tiistai 28. helmikuuta 2012

Eilinen toisin sanoen

Eilen oli mukava päivä. Heräsin varhain ja näin kauniin auringonnousun verhojen läpi. Aamu jatkui leppoisana ja aurinkoisena 7 asteen pakkasena, joten päätin lähteä ulkoilemaan. Sitä ennen halusin saada IVF-hoitajan kiinni, mutta muilla hoidoissa olevilla oli kiireellisempää asiaa. Varmastikin oli tärkeämpää, että punktiossa olleet saivat tietää hedelmöittyneiden munasolujensa tilanteen kuin minun asiani. Kokeiltuani arvauksella toista numeroa satuin osumaan kerralla oikean polin numeroon ja sain sairaanhoitajan langanpäähän. Hyvä tuuri!

Päästyäni ulkoilemaan päätin lähteä autolla käymään lääkärissä. Sainhan samalla paremmin vatsalihasjumppaa autoa raapatessani kuin olisin pelkällä loputtomien kilometrien kävelyllä saanut. Autolle sain parkkipaikan kohtuullisen läheltä lääkäriä, vain yhden mäen alta. Mikä onni!

Lääkärissä sain ilokseni avustaa uuden gynekologin harjoittelua olemalla harjoitusväline tutkimuksissa. Uusi gynekologeja tarvitaan eikä niitä tule ilman harjoittelua. Useiden tutkimusten ansiosta minun ei tarvitse pelätä, että mitään olisi jäänyt huomaamatta. Kaikki oireeni huomioitiin ja tutkittiin varmuuden vuoksi ja siitä tuli minulle iloinen ja huomioitu olo. Oli myös hyvä, että kuvailemani kuumat aallot ja hankalat elinolosuhteet tulivat esiin lääkärikäynnin aikana, niin lääkäri näki mitä tarkoitan eikä kaikki jäänyt pelkän puheen varaan. Päivän piristys!

Vessassa koin ilon hetken, kun sormus näkyi vessanpöntön pohjalla. Se ei päätynyt viemäriin, vaan oli suoraan poimittavissa omalla kädellä veden alta. Olin myös iloinen, että olin kuullut toisen sormuksen kilahtavan toisenlaiseen materiaaliin kuin toisen, ja päättelin tuon materiaalin olevan lattian laatat vessanpöntön posliinin sijaan. Huomasin voivani luottaa omaan kuulooni ja tulkintaani siitä. Vaikka nyt sairastaessa on tuntunut etteivät aivot toimi, sain ilokseni huomata ettei tuntemus pitänyt paikkaansa. Sormukset järjestivät myös venyttelyoperaation. Tämä oli hyvä, koska aamuvenyttelyt ovat jääneet vähän vähemmälle nyt vatsalihasten kipuaikana ja se alkoi vaikuttaa selän liikkuvuuteen. Olin jo edellisenä aamuna huomannut lievää jäykkyyttä ja ilman näitä vessavenyttelyitä selkä olisi varmastikin kipeytynyt iltaan mennessä. Nyt tuli ihan huomaamatta huolehdittua selän kunnosta. Riemunpäivä!

Apteekkiin päästyäni siellä oli reseptijonossa söpö poika. Olin hiukan hajamielinen keskittyen lähinnä vatsakipuun, mutta poika oli itsepintainen enkä voinut olla huomaamatta hänen hymykuoppiaan. Jos olisin huomannut Kelakortin puuttumisen aiemmin, olisi kohtaaminen pojan kanssa jäänyt lyhyeksi enkä olisi tajunnut hymyillä hänelle. Ehkä hymyni piristi hänen päiväänsä yhtä kivasti kuin hänen hymynsä minun päivääni? Jättimahasta, huolittelemattomista hiuksista ja meikittömistä kasvoista huolimatta söpö poika halusi hymyillä minulle. Voi elämänilo!

En olisi myöskään ehtinyt lukea lehdestä kiinnostavaa uutista suomalaisesta teeyrittäjästä ja haaveilla oman puodin perustamisesta. Haaveisiin uppoaminen silloin tällöin tekee mielenterveydelle oikein hyvää. Mikäli olisin touhottanut nopeasti kotiin, tuo hetken lepo apteekissa olisi jäänyt kokematta ja olisin kotiin päästyäni ollut vain äärettömän stressaantunut, kuten olin lääkäristä apteekkiin ajaessani. Koska jouduin ajamaan apteekin ja kodin välin pariin kertaan, olin lopulta kotiin päästyäni vain väsynyt – en jaksanut olla edes stressaantunut. Onnekas kohtalo!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Syvä huokaus

Tämä on taas yksi niistä päivistä, kun mikään ei suju.
Aloin eilen huolestua yhdestä leikkaushaavastani, sitä särki niin paljon ja kipualue kasvoi päivän mittaan. Hyvin alkanut parantuminen sai kunnolla takapakkia ja turvotus kasvoi vähenemisen sijaan. Nahka repeilee lisää ja raskausarvet valloittavat jo navan yläpuolistakin aluetta. Hyvästi haaveet bikineistä. Kipu valvotti lähes koko viime yönkin ja vihdoin aamulla pääsin soittamaan polille.

