin kolmeen eri asiaan tulisesti, olo on aika positiivinen. En pysty hallitsemaan kiukkuisia ryöpsähdyksiäni enkä surua ja itkua, mutta yritän viikonlopun aikana olla välittämättä niistä sen kummemmin – jätän hautomiset ja pidättelyt arkeen. Mieheni vakuutti kestävänsä kaiken. Painon aleneminen masentavasta luvusta tuntuu hyvältä. Juuri nyt ei päähänkään koske liikaa. Ehkä jopa lenkille tänään?
Syömiset alkaa olla taas hallussa suklaata lukuunottamatta. En enää syö niin monia välipaloja ja katson kaikenkaikkiaan melko tarkkaan mitä päivän mittaan syön. Pitäisi kirjata ihan tarkalleen ylös kaikki syömiset, jotta saisi parhaan hyödyn vahtimisesta. En ole koskaan oikein tykästynyt näihin netissä oleviin tarkkailuohjelmiin, kuten Keventäjiin, tuntuu liian hankalalta varta vasten avata tietokone aina kun aikoo syödä jotain. Tai kirjoittaa kaikki lappusille ja siirtää koneelle jossain vaiheessa. Miksi nähdä moinen vaiva? Kertokaapa hyvät projektilaiset, nyt saa vakuuttaa minut jonkun ohjelman käyttäjäksi.
Näiden muutaman päivän liikuntaan olen kohtuullisen tyytyväinen. Vain eilen päänsärky oli niin kova, etten voinut juuri muuta kuin hetkittäin olla koneella tai lukea kirjaa, muuten makasin pimeässä eikä mikään lääke auttanut. Muina päivinä päänsärkyyn auttoi burana sen verran, että olin toimintakykyinen. Kahtena päivänä sain siivottua asuntoa; kannoin olohuoneeseen kaappien sisältöjä ja pakkailin niitä laatikoihin heittäen turhat pois. Raskasta työtä nosteluineen. Yhtenä päivänä olin koko päivän ostoksilla – vaatteiden sovittelu ja kävely ilman taukoja on hyötyliikuntaa parhaimmillaan.
Vaikka olenkin nyt noin tunnin hereilläoloaikanani ehtinyt hermostua ainakin kolmeen eri asiaan tulisesti, olo on aika positiivinen. En pysty hallitsemaan kiukkuisia ryöpsähdyksiäni enkä surua ja itkua, mutta yritän viikonlopun aikana olla välittämättä niistä sen kummemmin – jätän hautomiset ja pidättelyt arkeen. Mieheni vakuutti kestävänsä kaiken. Painon aleneminen masentavasta luvusta tuntuu hyvältä. Juuri nyt ei päähänkään koske liikaa. Ehkä jopa lenkille tänään?
maanantai 2. tammikuuta 2012
Kevyt - Tästä se lähtee
Päätin alkaa tämän Kevyt-projektin niin, että jo otsikosta näkee mistä kirjoitan. Löytyy sivupalkista helpommin aiheeseen liittyvät tekstit tarvittaessa. Painoa seuraan laihdutusvälilehdellä kuten ennenkin. Projektin muihin osallistujiin pääset tutustumaan sivupalkin kuvaa klikkaamalla.
Tekisi mieleni aloittaa tyhjältä pöydältä, laittaa tämän päivän punnitustulos nollaksi, mutta se olisi itsensä huijausta. Olen lihonut joulun aikaan 700g.
En mielestäni ole ahminut mitenkään kohtuuttomasti herkkuja, mutta näin jälkikäteen voin osoittaa kaksi syyllistä painon kertymiseen. Suklaa ja pitkät vuorokaudet. Olen nukkunut melko vähän, koska on ollut niin paljon kivoja asioita mitä tehdä, mutta se tarkoittaa automaattisesti enemmän syömistä. Tyypillinen päiväni nyt joululomalla on alkanut 8-9 aamulla ja päättynyt 1-2 aamuyöllä ja siihen väliin mahtuu kaksi normaalia lämmintä ateriaa, aamupala, iltapala, 2-3 välipalaa ja monta palaa suklaata.
