Kuten aiemmin kirjoitin, ennen uusinta Procrenin piikitystä sivuoireet alkoivat heiketä ja vähentyä. Oireet eivät ole palanneet odotetulla tavalla. Sekin vähä kuumia aaltoja ja mielialanvaihteluita katosi kokonaan hetkeksi. Myös finnit ovat kadonneet aikaa sitten ja vatsakipukin loppui maanantaina.
Aloin jo huolestua onko piikissä voimaa ollenkaan, kun oireettomia päiviä kertyi. Viime viikolla kun asuin kaverini luona kiinnitin erityistä huomiota tekemisiini, etten purkaisi äkillistä kiukkua kaveriini – mutta pahaa oloa ei tullutkaan! Keskiviikkona olin jo tosissani huolissani ja linnottauduin yliopistolla yksin opiskelijatilaan soittaakseni miehelleni. Sinä harvinaisena yksinäisenä aikana pääsin rentoutumaan – ja paha olo vihdoin tuli. Olen todella helpottunut. Vaikka ei olekaan mukavaa suuttua kaikesta ja itkeskellä typeryyksille, vielä kamalampaa on elää epätietoisuudessa vaikuttaako hoito ollenkaan vai siirtyykö suunniteltu punktio hamaan tulevaisuuteen.
Tämän jälkeen kaverilla oleskelu muuttui hankalaksi, kun kaikki mitä hän teki alkoi ärsyttää. Onnekseni torstaina olin reissussa koko päivän enimmäkseen yksin ja palasin vasta illalla kaverin luo – tosin huippunälkäisenä. Olin myös edelleen huolissani muiden oireiden puutteesta. Ei äkillisiä itkunpuuskia, ei inhoa suklaaseen, eikä kuumia aaltoja. Vasta eilen sunnuntaina tuli ensimmäiset aallot sekä itkut.
Makeanhimo ei jätä rauhaan: mieleni ei tee suklaata vaan leivoksia ja hedelmäkarkkeja, joita normaalisti syön todella vähän. Viimeksi Procrenin kanssa oli sama ensimmäisen piikin aikana, mutta himo loppui toisen piikin jälkeen. Onneksi tällä kertaa pakastimesta löytyy paljon marjoja. Olen huomannut erityisesti ahomansikoiden makeuden maustamattomaan jogurttiin sekoitettuna täyttävän makenahimon vaatimukset. Suosittelen todellakin kaikkia keräämään enemmän ahomansikoita, ne ovat pakastettuina aivan erilaisia kuin muut marjat – ylimakeita makuuni normaalisti eivätkä todellakaan kaipaa sokeria edes makeasta pitävän mieheni mielestä. Me pakastimme tänä vuonna ensi kertaa noin suuren määrän ahomansikoita yksin eikä sekoitettuna vadelmiin.
En siltikään ole täysin vakuuttunut oireista. Mitä jos piikki oli jotenkin viallinen eikä estä hormonitoimintaa kokonaan? Oloni on perustasainen ja jopa iloinen, kiukku tulee äkillisinä ryöpsähdyksinä, muttei laannu nopeasti kuten oireisiin kuuluisi. Itkun taas saa tukahdutettua helposti, eikä suru ota valtaansa kuten aiemmin. Kuumat aallot ovat lieviä ja harvinaisia, vasta eilen alkaneita. Finnejä ei näy edelleenkään eikä pää ole kipeä. Pieni alavatsakipu alkoi tänään, mutta se voi liittyä mihin tahansa. Yritän olla tukahduttamatta mitään ja pohtia mielialojani, mutta ei auta: minulla on hyvä ja iloinen olo suurimman osan ajasta. Jotain on oltava vialla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti