tiistai 11. joulukuuta 2012

Aika ajatella lapsia jälleen

...tai ainakin hoitoja.
Blogiin tuli vahingossa pitkähkö tauko, koska uuden lääkityksen aloittaminen vaati yllättävän paljon voimia.

Tässä blogihiljaisuuden aikana totuttelin elämäni ensimmäiseen mielialalääkkeeseen eikä aloitus sujunut kovin hyvin. Lääkkeen ei pitänyt väsyttää, mutta minä nukuin ensimmäisen puolitoista viikkoa melkein putkeen, pysyin kunnolla hereillä vain pari tuntia päivässä tiukasti keskittymällä. Väsymys onneksi helpotti elimistön tottuessa lääkkeeseen ja vaihdettuani lääkkeen ottoajan aamusta iltaan.

Ensimmäisen viikon jälkeen lääkkeen annostus nostettiin ja siitähän se riemu repesi. Olotila kyllä parani, mutta sydänpä ei tykännytkään muutoksesta. Lääke kun reagoi yhteen muun lääkitykseni kanssa. Taisin saada jonkun lievän sydänkohtauksen, ravasin sairaalassa  ja kärsin tykytyksistä ja närästyksestä. Annostus laskettiin takaisin alemmaksi mikä helpotti - joskaan ei kokonaan poistanut - sydänoireita. Samalla se myös laski mielialan takaisin alas ja itkuisuus jatkuu edelleen.
Jotta en pääsisi helpolla sain myös yhden reilun viikon mittaisen hypomaanisen jakson, mikä todistaa maanis-depressiivisyyden puolesta.  

Kaiken lisäksi ilokseni endo on muistutellut itsestään yhä tihenevään tahtiin. En taaskaan enää tunne milloin on oikeasti vessähätä ja milloin se vain on endo painamassa virtsarakkoa. Asiaa ei auta, että lääkkeen myötä minulla on hirvittävä makeanhimo. Aiemmin voin pahoin noin 1/3 karkkipussillisen syönnistä ja tarvitsin suolaista korjaamaan tilanteen, nyt pystyn vetämään kevyesti karkkia, leivoksia ja makeaa juotavaa eikä suolaisen tarvetta tule lainkaan. Makeanhimo tarkoittaa hiilareita, mikä taas tarkoittaa vatsaturvotusta, mikä taas vuorostaan pahentaa endo-alavatsakipuja. Viime päivinä liika makeansyönti (itsehillintäni on jo miinuksen puolella eli totaalisen olematon) on johtanut ilmeisesti sokerihumalatilaan - en muuten tiennyt aiemmin sellaisen olemassa olosta. Tämän mieheni päätteli, koska minulla on ollut selkeitä krapulan oireita useana iltana. Krapulassa minun tekee mieli appelsiinimehua muttei mikään määrä sen juomista helpota janoa ja päätä särkee.

Kaiken tämän keskellä en ole halunnut ajatella lapsettomuusasiaa. Ainoa mitä olen miettinyt on adoptiohaaveesta luopuminen, koska mieheni ei vieläkään ole lämmennyt ajatukselle. Mielessä kävi myös opiskeluiden keskeyttäminen kokonaan (vaikka niistä puuttuukin enää gradu, jonka aiheesta edelleen pidän ja olen kiinnostunut sen tekemään kunhan jaksaisin keskittyä asiaan) ja alan vaihtaminen perhepäivähoitajaksi. Älkää kysykö mistä tämä päätön idea syntyi, en tiedä. En ole haudannut ajatusta toistaiseksi vaan pidän sen b-suunnitelmana.

Nyt pitää pikku hiljaa ajatukset siirtää takaisin lapsettomuuteen ja alkaa huolehtia ensi viikon suunnittelukäynnistä polilla. Minä en odota tulevalta hoitokierrolta muuta kuin ajan- ja rahanhaaskausta. Pelkään, että he puuttuvat kasvaneeseen vatsaani  - jonka toivon olevan enimmäkseen turvotusta eikä läskiä, kun en ennenkään ole ollut taipuvainen vyötärön kasvattamiseen. Toisaalta pelkään mitä uudet hormonihoidot tekevät muutenkin sekavalle mielentilalleni. Kaiken kaikkiaan odotan tulevaa suunnittelukäyntiä pelolla ja epävarmuudella.

Ja jatkan blogin kirjoittamista näissä synkissä merkeissä.



maanantai 22. lokakuuta 2012

On yritetty joo

Laskinpa tuossa mielenkiinnosta mitä meidän lapsen yrittämisaikamme tekisi kuukausissa, kun se tuntuu olevan tähdellistä seurata yrityskiertoja. Me olemme "virallisesti" yrittäneet lasta nyt 53 kuukautta, joista 37 tosissaan ovulaatiotestien tai hoitojen avustuksella. Välissä on ollut taukoja leikkauksen, punktion ja muuten vaan levon takia. Ennen virallisemman "haluamme lapsen-päätöksen" tekemistä jo leikittelimme ajatuksella emmekä käyttäneet säännöllistä ehkäisyä, mutta sitä en laskenut tähän.

Yli neljä vuotta on siis kulunut siitä, kun mieheni totesi olevansa valmis isäksi ja kuvitteli sen tapahtuvan ilmeisesti nappia painamalla. Neljä vuotta sitten nämä nyt tapahtuneet asiat olivat vain painajaisiani. Niin se aika kuluu.

Pitäisikö ihmisen jossain vaiheessa tajuta milloin lopettaa kun mitään ei kerran tapahdu?


perjantai 19. lokakuuta 2012

Niin

Kerrankin odotin positiivista tulosta ja sain kaikenlaisia oireita. Koko pitkä hoitohistoria ja ensimmäinen todella ladattu positiivisen odotus keskellä masennusta. Ei. Ei vaan voi tapahtua mitään mukavaa minulle.
Tänään vedän kännit.

torstai 18. lokakuuta 2012

Julkkuspermaa?

Tähän Iltasanomien juttuun ei nyt vain ole mitään lisättävää. Huomatkaa kommentti, joka on saanut kymmeniä peukutuksia:
"Toisin sanoen tulevaisuuden seksi on sitä, että naiset käyvät lääkärissä hedelmöittämässä itsensä?
Älkää hyvät miehet levitelkö siementä enään yhteenkään purkkiin tai tämä uhkakuva on todellisuutta." 
 Kyllä, seksi ja hedelmöitys eivät ole olemassa ilman toista.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Piinapäivien edetessä

Tunteet on heitelleet puolelta toiselle ja olen kirjoittanut lukuisia julkaisukelvottomia blogitekstejä viime viikon aikana. Päätin nyt poiketa kertomaan viimeisimmät kuulumiset lyhyen yksinkertaisesti ilman runoilua.

Olen ollut nyt jo jonkin aikaa sairaslomalla, mutta en tiedä mitä tehdä opintojen kanssa. Sairaspäivärahalla ei saa opiskella ollenkaan, tai niin ainakin tulkitsin Kelan nettisivuilta ja erilaisilta keskustelupalstoilta. Minulle olisi kuitenkin hyvä pitää kiinni maailmasta edes vähäsen ja opiskella muutama kurssi. Muutenhan ei ole syytä poistua kotiovesta ulos koskaan. Opintotukea en voi nostaa, koska en saa tarpeeksi opintopisteitä. Siispä vaihtoehtona olisi olla saamatta rahaa lainkaan loppuvuosi. En jaksa tehdä päätöksiä.

Sairaslomalla olen mielenterveydellisistä syistä. Lääkärit ja oma psykologimme selvittävät olenko ihan vain masentunut vai kenties maanis-depressiivinen, joten vielä en ole saanut mitään lääkkeitä. Toivon lääkkeiltä suuria; nopeaa helpotusta tähän jatkuvaan uupumukseen ja toivottomuuteen. Samalla pelkään varsinkin rauhoittavien lääkkeiden sivuvaikutuksia, minulla on pelkästään huonoja kokemuksia niistä. En halua oksentaa puoliunisena vessassa kaiket yöt ja roikkua yliväsyneenä päiviä.

Masennuksen harmaaseen arkeen tuli omituinen muutos viime viikonloppuna. Olen lauantaista asti tuntenut vierasta positiivisuutta. Se tuli täysin yhtäkkiä eikä siihen liity mikään yksittäinen asia. Yhtäkkiä tavallisen hokemani "elämä on paskaa" jälkeen tulinkin ajatelleeksi, että ei se elämä olekaan ihan niin paskaa. Tunne hämmensi minut täysin, en enää muistanut miltä tuntuu olla positiivinen. Olen sitä mieltä, että tunne johtuu kemikaalisesta hyökkäyksestä aivoihini. Toisin sanoen raskaushormonit saavat minut ajattelemaan positiivisia ajatuksia. Psykologi oli kanssani samaa mieltä, että näin voi tosiaan käydä kun satuin näkemään hänet käytävällä polilla tänään. Nyt vaan peukut pystyssä toivotaan, että Olento pysyy sisälläni ja kehittyy aktiivisesti. Perjantaina verikokeeseen.

perjantai 5. lokakuuta 2012

PASissa käyty


Tämä päivä ei lähtenyt käyntiin erityisen hyvin. Hermostuksissani kävin vessassa ennen lähtöä PASiin ja muistin vasta käsiä pestessä, ettei niin pitänyt tehdä. Äkkiä juomaan lisää ja toivomaan, että rakko ehtisi täyttyä ennen PASia.

Tietenkin juuri tänään lääkärin piti olla ajoissa. En ehtinyt edes istua odottamaan, kun minut jo kutsuttiin sisään. Ensimmäistä kertaa ikinä lääkäri oli tarkalleen ajassa eikä 15-30 minuuttia myöhässä. Rakko ei tietenkään ollut ehtinyt täyttyä, joten PAS piti siirtää puoli tuntia myöhemmäksi. Kipitin kahvioon juomaan teetä. Lopulta join niin paljon niin nopeasti, että sain vatsan järkyttävän kipeäksi. Mutta ainakin rakko oli täynnä ja PAS onnistui hyvin.