Soitin ensin aamusoittoaikaan IVF-hoitajalle hoitojen jatkosta sekä tästä haava-asiasta. En päässyt läpi koko soittoaikana. Soitin seuraavaksi netistä löytämääni polin puhelinnumeroon, josta kuulin pelkän nauhoitteen. En löytänyt netistä muita numeroita ja epätoivo hiipi mieleen. Tässä kohtaa muistin soittaneeni useampaan polinumeroon aiemmin ja puhelimeni muistaa soitetut numerot todella kauas. Joten aloin näppäillä alkunumeroita, jotka ovat samat kaikilla keskussairaalan numeroilla, ja toivoin valitsemani numeron päätyvän naistentautien puolelle eikä sisätauteihin, jossa sydänlääkärini on.

Osuin oikeaan numeroon ja jätin soittopyynnön IVF-hoitajalle. Toivottavasti hän soittaa vielä tänään eikä parin päivän päästä, koska silloin on jo myöhäistä piikittää uutta Procrenia ajoissa (selitän uusia kuvioita täällä kunhan hoitaja vastaa soittopyyntööni). Lisäksi sairaanhoitaja puhelimessa huolestui haavamahastani ja varasi lääkäriajan heti.

Kävin lääkärissä, siellä ronkittiin kaikki mahdollinen sekä lääkärin että amanuenssin toimesta ja sain antibioottikuurin. Hengitys- ja lihastenrentoutusharjoittelu tuli todelliseen tarpeeseen, kun kaksi ihmistä vuorollaan teki samat toimenpiteet erilaisin välinein kipeään mahaani. Pukiessani sukkahousuja takaisin päälle iski vielä jättimäinen kuuma aalto ja hikoilin kuin saunassa. Yritä siinä sitten kumarrella kipeän pallomahan yli kenkiä kun hiki valuu otsalta ja niskasta ja liukastuttaa kädet.

Lääkäri halusi vielä varmistaa tulehduksen laadun virtsanäytteestä, vaikka määräsikin antibiootit aloitettavaksi ennen testin tuloksia. Eihän siinä mitään, suoraan vessaan vaan purkin kanssa. Vinkkinä kaikille: ei kannata rasvata käsiä ennen pissanäytteen antamista. Minulla on näin talvisin tapana laittaa aamuisin(kin) käsiini rasvaa, mutta se liukastuttaa hikisiä käsiä vähän liikaa. Tai no, ei kyseistä ongelmaa ole ennen ollut, nyt vain osui huono yhteensattuma. Sormukset livahtivat liukkaasta sormesta pois juuri kun vedin vessanpöntön. Toinen kilahti pönttöön, toinen lattialle. Kirosin äänekkäästi ja elin muutaman kauhun sekunnin odottaessani näkymän selventymistä oliko pönttöön tippunut sormus ehtinyt imuun ja päätynyt viemäriin asti.

Helpotuksekseni se löytyi pöntön pohjalta. Onneksi kulta on kohtuullisen painavaa. Mutta kuten todettua, mahani on iso ja kipeä. Ei ole helppo taivuttaa tuota möykkyä kaksin kerroin ja olen vasta eilisestä lähtien ylipäänsä pystynyt oksentamatta ja pyörtymättä laskemaan päätä alaspäin. Ei ollut ihan helppo juttu pienessä vessakopperossa järjestää itsensä asentoon, josta sai ujutettua käden tarpeeksi pitkälle pönttöön kaatumatta tai voimatta pahoin. Vasta kun upotin käden nyt jo puhtaaseen pönttöveteen, tajusin etten yletä sormukseen kastelematta rannekelloani. Kaiken sen vaivan jälkeen en alkanut keplotella kelloa irti ranteesta vaan upotin sen tylysti veteen. Ei näyttänyt pahasti kärsivän pienestä vesikosketuksesta.

Toinen sormus löytyi pienen etsiskelyn jälkeen roskiksen takaa pikkuruiseen seinänmurtumaan ujuttautuneena. Tässä vaiheessa jo makasin pitkin pituuttani vessan lattialla. Onneksi olen lyhyt ihminen ja sairaalan vessat melko siistejä. Koko operaatio ei vienyt minuutteja kauempaa, mutta sen aikana saatoin lausahtaa muutaman kirosanan melko äänekkäästi. Astuessani ulos vessasta mitä arvokkaimmin, läheisessä odotushuoneessa istuneet ihmiset tuijottivat kaikki minuun päin ihmettelevä katse kasvoillaan. Siinä oli sitten mukava mennä ensin täysinäisen pissapurkin kanssa toiselle puolelle huonetta ja kävellä ulko-ovelle taas eri kulmalle odotushuonetta.

