tiistai 6. maaliskuuta 2012

Edistystä

Vihdoinkin positiivisia uutisia!

Eilen aamulla oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun pääsin ylös sängystä ilman kipulääkettä. Antibioottikuuri loppui sunnuntaina ja eilen pystyin jopa poimimaan lattialle pudonneen vaatteen. Sitä ihmettä ei ole tässä taloudessa nähty moneen viikkoon. Vielä lauantaina olin tuskissani ja tuntui ettei kipu lopu koskaan. Sunnuntaitakaan en olisi selvinnyt ilman lääkitystä. Sitten pufffh, ja kipu katosi!
Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei kipu nyt ihan kadonnut ole ja vasen munasarja turvottaa edelleen leikkauksesta, mutta onhan se huimaa vaihtaa säännöllisestä 600mg Buranan syönnistä lääkkeettömyyteen ja pystyä silti liikkumaan.

Onnistuneen aamulähdön jälkeen toinen positiivinen uutinen liittyy hoitoihin. Ne alkavat. Nyt. Ihan oikeasti, ne alkavat nyt. Ei enää neljättä Procrenia. Mitäköhän tekisi tuolle 100 euroa maksaneelle ylimääräiselle piikille.. Kenelläkään tarvetta? Tykkään meidän polin kyvystä vaihtaa suunnitelmia lennosta, ei ainakaan ole liian jyrkkää byrokratiaa vaivana tänä vuonna – toisin kuin viime vuonna. Nyt joka kerran lääkärin tavatessani mietin mihin katosi se viime vuoden jäykkis-ahdistus-nyrpeä poliklinikka, jota inhosin. On kuin kävisin eri paikassa kuin ennen. Ja hyvä niin.

Eilen siis aloitin Synarelan sumuttelun. Olin jo hetken kuvitellut, etten ”pääse” koskaan kokemaan sumuttelun iloa. Olen lukenut muiden kokemuksia siitä enkä ollut erityisen innoissani uudesta reseptistä. Toistaiseksi kaikki on ollut ok, sumuttelen kolmesti päivässä molempiin sieraimiin torstaihin asti. Karmea maku suussa. Torstaina aloitan hormonipiikit ja sumuttelu jatkuu yhteen sieraimeen kolmesti päivässä. Procrenin vaikutus on hiipunut jo viime viikosta lähtien ja eilen lääkäri näki oikealla yli 10 munasolun alkua. Vasen ei tuota tässä kierrossa mitään, lienee niin traumatisoitunut leikkausoperaatiosta. Nyt täytyy kuitenkin hidastaa munasolujen kehitystä ahkeralla sumuttelulla, etteivät poksahda liian aikaisin. Mutta hienoa, että oikea munasarja on aktivoitunut. Muuten olisin saattanut joutua piikittämään ja hoidot olisi siirtyneet huhtikuun puolenvälin jälkeiseen aikaan.

Pelkkää päivänpaistetta eilinen ei ollut. Apteekissa jonottaessani muistin, että eilen oli viimeinen hakupäivä siihen ainoaan kesätyöhön, joka olisi omaa alaani eikä vaadi yliopiston rahoitusta (jonka määrärahan olen käyttänyt jo aiemmin). Hakuaika päättyi siinä apteekissa seistessäni ja kotiin päästyäni lomake oli kiinni. Julmia nämä nettihaut, viisi minuuttia myöhässä ei enää pääse lomaketta täyttämään ja sillä hyvä. Eikä tästä voi syyttää kuin itseään, siirsin hakemuksen täyttämistä kun toivuin leikkauksesta ja olin kuumeessa eikä aivot toimineet. Sitten kun toimi, käytin aikani lääkärissä ja psykologilla enkä tajunnut täyttää hakemusta aamulla ennen polille lähtöä. Typerä minä. No, toivottavasti saan sitten tilalle jotain muuta työtä, jossa palkan suuruus korvaa menetetyn oman alan työkokemuksen.

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla hyviäkin uutisia:) Nyt vaan toivotaan, että koko prosessi sujuu hyvin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kookos. Toi työpaikkavitutus meinasi himmentää kivat uutiset eilen, mutta tänään oon yrittänyt keksiä siitäkin jotain positiivista. En tosin vielä tiedä mitä mut ainakaan ei vituta niin pahasti. :)

    VastaaPoista