Lääkärinä oli taas uusi tuntematon lääkäri. Ihan mukavalta vaikutti. Kyselin lääkäriltä ja hoitajalta kromosomihäiriöistä ja kiinnittymisestä lisää, kun asiat jäivät vaivaamaan viime PASin jälkeen. Enpä tullut hullua hurskaammaksi. Lopputulos oli, että ehkä jonain päivänä näihin asioihin voidaan vaikuttaa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mahdollista selvittää muuta kuin jonkin tietyn kromosomihäiriön todennäköisyys tietyllä perimällä, eli toisin sanoen sikiön pitää olla iso ja mahdollisesti olla syntymässä kehitysvammaisena. Yhteensopivuusselvitystä varten pitäisi selvittää molempien genomikartat (vai mitä ne nyt olikaan, jotain sinne päin), mikä on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä mahdotonta.

Siispä päädymme kiroamaan itseämme kun synnyimme liian aikaisin hyötymään tulevaisuuden lapsettomuushoidoista ja toivomaan parasta nykyisen tietämyksen pohjalta. Raskausverikoe lähiterveyskeskuksessa sitten tasan kahden viikon päästä perjantaina. Pitää kyllä ensin selvittää onhan terveyskeskuksen labra auki perjantaisin. Ja varmistaa hoitajalta, että lähete labraan on tällä kertaa todella lähetetty eikä käy kuten viimeksi.  

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Hormonihoitojen pitkäaikaisvaikutukset

Mitä vaikutuksia näistä hoidoista voi olla aivoihin pidemmällä aikavälillä? Olen miettinyt asiaa jo jonkun aikaa. Viime vuoden joulukuussa alkanut ja tämän vuoden maaliskuussa päättynyt hormoniton kauteni jätti jälkensä olotilaani. Synkkyys tuolla jaksolla ei ollut yhtä syvää ja äkillistä kuin edellisellä hoitokerralla, mutta se kesti pidempään eikä valoisia hetkiä ollut yhtä paljon.  Enkä toipunut pätkästä yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla olin toipunut kahden kuukauden hormonittomuudesta.
   
Väitän, että nyt kokemani masennus alkoi tuolloin ja on hitaasti pahentunut tähän nykyiseen tilaan. Väitän myös, että masennukseni on osittain biologista, aivojen muutoksista johtuvaa. Ja ne muutokset johtuvat Procrenin liian pitkästä käytöstä. Googlettelin tutkimuksia aiheesta ja löysinkin useita. Ohessa linkki yhteen abstraktiin, jonka perästä löytyy lista muita tutkimuksia.

Tähdellisin tieto minulle oli pitkäaikaisvaikutustutkimukset. Muutamissa tutkimuksissa (ks. molemmat linkit) oli rotilta poistettu munasarjat ja seurattu miten niiden aivot reagoivat hormonihoitoon. Niillä rotilla, joille hormonihoito aloitettiin heti munasarjojen poiston jälkeen tai 3 kuukauden sisällä ei tullut pysyviä muutoksia aivoihin. Sen sijaan rotilla, joilla hormonihoidot aloitettiin 5 tai 10 kuukautta poiston jälkeen muutokset olivat pysyviä eikä hormonihoito enää vaikuttanut mitenkään aivojen rakenteeseen. Painotan nyt vielä, että tässä tutkittiin nimenomaan ennenaikaista hormonipuutosta, ei vaihdevuosien normaalia hormonien vähenemistä.

En jaksanut kahlata läpi kovin montaa tutkimusta, joten minulta jäi löytämättä tieto onko aivomuutoksilla yhteyttä masennukseen. Maallikkojärkeni sanoo, että se on mahdollista, koska sukupuolihormonit vaikuttavat samaan aivonosaan kuin mielihyvähormonit. Sen sijaan löysin jotain pelottavampaa. Rottatutkimuksissa havaittiin, että yhtäkkinen pitkä hormoniton aika aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Tiedon vastaanotto, käsittely ja varastointi eli kognitiiviset kyvyt heikkenivät. Kyvyt heikkenivät kaikilla, mutta mikäli hormonihoito aloitettiin heti tai kolmen kuukauden päästä taidot palasivat ennalleen tai lähes ennalleen. Tutkimuksissa löydettiin myös linkki aivojen ikääntymiseen nopeammin kuin kuuluisi ja dementian syntyyn.

Toisin sanoen en suosittele suorittamaan tenttejä ennen kuin kehossa on taas hormoneja. Pelottavaa tässä on ehdottomasti tuo ”lähes ennalleen”. Tutkimuksissa, joita löysin oli tutkittu vain ajanjaksoja heti, 3 kk, 5 kk ja 10 kk päästä munasarjojen poistosta. Tämä jättää vielä hämäräksi missä kohtaa 3 ja 5 kuukauden päästä hormonit pitää aloittaa, jotta säästyy aivovaurioilta ja onko ajankohta kenties henkilökohtainen eikä yleistettävissä. Entä jos minä olin liian kauan ilman hormoneja eikä aivoni enää koskaan palaa ennalleen? Olen laittanut opiskeluvaikeuteni masennuksen piikkiin, mitä jos kykyni opiskella onkin kadonnut ja masennus on alitajuinen seuraus siitä? Eikä asiaa voi enää korjata!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Se aika kuukaudesta

Ovulaatio on testin mukaan tänään. Ihan aikataulussa mennään, nyt on kierron 15. päivä. Joskin aamulla kääntelin testiä jonkun aikaa kädessä, koska en ollut ihan tarkalleen varma onko viiva tarpeeksi tumma. Päätin, että se oli.

Soitin klinikalle ja jätin viestin IVF-hoitajalle. Hänen pitäisi soittaa minulle ja sopia PASista tarkemmin tämän päivän kuluessa. Toisin sanoen tältä kannalta kaikki etenee suunnitellusti. Haittana tässä on se, että sairastin viikonloppuna lyhyen vatsataudin. Eihän se estä PASia, kun kuumekin on jo laskenut ja vatsa paljon paremmassa kunnossa tänään..Eihän?

perjantai 28. syyskuuta 2012

Raskauden pelot

Lupailin jo aikaa sitten kirjoittaa aiheesta, mutta en ole saanut aikaiseksi miettiä asiaa. Vime PASissa juttelin lääkärin kanssa peloistani ja oletuksistani siitä miksi alkio ei kiinnity ja kasva kohdussani.

Olen jo pidempään ajatellut, että ehkä olen viallinen kun en saa pidettyä alkiota sisälläni. Ettei se kiinnity kohtuun koska kohdussa on jotain vikaa. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu pariskunnasta, joka haki Venäjältä sijaissynnyttäjän, koska se on Suomessa kiellettyä toimintaa. Sain jutusta aiheen pohtia sijaissynnyttäjän tarvetta meidänkin kohdalla. Tässä vaiheessa hoitoja on selvää, että mikäli aikoisimme käyttää sijaissynnyttäjää olisi hänen etsintänsä aloitettava pian. Lakia ollaan mahdollisesti muuttamassa takaisin sijaissynnytykset sallivaksi, mutta aikataulu edes keskustelun aloittamiselle on vielä auki.

Aikaisemmin laki sanoi, että sijaissynnyttäjän tulee olla joku lähipiiristä. Meillä ei ole ketään läheistä, joka sopisi kriteereihin. Minulla ei ole sisaruksia ja mieheni sisko ei ole saanut lapsia. Kummankaan meistä äidillä ei ole kohtua enää. Paras ystäväni ja läheisimmät serkkuni ovat lapsettomia tai miespuolisia. Olen viime vuosina erkaantunut lapsia saaneista kavereistani niin hyvin etten voisi mennä heiltä yhtäkkiä kysymään näin isoa asiaa. Muutenkin ajatus siitä, että lapsi kasvaa jonkun tutun mahassa tuntuu aika epämiellyttävältä. Joku tuntematon olisi mukavampi – vaikka näen kyllä omat ongelmansa siinäkin vaihtoehdossa.

Koko pohdinta sijaissynnyttäjästä on hyvin hypoteettista ja ennenaikaista. Mikäli päädymme sijaissynnyttäjään hänet pitää löytää ulkomailta ennen kuin laki muuta sallii. Keskustelin tästä lääkärin kanssa. Olin jo alkanut pitää sijaista varteenotettavana vaihtoehtona, mutta lääkäri murskasi toiveeni. Lääkärin mukaan todennäköisempi vaihtoehto meidän epäonnistumisellemme tilastojen valossa on alkion kromosomihäiriöt. Kuulemma alkio saattaa kiinnittyä ja kehittyä ihan hyvin muutaman päivän kohdussa, mutta kehittää sitten jotain viallisia kromosomeja ja lakata sen myötä kehittymästä. Tälle ei voida mitään.

Toisin sanoen en voi tehdä yhtään mitään. En hankkia toista kohtua, joka olisi vastaanottavaisempi kuin omani, en syödä aineita mitkä edistäisivät kiinnittymistä tai alkion kehitystä. Joudun vain passiivisesti odottamaan mitä alkio päättää tehdä. Tämä saa minut tuntemaan itseni hirveän mitättömäksi ja merkityksettömäksi. En voi vaikuttaa mitenkään siihen saanko lapsia vai en.

torstai 27. syyskuuta 2012

Rauhaton mieli

En osaa nyt yhtäkkiä rentoutua saati nukkua. Olen käynyt läpi kaikki normaalisti minulla toimivat konstit unettomuuteen. Olen mielikuvitellut (välihuomautus: mielikuvitellut on paljon hauskempi sana kuin visualisoinut) jokaisen ruumiinosan rennoksi, ajatuksissani hyppinyt kukkaniityllä paljain jaloin, kuunnellut erilaisia rauhoittavia kappaleita, haistellut rauhoittavia tuoksuja, joogannut, meditoinut, hengittänyt syvään, käynyt aamuyön kävelylenkillä lämpimässä säässä (silloin kun ei sada ja tuule ulkona on todella kesäinen sää), juonut rauhoittavista yrteistä valmistettua teetä...