Kuin sopivaksi lopetukseksi kärsimykseni ei päättynyt sairaalasta poistumiseen. Ajoin apteekkiin hakemaan antibiootteja. Jonotin 15 minuuttia mummojen ja pappojen perässä vain huomatakseni, että Kelakortti olikin jäänyt kotiin. Ei kun hakemaan korttia ja uudelleen apteekkiin jonottamaan. Koko episodiin kului aamusta noin kolme tuntia. Olisinpa tajunnut käydä kaupasta suklaata samalla.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Raporttia

Ei erityisen hyvävointisena takaisin kotona taas. Olin onnistunut unohtamaan kuinka paljon hiilidioksidi palleassa oikein sattuukaan.

Kotiuduin eilen iltapäivällä. Ystävä haki minut sairaalasta, avusti raput kotiin, huolehti mukavan paikan sohvalle ja tarvittavat tavarat ympärilleni. Mies tuli illalla kotiin töistä toiselta paikkakunnalta ja laittoi ruokaa. Tänään mies on kotona etätöissä voidakseen huolehtia hyvinvoinnistani samalla. Tunnen olevani hyvässä hoidossa.

Leikkaus meni hyvin. Vaikka endoa oli useampia pesäkkeitä, ne oli kasvaneet sopivasti yhteen ja saatiin seinämistä huolimatta imettyä saman reiän kautta ulos. Mikä toisin sanoen tarkoittaa, että suurin osa vasenta munasarjaa säästyi. Olin keskiviikon ihan pihalla, nukuin koko päivän ja yön. En jaksanut ymmärtää mitä ympärilläni tapahtui ja vasta myöhään illalla sain lähetettyä pari tekstiviestiä huolestuneille miehelle ja ystäville. Nekin oli pitkällisen työn tuloksia.

Leikkauskipu vasemmalla alamahassa, hiilidioksidikipu ylämahassa ja oikeassa olkapäässä, päänsärky sairaalassa alkaneesta flunssasta, ihonnipistely siteistä mahassa, tiheän aivastelun aiheuttamat vatsakrampit, huimaus, oksettava olo ja kurkkukipu... Burana 600mg kolmasti päivässä ei riitä mihinkään. Sairaslomaa ensi viikon perjantaihin saakka, tosin ajattelin käväistä yhdessä seminaarissa istumassa ensi tiistaina, jos olo antaa myöten. Muut seminaarithan on tauolla loman takia, mutta kaikki tiedekunnat ei noudata samaa aikataulua keskenään.

Ainakin laihdutus eteni, kun olin melkein pari vuorokautta pelkällä ravintoliuoksella ja mahasta otettiin jättimöykky pois. Tosin nyt on hirveä himo suolaiseen ja sipsit tietysti etunenässä himolistalla. Pitäisi soittaa IVF-hoitajalle jatkosta, mutta tänään ei jaksa keskittyä niin pitkään puheluun. Maanantaina sitten.

tiistai 21. helmikuuta 2012

"Poistetaan"

Leikkaava lääkäri soitti. Kyllä täällä pidetään etukäteen huolta hoidettavista. Tuntuu hyvältä.

Leikkauspapereissani lukee, että vasen munasarja poistetaan. Onneksi lääkäri oli ymmärtäväinen ja lupasi säästää edes pienen, toimivan palasen munasarjaa, jos vaan pystyy. Ei antanut lupauksia, pääasia että tekee parhaansa. Olen jo tehnyt surutyötä munasarjan menetyksestä sekä ikuisesta lapsettomuudesta. Sen voi hyväksyä, jos tietää, että kaikki on yritetty. Luovuttamista liian aikaisin – itsen tai lääkärin toimesta – ei voi hyväksyä.

Minut leikataan heti aamulla, jotta voidaan tarkkailla päivän ajan miten paranen. Jotta pääsisin kotiin yöksi. En viitsinyt kertoa ettei minulla ole hakijaa, joka viettäisi yön kanssani. Suolen kunnosta lääkäri oli huolissaan, toisesta leikkauksestani ei ole tullut papereita eikä siis ole tietoa missä kasvustoa silloin oli ja mitä sille tehtiin. Yritin selittää parhaan muistini mukaan. Sain myös purkaa huoleni tästä uudesta vatsakivusta ja suolen heikosta toiminnasta.

Eiköhän tästä tule ihan hyvä, rutiinileikkaus ilman sen kummempia. Viikon lupasi sairaslomaa. Raporttia tulossa tänne heti kun olen kunnossa kirjoittamaan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Blogiongelmia ja kuulumisia

Jostain syystä en ole saanut uusia tekstejä enkä kommentteja julkaistua muutamaan päivään. Unelma-tekstini sain julkaistua, mutta siihenkin tuli väärä kellonaika - julkaisin sen yöllä unettomana ja menin heti julkaisun jälkeen toista blogia lukemaan. Toisessa blogissa Unelma-teksti oli sivupalkin mukaan julkaistu 9 tuntia sitten, vaikka vasta minuuttia aiemmin olin saanut sen valmiiksi. Tänään sain ensimmäiset omat kommentit vihdoin läpi bloggerin seulan. Ehkä blogger päätti, että tekstini on niin huonoja etteivät läpäise julkaisukynnystä.

Joka tapauksessa tekstini olisi olleet vain "ajattomia" pikkuhuomioita, ei mitään erityistä asiaa. Täällä kärsitään edelleen samoista vaivoista kuin viime tekstissä ja oksentelu syömisen päätteeksi alkaa olla enemmän vakio kuin harvinaisuus. Nukkuminen on vaikeutunut entisestään. Eilen kypsyin koko hommaan ja ahmin herkkuja herkkujen perään vaikka vatsa oli piukeana ruuasta. Enkä oksentanut vaan helpotin oloa lopuksi yrttiteellä. Joku protesti vatsan dominointia kohtaan. Vatsa kosti yöllä järjettömällä kipukohtauksella eikä kävely tai mikään asento tuonut helpotusta.

En eilen uskonut, että voisin kokea enää kovempaa kipua, mutta niin se vaan yöllä koveni kuitenkin. Tuntui siltä, että nahkaan repesi pari uutta raskausarpea turvotuksen tuloksena. Ei kohta ole alamahassa enää tilaa arville enkä ole vielä ehtinyt siihen raskauskohtaan lainkaan. Onpahan valmiiksi venytetty iho. Luotan siihen, että huominen Toilax-hoito vie tämän turvotuksen ja pahan olon mennessään ja pääsen paremmassa kunnossa leikkaukseen.

Leikkauksen vaatimat järjestelyt on nyt tehty, mieheni on töissä toisella paikkakunnalla, joten jään sairaalaan yhdeksi yöksi vaikka olisinkin kotiutuskunnossa leikkauksen päälle. Ystäväni tarjoutui kyllä majoittamaan minut luokseen ensimmäiseksi yöksi - sairaalastahan ei pääse jollei ole yön ajan aikuista seuraa - mutta en pidä ajatuksesta olla kipeänä vieraissa nurkissa. Haluan valittaa kovaan ääneen, röyhtäillä ja piereskellä hiilidioksidia elimistöstäni pois estoitta ja löhnöttää epämääräisissä asennoissa sohvalla välittämättä mitä paikallaolevat ajattelevat. Toinen ystäväni tulee hakemaan minut sairaalasta, ilmoitin varmuuden vuoksi, että pitää varautua hakemiseen torstaina, perjantaina ja maanantaina ettei hän täytä kalenteriaan täpötäyteen (kuten on tapansa). Ja torstai-iltana mies tulee kotiin hoivaamaan!

On ollut vapauttavaa puhua leikkauksesta ystävien kesken. Ja estopiikityksen oireistakin jossain määrin. Olen saanut huomata tuen merkitysen ihan uudella tavalla. Jotkut ihmiset ovat harvinaisen hyviä ilmaisemaan sanoin tukensa ja myötätuntonsa. Itse en osaa samaa, vaan yritän antaa tekojen puhua puolestaan - josta syystä olen kokenut samantyylisille ihmisille kertomisen helpommaksi. En osaa ilmaista sanoin, kuinka kiitollinen olen avusta ja koen, että sanoin itseään ilmaisevat ihmiset kaipaavat sanallista kiitostakin. Sellaisen "keksiminen" niin, että se toisi esiin taustalla olevan vahvan tunteen on aikaaviepää ja hankalaa. Tunnen oman puheeni jäävän aina vaillinaiseksi ja miettimiseen käytetty vaiva tuntuu liian raskaalta. On helpompaa olla sanomatta ja luottaa tekoihin, jotka taas tulevat automaattisesti.

Nyt pitää vielä uusia kirjaston gradukirjat (ikuisuusprojekti, kun laina-aika on 14 päivää ja sakko 2e/kirja/päivä), pakata ruuat, vaihtaa kaupunkia, viedä auto ystävälle, käydä seminaarissa, osallistua verkkokurssin keskusteluun, pakata sairaalatarvikkeet (olennaisimmat on tietysti kirja ja puhelin latureineen!) ja tyhjentää vatsa. Sitten olen valmis leikkaukseen ja yöhön sairaalassa. ..Vai onkohan jotain tärkeää unohtunut..

torstai 16. helmikuuta 2012

Unelmia

Olen hirvittävän myöhässä, Junna haastoi minut jo viikkoja sitten. Halusin osallistua, en vain ehtinyt etsiä kivoja kuvia aiemmin. Olen ihan toivoton näissä, alan haaveilla lisää ja lisää enkä pääse irti hienoista kuvista tuntikausiin. Laitan nämä nyt tänne kuitenkin piristämään vakavaksi käynyttä blogiani. Eivät ole missään erityisessä arvojärjestyksessä.

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.“
Kuvien lähteet linkkeinä tekstissä.
Haasteen voi ottaa vastaan ken ei vielä ole päässyt mukaan haaveilemaan.

Oma talo.