Viimeksi Procren vei minulta makeanhimon. Nyt niin kävi vasta toissapäivänä. Suklaita on vielä jäljellä, mutta enää ei tee mieli syödä niitä. Jotenkin ne muuttuivat mauttomiksi ja niistä jää vain inha rasvainen olo suuhun. Hyvä niin – kunhan makuaisti joskus palaa takaisin kun hormonit tasapainottuvat.
Nyt pitäisi vielä saada ruuan rasvaisuus kuriin. Jouluna lahjaksi saadut rasvaiset herkkujuustot söimme eilen loppuun ja jouluruuistakaan ei ole enää mitään jäljellä. Enää ei myöskään tarvitse kerätä kaappiin moneksi pyhäksi ruokaa, joten kasvisosastollekin voi hankkia enemmän täytettä. Joulupöydän isoin puute on tuoreiden kasvisten vähyys. Oli meillä salaattia, mutta eihän se säily kuin muutaman päivän eikä varta vasten sen takia viitsi kaupassa ravata välipäivinä kun muuten kaappi on täynnä ruokaa.
Ongelmanani on edelleen tämä uusi närästys. Suuri herkkuni jäiset mansikat on yksi pahimmista närästyksen aiheuttajista. Toivottavasti tämä on vain jotain ohimenevää ja todellakin närästystä, eikä sydämeen liittyvää. Tiedän, että moni tulkitsee sydänvaivat närästykseksi eikä asiaa auttanut, kun apteekissa farmaseutti ihmetteli miten näin vanhalla (!) voi alkaa närästys ensimmäistä kertaa ja kyseli oireista selvästi huolissaan. Seurailen tilannetta ja mittailen verenpainetta ja pulssia.
Nyt aion ottaa äitini neuvosta vaarin ja vähentää hiilihydraatteja. Sen pitäisi sekä keventää painoa että vähentää närästysoireita. En aio alkaa millekään hiilihydraattidieetille, vaan ainoastaan vähentää hiilihydraatteja lisäämättä rasvaa ruokavaliooni. Urheilusta en tee lupauksia tässä vaiheessa, sen verran heikko olo lihaksissa vieläkin tämän Procrenin takia. Mennään päivä kerrallaan.
Tekisi mieleni aloittaa tyhjältä pöydältä, laittaa tämän päivän punnitustulos nollaksi, mutta se olisi itsensä huijausta. Olen lihonut joulun aikaan 700g.
En mielestäni ole ahminut mitenkään kohtuuttomasti herkkuja, mutta näin jälkikäteen voin osoittaa kaksi syyllistä painon kertymiseen. Suklaa ja pitkät vuorokaudet. Olen nukkunut melko vähän, koska on ollut niin paljon kivoja asioita mitä tehdä, mutta se tarkoittaa automaattisesti enemmän syömistä. Tyypillinen päiväni nyt joululomalla on alkanut 8-9 aamulla ja päättynyt 1-2 aamuyöllä ja siihen väliin mahtuu kaksi normaalia lämmintä ateriaa, aamupala, iltapala, 2-3 välipalaa ja monta palaa suklaata.
Viimeksi Procren vei minulta makeanhimon. Nyt niin kävi vasta toissapäivänä. Suklaita on vielä jäljellä, mutta enää ei tee mieli syödä niitä. Jotenkin ne muuttuivat mauttomiksi ja niistä jää vain inha rasvainen olo suuhun. Hyvä niin – kunhan makuaisti joskus palaa takaisin kun hormonit tasapainottuvat.
Nyt pitäisi vielä saada ruuan rasvaisuus kuriin. Jouluna lahjaksi saadut rasvaiset herkkujuustot söimme eilen loppuun ja jouluruuistakaan ei ole enää mitään jäljellä. Enää ei myöskään tarvitse kerätä kaappiin moneksi pyhäksi ruokaa, joten kasvisosastollekin voi hankkia enemmän täytettä. Joulupöydän isoin puute on tuoreiden kasvisten vähyys. Oli meillä salaattia, mutta eihän se säily kuin muutaman päivän eikä varta vasten sen takia viitsi kaupassa ravata välipäivinä kun muuten kaappi on täynnä ruokaa.
