perjantai 30. maaliskuuta 2012

Oireiden kyttäystä

Tämä menee kerta kerralta ja päivä päivältä vainoharhaisemmaksi. Jokainen tuntemus kehossa on varma merkki joko raskauden puolesta tai sitä vastaan. Vielä en ole alkanut teelehdistä ennustaa, mutta juuri nyt sekään ei tunnu mahdottomalta ajatukselta. Sen ainakin olen päättänyt, että kunhan ehdin apteekkiin ostan kasan raskaustestejä ja teen ainakin yhden jo tällä viikolla. En tiedä mitä hyötyä tekemisestä on enkä ole koskaan ennen ollut näin kärsimätön, mutta nyt ei vaan kestä pidempään olla kokeilematta.

Pikkunipistys ja paineen tunne alavatsassa kertoo, että kaikki on hyvin. Selkeästi lapsi siellä tekee tilaa itselleen. Kivuttomuus on kauhistus, onko kohtuni sittenkin tyhjä? Liika kipu taas enteilee kuukautiskramppeja ja kohdun tyhjenemistä. Pienikin siteeseen valunut lugemäärä tai vuodon tunne (jonka uskon suurimmaksi osaksi kuvittelevani) on merkki epäonnistumisesta. Ahkera vessassakäynti kertoo myös paineesta ja on siis hyvä asia, toisaalta jokainen vessakäynti on pelottava etten vaan vahingossa ”pudota” kyytiläistä. Niin kuin se muka olisi mahdollista. Rintojen eilen alkanut aristus on erittäin hyvä asia, mutta sitten taas toisaalta samaan aikaan alkanut nenäverenvuoto enteilee kuukautisia.

Eilen illalla sattui outoa. Aamulla laittamani luget eivät olleet sotkeneet sidettä juuri lainkaan ja uusien laittaminen yöksi oli kuin laittaisi ensimmäiset eli siistiä puuhaa. Tarkistin heti levystä, että olin todella muistanut aamuiset pallukat laittaa. Otin tämän merkkinä onnistumisesta, jospa aamullisilla lugeilla oli muuta tekemistä kuin valua ulos. Tietysti on mahdollista, että huolimaton laittaminen valutti ne saman tien ulos, mutta se on liian pelottava vaihtoehto, joten päätin mennä tuolla positiivisella vaihtoehdolla.

Pakko saada se testi tehtyä pian. Pää hajoaa ja itsehillintä on jossain toisessa maanosassa lomailemassa. En ole millään keksinyt miten selitän täydellisen alkoholittomuuteni reissussa muulla kuin raskaudella. Jos sanon raskauden syyksi, on vatsani seuraajia ympäri Eurooppaa ja joudun heille kaikille jotain selittämään mikäli vauvaa ei tule. Toisaalta mikään muu mitä keksin ei selitä sitä miksen voi ottaa yhtä tuoppia olutta, kun kaikki tietävät kuinka suuri oluen ystävä olen. Toisaalta joidenkin mukaan periaatteessa alkoholittomuus alkaa vasta raskaustestistä, mutta tässä on niin paljon pelissä etten uskaltaisi riskeerata mitään. Kyllähän jotkut vauvat selviävät maailmaan vahingoittumattomina huumaäideistäkin, joten voihan sitä ottaa riskin kun tämä raskautuminen on ollut niin kovin helppoa ja nopeaa tähänkin asti?

Ei, ei ja ei. Tiedän, että sisässäni on alkio lähtenyt kasvamaan enkä aio riskeerata sen kasvua millään raskausaikana vaaralliseksi tunnetulla aineella. En tiedä onko alkio sisälläni vielä viikon päästä, mutta ainakaan omin toimin en sitä sieltä poista ja aio tuntea syyllisyyttä asiasta. Jos se ei pysy kaikista varotoimista huolimatta, voin jatkaa eteen päin ilman itsesyytöksiä ja ahdistusta.

ps. Ensimmäinen tavara, jolle ei ole muuta kuin vauvakäyttöä ostettu. Iik.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kevyt - Viimeisiä ajatuksia projektista

Minun osaltani Kevyt-projekti loppui helmikuun puoliväliin ja endometrioosileikkaukseen valmistautumiseen. Saavutin alimman painolukemani tammikuun lopussa ja haluaisin pitää sitä ”virallisena” lopetuspainona, mutta se taitaisi olla vähän huijausta. Vertaan tässä nyt kuitenkin uusia tuloksia tuohon alimpaan lukuun.

Punnitsin itseni ennen hormonipistoksia maaliskuun alussa ja silloin olin lihonut tarkalleen yhden kilon tammikuun lopusta. Helmikuussa kirjoitin lihoneeni 1,2 kiloa, joten olin laihtunut parissa viikossa 200g. Tänä aamuna painoin taas 1,1 kiloa lisää eli yhteensä painoa on tullut alimpaan lukemaan 2,1 kiloa lisää. Käytännössä nousu tarkoittaa, että projektin alkupainosta olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 100g. Vaikka painonnousu ärsyttää, pidän tulosta kohtuullisena olosuhteisiin nähden. Olen onnistunut aikaisemmin lihomaan paljon enemmän lyhyemmässä ajassa.