Talo rakenn
etaan lapsena tekemäni pohjapiirustuksen mukaan kaikkine salaovineen ja erikoisuuksineen. Sitä symboloimassa kuva Valkoisesta talosta sekä Tykkimäen Yllätysten talosta (jonka itse tunsin lapsena Peppi Pitkätossun kotina Huvikumpuna ja nimenomaan se mielikuva on nytkin päässäni).

Puusepän tekemät huonekalut, erityisesti mittatilauskirjahyllyt uuteen talooni. Ei kylläkään valkoisia kuten kuvassa vaan tummaa puuta.










Oma fysioterapeutti, jonka voi kutsua työhön heti kun haluaa hierontaa, nikamaniksauttelua, akupunktiota... (okei, ei ihan materiaalinen toive, sinne päin )



Auto. Jos olisin äärettömän rikas, rahoittaisin erilaisia tutkimuksia autojen ympäristöystävällisistä virtalähteistä. Sitä odotellessa tyydyn hybridiin, esimerkiksi kuvan Toyotaan.








Moottoripyörä. Mieluiten haluaisin tuollaisen vanhanaikaisen, jossa on sivuvaunu mutta modernikin kelpaa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Valmistautumista ja yrttejä

Nyt on muutettu väliaikaiseen asuntoon, etsitty urakalla uutta kotia, laitettu vanha myyntiin, nähty kavereita, käyty labrassa, vastattu hoitajalle lukuisiin leikkausta koskeviin ennakkokysymyksiin, järjestetty kokouksia ja verkkokurssin velvollisuuksia niin ettei mahdollisesti venyvä sairasloma haittaisi ryhmätyöskentelyä (miksi en pääse opiskelijajärjestötoiminnasta eroon vaan aina innostun lähtemään hallituksiin ja kuka idiootti keksi sen verkkokurssinkin tähän ottaa?) ja siinä ohessa vähän opiskeltukin. Ja juotu paljon teetä.

Vatsa hajoaa. Tuntuu, että endo on ottanut taas uuden kasvuspurtin viime piikityksen jälkeen. Tai se on vaihtanut paikkaa lähemmäs virtsarakkoa. Pidempään istuminen on ollut hankalaa jo aiemminkin, mutta nyt tuntuu jo lyhyen istumisen jälkeen kova vessahätä. Kun sitten menen vessaan, ei nestettä todellisuudessa ole niin paljon kuin vatsa kuvitteli. Vatsaa myös turvottaa koko ajan ja jokainen syöminen kivistää ikävästi ensin ylämahassa, myöhemmin alamahassa. Ihan kuin ruuansulatus olisi puoliteholla yhtäkkiä. Mittasin turvotusta, vyötärön ympärysmitta muuttuu keskimäärin 20 senttiä leveämmäksi, joskus enemmänkin. Päätä siinä sitten mitä vaatteita käyttää, että mahtuisi turpoilemaan muttei tippuisi päältä ennen turvotusta.

Eikä nuo tuskat rajoitu enää istuvaan asentoon. En voi nukkua lempiasennossani kyljellään puoliksi mahan päällä, vaan ainoat siedettävät asennot on selällään tai puolittain kyljellään nallen tukiessa vatsaa alhaalta päin. Muuten pitää yölläkin ravata vessassa. Huomasimme myös ikäväksemme, että seksikin on vaikeutunut tämän takia. Jollen pääse ajoissa vessaan, kuten joskus öisin, päivällä luennolla tai pitkää matkaa ajaessa, paine tuntuu nousevan kurkkuun ja alkaa oksettaa. Selkeästi tämä jotenkin liittyy ruuansulatusjärjestelmään ja pelkään tietysti sitä huonointa vaihtoehtoa – että endo olisi levinnyt suoleen ja siitä joudutaan poistamaan pätkä. Toivon, että se vain ”irrallisena” möykkynä painaa suolta, mikä aiheuttaa nämä tuntemukset.

Aikaisemmin varsinkin ”Kuningattaren kevennys”-yrttitee auttoi turvotukseen ja ruuansulatuksen tuskaiseen olotilaan, mutta tällä viikolla ei mikään ole tuntunut auttavan. Lisäneste teen muodossa tuntuu jopa pahentavan tilaa, mikä on uusi ja huolestuttava piirre. Jos en voi enää juoda edes teetä enkä syödä, mitä sitten?

Jotta tämä ei menisi pelkäksi valittamiseksi, loppuun yrttiteemainos. Olen vuosia käyttänyt tuota yllämainittua teetä, se auttaa kun on syönyt vähän liikaa ja maha tuntuu halkeavan ahmimisen seurauksena. Se helpottaa kipua ja ylimääräistä turvotusta todella nopeasti. Kunhan muistaa hauduttaa tarpeeksi pitkään ja lämpimällä vedellä kuuman sijaan ettei polta yrttejä. Itse haudutan 10 min. ja juon sen mieluusti melkein kädenlämpöisenä, en kuumana, mutta se lienee makukysymys. Persiljan takia en uskalla juoda teetä kauhean usein, vain pahimpiin olotiloihin.