Ongelmanani on edelleen tämä uusi närästys. Suuri herkkuni jäiset mansikat on yksi pahimmista närästyksen aiheuttajista. Toivottavasti tämä on vain jotain ohimenevää ja todellakin närästystä, eikä sydämeen liittyvää. Tiedän, että moni tulkitsee sydänvaivat närästykseksi eikä asiaa auttanut, kun apteekissa farmaseutti ihmetteli miten näin vanhalla (!) voi alkaa närästys ensimmäistä kertaa ja kyseli oireista selvästi huolissaan. Seurailen tilannetta ja mittailen verenpainetta ja pulssia.
Nyt aion ottaa äitini neuvosta vaarin ja vähentää hiilihydraatteja. Sen pitäisi sekä keventää painoa että vähentää närästysoireita. En aio alkaa millekään hiilihydraattidieetille, vaan ainoastaan vähentää hiilihydraatteja lisäämättä rasvaa ruokavaliooni. Urheilusta en tee lupauksia tässä vaiheessa, sen verran heikko olo lihaksissa vieläkin tämän Procrenin takia. Mennään päivä kerrallaan.
torstai 15. joulukuuta 2011
Laihdutus, osa 39
Kiirettä on pitänyt. Viime viikolla ihan kokonaan unohdin punnita itseni ja kirjoittaa siitä. Tällä viikolla olen vaihteeksi väärässä kaupungissa, joten punnitus ei onnistu tänäänkään. Ajattelin silti tehdä vähän tiliä herkutteluistani, jos se vaikka auttaisi pitämään kuria paremmin seuraavalla viikolla.
Pikkujoulukausi on päällä ja sen huomaa. Torttuja, pipareita, piparitaikinaa, joulusuklaata, glögiä, punaviiniä... Yhtenä pahimmista päivistä söin kolme joulutorttua illan aikana. Eikä liikuntaa nimeksikään, pyöräilykausi loppui jäisiin teihin ja olen nyt kävellyt lyhyet matkat tai ajanut autolla pidemmät. En tiedä uskaltaisinko edes mennä vaa’alle.
Tämän viikon alkupäivät olen juossut viimeisillä luennoilla ja kirjoittanut viimeisiä esseitä, joten olen muutaman aterian onnistunut korvaamaan ateriankorvikkeilla. Olen myös juonut paljon teetä naposteluvälipalojen syönnin sijaan. Toivon, että nämä vähän kompensoivat pikkujouluherkuttelua enkä olisi niin pelottavan paljon lihonut kun joskus ensi viikolla ennen joulua uskaltaudun punnitsemaan itseni.
Tein mellejä kavereille joululahjaksi ja tietenkin niitä tuli muutama itsekin syötyä siinä samalla ja mieli tekisi tehdä niitä lisääkin, tuli niin hyviä. Resepti on mummini reseptikirjasta, jonka sain perinnönjaossa yli kymmenen vuotta sitten. En tiedä miltä vuodelta ja mistä alkuperäinen resepti on peräisin, minulle se periytyi mummin itsensä kirjoittamana. Jos veikata pitäisi sanoisin reseptin olevan 1970-80-luvulta jostakin tomusokerimainoksesta tai keittokirjasta. Olin ihan unohtanut koko reseptin, en ole koskaan itse tehnyt noita, mutta muistan syöneeni niitä mummilla lapsena. Laitan tähän alkuperäisen reseptin ja itse tekemäni version, joka on sovellettu koska käytössä oli vain pienen lähikaupan valikoimat.
Minttumellit n.50 kpl
1pkt (225g) tomusokeria
1 valkuainen
5-6 tippaa piparminttuöljyä
75g taloussuklaata
Sekoita valkuainen tomusokerin joukkoon, mausta seos mintulla. Tiputa seoksesta lusikalla pyöryköitä öljyllä voidellulle voipaperille. Kun seos on jähmettynyt, koristele jokainen karamelli nokareella sulatettua suklaata.