Ei tule uni eikä meteli pään sisällä lopu. En saa ajatuksia vaikenemaan edes meditoidessa kuin pieneksi hetkeksi kunnes ne palaavat entistä vaativampina. Eikä ne edes ole sellaisia ajatuksia joista pääsisi eroon tekemällä jotain. En siis ajattele, että ”pitää muistaa tehdä” vaan kaikenlaista sekalaista typerää. Kuten ”miksiköhän tuo varjo on tuon muotoinen” tai ”montakohan ötökkää näen jos nostan tuota kiveä”. Ja sitten veikkaan luvun, nostan kiveä ja lasken ne hiton ötökät. Eikä näistä ajatuksista ole koskaan mitään käytännön hyötyä, en saa uusia oivalluksia tai edistä järkeviä asioita.

Alkaa jo pää hajota siitä määrästä ristikoita, joita olen viime aikoina tehnyt. Mutta kun en osaa olla tekemättäkään. Ja tämä tilastoinnin määrä. Olen aina ollut mieleltäni melko järjestelmällinen ja lasken nopeasti taulukoita ja todennäköisyyksiä päässäni ihan huomaamattani. Esimerkiksi moottoritietä ajaessa teen automaattisesti tilastoja autojen merkeistä, kuskeista, aidan pylväiden väristä, kolarien todennäköisyyksistä eri tilanteissa... Tämä ei siis kuluta tietoista ajattelua juuri lainkaan vaan tapahtuu siinä sivussa huomaamatta. Mutta nyt tilastointi on mennyt pidemmälle. Se valtaa ison osan tietoisesta ajattelusta ja jostain syystä tunnen tarvetta tilastoida kaikenlaista turhaa. En pysty pysäyttämään itseäni kun keksin jonkun aiheen, kuten vaikkapa pölyhiukkasten erojen selvittely ollessani matkalla vessaan. Turhauttavaa!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Simpukka

Olen ottanut yhteyttä Simpukkaan nyt kolmesti eikä minua näköjään huolita yhdistyksen jäseneksi. Ensimmäisen kerran yritin jo pari vuotta sitten, laitoin pitkän tarinan Simpukan nettisivujen kautta. Mitään ei kuulunut, joten palasin asiaan muutaman kuukauden jälkeen ja kyselin missä vaiheessa mennään. Hiljaisuutta.

Jätin koko asian hetkeksi kunnes taas tämän vuoden alussa koin tarvetta liittyä yhdistykseen. Jälleen viestini jäi huomiotta. Ilmeisesti me emme kelpaa Simpukalle. Eihän kolme kyselyä eri aikoina voi kadota heiltä teknisistä syistä vaan syyn on oltava ihmisten välinpitämättömyys seurata omien nettisivujen jäsenhankintalomaketta sekä vastata sähköposteihin. Toinen vaihtoehto on, että vain meidän pyyntömme tuli hylätyksi jossain jäsenten valinta-operaatiossa. Olkoon koko yhdistys. Ajattelinpa vain jakaa tämän tiedon teidän lukijoiden kanssa, jos vaikka muilla on ollut samoja ongelmia.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Vauvajuhlat!

Viimeinen lapsuusajan ystävä - uraohjus, joka vielä puoli vuotta sitten hoki kuinka ei halua lapsia ja miten ärsyttää kun ystävät muuttuvat lapsensaannin jälkeen - on saamassa lapsen. Siinäpä katkeaa viimeinenkin yhteys vanhoihin kavereihin.

Asumme melko kaukana lapsuuden kotipaikastani, joten en ole ollut aktiivisesti tekemisissä sinne jääneiden kavereiden kanssa. Tiedän mitä heille kuuluu ja näemme satunnaisesti. Tai oikeastaan näimme ennen vauvabuumia. Osa vanhoista kavereista asuu nykyään pääkaupunkiseudulla ja heitä näin useammin siellä asuessani, mutta nyt välimatka on liian pitkä satunnaisille lounaille tai baari-illoille. Näistä kavereista viimeinen saa siis nyt lapsen, joten kaipa ne istumiset olisivat joka tapauksessa loppuneet tähän mikäli voidaan mitään päätellä muun kaveriporukan käytöksestä vauvan tulon jälkeen.

Tunnen menettäneeni jotain suurta. Vaikka emme viime vuosina olleet mitenkään tiiviisti yhteydessä minulla oli optio "palata kotiin" ja nähdä kavereita. Nyt näkeminen tarkoittaa iltapäiväkahvia heidän kotonaan lasten kanssa ja kotiinlähtöä parin tunnin istumisen jälkeen. Maksaa vaivan ajaa kolme tuntia sitä varten. Viimeinen linkkini näihin kavereihin on nyt katkennut, en tule enää kuulemaan uutisia ja juoruja keneltäkään. Olen ainoa lapseton. En osaa pukea sanoiksi miten paljon se sattuu, kun en itsekään ymmärrä miksi se sattuu näin paljon.

Minut kutsuttiin vauvajuhliin. Kieltäydyin enkä aio osallistua lahjakoriin. En keksi mitään typerämpää juhlaa, anteeksi nyt vain kaikki juhlan kannattajat. Juhlan ainoa tarkoitus tuntuu olevan tuhlata rahaa lahjoihin ja tarjottaviin. Facebook-kutsussa luvattiin vauvaleikkejä. Alkoi ihan oksettaa ajatus. Onneksi ei ole pakko mennä. Teennäistä yhdessäoloa surkean tekosyyn varjolla, leikkejä joista kukaan ei ymmärrä miksi aikuisten pitää niitä leikkiä, mahdollisesti pakotettuja stereotypioita syntymättömälle lapselle sukupuolen "paljastamisen" muodossa, raskaana oleva saa kestää jatkuvaa mahanhiplausta ja seurata sivusta kun kaverit humaltuvat. Jos ikinä tulen raskaaksi kerron asiasta kavereille vasta kun vauva on syntynyt etten vaan joudu kauhujuhliin leikkimään "tökkää vauvalle häntä"-leikkiä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Eteen päin

Raskaustesti oli tietenkin negatiivinen. Mikäpä muukaan.

Meidän klinikkamme tuntuu toimivan tehokkaasti ainoastaan noin syyskuusta marraskuuhun joka vuosi. Kaikkina muina aikoina saa kuulla tekosyitä ja viivästyksiä, mutta tähän aikaan syksystä asiat yhtäkkiä toimivat nopeasti. Sovimme jo hoitajan kanssa jatkosta: ei mitään turhia tarkastus- tai suunnittelukäyntejä, vaan suoraan uuteen PASiin heti tässä kierrossa.

Olemme edelleen kahden vaiheilla toteutetaanko kolmas hoitomme julkisella. Mikäli tietenkin tämä viimeinen PAS on negatiivinen (tai kuten itse oletan munasoluja ei saada edes sulatettua). Jos hommat sujuvat näin jouhevasti eli voimme päästä uuden hoidon alkuun jo tämän vuoden puolella ehdottomasti otamme hyödyn irti, mutta uudet tekosyyt vievät meidät kyllä nopeasti yksityiselle.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Uusi hankaluus

Eilen iltapäivällä iski hirvittävä vatsakipu. En pystynyt liikkumaan pariin tuntiin, otin gramman verran Panadolia ja toivoin olon helpottavan. Hoitojen myötä alavatsakivut on alkaneet yhä kipeämmin levitä jalkakivuiksi ja viedä lihaksista voimat pois. Tällä kertaa kipu oli jalkojen lisäksi myös ylempänä vatsassa, mikä on poikkeuksellista. Olimme kaveriporukalla mökillä ja teimme juuri lähtöä kivun iskiessä. Mahtava ajoitus... Onneksi paikalla oli muitakin ajokortin omaavia, joten minun ei ollut pakko ajaa kotiin.

Olen eilisestä asti tihkunut kuivunutta verta. Sitä suuremmalla syyllä oli tärkeää päästä tänään verikokeeseen ja saada tietää mitä vuoto tarkoittaa. Olimme sopineet klinikalla, että käyn lähiterveyskeskuksessa tänään.

Kun vuoroni labrassa tuli ei koneella ollutkaan mitään pyyntöä verikokeesta. Olin lähtenyt matkaan suoraan sängystä ilman mitään tavaroita. Labran täti sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään, vaan minun itseni pitää soittaa klinikalle. Olin saada paniikkikohtauksen. Ei minulla ollut puhelinta mukana, minun pitäisi pyöräillä kotiin, jättää soittopyyntö IVF-hoitajalle ja odottaa vastausta. Joten en saisi tänään tietää testin tulosta.

Vetosin tädin sydämeen parhaani mukaan ja hän suostuikin lopulta soittamaan klinikalle ja selvittämään asian. 10 minuutin kuluttua hän tuli takaisin huoneeseen ja otti verikokeen. Hän oli saanut kiinni ihmisen, joka tiesi asiasta ja laittoi koepyynnön koneelle. Ilmeisesti pyyntö oli unohtunut laittaa silloin hoitojen aikaan. Miten luottamusta herättävää toimintaa taas klinikaltamme. Unohdetaan tilata tällainen pieni asia kuin raskaustesti PASin jälkeen.

Nyt kun pyöräilin kotiin vuotomäärä kasvoi. Toivoa sopii, että jokin ei kohtuun liittyvä osa vain ärtyi pyörän satulasta tai jotain ja vuotaa nyt tuoretta verta jostain ihan muualta hetken aikaa. Tuloksen verikokeesta pitäisi olla valmiina IVF-hoitajan soittoaikaan iltapäivällä.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Pakopaikka

Voimat on nyt aivan loppu. Psykologin mielestä voisi olla hyvä, jos aloittaisin jonkun mielialalääkityksen. Ehkä hän on oikeassa. Ehkä en jaksa nostaa itseäni tästä. Mutta kun inhoan lääkkeitä. Syön niitä jo nyt niin paljon päivittäin, ties mitä mömmöjä kehooni jää häiriköimään mikäli vielä kasvatan päivittäistä lääkemäärääni. Pitää kohta hankkia sellainen vanhojen ihmisten viikkodosetti, jonka jokaisen luukun täytän jännän värisillä pillereillä.