Yllä olevasta linkistä pääsee tutustumaan muihinkin Savonlinnan Yrttipaja Oy:n tuotteisiin, joiden fani ja suurkuluttaja olen. Kaikkia yrttejä ei jaksa kerätä tai kasvattaa itse. Teeladuissa on useita vatsaa auttavia sekoituksia, olen kokeillut niistä vain Kuningattaren kevennystä sekä Pitopöydän juhlajuomaa, josta en havainnut apua ruuansulatukseen. Luulen, että itselleni sopii parhaiten tuohon käyttöön fenkolinsiemen-persiljayhdistelmä. Haluan kuitenkin varoittaa blogin aiheeseen liittyen: joissakin yrteissä on vahva voima ja ne saattavat sekoittua lapsettomuushoitojen lääkkeiden kanssa, muista lääkityksistä nyt puhumattakaan. Esimerkiksi Kehäkukkaa en varmuuden vuoksi itse käytä sisäisesti ja noista teesekoituksista suhtaudun epäillen Hovineidon Harmonia-sekoitukseen.

Korostan nyt vielä: suosittelen tutustumaan kaikkiin yrtteihin, joita aiot käyttää yhdessä minkä tahansa lapsettomuudenhoidossa käytettävän aineen kanssa ja kysymään lääkäriltä. Huomaa, että on eri asia mikä osa kasvista käytetään ja millä tavalla (haudutettuna, keitettynä, raakana, murskattuna, ulkoisesti, sisäisesti, jonkun toisen yrtin kanssa yhtä aikaa..). Yrteistä on apua, mutta joistakin niistä voi olla myös haittaa varsinkin pidempään säännöllisesti käytettynä. (huomaa linkin sivustolla kirjallisuus-luettelo tarkemman tiedon etsimiseen)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Kevyt - Viikon tuloksia kaikenlaisessa

Punnitsin itseni jo eilen, mutta en ehtinyt kirjoittamaan masentavista tuloksista. Olen lihonut tämän kahden viikon laihdutustauon aikana yli kilon. Helposti se tulee, vaikeasti lähtee pois. Olo alkaa tuntua nistiltä, joka ei saisi syödä yhtäkään herkkua ikinä ettei repsahda ja liho parissa päivässä kovan työn tuloksia takaisin.

Olen ollut tällä viikolla tuskallisen kiireinen, yhtä juoksemista asioita hoitamassa ja seminaareissa. Eikä mikään ole tuntunut edistyvän siitä huolimatta. Vatsakipu on vaivannut pitkin viikkoa, kovat pistot ja viillot alavatsassa aina kun tekee jotain vähänkin aktiivisempaa vatsalihaksilla. Oletan sen tarkoittavan, että endo on taas keksinyt aktivoitua.

Tällä viikolla oli myös kolmannen Procrenin vuoro. Apteekista piti hakea kaksi piikkiä lisää ja niihin meni aika tarkalleen 200 euroa. Kaikkein eniten tässä tympii kuitenkin näiden sivuoireiden jatkuminen ikuisesti. Kuumat aallot on vähentyneet sitten joulukuun ja olen oppinut jonkun verran ennakoimaan mielialanheilahteluita, mutta en täysin hallitsemaan. Mokasin yhden työhaastattelun ihan varmasti siksi, että yritin ylikompensoida ahdistunutta itkuolotilaani. Eikä helpotusta ole tiedossa koko kesätyönetsintäkaudella, koska vielä yksi piikki odottaa kaapissa. Oli pakko kertoa muutamille opiskelukavereille tilanteesta, jotta saisin edes jossakin seurassa olla rennommin. En tosin vieläkään päässyt kertomisessa lapsettomuushoitoihin asti, puhuin vain Procrenista ja tulevasta leikkauksesta. Tiedän, toivotonta.

Laihdutuksen kannalta Procrenin jatkuva piikittäminen tarkoittaa huonoja uutisia makeanhimon takia. Leivosten himo laantui tällä viikolla, kun edellisen piikin teho alkoi hiipua ennen uuden pistämistä. Nytkään ei tee mieli makeaa. Mutta oletan himon iskevän taas viimeistään viikon päästä yhtä kovana kuin se on viimeiset kaksi kuukautta jo ollut. Siihen asti pitää nauttia tästä melkein tasaisesta mielentilasta ja olla välittämättä vatsakivuista.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kevyt - Raejuustoa

Kävin katsomassa onko raejuustopurkkini voittanut lahjakortin (ei ollut, yllättäen) ja löysin samalla kasan reseptejä. Vilkuilin listan läpi ja vaikka moni resepti on erilaisia salaattivariaatioita, löysin muutaman uuden ideankin. Erityisesti kiinnostuin porkkanamuffinseista, joiden taikinaan laitetaan raejuustoa. Kevyitä muffinssit ei ole, ainakaan ohjeenmukaisella kuorrutuksella. Ja epäilen, että kevyin raejuustokaan ei toimi taikinassa. Ainakaan keitossa kevyt raejuusto ei sula kivasti, vaan muuttuu entistä kumimaisemmaksi. Olen huomannut kuumissa ruuissa parhaaksi 2% raejuuston (ihan rasvaista en uskalla lähteä edes kokeilemaan).

