Eilinen toisin sanoen

Eilen oli mukava päivä. Heräsin varhain ja näin kauniin auringonnousun verhojen läpi. Aamu jatkui leppoisana ja aurinkoisena 7 asteen pakkasena, joten päätin lähteä ulkoilemaan. Sitä ennen halusin saada IVF-hoitajan kiinni, mutta muilla hoidoissa olevilla oli kiireellisempää asiaa. Varmastikin oli tärkeämpää, että punktiossa olleet saivat tietää hedelmöittyneiden munasolujensa tilanteen kuin minun asiani. Kokeiltuani arvauksella toista numeroa satuin osumaan kerralla oikean polin numeroon ja sain sairaanhoitajan langanpäähän. Hyvä tuuri!

Päästyäni ulkoilemaan päätin lähteä autolla käymään lääkärissä. Sainhan samalla paremmin vatsalihasjumppaa autoa raapatessani kuin olisin pelkällä loputtomien kilometrien kävelyllä saanut. Autolle sain parkkipaikan kohtuullisen läheltä lääkäriä, vain yhden mäen alta. Mikä onni!

Lääkärissä sain ilokseni avustaa uuden gynekologin harjoittelua olemalla harjoitusväline tutkimuksissa. Uusi gynekologeja tarvitaan eikä niitä tule ilman harjoittelua. Useiden tutkimusten ansiosta minun ei tarvitse pelätä, että mitään olisi jäänyt huomaamatta. Kaikki oireeni huomioitiin ja tutkittiin varmuuden vuoksi ja siitä tuli minulle iloinen ja huomioitu olo. Oli myös hyvä, että kuvailemani kuumat aallot ja hankalat elinolosuhteet tulivat esiin lääkärikäynnin aikana, niin lääkäri näki mitä tarkoitan eikä kaikki jäänyt pelkän puheen varaan. Päivän piristys!

Vessassa koin ilon hetken, kun sormus näkyi vessanpöntön pohjalla. Se ei päätynyt viemäriin, vaan oli suoraan poimittavissa omalla kädellä veden alta. Olin myös iloinen, että olin kuullut toisen sormuksen kilahtavan toisenlaiseen materiaaliin kuin toisen, ja päättelin tuon materiaalin olevan lattian laatat vessanpöntön posliinin sijaan. Huomasin voivani luottaa omaan kuulooni ja tulkintaani siitä. Vaikka nyt sairastaessa on tuntunut etteivät aivot toimi, sain ilokseni huomata ettei tuntemus pitänyt paikkaansa. Sormukset järjestivät myös venyttelyoperaation. Tämä oli hyvä, koska aamuvenyttelyt ovat jääneet vähän vähemmälle nyt vatsalihasten kipuaikana ja se alkoi vaikuttaa selän liikkuvuuteen. Olin jo edellisenä aamuna huomannut lievää jäykkyyttä ja ilman näitä vessavenyttelyitä selkä olisi varmastikin kipeytynyt iltaan mennessä. Nyt tuli ihan huomaamatta huolehdittua selän kunnosta. Riemunpäivä!

Apteekkiin päästyäni siellä oli reseptijonossa söpö poika. Olin hiukan hajamielinen keskittyen lähinnä vatsakipuun, mutta poika oli itsepintainen enkä voinut olla huomaamatta hänen hymykuoppiaan. Jos olisin huomannut Kelakortin puuttumisen aiemmin, olisi kohtaaminen pojan kanssa jäänyt lyhyeksi enkä olisi tajunnut hymyillä hänelle. Ehkä hymyni piristi hänen päiväänsä yhtä kivasti kuin hänen hymynsä minun päivääni? Jättimahasta, huolittelemattomista hiuksista ja meikittömistä kasvoista huolimatta söpö poika halusi hymyillä minulle. Voi elämänilo!

En olisi myöskään ehtinyt lukea lehdestä kiinnostavaa uutista suomalaisesta teeyrittäjästä ja haaveilla oman puodin perustamisesta. Haaveisiin uppoaminen silloin tällöin tekee mielenterveydelle oikein hyvää. Mikäli olisin touhottanut nopeasti kotiin, tuo hetken lepo apteekissa olisi jäänyt kokematta ja olisin kotiin päästyäni ollut vain äärettömän stressaantunut, kuten olin lääkäristä apteekkiin ajaessani. Koska jouduin ajamaan apteekin ja kodin välin pariin kertaan, olin lopulta kotiin päästyäni vain väsynyt – en jaksanut olla edes stressaantunut. Onnekas kohtalo!