Huomaan noudattavani tänään vanhaa, jo lapsuudesta tuttua kaavaa paetakseni kaikkea tätä tuskaa ja väsymystä. Katson Agatha Christien elokuvia dvd:ltä. Lapsena uppouduin kirjaan, nykyasunnon metelöivien naapurien takia katson samat Hercule Poirotin vaiheet elokuvana. Ne ovat pakopaikkani. Turvalliset, tutut harmaat aivosolut eivät koskaan tuota pettymystä, vaan tuottavat aina onnellisen lopputuloksen. Maailma on mukavan mustavalkoinen ja kaikilla on oma, siveellinen roolinsa maailmassa. Pakopaikka. Rauha.

Pitäisi saada hankittua loputkin Hercule Poirot-elokuvat kokoelmiini.

Minulla ei ole sanoja purkaa tätä pahaa oloa. Haluaisin niin kovasti soittaa pianoa. Sekin lapsuudesta tuttu tapa - soittamalla olen aina saanut ilmaistua tunteita, joille en löydä sanoja. Saanut ikävyydet ulos itsestäni. Inhoan tätä pikkuruista, vitivalkoisen persoonatonta asuntoa, johon ei edes piano mahdu sisään!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Kauhujen aika

Piinapäivät on jotenkin liian kaunis sana kuvaamaan tämän hetkistä tilannettani. Kauhu kuvastaa sitä paremmin. Pakokauhu jopa. Ihan kuin tämä olisi jotenkin lopullista tässä ja nyt. Omituista.

Sama suomeksi: hyvin kehittynyt alkio siirrettiin kohtuuni torstaina. Voin mennä verikokeeseen maanantaina 17.9., koska se on sulatuspäivästä kaksi viikkoa eteen päin. Nämä kaksi päivää olen viettänyt vuorotellen tuntien kauhua tulevaa elämänmuutosta (vauvaa) kohtaan ja uutta negaa kohtaan. Juuri nyt tuntuu, ettei siellä taida enää olla mitään. Kyttään jokaista erittämääni mönjää (mikä on lähinnä lugea), vessassakäyntitahtiani, asentojani (kaikki vatsalihasliikkeet ja hyppimiset on ehdottomasti kielletty muutaman päivän), syömisiäni, kaikkea mahdollista. Tiedän, ettei kyttäämisestä ole mitään hyötyä, mutta kun muutakaan en voi tehdä odottaessa.

Juttelin siirrossa lääkärin kanssa peloistani ja oletuksistani, siitä pidempi postaus myöhemmin. Nyt kärsimään taas yhden päivän tuskallista nälkää Lugesteronin sivuvaikutuksena. Asiaan suoraan liittymättömänä sivuhuomautuksena; jossain vanhassa Hyvä Terveys-lehdessä kysymyspalstalla joku kysyi keltarauhashormonipilleireistä voiko ne aiheuttaa lihomista. Lääkäri vastauksessaan tyrmäsi ajatuksen täysin ja syyllisti kysyjän laiskaksi sohvaperunaksi kun on mennyt lyhyessä ajassa lihomaan niin paljon. Raivostutti niin paljon etten enää lue kyseistä lehteä – syyllistää toista kun itsellä ei ole asiallista tietoa omasta alastaan. Epäammattimaista.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Viivästys

Olin päättänyt, että kyselen munasolujen sulatuksesta vähän yhdeksän jälkeen, jotta en osu aamuruhkaan sairaanhoitajalle. Juuri kun olin aikeissa soittaa puhelin soi. Tunnistin numeron klinikan numeroksi. Hetkisen tuijotin puhelinta ja ajattelin, että tässä se nyt oli, yksikään neljästä munasolusta ei ole selvinnyt sulatuksesta.

Oloni oli omituisen rauhallinen. Alistunut. Ehkä lievän pahoinvoiva, mutta sydän ei jättänyt lyöntiä väliin, en ahdistunut eikä itku tehnyt tuloaan. Olenko jo liiaksi hyväksynyt lapsettomuuden vai olenko pessimisti vain näiden PASien kanssa ja uusi toivo nousee uuden hoidon myötä?

Oli miten oli, hoitaja soitti ihan muuta asiaa. Kaksi munasolua olivat molemmat selvinneet sulatuksesta hyvin, mutta ne ovat alikehittyneitä. Niitä pitää jatkoviljellä, joten tänään ei ole siirtoa. Mahdollinen siirto tapahtuu torstaina, mikäli solut kehittyvät hyvin. Minun pitää olla torstaina aamusta asti puhelimen ääressä valmiina ryntäämään klinikalle kun soitto tulee. Onneksi asumme melko lähellä klinikkaa. Vähän ihmetyttää tämä aikataulu, kuinka kauas ovulaatiosta voidaankaan mennä tällaisessa tapauksessa, kun viime vuonna ajankohta oli niin kovin millintarkka luonnolliseen kiertoon PASia tehdessä.

Toivoa siis vielä on aina torstaihin asti. Mikäli solut eivät kehity odotetussa vauhdissa, siirtoa ei tehdä lainkaan. Viimeiset kaksi munasolua jätetään pakkaseen odottamaan toista yrityskertaa. Hoitaja lohdutteli, että mikäli solut eivät kasva viljelyssä eivät ne olisi kasvaneet kohdussakaan, joten tässä ei nyt menetetä yhtään mitään.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Huomenna

Huomenna PAS!

Olen ensimmäistä kertaa innostunut PASista enkä suunnittele pelkästään elämää epäonnistuneen PASin jälkeen. Ehkä tässä olisi sittenkin mahdollisuus raskautua?
Pessimisti sisimmässäni sanoo, että tämä innostuminen kostautuu huomenna jollakin tavalla, todennäköisesti sulatuksessa tapahtuu taas jotain sählää ja neljästä korkeintaan se yksi selviää.. Mutta tänään ei kuunnella pessimistiä. Huomenna PAS! Vihdoinkin!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Ovuloiva sekopää

Ovulaation odottelu on saanut ihan liian suuret mittasuhteet päässäni. Aloin tekemään testejä keskiviikkona, mutta kuten kirjoitin jo aiemmin, unohdin katsoa ensimmäisen testin tuloksen oikeaan aikaan. Torstaina tein toisen testin, joka olikin huomattavasti haaleampi kuin keskiviikon testi. Tästä sain aikaan itselleni lähes paniikkikohtauksen, kun hätäilin oliko ovulaatio ollut sittenkin edellisenä päivänä ja nyt jo ohi.

Soitin klinikalle heti sen auettua ja jätin soittopyynnön IVF-hoitajalle. Ilmeisesti kuulostin tarpeeksi kärsivältä, koska hoitaja soitti minulle jo 10 minuutin päästä. Kerroin tilanteen ja hän varasi minulle ultra-ajan parin tunnin päähän. Se rauhoitti vähän hermojani; ehkä kaikki ei olisikaan hukassa. Onneksi torstai oli vapaapäivä töistä.

Ultraa tekemässä oli ilokseni se yksi ainoa järkevä lääkäri klinikaltamme. Minua on hoitanut neljä lääkäriä, joista kaksi tuntee tapaukseni tuijottelematta koko ajan tietokoneen ruutua ja vain tämä yksi tuntuu ottavan hoitamisen vakavasti. Ultrassa sain sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen oli se, että ovulaatio ei ollut vielä tapahtunut, vaan isohko munasolu oli edelleen kypsymässä eikä kohdun limakalvokaan ollut vielä erityisen paksu. Olin hätäillyt ihan turhaan. Huono uutinen oli se, että endometrioosi oli taas lähtenyt kasvuun. Wuhuu. Johan tässä saikin viettää monta kuukautta ilman endometrioosia ja samalla ilman hoitoja – eli hukkaan meni nekin kuukaudet.

Toukokuussa ultrassa oli mitattu vasemmalla endometriooma 1 cm, nyt se oli jo 3 cm kokoinen ja oikealle oli ilmestynyt myös pari pientä endometrioomaa. Tämän mahdollisen PASin jälkeen mahdollinen seuraava tehdään hormoniavusteisesti tuon kasvun takia. Jos nyt munasolut selviävät sulatuksesta tällä kertaa. Miten saatoinkin unohtaa, että tietenkin sulattamiseen menee aikaa eikä PASia voida tehdä ihan siltä istumalta.. Raivostuttava hermoilu hukkaa järkiajatukset päästä.

Joka tapauksessa ovulaatio oli nyt sitten eilen, selkeän kirkas punainen viiva testissä. Lääkäri rauhoitteli hermostumistani: riittää että soitan maanantaiaamuna klinikalle niin katsotaan miten PASiin voitaisiin päästä, vaikka ovulaatio on viikonloppuna. Joten sitten vain odottelemaan maanantaiaamua ja lääkärin tuomiota asiasta. Onneksi työt on jo loppu ja luennot alkaa vasta viikon päästä.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kiihkeää odotusta

Tänään ovulaatiotikkuun tuli haalea viiva. Tai oikeastaan unohdin vilkaista testiä viiden minuutin kuluessa, mutta heti alkuun siinä näkyi vain kontrolliviiva ja 20 minuuttia myöhemmin haalea viiva testiviivan kohdalla. Yleensä jos viiva on ollut selkeä se on näkynyt heti ja pysynyt vahvana vaikka seuraavaan päivään. Päättelin tästä, että ovulaatio voisi olla huomenna tai viimeistään perjantaina.