Huomasin sivustolla lettukesti-reseptin ja siitä tuli mieleeni, että mehän käytämme raejuustoa lettujen kanssa! Viime kesänä mökillä söimme monena iltana vastakerättyjä marjoja raejuuston kanssa letun päällä. Myös suolainen lettu salaatinlehden, juustosiivun (gouda tai edam), tuoreen basilikan ja raejuuston kanssa on hyvää. Voisin kuvitella, että lihansyöjä haluaa lisätä suolaiseen lettuun jauhelihaa tai valmiita leikkelesiivuja. Sivun lettukesteissä näyttää olevan lohiraejuustotäyte. Hyvältä sekin kuulostaa, vähän enemmän työtä vaativa.

Jos joku kokeilee sivustolta reseptejä, kertokaa miten käy. Itse aion puhua mieheni ympäri tekemään minulle pinaattilasagnea ja soveltamaan bataattijauhelihavuoan kasvisruuaksi.


”Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.” Chisu: Sabotage

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kutsu leikkaukseen

Postiluukusta tipahti tänään kutsu endometrioosileikkaukseen. 22.2. pitää ilmoittautua aamulla kello 7 osastolla. Sitä ennen pitää käydä labrassa sekä tyhjentää suoli. Aina yhtä mukavaa puuhaa se. Lisäksi pitää huomenna hakea apteekista kaksi uutta Procren-piikkiä.

Jos kaikki menee hyvin, leikkauksen jälkeen piikitän neljännen perättäisen Procrenin ja siitä kuukauden päästä aletaan hormonihoidot. Leikkauksen onnistuessa se siis viivyttää hoitojen alkua vain kaksi kuukautta. Vähemmän kuin pelkäsin. JOS kaikki menee hyvin. Todennäköisyys sille, että kaikki menisi putkeen on aika huono, jostain syystä vedän itseeni huonoa tuuria ja ongelmia tässä asiassa. En silti voi mitään toivon nousemiselle mielessäni. Typerää.

Vaikka leikkauspäivämäärän tietäminen helpottaa oloa ja antaa mahdollisuuden järjestelyihin – päivämäärä sattuu juuri ennen hiihtolomaa, joten pakolliset seminaarit on tauolla sairasloman aikaan – en saa silti karistettua tätä epämääräistä pelkoa ja ahdistusta pois. Mieliala heittelee epätoivosta innostukseen. Mitähän tästä tulee...

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kevyt - Takaisin ruotuun

Nyt on useita päiviä ahmittu mitä sattuu, itketty, saatu energiapuuskia, muutettu asunnosta toiseen, suututettu kaverit ja jätetty koulutehtäviä tekemättä. On aika saada taas ote elämään. Ajattelin aloittaa syömisten tasaamisella ja koulutehtävien tekemisellä. Kaverisuhteet taisin pilata typeryyksissäni enkä tiedä miten saisin ne takaisin tai onko minulla energiaa yrittääkään.

Ajattelin varata psykologille ajan ensi viikolla. Masennus uhittelee nurkan takana, vaatii liikaa energiaa pelkkä liikkeelle lähteminen. Vielä ei olla yhden asunnon onnellisessa tilanteessa, vaan pitää raahata itsensä tenttiin huomiseksi toiseen kaupunkiin vielä tänä iltana. Ja olla puolityhjässä asunnossa yksin ilman verhoja. Paitsi jos pimeässä kiinnittäisin ensin verhonipsut ja perään verhot; lamppuja kun ei katossa vielä ole kuin keittiössä. Ahdistava ajatus.

Mutta iloisempiin aiheisiin: löysin herkullisen kuuloisen porkkanakakkureseptin netistä. Joskin kommenteissa osa sanoo tätä hedelmäkakuksi eikä porkkanakakuksi. En ole ehtinyt nyt leipoa, mutta ajattelin kokeilla kakkua kunhan saan kaikki leipomistarvikkeet siististi yhteen asuntoon.

Mietin aineksia suomeksi, mitä mieltä olette voisiko ainekset kääntää ja soveltaa näin?