Liikunta on ollut joko fyysisesti mahdotonta tai muuten vain kiellettyä melkein koko ajan helmikuun puolivälistä tähän päivään. Tänään on ensimmäinen päivä hyvin pitkään aikaan, kun vatsaan ei satu jokainen pikku liikahdus tai ruuan nauttiminen. Toistaiseksi hyppimiset ja pomppimiset on vielä kielletty, mutta mieliala tuntuu virkeältä paremman vatsaolotilan myötä ja aionkin lähteä rauhalliselle lenkille metsään tänään. Pitää tämän viikonlopun aikana pikkuhiljaa lisätä liikuntaa päiväkuvioihin, jotta selviän ensi viikon juoksu-urakasta reissussa. Matkan ensimmäinen kauhunhetki tulee jo menomatkalla, kun pitää vaihtaa viidessä minuutissa bussista junaan tuntemattomassa paikassa rinkka selässä.

Syömisten kanssa en ole ollut mitenkään tarkkana sitten leikkauksen. Olen syönyt perusruokiani, jotka ovat automaattisesti kohtuullisen kevyitä ja annoskoot ovat vatsakivun takia pysyneet kohtuullisina. Mutta olen myös langennut pizzaan ja sipseihin pariin otteeseen. Ongelmani on tietysti hoitojen korostama makeanhimo – erityisesti leivostenhimo – jota helpottaakseni olen leiponut pullaa, piparkakkutaikinaa, tiikerikakkua, muffinsseja, ostanut berliininmunkkeja, suklaata ja niin edelleen loputtomiin. Olen vahtinut vain viikkotasolla leivosten määrää noin suunnilleen.

Nyt kun aloitin viime viikolla taas Luget, odotin niiden jälleen kerran poistavan kylläisyyden tunteen. Omituista kyllä näin ei ole toistaiseksi käynyt, vaan ruoka-annokseni on pysyneet kohtuullisen kokoisina. Viime viikonloppuna tilanne oli jopa päin vastoin, en jaksanut syödä sitäkään annosta mitä normaalisti syön. Makeanhimokin on helpottanut enkä ole enää useampaan päivään ahminut herkkuja. En ymmärrä mistä tämä uusi, odottamaton muutos johtuu enkä ole jaksanut analysoida asiaa toistaiseksi. Mysteerit omassa kehossa kyllä vaativat analyysia ja haluttomuuteni pohtia asiaa hämmentää minua yhtä paljon kuin itse muutos.

Kevyt-projekti itsessään oli oikein hyvä idea ja sen kautta sai mukavaa intoa omaan yrittämiseen. Nyt tuntuu, että olisi voinut toimia enemmänkin yhdessä, mutta se voi johtua tästä omasta luovuttamisestani eikä niinkään projektin toiminnasta. Harmi, että projekti loppuu juuri nyt kun olisin taas kunnossa sitä jatkamaan. Joskin tietysti toiveena olisi painonnousu lähiaikoina eikä lasku. Jos joku aloittaa uuden projektin esimerkiksi 9 kuukauden päästä, tällä hetkellä tuntuisi osuvalta osallistua siihen silloin. Jos olisin ollut kunnossa koko projektin ajan lupaava alku olisi varmasti jatkunut projektilaisten kannustuksella paremmin kuin yksin keventäminen.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kevyt - Kasviksia valmisruuista

Tekisi mieleni purkaa valtavia pelkojani ja kauhukuvia tänne näin raskaustestiä odotellessa, mutta sen sijaan päätin ottaa tällä viikolla loppuspurtin Kevyt-projektiin. Projekti on jäänyt täysin kaiken muun jalkoihin. Laitan vähän myöhemmin viikolla vielä punnituksia hiljaiselta ajalta ja muitakin fiiliksiä projektista. Nyt haluan jakaa ajatuksia valmisruuista ja niiden tuomasta kasvislisästä lihansyöjänkin ruokavalioon.

Keittoja olen tainnut mainostaa ennenkin, ainakin suosikkejani Knorrin Soupe Naturelle-sarjaa – joka tosin oli ennen luonnonmukaisempi kuin nykyisin (!) ja Violan herkullisia keittoja. Violan keitot on rasvaisempia, koska niissä on melkein kaikissa joku maitotuote pohjalla, mutta ah niin herkullisia! Suosikkini kaikista on ehdottomasti tomaatti-vuohenjuustokeitto. Olen kokeillut kerran myös uutta juustokeittoa ja tulen ostamaan sitä ehdottomasti uudestaan. No niin, se niistä kasvis- ja laihdutusajatuksista..
Valmiskeitto-ostoksilla pitää olla tarkkana tuoteselosteiden kanssa, keittoihin kätketään epäilyttäviä yllätysaineksia ja paljon suolaa. Yksi hyvä vertailu löytyy Kuluttajaliiton sivuilta.

Keittoja on helpp käyttää myös lisukkeina ja kastikkeina muille ruuille. Sillä tavalla saa helposti kasviksia lisättyä perusaterioille. Tomaattikeitot pastan kanssa (varsinkin kun keittää kokoon hetken), pizzakastikkeeksi, juustokeitto lasagneen, kuumille leiville mitä tahansa keittoa rasvan sijaan kostuttamaan leipää, porkkanakeittoa leipätaikinaan, uuniin tai pannulle liha muhimaan keittoon kerman sijaan ja aina on vaihtoehtona tuoreiden/pakastekasvisten kastikkeena käyttää keittoa tai syödä ihan vain kasviksilla täydennettyä keittoa.

Toinen valmisruokaryhmä, jonka haluan nostaa esiin on soijatuotteet. Hälsans kökin tuotteet ovat oman listani huippukärkeä lisäaineettomuutensa, hyvän makunsa ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Tuotteet löytyy pakastealtaasta. Heidän soijanakkinsa on melkeinpä ainoat kasvisnakit, jotka maistuvat hyvältä, joten niitä tulee kulutettua grillikautena. Grilliin (ja uuniin) sopii myös toinen suosikkini heidän tuotteistaan, burger-pihvit. Taivaallisen hyviä kuumien leipien päällä.

Myös Terran pakastetuissa soijatuotteissa on hyviä vaihtoehtoja, valitettavasti en löytänyt heidän sivujaan tähän linkattavaksi. Reformin ja Soyappétitin kuivatut soijatuotteet kannattaa myös muistaa. Meillä kuluu eniten tummaa soijarouhetta sen hyvän maun ja helppokäyttöisyyden vuoksi (sillä voi muuten korvata jauhelihan ihan kaikessa mahdollisessa ruuassa eikä eroa välttämättä huomaa, jollei tiedä). Soijasuikaleista valmistuu ateria pikavauhtia. Keittämisen ja tehokkaan maustamisen jälkeen suikaleet voi joko pyöräyttää pikaisesti pannulla tai aikaavievämmin laittaa uuniin rapeutumaan. Uuniin laittaessa suikaleet voi kierittää ensin jauho/pähkinämurska/mikä vain mausteseos-kulhossa niin saa vähän kuorta. Tärkeintä on hyvät ja runsaat mausteet, kuivatut suikaleet imevät kostuessaan itseensä valtavasti makua ja maustamattomat maistuvat mitäänsanomattomalta.

Olen mietiskellyt proteiinilisävalmisteille luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Mitä mieltä olette tästä Vehnänorasjauheesta? Vehnänoras tuoreena kuuluu ruuanlaitto-yrttilistalleni ja olen kasvatellut sitä itse, mutta jauheessa olisi tiivistetyssä muodossa paljon enemmän kaikkea. Toisaalta myös rasvaa näyttää olevan jonkun verran, tosin ei tyydyttynyttä. Kannattaisiko kokeilla?


Tortilla-ehdotus

Täysjyvätortilla-kuoria, jäävuorisalaattia silputtuna, tuoretta tomaattia, erivärisiä paprikan siivuja, jalopenoja ja soijasuikaleita.
Guacamole itse tehtynä, esim. murskattuun avokadoon tilkka sitruunamehua eikä muuta.
Crème fraîche tms. vähärasvainen maito/kaura/soijatuote.

Soijasuikaleet:
Ensin keitä, sitten pyöräytä seoksessa ja pellille levitettynä uuniin noin 10-15 minuutiksi, kunnes rapeita.
Seos:
Tilkka soijakastiketta
Runsaasti chilirouhetta tai –jauhetta
Valkosipulijauhetta
Hippunen pippuria

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tunnustus

Kiitos Rowan ja Kypäräsydän tästä tunnustuksesta blogilleni. Arvostan suuresti tällaisia eleitä varsinkin niiden tullessa kirjoittajilta, joita myös arvostan.
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille

Faktaa:
1. Inhosin ennen valkoista väriä erityisesti sisustuksessa, nyt olen alkanut sietämään sitä pieninä annoksina (ei edelleenkään isoina seinäpintoina).
2. Mikään ei paranna vatsakipua, pahoinvointia tai muuta vatsan myllerrystä tehokkaammin kuin aito Fazerin Turkinpippuri.
3. Lempivärini on vaihdellut lapsuuden vaaleanpunaisesta teini-iän sinisten sävyjen kautta nykyiseen violettiin.
4. Häidemme teemavärinä oli tumma violetti, jonka käyttö onnistui mielestäni oikein hyvin.
5. Kaipaan järjestelytekemistä, kuten häiden suunnittelua tai seminaarin järjestämistä. Tarvitsen projekteja pitääkseni mielen virkeänä.
6. Tykkään leipomisesta, erityisesti ruisleivän tekemisestä ja haluan tulevaan kotiimme puilla lämmitettävän leivinuunin.
7. Täytän ihan pian 31 vuotta ja ensimmäistä kertaa elämässäni en aio mitenkään juhlistaa synttäreitäni.

Haluan antaa tämän tunnustuksen muutamalle blogille, jotka ovat toki jo saaneet tämän aiemmin muilta. Mutta haluan nyt vielä tuoda esille niitä blogeja, joiden kirjoittajat ovat yrittäneet jo pidempään lasta ja jaksaneet kannustaa muita blogaajia omista, raskaistakin taakoista huolimatta:

Mökö on pieni, mököä ei vielä ole-blogi, Pihlajapuun katveessa-blogi, Kypäräsydän-blogi ja Tuuliviirityttö tahtoo-blogi.


Edit: en tiedä miten onnistuin jättämään tästä tekstistä viimeisen lauseen pois, mutta nyt uusin silmin huomasin heti sen puuttuvan.
"Lisäksi haluan antaa tunnustuksen vielä yhdelle blogaajalle, joka on kulkenut matkassani lähes blogin alusta saakka: Rouva Rubiinille."

Raskaus nro3

Nyt on sitten kolmas yritys kohdussa. Saimme hyvin hedelmöittyneitä munasoluja tasan saman verran kuin päivälleen viime vuonna. Eli yksi tuoresiirtona, neljä kahdessa oljessa pakkaseen. Sormet ristissä toivotaan, että lopputulos ei ole sama kuin viime vuonna vaan näistä viidestä munasolusta tulisi vaikkapa useampikin lapsi.

Tällä kertaa mieheni oli mukana tämänkin päivän tapahtumissa. Vaikka tämä oli minulle kolmas kerta, se tuntui jotenkin todellisemmalta myös itselleni, kun mieskin näki ultrassa valkoisen pisteen kohdussani. Hassua, miten toisen läsnäolo rauhoittaa ja tekee yksinkertaisesta, kliinisestä toimenpiteestä jotenkin romanttisemman – täydemmän kokemuksen. Mieskin sanoi tajuavansa tapahtuneen nyt selkeämmin kuin aiemmin, kohdussa todella on jotakin sisällä. Pelkkä puhelinsoitto kesken työpäivän ei ole tuonut samaa todellisuudentuntua miehelleni.

Ensimmäinen jännityksen aihe on vatsan toiminta. Eilinen iltapäivä ja ilta meni oksentaessa ja ripulissa. Tänään vatsa on ollut vain kipeänä ja turvoksissa munasarjojen luota. Kerroin lääkärille voinnistani ja hän epäröi kannattaako siirto tehdä, mutta koska olin viime vuonna siirrossa vielä kipeämpi ja selvisin siitä, olen luottavainen tämän kerran onnistumisen puolesta.

Seuraava jännityksen aihe on liikkuminen. Juuri nyt on vainoharhainen olo kaiken liikkumisen pahuudesta ja mieli tekee vain maata sohvalla koko kaksi viikkoa raskaustestiin, tai oikeastaan seuraavat yhdeksän kuukautta. Sehän ei tietenkään ole mahdollista, joten jollain tavalla pitää saada pelot siirrettyä taka-alalle ja järki etualalle. Helpommin sanottu kuin tehty.

Liikkumisen kauhuihin liittyy myös tuleva ulkomaanmatka. Siellä joutuu taatusti kävelemään kilometritolkulla päivässä eikä itse pysty vaikuttamaan kävelymääriin tai mahdollisesti edes kävelynopeuteen kun isolla porukalla liikutaan. Puhumattakaan alkoholimääristä, joita tulee virtaamaan ympärilläni. Vähän harmittaa, kun en voi nautiskella ihanista saksalaisista oluista matkani aikana. Aika harvoja niistä tuodaan Suomeen asti ja yksi matkan odotuksistani liittyi muistikuviin oluista. Tietenkin kun vaihtoehtona olisi ollut siirtää hoitoja matkan jälkeiseen aikaan on ihan selvä, että ennemmin raskausmahdollisuus kuin oluennautintamahdollisuus.

Raskaustesti on määrätty automaattisesti labraan tasan kahden viikon päähän eli 6.4. Se vain sattuu olemaan pitkäperjantai ja olen lisäksi vielä Saksassa silloin. Tästä oli puhetta punktiopäivänä kätilöopiskelijamme kanssa, mutta unohdin sanoa asiasta tänään lääkärille. Toivottavasti lähete on voimassa vielä seuraavana tiistaina, kun kotiudun reissusta ja on seuraava arkipäivä pääsiäisen jälkeen. Aion kyllä ottaa pari testiä mukaan reissuun, enhän millään malta odottaa tietoa pääsiäisen yli.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Punktiosta selvitty

On sellainen tunne, että aloitan usein blogikirjoitukset sanalla ”selvitty”. Tuntuu olevan yhtä selviytymistaistelua nämä hoidot sekä laihdutus. Vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja fyysisiä sekä henkisiä voimia voittaa erilaiset esteet ja hidasteet. Selviytymistaistelun lisäksi suosittu termi blogissani on ”matka”. Olen matkalla kohti äitiyttä ja laihempaa olemusta. Jollen pääse vähintään toiseen tavoitteista olen epäonnistunut luovuttaja, liian heikko, eikö?

Aamun pohdinnan teille tarjosi 12 tunnin yöunet.

Sain siis vihdoinkin nukuttua. Pää tuntuu melkein uudestisyntyneeltä. Ei nuo unet tosin ihan tauottomat olleet, piti käydä välissä vessassa ja ottamassa särkylääkettä kovaan vatsakipuun sekä kääntyillä ahkerasti hakien vatsalle parempaa asentoa, mutta se on ihan normaalia minulle. Eli ihanan pitkät yöunet.