Toiveet nousi aikas korkealle. Huomenna on vapaapäivä, joten olisi aivan mahtavaa mikäli juuri huomenna päästäisiin PASiin. Perjantaikin käy, pitää vain järjestää se sijainen töihin jostakin kiven alta... Kunhan ovulaatio ei mene viikonloppuun asti tai jostain syystä olekin tänään, koska lähden nyt töihin enkä enää ehdi järjestää vapaapäivää vaikka testaisinkin uudelleen myöhemmin tänään.

Taidanpa kuitenkin soittaa klinikalle ja jättää IVF-hoitajalle viestin varmuuden vuoksi. Jos siitä nyt mitään hyötyä on, hoitaja on vastannut aiempiin soittopyyntöihini tai viesteihini ehkä noin joka toisella kerralla eli ei voi luottaa mitään tapahtuvan. Mutta yritän. Soittoaika on vasta iltapäivällä, joten siitä ei ole mitään apua. Jännittää. 




perjantai 24. elokuuta 2012

Pikamenkat ja uusi odottelu

Kuukautiset oli taas etuajassa, joten ovulaatio ehtii tulla mahdollisesti ennen kuun vaihdetta. Se tarkoittaa, että joudun uudestaan järjestämään vapaata töistä eikä se ole helppoa tässä vaiheessa kesää. Osa työkavereista kun oli lukiolaisia, jotka lähtivät jo kouluun eli tuuraajat on vähissä. Viimeksikin vapaapäivän järjestäminen vaati kaikenlaista säätöä ja hankaluuksia - mikä osoittautui sitten olevan täysin turhaa.

14. kierron päivä on perjantai 31.8. ja työpäivä. Torstai olisi vapaa, joten toivoa on vielä. On vaikeaa odottaa mitään, kun kierto ei enää noudata omaa kaavaansa. Ovulaation pitäisi tulla 14.-16. pv, mutta voi yhtä hyvin tulla jo 11.-13. pv. Inhoan inhoan inhoan tätä sekoilevaa kiertoa, josta syytän täysin näitä hoitoja!

Olemme miettineet myös hoitojen lopettamista näihin PASeihin. Hormonit ovat sotkeneet kerta kerralta pahemmin päätäni ja vaikutukset tuntuvat olevan jossain määrin pysyviä. Polilla meitä vain pompotellaan ja ilman selityksiä venytetään hoitoja kohta jo kaksi vuotta. Mitä järkeä tällaisessa viivyttelyssä on? Kun ongelmana tuntuu joka tapauksessa olevan se kiinnittyminen, jolle polikaan ei mitään mahda. Minusta on tuntunut, että endoleikkauksen jälkeen munasolu on liikkunut ovulaatiossakin, eli että sillä olisi taas tilaa tulla hedelmöitettäväksi itsestäänkin.

Adoptio on meillä vielä päättämättä. Tai siis minä haluan adoptoida, mieheni ei ole ihan varma. Joka tapauksessa prosessiin lähtemistä joutuu miettimään tarkasti. Itseni kannalta pahinta siinä on se, että adoptoimalla kuuluttaa maailmalle, että minä olen viallinen, en saa omia lapsia. Nyt vielä ihmiset voivat olettaa, että en halua lapsia, mutta hankkimalla lapsia toisella tavalla myönnän ongelmani ääneen. Näen jo mielessäni ne säälin katseet inhoamiltani sukulaisilta. Enemmän pelkään säälin katseita sukulaisilta ja tuttavilta joista pidän ja joiden mielipiteistä välitän.

En ala nyt sen enempää erittelemään tätä keskeneräistä asiaa, mutta tällaisia ajatuksia täällä tällä viikolla. Katsotaan mihin lopulta päädytään, kun nämä PASit on saatu alta pois. Kuten huomaatte, toivoni PASien onnistumiseen on aika heikko. Neljästä oletan jälleen yhden selviävän sulatuksesta.

perjantai 17. elokuuta 2012

Saattaa aiheuttaa lapsettomuutta

Välttääksesi nyky-yhteiskunnan uhkat lapsensaantielimiisi, sinun tulee noudattaa näitä ohjeita. Lipsumista ei sallita, koska altistuminen väärille aineille pienessäkin määrin saattaa olla vahingollista. Haluathan sinä maksimoida lapsensaantimahdollisuutesi? Eihän luopuminen pienistä asioista ole mikään iso juttu. (Perustuu tutkittuun tietoon.)

Toimi näin:

Elä maaseudulla. Liikenteen ilmansaasteen on todettu vaikuttavan sekä naisten että miesten hedelmällisyyteen. Lisäksi kaupungeissa on liikaa sähkömagneettisia kenttiä, jotka myös vaikuttavat hedelmällisyyteen. On myös suositeltu varovaisuutta puulämmityksen kanssa, siitä syntyvät pienhiukkaset voivat olla suurena määränä vahingollisia. 

Edellä mainittujen kenttien vuoksi kaikki langattomat laitteet ovat kiellettyjä. Eli luovu myös kännykästä. Talossasi ei myöskään saa olla mikroaaltouunia, tai et ainakaan saa oleskella sen läheisyydessä sen ollessa päällä eikä sinne missään tapauksessa saa laittaa muoviesineitä kuumumaan. Kannettavat tietokoneet on kiellettyjä erityisesti miehiltä. Ylipäänsä vähäinen sähkölaitteiden määrä on hyväksi.

Älä syö mitään ruokaa, mikä tulee metallipurkista. Erinäiset metalliyhdisteet saattavat aiheuttaa lapsettomuutta. Myös muovissa säilytetyt elintarvikkeet on kielletty. Erityisen paha on muovissa säilytetty neste, kuten vesipullo. Säilytä nesteet aina ja pelkästään lasipulloissa äläkä osta kaupasta nesteitä, jotka eivät ole lasipulloissa. Myös kartonkipakkaukset on kielletty, koska metalli- sekä muovivuoraus voivat olla lapsentekoelimillesi vaarallisia.

Hanasta tulevassa vedessä saattaa olla liikaa lapsettomuutta aiheuttavia aineita. Älä siis juo hanavettä keittämättä sitä. Turha kaiketi mainitakaan, että suoraan lähteestä kannettu vesi saati järvivesi kuuluvat kiellettyjen listalle. Kaivoista nyt puhumattakaan. Kaupan vedet seisovat muovipulloissa, joten ne on jo sen puolesta ehdottomasti vaarallisia. Oikeastaan olisi viisainta jättää koko vedenjuonti sikseen.

Ruuanvalmistuksessa älä käytä valurautapannua, siitä saattaa irrota haitallista metallia. Älä myöskään käytä teflon-tuotteita, koska niistä nyt ainakin irtoaa myrkkyjä ruokaasi. Myöskään muovista veden-, kahvinkeitintä ei saa käyttää, koska edelleen, muovista irtoaa kuumennettaessa haitallisia aineita. Älä käytä myöskään metallista vedenkeitintä. Alumiiniset astiat on paras jättää hiekkalaatikkoleikkeihin. Ainoa lähes turvallinen tapa lämmittää ruokaa on ruostumattomasta teräksestä valmistetut kattilat, nekin vain koska vielä ei ole todistettu niiden saattavan aiheuttaa lapsettomuutta. Täten saat myös syödä ruokasi metallisilla ruokailuvälineillä. Myös keraamiset lautaset käyvät sekä puiset ruuanlaittovälineet. Kunhan ne puiset on käsitelty oikealla tavalla ja pesty tehokkaasti.

Luovu kofeiinia sisältävistä juomista. Jotain plussaa, kahvinkeittoastiaongelma häviää koska et saa juoda kahvia etkä teetä.

Leipoessasi vältä muita kuin täysjyväluomutuotteita; käsitellyssä viljassa on kaikenlaista vaarallista. Ja unohda edelleen ne muoviastiat, luota lasiin. Metalliset sähkövatkaimet sun muut on luonnollisesti kielletty. Äläkä missään tapauksessa erehdy käsittelemään raakaa kananmunaa! Erityisen vaarallinen leivontaväline on pullasuti, sen muovisista harjaksista irtoaa kaikkea mahdollista myrkkyä pulliisi. Eikä mikään myrkky ole vakavastiotettava, jollei sen varoituksissa olisi tärkeä ”saattaa aiheuttaa lapsettomuutta”.

Lopeta punaisen lihan syöminen, mutta muista huolehtia foolihapon saannistasi. Älä kuitenkaan korvaa lihan b-vitamiinia monivitamiinitableteilla, koska A-vitamiinin liikasaanti on puolestaan vaarallista sinulle.

Soija on myöskin kiellettyjen ruokien listalla. Ainakin runsas soijan syönti saattaa tuoda elimistöösi epähaluttavia aineksia ja siten aiheuttaa lapsettomuutta.

Liiallinen maitotuotteiden kulutus on ongelma, mutta koska sinä olet jo lopettanut kaikkien mahdollisten säilytyspurkkien ostamisen, et voisi ostaa maitoa muutenkaan. Paitsi raakamaitoa suoraan tilalta omaan desinfioituun lasipulloosi, mutta siitähän saa tietenkin EHECin ja varmasti sekin on lapsettomuutta aiheuttava jollakin tavalla.

Puutarhanhoito on erittäin vaarallinen harrastus, lannoitepusseissa on tutkitusti lapsensaantia mahdollisesti haittaavia tuotteita. Unohda siis suosiolla itse kasvatetut kasvikset.

Muista myös tarkkailla asuntosi hengitysilman laatua. Asunnossasi ei saa olla muovimattoja, ainakaan jos matto on liimattu paikalleen vuosien 1988-1995 (tai jotain sinne päin) välillä. Jotakuinkin tuohon aikaan käytetyn liiman koostumus saattaa aiheuttaa hengitysoireiden lisäksi myös lapsettomuutta. Varmuuden vuoksi olisi turvallista välttää kaikenlaisia muovituotteita keittiön lisäksi myös sisustuksessa.