1 appelsiini (josta kakkuun 3 rkl mehua ja se raastettu kuori, mikä ei mene kuorrutukseen)
140g rusinoita
1,25 dl öljyä (ohjeessa rapsi, meille tutumpi rypsi)
230g jauhoja (ohjeessa puolet kokojyväjauhoja)
3 tl leivinjauhetta TAI 2 tl soodaa (ja ylimääräinen ripaus munanvalkuaisen sekaan)
1 tl jauhettua kanelia
140g tummaa muscovadosokeria (onnistunee tavallisellakin sokerilla, vähän eri makuista tulee)
280g porkkanaraastetta (noin 400g kuorimattomia porkkanoita)
2 kananmunaa (1 valkuainen erikseen)

Kuorrutus:
100g kevyttä tuorejuustoa suoraan jääkaapista
100g Quark (googletin tätä, sanakirjan mukaan sen on maitorahka, mutta keskustelujen mukaan tuorejuusto, jota ei myydä Suomessa tuolla nimellä. Lähin vastaava voisi olla Philadelphia, ehkä myös muut vastaavat tuorejuustot. Toisaalta maitorahka keventäisi kuorrutusta mukavasti.)
3 rkl tomusokeria
½ tl raastettua appelsiinin kuorta
1,5 tl sitruunamehua

Ajattelin kokeilla maitorahkan kanssa tuleeko kuorrutuksesta liian vetistä. Jos sekoittaa varovasti voisi onnistua. Kuorrutus kevenee huomattavasti kun juustoa vähentää. Loppuohje löytyy siis linkin takaa, en katsonut tarpeelliseksi kääntää sitä suomeksi. Tulin myös ajatelleeksi, että appelsiinimehu voisi olla hyvää myös ihan pelkästään rahkan kanssa syötynä, tuollainen pari ruokalusikallista notkistaa rahkaa jo kummasti. Sekaan voi sitten laittaa appelsiinin paloja.

torstai 2. helmikuuta 2012

Uutisia

Lääkäri soitteli eilen. He ovat päättäneet leikata endon pois ennen hoitojen jatkamista. Vielä ei ole tietoa hoitojonosta ja pääsenkö mahdollisesti johonkin väliin kiireettömiä leikkauksia ennen. Lääkärini tekee parhaansa, jotta hoitojonosta päättävät leikkaava lääkäri ja ketkä lie muut ottaisivat minut mahdollisimman pian leikkaukseen.

Mitään tietoja ei ole, mutta sain toiveen leikkauksen mahdollisesta tapahtumisesta jo kuukauden päästä. Pitkä aika odottaa tosin sekin, mutta vähemmän kuin kuusi kuukautta, jota pelkään. Procrenia halutaan ylläpitää leikkaukseen asti. Nykyinen piikki on voimassa enää reilun viikon, sen jälkeen on pakko mennä apteekkiin kalliille ostoksille. Kamalinta tässä on kuitenkin näiden sivuoireiden sietäminen. En tiedä miten parisuhde ja erityisesti ystävyyssuhteet kestävät yhä pitenevän ajan mielialanvaihteluitani. Lääkäri onneksi puhui jostakin hoidosta, joka vähentäisi sivuoireita. Siihen aletaan kunhan tiedetään milloin leikkaus on eikä lääkäri vielä selittänyt asiaa sen tarkemmin.

Leikkausta odotellessa sain yhden tehtävän itsekin. Soitin kahteen sairaalaan, joissa minulle tehtiin edelliset leikkaukset ja tilasin niiden paperit. Toivottavasti tulevat pian. Oli ihan mukava ajatus, että sain itse tehdä jotain nopeuttaakseni tapahtumia. Lääkärit halusivat vanhat tiedot, jotta näkisivät mitä on odotettavissa tulevassa leikkauksessa.

Huonoa tässä odotuksessa on sivuoireiden lisäksi kevään epävarmuus. Olin ennalta varautunut alkuvuoden lyhyeen sairaslomaan ottamalla vain pakolliset kurssit aikatauluuni. Tarkoitukseni on nyt helmi-maaliskuun aikana lisätä lukujärjestykseen uusia, hauskankuuloisia kursseja, joita tarvitsen lähinnä Kelaa varten sekä omaksi iloksi. Mutta nytpä en tiedäkään milloin sairasloma on tulossa ja kuinka pitkäksi aikaa. On typerää aloittaa kursseja ja nähdä niiden eteen vaivaa, jos en pystykään suorittamaan niitä loppuun. Jos en saa opintopisteitä, Kela vie opintotuet.

Jos en ole kunnossa, myös pakolliset kurssit jäävät suorittamatta enkä saa gradua tehtyä kuten oli tarkoitus tänä keväänä. Gradun edistymisestä riippuu kahden seminaarin opintopisteet sekä yksi muu kurssi. Olin olevinani ovela, kun sidoin useamman kurssin samaan aiheeseen – muka vähemmän työtä innostavan aiheen parissa. Gradu vain on vähän työläämpi kuin joku luentokurssi tentteineen, siinä pitää tehdä muutakin kuin vain ilmestyä paikalle saadakseen valmista. Entä miten käy kevään seminaarin, joka tänä vuonna pidetään Saksassa?

Ahdistaa. Inhoan epätietoisuutta ja epävarmuutta.

ps. Sipsi ja suklaa on ystäviä. Vaaka ei. Joten tällä viikolla ei ole Kevyt-projektia tässä huushollissa. Uusin voimin ensi viikolla.