Niin se punktio. Se meni aivan eri tavalla kuin edellisellä kerralla. Kipua oli paljon vähemmän itse punktiossa. Oikea puoli oli todella helppo kestää, vasemmalla kipua oli jonkun verran, koska sinne oli vaikeampi päästä neulan kanssa. Punktio oli ohi noin vartissa. Inhosin rauhoittavien lääkkeiden sumuista tunnetta ja pelkäsin pinnan alla tuntemani paniikkikohtauksen pääsevän esiin. Onneksi vasemman puolen punktio sattui sen verran, että se selvitti päätäni pahimmasta sumusta. Noustessani ylös huimasi ja oksetti, mutta ei liikaa kun vaan en katsonut alas päin.

Heräämössä sumu hälveni melko nopeasti torkkumalla. Harmi vain, että samaa tahtia tulin tietoiseksi alavatsan kivusta. Oikeaa puolta alkoi jäytää oikein kunnolla. Lämpöpussi helpotti vähäsen, samaten Parasetamol. Pääsin parissa tunnissa liikkeelle ja sain syötyä vähän aamupalaa ja kuvittelin pääseväni kotiin. En toki pystynyt kävelemään ihan suorassa kivun kanssa, mutta pää oli selvänä sumusta ja muuten vointi oli hyvä. Mutta ei. Kipua haluttiin lääkitä ennen kotiinlähtöä.

Joku tuntematon hoitaja tuli tutun kätilöopiskelijan kanssa tarjoamaan lääkkeitä. En saanut ottaa enää Parasetamolia, vaan hoitaja tarjosi sitä lääkettä, jonka käytön olin ehdottomasti kieltänyt sen ikävien sivuvaikutusten takia. Kieltäydyin jälleen kerran (onneksi pää oli selvä!). Hoitaja keskusteli anestesialääkärin kanssa tapauksestani erittäin kovaäänisesti puhelimessa (kuulin puhelun toiseen huoneeseen eli kaikki muutkin noissa kahdessa huoneessa kuulivat) ja tuli jonkun eri lääkkeen kanssa luokseni. En muistanut lääkettä nimeltä ja hoitaja vakuutti, että siitä ei tule niin pahaa oloa kuin kieltämästäni lääkkeestä. Olisipa oma hoitajani ollut paikalla.. Lääkkeestä tuli hirveä olo, oksensin kaiken mitä olin syönyt hetkeä aiemmin enkä millään päässyt vessan lattialta ylös huimauksen takia. Harmi, että vessaa tarvitsivat muutkin potilaat. Pää oli jälleen siinä inhoamassani sumussa ja pelkäsin, että avaamalla suuni päästäisin sisällä tuntemani paniikin vapaaksi. Näin silmissäni paniikin epämääräisenä, ruskeana kummitushahmona tunkemassa suustani ulos. Siksi vastailin hoitajille ja miehelleni pääasiassa äännähdyksin avaamatta suutani.

Hyvä puoli tässä oli, että koska jouduin lääkkeen takia makaamaan heräämössä pidempään, mieheni pääsi vierelleni kaikkien muiden potilaiden lähdettyä kotiin. Kieltäydyin yöstä osastolla ja halusin vain kotiin. Reilun kolmen tunnin päästä lääkkeen ottamisesta oli jo helpompi pitää silmiä auki ja puhua joitakin lauseita kerrallaan. Miehen avustuksella sain vaatteet vaihdettua ja pääsimme lähtemään kotiin. Ensi kerralla olen taas hiukan viisaampi: ei mitään muuta särkylääkettä kuin Parasetamolia ja kotiin vaikka kuinka särkee kunhan pystyn liikkumaan kivun kanssa.

Nyt olo on hyvien yöunien jälkeen pirteämpi kuin viikkokausiin. Tekisi mieleni tehdä kaikkea aktiivista pitkästä aikaa. Harmi, ettei alavatsakipu ole ihan samaa mieltä. Silti, mieluummin kärsin kovaakin vatsakipua kuin siedän sitä sumua ja oksettavaa oloa. Minusta ei selvästikään ole narkkariksi. Munasoluja kerättiin 11, joista 10 oli oikeita soluja. Enemmän kuin oletettiin ultran perusteella viime viikolla. Iltapäivällä kuulemme moniko noista soluista on hedelmöittynyt ja huomenna tiedetään moniko hedelmöittyneistä on lähtenyt jakautumaan oikein.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Pallomaha sählää

Ei nyt mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan eilinen. Pregnyl piti pistää klo 22.30, ja aloin vasta noin klo 20 illalla miettiä miten se pistos tehtiinkään. Jotenkin kuvittelin saaneeni hoitajalta kirjalliset ohjeet asiasta, mutta en ollutkaan saanut. Vuoden takaiset ohjeet oli kadoksissa, vaikka molemmat etsittiin niitä. Hermoilin myös muistanko oikein puhelimessa saamani ohjeet kellonajasta ja pistoksen annosmäärästä. Pakkohan ne oli olla oikein kirjoitettuna lapulle, mutta itsekirjoitetussa on aina mahdollisuus epäillä virhettä.

Googlettelin epätoivoisena Pregnyl-ohjeita ja löysin vain yhden muutaman vuoden takaisen blogin, jossa asiaa oli sivuttu yhdellä lauseella. Tässä siis itselleni muistiin vastaisuuden varalta mitä me teimme eilen: isolla neulalla neste ruiskuun ja sen ruiskutus jauheeseen. Jauhetta voi sekoittaa neulalla. Samalla isolla neulalla sekoitettu aine takaisin ruiskuun ja neulan vaihto pienempään pistosta varten. Pistos navan alle vatsaan kuten kaikki muutkin mömmöt. Meniköhän oikein?

Hermostutti ihan valtavasti. Ohjeiden puutteessa myös ampullien avaamistekniikka oli taiteilua. Emme kumpikaan muistaneet miten tulisi toimia oikeaoppisesti. Jauheputelia avatessa sen pää murtui ja jauheeseen tippui pieniä lasinsiruja. Kyttäsin suurennuslasilla ettei vaan siruja imeydy ruiskuun, vaikka mieheni vakuutti etteivät ne mahdu neulasta läpi. En vakuuttunut täysin etteikö pari pienempää sirua olisi kadonnut putelista viimeisessä vaiheessa ja se hermostuttaa minua vieläkin. Ehkä sisälläni on nyt pari mikroskooppista lasinsirua ja ne aiheuttavat jotain repeämiä tai muuta sisäistä verenvuotoa liikkuessaan vapaasti mahassa? En kyllä tuntenut mitään erityistä pistosvaiheessa.

Ruiskun pohjalle oli jäänyt myös yksi pienenpieni ilmakupla. Mieheni väitti, ettei kupla ja mahdolliset lasinsirut pääsisi minuun asti, koska ruiskun suojamekanismi estää lääkeaineenkin pääsyn kokonaan ihon alle. Nestettä siis jäi ruiskun päähän, mistä sain aiheen jännittää onko sisälläni tarpeeksi lääkettä.

Tämä välipäivä on ihan hirveä kestettäväksi. En voi enää tehdä mitään, on vain odotettava. Jos kuvittelin leikkauksen jälkeen, että maha oli turvoksissa, en selvästikään muistanut millainen se on tähän aikaan hoidoista. Vatsaa nipistelee ja kuumottaa ikävästi. Kuvittelen koko ajan tuntevani munasolujen irtoamisen liian aikaisin. Kuvittelen itselleni vuotoa enkä uskalla olla missään sellaisessa asennossa, jossa mahaan tulisi vähänkään painetta ulkopuolelta. Miten voin olla näin hermoheikko? Mikään järjen sana ei tunnu ylettävän tajuntaani.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Välitiedotus

Hoidot jatkuu edelleen. Munasolut on olleet erittäin yhteistyökykyisiä ja kasvaneet kiltisti. Ei niitä kyllä mitään suurta määrää ole – kahdeksan tarpeeksi isoa oikealla ja yksi vasemmalla. Kuitenkin punktioon ollaan matkalla tuollakin määrällä.

Kävin tänään siis ultrassa, verikokeessa ja hoitajan prepattavana. Hitusen masensi, kun hoitaja totesi lakonisesti: ”muista juoda kunnolla, vaikka ei tässä kyllä mitään hypertension vaaraa ole tuolla munasolumäärällä”. Jos kävisi niin hyvin, että punktiossa saataisiin kaikki yhdeksän munasolua ulos, todennäköisesti niistä noin puolet hedelmöittyy ja hedelmöittyneistä noin puolet kelpaa siirtoon asti. Tällä laskelmalla saadaan kaksi hyvää munasolua tästä punktiokerrasta. Vähän masentaa, että ”tuhlataan” 1/3 yrityskerroista tähän, mutta toisaalta pitää yrittää muistaa se valoisampi puolikin. Juuri nyt heti leikkauksen päälle on paras aika yrittää sitä lasta ennen kuin endo tulee taas sotkemaan kuvioita. Tämä on taistelua aikaa vastaan. Ja kohdun limakalvokin on nätit 9,7 senttiä.

Siis ei muuta kuin jatketaan Synarelaa kahdesti päivässä, 300 IU Puregonia joka ilta ja kohti keskiviikon punktiota vatsa jo nyt pullottaen ja nipistellen.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hoito jatkuu

Kävin eilen aamulla labrassa ja ultrassa. Munasolut eivät ole kasvaneet toivotulla tavalla, vaan oikealla on yksi kasvanut muita huomattavasti isommaksi. Vasemmalla puolellakin on muutama munasolu intoutunut kasvamaan, mutta ovat vielä pieniä. Kohdun limakalvo sentään näytti hyvältä: 7,8 senttiä.