Ruokavaliostasi puuttuu näiden rajoitusten myötä runsaasti maito- ja proteiinituotteita, mutta pyri silti syömään monipuolisesti, jotta mikään puutostauti ei uhkaa lapsentekoelimiäsi. Äläkä vahingossakaan kerrytä yhtäkään ylimääräistä kiloa! Toisaalta et saa olla liian laihakaan, etkä himourheilija. Sinun pitää ymmärtää liikkua juuri sopivasti eikä liikaa tai liian vähän.

Lisäksi miehet eivät saa oleskella imurin läheisyydessä.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Vihaa, kiukkua, pettymystä

Klinikka "aukesi" kesätauolta maanantaina. Ovulaatio oli maanantaina, kirkkaanpunainen viiva testissä. Järjestin vapaata keskelle työpäivää, jotta pääsisin käymään kaupungissa PAS:issa. Kaikki oli kuten oli sovittu viime käynnilläni lääkärin kanssa - sillä käynnillä jonka ainoa tarkoitus oli sopia tämä asia.

Kukaan ei vaivautunut ilmoittamaan minulle (esimerkiksi omilla nettisivuillaan), että vaikka klinikka aukesi, lääkärit eivät ole töissä. Heillä on kolmen päivän koulutus, jonka sain tietää vasta kello 8.30 maanantaiaamuna pitkällisen soittokierroksen jälkeen. Väkisin tulee mieleen, että he tekevät tätä ilkeyttään. Jatkuvasti nostavat toiveita uudesta yrityksestä vain päästäkseen murskaamaan ne takaisin alas mahdollisimman julmasti ja yllättäen. Ilmeisesti näille kiduttajille ei riitä, että negatiiviset testit tekevät pahaa jälkeä, vaan heidän pitää käyttää kaikkia mahdollisia keinoja toisten pahoinvoinnin lisäämiseksi. Ilkeyden vaihtoehto on vain välinpitämättömyys ja se on vielä hirveämpää kohdata kuin ilkeys.

Mietinnässä tällä hetkellä on mistä saisimme rahaa yksityiselle klinikalle menemiseen. Pitänee ottaa opintolainaa. Ei ihminen vain millään pysty kestämään tällaisia yllätyksiä ja typeriä viivytyksiä jatkuvasti.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kyllä tämä tästä

Olemme käyneet nyt pari kertaa yhdessä lapsettomuuspsykologilla kesän aikana. Täytyy sanoa, että se on kyllä tehnyt hyvää meille. Kuten psykologi sanoi, vaikka tässä ollaan yhdessä lasta hankkimassa ja miehellä voi olla voimakas tarve tulla isäksi, ei mies pysty koskaan täysin käsittämään mitä lapsettomuus naiselle merkitsee.

Saan käynneistä aina uusia oivalluksia itseeni koskien. Psykologi sanoo ääneen asioita, joita en halua myöntää itselleni. On hirveän raskasta myöntää olevansa yksi niistä naisista, joita nuorempana katsoi vähän nenänvartta pitkin - eikö tuokaan nyt ymmärrä kuinka täyttä elämää voi elää ilman lapsia... Nuorena kaikki oli niin avoinna ja mahdollista.

Olen edelleen sitä mieltä, että elämä ilman lapsia on mahdollista, mutta ei se toivottavaa ole. Psykologi avasi silmäni siitä, kuinka suuri suru tässä todella onkaan käsiteltävissä. Eikä sen käsittely taida olla mahdollista ennen kuin viimeinen toivemuru on viety eli kaikki vaihtoehdot käyty läpi. Mikäli mieheni päättää pysyä kielteisessä kannassaan adoption suhteen joudun valinnan eteen - kokeillako viimeinen mahdollisuuteni saada lapsia vai jäädä loppuelämäksi tämän miehen kanssa lapsettomaan avioliittoon. Vielä ei ole aika aloittaakaan tuota pohdintaa, onneksi. Mutta siellä se takaraivossa häälyy.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Lomilta palattu

Arki alkaa taas rytinällä. Nimittäin kuukautisten merkeissä. Saakelin saakelin saakeli!

Juuri silloin kun ei missään tapauksessa saisi, minulla on historian lyhyimmät kuukautiskierrot - kaksi peräkkäin. Tänä aamuna paperiin ilmestyi punaista, mutta elättelen vielä toivetta kuukautisten alkamisesta edes huomenna eikä tänään.

Klinikka aukeaa kesätauolta 6.8. ja minulle piti tehdä luonnolliseen kiertoon PAS heti kun mahdollista. Nyt nämä kaksi liian nopeaa kiertoa ovat tuhoamassa mahdollisuuteni siihen. 6.8. tulee olemaan kierron 14. päivä mikäli vuoto alkaa tänään. Jos kierto on normaali, ovulaatio on juuri tuona päivänä, mutta mikäli seuraavakin kierto on liian nopea, ovulaatio on jo ennen klinikan aukeamista. Siinä tapauksessa joudun odottelemaan syyskuun ovulaatioon PASia.

Helvetin idiootti, väärin toimiva keho!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Taas yksi tutkimus

Keskittyisivät tutkimaan olennaisia asioita lapsettomuudesta, jotain mistä olisi todellista hyötyä lapsettomille pariskunnille.. Tämä uutinen aiheutti pelkästään suuttumusta. Sen lisäksi ettei juuri mitään saa syödä, mutta pitäisi olla tietynpainoinen (laihat ja lihavat saavat tuomion yhtä lailla), nyt ei saa enää juodakaan mitään. Ja perustelu on, että koska tutkimuksen mukaan kahvinjuonti vaikuttaa hedelmällisyyteen, sen täytyy olla kofeiinin vika. Siispä kaikki kofeiinijuomat on automaattisesti kielletty. Looginen johtopäätelmä, koska kahvissahan ei ole mitään muita ainesosia kuin kofeiini.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäkuulumisia

Palasimme juhannuslomalta eilen. Onpa mukavaa olla kotona taas! Ehkä vähän oli myös nettiä jo ikävä, vaikka päivät täyttyivätkin mukavasta tekemisestä ilmankin konetta.

Kuukautiset katsoivat parhaaksi alkaa etuajassa tällä kertaa, keskellä lomaa. Poikkeuksellisesti en saanut aamulla mitään ennakkovaroitusta, vaan kipu ja vuoto alkoivat keskellä päivää täydellä voimalla. En muista onko näin käynyt koskaan ennen. Siinä meni sitten loppupäivä ja seuraava päivä kivuissa.

Parin lomapäivän pilaaminen oli ikävä juttu, mutta kaikkein ärsyttävintä aikaisissa kuukautisissa on seuraavan kierron ajankohdan muuttuminen. Lähden pienelle reissulle yksin ensi viikolla ja olin laskenut, että ovulaatio tapahtuu matkan jälkeen. Nyt kun kierto alkoi 3-5 päivää etuajassa, oletan ovulaation ajankohdan siirtyvän saman verran. Mikäli kierto on tasainen, ovulaatio tapahtuu 14.-16. kierron päivä eli juuri kun olen reissussa. Miten voi olla niin huono tuuri ettei voi suunnitella edes neljän päivän matkaa sen osumatta ovulaatioaikaan? Raivostuttavaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Kotiinpaluu matkalta tarkoitti tenttikirjan aloittamista elokuun tenttiä varten. Tenttiin on kaksi kirjaa, joista toista en ehtinyt hakea kirjastosta ennen sen sulkeutumista kesäksi. Ajattelin, että luen toisen kirjan nyt heinäkuussa ja haen toisen sitten heti elokuun alussa. Tänä aamuna valmistelin itselleni selviytymispaketin omalle takapihalle, jotta voisin syventyä kirjaan eikä tarvitsisi ravata sisällä. Kaikki oli hyvin kunnes avasin kirjan. Olen erehdyksessä ottanut kirjastosta saman kirjailijan väärän kirjan. Kirjan nimissä on eroa ainoastaan yksi sana. Miksi joku neropatti on halunnut nimetä kaksi eri kirjaa lähes identtisillä nimillä?!

Saan siis pitää vapaapäivän tänään tenttiluvusta. Elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa tulevat olemaan tuskaiset, kun luen kahta kirjaa tenttiin samalla kun olen töissä. Lisäksi ainoa viikonloppuvapaa töistä on viikkoa ennen tenttiä, silloin en ajatellut käyttää aikaani kotona tenttikirjan kanssa. Tekisi mieleni jättää koko tentti väliin, mutta miten sitten selitän Kelalle puuttuvat viisi opintopistettä.. Inhoan opiskella puolihuolimattomasti kiireessä vain saadakseni valtavan opintotukeni. Tentin joutuu joka tapauksessa uusimaan, koska en voi saada hyvää arvosanaa kirja viikossa-lukutahdilla. Hirveästi lisätyötä pelkän Kelan typerien, epärealististen sääntöjen takia.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannuksenviettoon

Ovulaatio oli oikeaan aikaan kierrosta ja sitä hyödynnettiin parhaamme mukaan. Pari päivää sen jälkeen eli eilen vatsaa nipisteli oudon ovulaatiomaisesti uudestaan, jonka haluan tulkita hedelmöittyneen munasolun kiinnitysyritykseksi. Kaikki sormet ja varpaat ristissä parasta odotellen!

Oikein hyvää ja rentouttavaa Juhannusta kaikille!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Lanttu

Tulin juuri ajatelleeksi, että vaikka olen kirjoitellut kaikenlaisista kasvisruuista täällä blogissa, olen jättänyt yhden monikäyttöisimmistä kasviksista hyvin vähälle huomiolle. Lanttu. Se säilyy viileäkaapissa perunaa pidempään (kokonaisena tai puolikkaana, mutta ei kuorittuna niinkään) ja kokonaisena jopa huoneenlämmössä kohtuullisesti (testattu mökillä). Eli lanttua voi ostaa kerralla isomman satsin vaikkei kaikkea heti käyttäisikään. Kunhan ei peitä sitä muovilla, vaan antaa olla irrallaan.