Lähikaupasta ei löytynyt pipariminttuöljyä eikä taloussuklaata, joten korvasin öljyn mantelirouheella ja suklaana käytin Fazerin sinistä. Pienin paketti tomusokeria oli 500g, josta melleihin kului noin 250g eli enemmän kuin reseptissä sanotaan. Tein ensin kokeeksi muutaman löysemmän namun ennen kuin lisäsin tomusokeria ja mantelirouheen ja massasta tuli tosi tahmeaa ja kiinteää. Maun puolesta tykkäsin kyllä molemmista versioista, joskin löysempi olisi ollut parempaa sen mintun kanssa. Kaikki mellit kuivuivat tiiviiksi parissa tunnissa huoneenlämmössä ja pystyin lisäämään sulan suklaan päälle. Helppo ja edullinen karamelli, suosittelen konvehtien tilalle jouluksi.
ps. Tänään iltapäivällä vihdoin ja viimein uuteen hoidon suunnitteluun. Pitäkää peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin! Kerron sitten huomenna mitä tapahtui.
Pikkujoulukausi on päällä ja sen huomaa. Torttuja, pipareita, piparitaikinaa, joulusuklaata, glögiä, punaviiniä... Yhtenä pahimmista päivistä söin kolme joulutorttua illan aikana. Eikä liikuntaa nimeksikään, pyöräilykausi loppui jäisiin teihin ja olen nyt kävellyt lyhyet matkat tai ajanut autolla pidemmät. En tiedä uskaltaisinko edes mennä vaa’alle.
Tämän viikon alkupäivät olen juossut viimeisillä luennoilla ja kirjoittanut viimeisiä esseitä, joten olen muutaman aterian onnistunut korvaamaan ateriankorvikkeilla. Olen myös juonut paljon teetä naposteluvälipalojen syönnin sijaan. Toivon, että nämä vähän kompensoivat pikkujouluherkuttelua enkä olisi niin pelottavan paljon lihonut kun joskus ensi viikolla ennen joulua uskaltaudun punnitsemaan itseni.
Tein mellejä kavereille joululahjaksi ja tietenkin niitä tuli muutama itsekin syötyä siinä samalla ja mieli tekisi tehdä niitä lisääkin, tuli niin hyviä. Resepti on mummini reseptikirjasta, jonka sain perinnönjaossa yli kymmenen vuotta sitten. En tiedä miltä vuodelta ja mistä alkuperäinen resepti on peräisin, minulle se periytyi mummin itsensä kirjoittamana. Jos veikata pitäisi sanoisin reseptin olevan 1970-80-luvulta jostakin tomusokerimainoksesta tai keittokirjasta. Olin ihan unohtanut koko reseptin, en ole koskaan itse tehnyt noita, mutta muistan syöneeni niitä mummilla lapsena. Laitan tähän alkuperäisen reseptin ja itse tekemäni version, joka on sovellettu koska käytössä oli vain pienen lähikaupan valikoimat.
Minttumellit n.50 kpl
1pkt (225g) tomusokeria
1 valkuainen
5-6 tippaa piparminttuöljyä
75g taloussuklaata
Sekoita valkuainen tomusokerin joukkoon, mausta seos mintulla. Tiputa seoksesta lusikalla pyöryköitä öljyllä voidellulle voipaperille. Kun seos on jähmettynyt, koristele jokainen karamelli nokareella sulatettua suklaata.
Lähikaupasta ei löytynyt pipariminttuöljyä eikä taloussuklaata, joten korvasin öljyn mantelirouheella ja suklaana käytin Fazerin sinistä. Pienin paketti tomusokeria oli 500g, josta melleihin kului noin 250g eli enemmän kuin reseptissä sanotaan. Tein ensin kokeeksi muutaman löysemmän namun ennen kuin lisäsin tomusokeria ja mantelirouheen ja massasta tuli tosi tahmeaa ja kiinteää. Maun puolesta tykkäsin kyllä molemmista versioista, joskin löysempi olisi ollut parempaa sen mintun kanssa. Kaikki mellit kuivuivat tiiviiksi parissa tunnissa huoneenlämmössä ja pystyin lisäämään sulan suklaan päälle. Helppo ja edullinen karamelli, suosittelen konvehtien tilalle jouluksi.
ps. Tänään iltapäivällä vihdoin ja viimein uuteen hoidon suunnitteluun. Pitäkää peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin! Kerron sitten huomenna mitä tapahtui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)