Hormoniannosta nostettiin ja jatkan Synarelan sumutteluja kolmesti päivässä. Näillä keinoin toivotaan pienempien kasvavan vauhdilla ja sen yhden isomman hidastavan kasvuaan. Pitää hakea tänään lisää Puregonia, kaksi ”ysisatasta” ei ollut tarpeeksi. Taitaa tämän hoidon lääkkeet maksaa juuri vähän alle Kelan korvausrajan eli tappiolla mennään toistaiseksi. Olin siis ostanut kaksi ampullia Puregonia, yhden Procrenin ja Pregnylin jo viime vuoden puolella kuvitellessani hoitojen jatkuvan tammikuussa. Joka tapauksessa tällä kertaa siis saa piikittää enemmän hormoneja kroppaan kuin viimeksi.

Vielä en ole huomannut erityisiä oireita hormonipiikityksestä. Hirvittävä väsymys vaivaa, kun koko ajan vahtaan kelloa onko jo aika piikittää tai sumuttaa. Myös yöllä. Vainoharhaisesti pelkään unohtavani sumuttelun (no olenkin unohtanut pariin kertaan päivällä, muistanut tunnin myöhässä). Eikä kahdeksan tuntia sumuttelujen välissä ole ollenkaan tarpeeksi unta, kun siihen lisää pahoinvoinnin sumutuksen jälkeen ja kyvyttömyyden nukahtaa heti kun siihen olisi mahdollisuus. Käytännössä nukun 5-7 tuntia yössä katkonaista unta eikä se riitä minulle jatkuvana olotilana. Kun saisi edes kerran viikossa pidemmät unet voisi väsymys hetkeksi siirtyä.

Jos munasolut vaan tottelee, tällä hoitokerralla on hyvä onnistumisennuste. Olen periaatteessa luottavaisella mielellä. Nyt vain on elämässä niin paljon isoja asioita meneillään hoidon lisäksi – ensimmäisen oman kodin myyminen, uuden asunnon osto, erikoisen jännittävä seminaarimatka tulossa, ihan oikean oman alan työpaikan hakeminen eikä minkään harjoittelupaikan tai kesätyön, mahdollinen valmistuminen, työttömyyden pelko... Sitä loppuu vuorokaudesta tunnit, pitää ihan valita mitä missäkin kohtaa pelkää ja toivoo eniten.

Ai niin, opin uuden asian eilen. Puregon (900 IU)-ampullissa on vähän yli 130 IU ylimääräistä. Lääkäri kehotti käyttämään koko ampullin tyhjäksi. Tuon kun olisin tiennyt toissapäivänä. En muista kerrotiinko asiasta viime hoidon yhteydessä, ehkä olen vain unohtanut, mutta hyvä kuitenkin tietää nyt.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Yksi vuorokausi

Klo 8.00 Synarelan sumutus
Klo 8-9 pahoinvointia
Klo 9-10 aamupuuhat ja lähtö yliopistolle
Klo 10-16 luentoja ja seminaareja

Klo 16.00 Synarelan sumutus

Klo 16-17 pahoinvointia
Klo 17-19 päivän aktiiviaika tehdä gradua, luentopäiväkirjoja, maksaa laskuja ym.
Klo 19.00 Puregonin piikitys
Klo 19.30 päivän tärkein ateria
Klo 20-24 väsynyttä tuijottelua ja aivotonta olemista

Klo 24.00 Synarelan sumutus

Klo 24-01 pahoinvointia
Klo 01-08 Unta tai kieriskelyä sängyssä naapuria kuunnellen

Huomista ultraa ja uusia ohjeita odotellessa.
Ai miten niin elämä pyörii yhden asian ympärillä?

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kyllästyttää

15.12.2011 pistin itseeni Procrenia suurin odotuksin. Uusi hoito oli alkamassa ja olin valmis uhraamaan vuoden parhaat päivät eli joulun lääkityksen sivuoireille. Nyt tuosta päivästä on kulunut 84 päivää. 84 tuskallista päivää täynnä yhtäkkisiä itkukohtauksia, kiukunpuuskia, kuumia aaltoja, väsymystä, masennusta, finnejä, aivojen toimimattomuutta. Elämäni raskain ajanjakso.

Nyt on tuntunut jo muutaman päivän, etten ehkä selviä tästä. Aloitan hormonipiikitykset tänään ja toivon ja oletan niiden helpottavan oireita vihdoin ja viimein. Mutta pelkään avun tulevan liian myöhään. Mitä jos aivoni on kärsineet liian pitkään eikä ne enää palaa ennalleen? En pysty enää muistamaan yksinkertaisimpiakaan asioita ilman muistilappuja. Olen kuin dementikko, post-it-lappuja joka puolella: älä jätä hellaa päälle, muista avaimet, tämä mies on aviomiehesi ei murtovaras.

Synarelan aloituksen jälkeen päätöksentekokykyni on kadonnut. Osaan ajatella edelleen asioita monelta eri kannalta, mutta en osaa tehdä eri näkökulmista ja puolista päätöksiä. Esimerkiksi kaupassa on kaksi samaa tuotetta, sanotaan nyt vaikka limsapulloja. Minulla ei ole rutiinia ostaa tiettyä makua tai merkkiä vaan vertailen tuotteita kaupassa. Niissä eroaa hinta, maku, sokerimäärä, tuotannon luonnonmukaisuus. Näen nämä kaikki ja osaan sanoa mikä on kummassakin tuotteessa parempaa kuin toisessa. Mutta nyt yhtäkkiä en olekaan osannut tehdä päätöstä mikä eroista on tärkeämpi kuin toinen eli minkä perusteella tehdä ostopäätös. Painaako ostoksessa hinta vai sokerimäärä enemmän? En tiedä. Asiat, jotka vielä pari viikkoa sitten oli itsestään selvyyksiä, on kadonneet päästäni.