Peruna on kaikille tuttu ja sille on keksitty lukuisia käyttötarkoituksia reseptikirjoissa sun muualla. Perunan korvaajaksi on usein esitetty ulkomaista bataattia. Ja hyviähän molemmat on, mutta ikävän kaloripitoisia. Sen sijaan lanttu on kevyttä ja kuitenkin terveellistä. Ja yhtä hyvää, jollei parempaakin. Lanttua voi käyttää perunan sijaan missä tahansa reseptissä. Keittäessä kannattaa lantusta tehdä melko samankokoisia kuutioita, jotta ne keittyy tasaisesti. Lanttu on tässä asiassa herkempi kuin peruna.

Itse olen laiska kokkaaja, joten useimmiten valmistan isompia satseja kerralla. Kuorin ja pilkon lantut telkkaria katsellessa ja pistän kiehumaan. Osasta tulee juureskeiton pohja, osa jää käyttöön sellaisenaan keitettyinä kuutioina, osa menee pakkaseen, osasta tehdään sosetta. Ennen vanhaan koulussa oli aina lantturaastetta ja kuulemma jotkut syövät lanttusuikaleita raakana kuten porkkanaa syödään, mutta minä en voi sietää raakaa lanttua. Yh.

Sen sijaan valmistettu lanttu on herkkua. Keitettyjä kuutioita käytän lisukkeena perunan tai pastan sijaan. Soseutettua lanttua käytän ruuissa ja leivonnaisissa. Äiti keksi jo vuosia sitten laittaa karjalanpiirakoihin lanttusosetta riisipuuron sijaan. Niin saadaan vegaanikarjalanpiirakoita. Siihen soseeseen ei laiteta lainkaan mausteita, korkeintaan vähän suolaa. Piirakoita saa helposti myös valmisruistaikinasta ja valmislanttusoseesta. Leipoessa on hyvä muistaa,että lanttu tulee taikinakuoren läpi helpommin kuin riisi tai perunamuusi, joten se tarvitsee paksumman kuoren. Klassikko on tietysti myös lanttukukko, mutta siihen kuuluu lihaa  ja se on hitaampi valmistaa.

Linssilanttupata on helppo valmistaa soseesta. Keitä vain linssejä ohjeen mukaan, lisää soselanttu ja mausteet. Käytän itse rakuunaa, valkosipulia ja mustapippuria. Moussaka lantusta onnistunee sekä soijarouheella että jauhelihalla. Siihen voi lisätä myös kesäkurpitsaa ja munakoisoa.

Uunilanttu on myös herkullista. Hauduttamalla lantusta tulee ihanan makeaa – nyt ei puhuta jouluisen lanttulaatikon siirappimakeudesta, vaan ihan erilaisesta mausta. Voisin kuvitella, että paistin kanssa haudutuspussissa uunissa lanttu imee lihan lientä itseensä ja maistunee hyvältä lihansyöjän suussa. Itse tykkään lantusta ihan sellaisenaan haudutettuna. Jokavuotisella rosvopaistilla lanttu on parhaimmillaan. Silloin lanttu on saanut hautua omassa foliopussissaan maakuopassa päiviä. Mausteena hippusen suolaa, hunajaa ja timjamin oksia.

Myös grillissä valmistettu lanttu maistuu. Grilliin teen melko ohuita siivuja, samaten jos teen lastuja, joista kirjoitin jo aiemmin. Grillilanttu on hyvää mausteisena. Joko hunajalla makeutetut, esikeitetyt kuutiot tai suolaiseksi maustetut siivut. Suolaisiin pitää laittaa kunnolla ainakin valkosipulijauhetta, chiliä ja pippuria. Itämaisempaa lantusta saa maustamalla sen inkiväärillä ja neilikalla.

Lanttu on edullinen, kotimainen kasvis. Se on lähes kaloriton, siitä saa  C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä. En ymmärrä miksei sitä käytetä enempää ihan perusruuanlaittoon. Ilmeisesti kysynnän puutteessa marketeista on viime aikoina kadonneet kokonaiset lantut ja tilalle tullut muovitettuja palasia. Palaset eivät säily yhtä hyvin kuin kokonaiset ja muovikelmut on  muovin tuhlausta. Mikäli ostaa muovilantun, pitää muovi poistaa heti kotiin päästyä jottei lanttu mätäne ennen kuin sen ehtii käyttää. Vaatikaamme kokonaiset lantut takaisin kauppoihin ja aletaan kaikki yhdessä myös käyttää niitä omassa keittiössämme!

Voin lisätä kommentteihin tarkempia reseptejä, mikäli joku haluaa.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

PAS-suunnitelma

Kävin eilen tuhlaamassa aikaa ja rahaa polilla. Tiukka suunnitelma, jota ei voitu sopia puhelimessa pari kuukautta sitten. Soitan polille, kun ovulaatiotikku näyttää sopivalta, kunhan se ei tapahdu ennen elokuun puoliväliä. Eli luonnollista kiertoa kytätään, mutta vasta polin kesätauon jälkeen.

Ensinnäkin PASn olisi voinut tehdä jo ennen polin kesätaukoa edelliseen ovulaatioon (jota ei tainnut tulla ollenkaan, joten siinä mielessä ei harmita). Hidastus oli tämän suunnittelukäynnin ajanvaraus; ei ollut aikaa aiemmin suunnitteluun. Toiseksi tiesin tuon suunnitelman jo ennen polille menoa. Ainoa uusi asia oli, että ultrassa näkyi selkeä varhaisen kierron vaihe ja 10mm mollukka vasemmalla. Tieto tulevasta ovulaation suunnasta maksoi minulle sen vajaa 30e ja lähes tunnin ajasta matkoineen keskellä päivää katkaisten kaiken mitä olin tekemässä.

Ikävä vain, että olen juuri elokuun töissä. Työvuoroja tehdään nyt, koska tulen tuuraamaan kesälomalaisia. On kovin epätodennäköistä, että saisin itselleni sijaisen yhden-kahden päivän varoitusajalla. Eli ovulaation ja sitä kautta PASn pitää osua sellaiseen viikonpäivään, jossa minulla on etukäteen määritelty vapaapäivä. Onneksi suurin osa vapaista tulee olemaan viikolla, se suurentaa todennäköisyyttä hyvälle onnelle. Polilta eivät luvanneet mitään joustoa PASn kellonaikoihin, labrassa kuulemma menee sulatukseen tietty aika ja sillä hyvä. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

tamti daa

Suuri yllätys, eilen illalla alkoi verenvuoto. En ole tehnyt testiä enkä ajatellut tehdäkään. Pelkkää rahanmenoa tuhlata testejä ollakseen varma verenvuodon laadusta.

Omituista kyllä normaalia vatsakipua ei ole ollut lainkaan. Sen sijaan jo useamman päivän ajan on sisäreisiin säteillyt outoa kiputuntemusta. Samanlaista epämiellyttävää paineen tuntua ja pistelyä kuin tuntuu virtsarakon luona, jos ei ole päässyt vessaan pitkään aikaan. En oikein tiedä mitä tuosta pitäisi päätellä. Kipu oli eilen illalla todella kovaa ja otin siihen särkylääkkeen, mutta tänään se on ollut paljon lievempää. Olin varautunut viettämään kipupäivän, mutta nyt en tiedä uskaltaisiko kuitenkin lähteä pyöräilemään vai pahentaako liikunta olotilaa.

Todennäköisyys raskaudelle olikin kovin pieni. Anteeksi kaikki te ihmiset, jotka olette täällä blogimaailmassa tulleet kovin rakkaiksi. En ole pystynyt seuraamaan blogejanne kovinkaan säännöllisesti viime aikoina enkä kommentoimaan, vaikka olisinkin lukenut. Pää kaipaa nyt lepoa näistä asioista. Maanantaina vielä PAS-suunnittelua, sitten aivolomaa.

Jospa ottaisi vaihteeksi laihduttamisen tosissaan...

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kuukautisia odotellessa

Kuukautisten olisi pitänyt alkaa tänään. Verenvuodon sijaan olen viettänyt aikaa oksentaen. Nyt paha olo alkaa olla ohi, mikä ei ole tyypillistä oksennustaudille. Yksi miinus kaksi on tunnetusti vauva.

Odottelen vielä huomiseen ennen kuin kovasti huolestun kuukautisten puuttumisesta. Sen jälkeen pitää odottaa maanantaihin, jotta pääsen lähiapteekkiin ostamaan uusia raskaustestejä. Vai pitäisiköhän käväistä keskustassa joka päivä auki olevassa apteekissa.. Ainakaan tämän päivän sateinen ja tuulinen sää ei kyllä houkuttele lähtemään liikkeelle. Mutta huomenna asiaa voisi jo harkita. Miten nuo raskaustestit on aina loppu kun niitä kaipaa, vaikka kuinka ostaisi isoja kasoja varastoon?

Sillä välin elämä jatkuu kuin mitään erikoista ei olisi tapahtumassa. Kesäsuunnitelmat edistyy; lennot on varattu ja maksettu pienelle kesämatkalle ystäviä katsomaan ja pääosa lomasta vietetään oman mökin ympäristössä marjoja keräillen. Viimevuotisia mustikoita on edelleen pakkasessa, joten tänä vuonna kerätään vähän vähemmän, mutta mansikoita haetaan se 10 kg mansikkatilalta ja ahomansikoita kerätään niin paljon kuin ehditään. Mustaherukka- ja puolukkamehut on myös lopussa ja tänä vuonna haluan herukoita pakkaseenkin.

Lakkasuolle en taida tänä vuonna ehtiä, kun kesätyö alkaa jo heinäkuun puolella ja vie koko loppukesän. Ehkä mies voisi aktivoitua ja käväistä soilla ilman minua.. Karpalot sen sijaan aion ostaa torilta tänäkin vuonna, niiden keräämiseen ei kärsivällisyys riitä. Tyrnit ja omenat saadaan loppukesästä appivanhempien pihalta. Hilloa pitää keittää vähän enemmän tänä vuonna ettei ihan lopu kesken. Puolukoita omat vanhempani keräävät aina liikaa, kun niitä on niin helppo kerätä, joten pakko ei ole ehtiä niitä itse keräämään. Ai niin ja vadelmat, nekin lienee kypsiä mökkeilyn aikaan.

