Unelmia

Olen hirvittävän myöhässä, Junna haastoi minut jo viikkoja sitten. Halusin osallistua, en vain ehtinyt etsiä kivoja kuvia aiemmin. Olen ihan toivoton näissä, alan haaveilla lisää ja lisää enkä pääse irti hienoista kuvista tuntikausiin. Laitan nämä nyt tänne kuitenkin piristämään vakavaksi käynyttä blogiani. Eivät ole missään erityisessä arvojärjestyksessä.

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.“
Kuvien lähteet linkkeinä tekstissä.
Haasteen voi ottaa vastaan ken ei vielä ole päässyt mukaan haaveilemaan.

Oma talo.













Talo rakennetaan lapsena tekemäni pohjapiirustuksen mukaan kaikkine salaovineen ja erikoisuuksineen. Sitä symboloimassa kuva Valkoisesta talosta sekä Tykkimäen Yllätysten talosta (jonka itse tunsin lapsena Peppi Pitkätossun kotina Huvikumpuna ja nimenomaan se mielikuva on nytkin päässäni).

Puusepän tekemät huonekalut, erityisesti mittatilauskirjahyllyt uuteen talooni. Ei kylläkään valkoisia kuten kuvassa vaan tummaa puuta.

Oma fysioterapeutti, jonka voi kutsua työhön heti kun haluaa hierontaa, nikamaniksauttelua, akupunktiota... (okei, ei ihan materiaalinen toive, sinne päin )

Auto. Jos olisin äärettömän rikas, rahoittaisin erilaisia tutkimuksia autojen ympäristöystävällisistä virtalähteistä. Sitä odotellessa tyydyn hybridiin, esimerkiksi kuvan Toyotaan.

Moottoripyörä. Mieluiten haluaisin tuollaisen vanhanaikaisen, jossa on sivuvaunu mutta modernikin kelpaa.

Hieronnassa

Olen käynyt muutaman kerran oppilaitoksessa hieronnassa, opiskelijat hierovat asiakkaita kohtuulliseen hintaan parina päivänä viikossa. Joka käynnillä minua on hieronut eri opiskelija. Tänään kohdalleni sattui nuori poika. Poika oli vain vähän minua pidempi ja näytti teiniltä, jolla ei vielä parrankasvukaan ole päässyt vauhtiin. Kun hän vielä hetken tuijotti rintojani ja oli silmin nähden hermostunut ennen kuin kävin hierontapöydälle, alkoi hirvittää. En usko, että olen koskaan ollut niin jännittynyt hieronnassa. Mielikuva himokkaasta teinipojasta koskettelemassa minua niin etten itse näe mitä tapahtuu ei ole mikään erityisen miellyttävä.

Todellisuuden nimissä on sanottava, etten ihan niin jyrkästi ajatellut käydessäni hierontapöydälle. Sen sijaan odotin kivunhelpotusta ja ammattimaista käytöstä ja niitä sainkin. Kun sitten tunnin päästä nousin ylös, huomasin, ettei poika, korjaan mies, ollutkaan ihan niin nuoren näköinen kuin hän oli näyttänyt aluksi. Minua huimasi noustuani liian nopeasti ja mies oli itse ritarillisuus; tarjoutui hakemaan vettä ja huolehti, että voin hyvin. Lähtiessäni tunsin itseni hyvin imarrelluksi. Olin saanut hyvän hieronnan lisäksi herrasmieskohtelua sekä himokkaan katseen: kaikki omiaan parantamaan oloa ja tekemään hyvästä päivästä vielä paremman.


Siinä pöydällä maatessani mietin hierojien kenkiä. Olen käynyt hierottavana vuosikausia eri paikoissa ja aina kiinnittänyt huomiota kenkiin. Jalat on ainoa osa hierojaa, jota voi tuijotella hieronnan aikana. Ennen kaikilla hierojilla oli samantyyppiset, ergonomiset sisäsandaalit remmeineen. Niistä tursuivat milloin minkäkinlaiset sukat, joita vertailin. Vaikka hieroja oli muuten siististi pukeutunut, sukat saattoivat olla täysin eri väriä kuin sandaalit tai aivan liian paksut sandaaleihin sullottaviksi ja saivat hierojan jalat näyttämään oudoilta möykyiltä.

Nykyisin hierojien kenkätrendinä on Crocsit. Minusta ne on hyvin rumat kengät mutta näyttävät sopivan hierojan työkengiksi. Enää ei näe minkä väriset sukat kengissä on eikä haista sukkahikeä. Tosin työvaatteet pitää nyt sävyttää kenkien mukaan, kun kengissä on vahvat värit, toisaalta Crocsit ovat sen verran edullisia, että niitä voinee pitää kaapissa useammat eri vaatteita varten. Näinköhän hierojapojalla on useammat Crocsit kaapissaan..