Yritän ja ponnistelen. Käytän kaiken muistin ja ajattelukykyni opiskeluihin, muuten en saa tarpeeksi opintopisteitä kasaan ja joudun palauttamaan opintotukia. Kaikki muu on muistilappujen varassa tai unohduksissa. Asiaa ei auta, että mieheni on tottunut luottamaan minun muistiini eikä hänkään toimi (työnsä ulkopuolella) erityisen hyvin ilman muistuttelujani. Siispä opiskelujen ulkopuolinen elämä on pakosti rajoitettua. Jopa näin pitkän blogitekstin kirjoittaminen vaatii ylettömästi aikaa kun unohdan mitä olen tekemässä kesken kaiken.
Milloin tämä piina loppuu?

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Edistystä

Vihdoinkin positiivisia uutisia!

Eilen aamulla oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun pääsin ylös sängystä ilman kipulääkettä. Antibioottikuuri loppui sunnuntaina ja eilen pystyin jopa poimimaan lattialle pudonneen vaatteen. Sitä ihmettä ei ole tässä taloudessa nähty moneen viikkoon. Vielä lauantaina olin tuskissani ja tuntui ettei kipu lopu koskaan. Sunnuntaitakaan en olisi selvinnyt ilman lääkitystä. Sitten pufffh, ja kipu katosi!
Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei kipu nyt ihan kadonnut ole ja vasen munasarja turvottaa edelleen leikkauksesta, mutta onhan se huimaa vaihtaa säännöllisestä 600mg Buranan syönnistä lääkkeettömyyteen ja pystyä silti liikkumaan.

Onnistuneen aamulähdön jälkeen toinen positiivinen uutinen liittyy hoitoihin. Ne alkavat. Nyt. Ihan oikeasti, ne alkavat nyt. Ei enää neljättä Procrenia. Mitäköhän tekisi tuolle 100 euroa maksaneelle ylimääräiselle piikille.. Kenelläkään tarvetta? Tykkään meidän polin kyvystä vaihtaa suunnitelmia lennosta, ei ainakaan ole liian jyrkkää byrokratiaa vaivana tänä vuonna – toisin kuin viime vuonna. Nyt joka kerran lääkärin tavatessani mietin mihin katosi se viime vuoden jäykkis-ahdistus-nyrpeä poliklinikka, jota inhosin. On kuin kävisin eri paikassa kuin ennen. Ja hyvä niin.

Eilen siis aloitin Synarelan sumuttelun. Olin jo hetken kuvitellut, etten ”pääse” koskaan kokemaan sumuttelun iloa. Olen lukenut muiden kokemuksia siitä enkä ollut erityisen innoissani uudesta reseptistä. Toistaiseksi kaikki on ollut ok, sumuttelen kolmesti päivässä molempiin sieraimiin torstaihin asti. Karmea maku suussa. Torstaina aloitan hormonipiikit ja sumuttelu jatkuu yhteen sieraimeen kolmesti päivässä. Procrenin vaikutus on hiipunut jo viime viikosta lähtien ja eilen lääkäri näki oikealla yli 10 munasolun alkua. Vasen ei tuota tässä kierrossa mitään, lienee niin traumatisoitunut leikkausoperaatiosta. Nyt täytyy kuitenkin hidastaa munasolujen kehitystä ahkeralla sumuttelulla, etteivät poksahda liian aikaisin. Mutta hienoa, että oikea munasarja on aktivoitunut. Muuten olisin saattanut joutua piikittämään ja hoidot olisi siirtyneet huhtikuun puolenvälin jälkeiseen aikaan.

Pelkkää päivänpaistetta eilinen ei ollut. Apteekissa jonottaessani muistin, että eilen oli viimeinen hakupäivä siihen ainoaan kesätyöhön, joka olisi omaa alaani eikä vaadi yliopiston rahoitusta (jonka määrärahan olen käyttänyt jo aiemmin). Hakuaika päättyi siinä apteekissa seistessäni ja kotiin päästyäni lomake oli kiinni. Julmia nämä nettihaut, viisi minuuttia myöhässä ei enää pääse lomaketta täyttämään ja sillä hyvä. Eikä tästä voi syyttää kuin itseään, siirsin hakemuksen täyttämistä kun toivuin leikkauksesta ja olin kuumeessa eikä aivot toimineet. Sitten kun toimi, käytin aikani lääkärissä ja psykologilla enkä tajunnut täyttää hakemusta aamulla ennen polille lähtöä. Typerä minä. No, toivottavasti saan sitten tilalle jotain muuta työtä, jossa palkan suuruus korvaa menetetyn oman alan työkokemuksen.