Siinäpä ne tärkeimmät kesäsuunnitelmat. Ehkä vähän yksioikoista, mutta ainakin rauhallista. Lisäksi pitää käydä kesätenteissä, edistää gradua ja miettiä hyviä selityksiä Kelalle kun syksyllä taas kyselevät puuttuvien opintopisteiden perään. Yritin kyllä kovasti saada tarpeeksi kasaan, mutta pari pistettä jäi puuttumaan kun en saanut yhtä esseetä millään valmiiksi ajoissa.

torstai 31. toukokuuta 2012

Sekalaisia äitisuhteesta ja PASista

Kirjoitin äsken pitkän pohdinnan äitisuhteesta, mutta siitä tuli liian sekava julkaistavaksi. Päätinkin esittää vain kysymyksen. Millainen äitisuhde teillä on näin aikuisena? Onko äiti ystävä, uskottu, vanhempi, joku tuntematon aikuinen, joku millä ei ole mitään väliä, joku jolle purkaa mieltään niin hyvässä kuin pahassa (eli riidellä tai intoilla aiheesta riippuen) tai jotain muuta? Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, koska oma äitisuhteeni tuntuu olevan murroksessa juuri nyt. 

Olimme neljä päivää mökillä vanhempieni seurassa ja täytyy sanoa, että olen onnellinen päästyäni taas kotiin. En olisi jaksanut äitini seuraa yhtään pidempään. Mökillä oleskelussa on se haitta, että jollei halua mennä metsään kaatamaan puita isäni ja mieheni kanssa, joutuu viettämään paljon aikaa äidin kanssa muissa hommissa. Ei minusta oikein ole kanniskelemaan puiden runkoja ja pilkkomaan halkoja. Enkä tunnista lahoa leppää tuoreesta.

Keräsin omasta metsästäni kuusenkerkkiä pienen määrän ja ajattelin kokeilla siirapin keittämistä. Annoin siis metsänomistajana itselleni luvan keräämiseen, ilman lupaa niitä kun ei saa kerätä. Etsin siirapista ohjeita netistä ja kaikissa ohjeissa on ämpärillinen tai vastaava määrä kerkkiä ja sokeriakin kuluu kiloittain. Siirappia tuosta määrästä tulee ohjeiden mukaan kaksi litraa. Minä en todellakaan kerännyt ämpärillistä, joten saa nähdä tuleeko pienestä satsistani yhtään mitään. Siirapin pitäisi olla tehokas yskänlääke. Itse ajattelin käyttää sitä ihan vain leivonnassa, koska tiedän kerkkien olevan mukavan makeita ilmankin sokeria. Siirapin keittoon aion kyllä käyttää vähän sokeria, ohjeiden määrästä ehkä noin neljäsosan. Aikomukseni on kokeilla voiko kerkkäsiirapilla korvata sokerin kokonaan jossakin kakkureseptissä. Mikäli aikoo kerkkiä kerätä alkaa olla kiire, ne pitäisi saada mahdollisimman tuoreina kerättyä eli toukokuu on parasta kerkkäaikaa. 

Raskaustestin tein mökillä. Eihän siinä tietenkään mitään ollut, mutta sainpa rauhassa juoda saunaoluen. Kuukautisten pitäisi alkaa viikonloppuna viimeistään, mikäli tässä kierrossa sellaisia ilmestyy. Kun ei sitä ovulaatiotakaan ilmestynyt. Nyt sitten vaan odotellaan PAS-suunnittelukäyntiä reilun viikon päästä. En odota käynniltä ihmeitä, mikään ei voi olla turhempaa ajan- ja rahanhukkaa kuin PAS-suunnittelu. Suunnitellaan kuinka se ovulaatio sieltä tulee ja kuinka sitten pitää soittaa polille, että päästään PASiin. Kun ei sitä kuitenkaan voi ennustaa eikä aikoja sopia etukäteen. Oletan, että tulevalla käynnillä paasataan taas laihduttamiskesästä ja varmaan laitetaan ukaasi ettei hoidot jatku jollei ole laihtunut niin ja niin paljon vaikkei painon merkityksestä ole mitään tutkimuksia. Ainoat tutkimukset koskevat vyötärölihavuuden merkitystä lapsettomuuteen eikä minulla edelleenkään ole liian leveä vyötärö, vaan monta senttiä maksimin alapuolella. Mutta asettamalla ukaasin lääkäri voi kuvitella, ettei kesätauko mene hukkaan, vaan hoidot "edistyvät" kesänkin aikana laihdutuksen muodossa. Pelkkää paskaa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tyhmä minä

Pitihän se arvata. Kun ei sitä ovulaatiota kuulu, vaikka aiemmin se on tullut säännöllisesti, alkaa arvuuttelu. Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla ettei järjen sana millään ylety toiveisiin?

Hoitojen jälkeen on tullut yhdet oikeat kuukautiset, mutta nyttemmin olen kyseenalaistanut vuodon syyn. Sehän ei oikeastaan ollutkaan oikeiden kuukautisten kaltainen vuoto, vaan paljon pienempi. Vai oliko, ihan sama, päätän ettei ollut niin saan tukea huuhaa-teorialleni. 

En ole osannut selittää myöskään omituista pahoinvointiani aamuisin. Sehän ei siis selity flunssan sivuoireena. Tämä hirveä väsymys lihaksissa ei myöskään liity flunssaan eikä henkiseen stressiin saada esseitä valmiiksi ja opintopisteitä kasaan ennen kesää. Ei tietenkään. Kaikki oireet liittyvät omituiseen vatsapingotukseen, joka on vaivannut minua jo ainakin viikon. Ehdottomasti, näin sen täytyy olla. Pitää uskaltautua vaa'alle heti huomenna aamulla. Jos vaikka olisin lihonut, enkä tietenkään pullien ja juustokakun syömisestä. 

Idiootti! Liian kaukaa haettu, täysin päätön teoria! Lakkaa jo haaveilemasta! 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tilannetiedotus

Ei ovulaatiota eiliseen (18. kiertopäivä) mennessä. Mies lähti tänään työreissulle, joten ovulaation kyttäystä on turha jatkaa. 
Mikä helvetti tätä vartaloa nyt taas vaivaa?!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ovulaatiota odotellessa ahmintaa

Kiertoni on aina ollut säännöllinen 28-30 päivän vaihtelulla ja ovulaatio on tullut kiltisti 14.-16. kierron päivä ja näkynyt ovulaatiotestissä. Yhdetkään kuukautiset eivät ole jääneet välistä ilman syytä – kuten hoidot ja aikoinaan e-pillerit. Nyt on 17. päivä eikä testissä haaleaakaan viivaa saati vatsassa ovulaatiotuntemuksia. Mitä hittoa?

Voisiko ovulaatio olla ollut todella ajoissa tässä kuussa ja tulla ennen 13:tta päivää, jolloin aloitin testaamisen? Pari päivää ennen oli kyllä vähän hassuja tuntemuksia vatsanpohjassa, mutta todellakin mitättömän vähän ja ne voi tulkita myös ruuansulatuksen oireiksi. Mitä jos ovulaatio jää välistä tässä kierrossa? Eikö tässä ole jo ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin, tarvitaanko tähän vielä kierron sekoaminen?!

Mikäli kyseessä on pidempiaikainen ongelma eikä vain tämän kierron omituisuus, syytän kyllä sitä kuukausiksi venytettyä Procrenia tästä. Näiden hoitojen alettua viime vuoden alussa myös kuukautisten alkaminen on venynyt satunnaisesti 2-3 päivää pidemmälle. Joulukuussa alkaneen hoito- ja leikkauskierron jälkeen on tullut yhdet tavalliset kuukautiset ja tämä on ensimmäinen ovulaatio, jota yritän bongata. Ehkä ruumiini on mennyt täysin sekaisin ja nämä vaihdevuosioireet todella tarkoittavat vaihdevuosia. Ehkä ruumiini on nyt liian pitkään ahdistettuna olleena saanut päähänsä olevansa vaihdevuosissa eikä ovulaatiota tule enää ikinä.

Sillä välin ahmin kaikki makeat leivonnaiset, joita saan silmiini. Kuten vaihdevuosioireissani kuuluu. Vessan peilistä seuraan kaksoisleuan kasvua ja mittaan sillä paljonko olen lihonut, vaa’alle en uskalla astua. Nytkin kaapissa odottaa eilen leivottu juustokakku. En kaipaa karkkia enkä makeaa sinänsä, vaan leivonnaisia. En myöskään syö erityisen rasvaisia ruokia enkä suuria annoksia, mutta eipä siitä ole iloa tuon leivosmäärän rinnalla. Yritin pyöräilyllä kuluttaa syömisiä, mutta nyt olen ollut kuumeessa yli viikon.

Olen liian väsynyt hillitäkseni valtavaa himoani, on niin paljon helpompi antaa periksi ja leipoa ne pullat. Sentään tähän olen onnistunut vetämään rajan; mikäli haluan leivonnaisia leivon ne itse tai syön jonkun kaverin/äidin leipomia herkkuja, en osta kaupasta. Äitienpäivänä vanhempien luota tuli mukaan pussillinen pullaa. Mutta ehkä se leipominen edes vähän hidastaa ahmintaa ja kuluttaa kaloreita kaupasta ostamiseen verrattuna. Plus omissa leivonnaisissa voi käyttää täysjyväjauhoja ja minimimäärän sokeria. En siis korvaa sokeria millään vaan jätän noin puolet reseptien sokerista kokonaan pois.

Eilen onnistuin tekemään pakastemustikoista ihanan kastikkeen juustokakulle ja keitin saman tien mustikka-vadelmamehukeittoa rahka-raejuuston kanssa syötäväksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa makeutusaineen käyttöä sokerin sijaan.

Kastike:
- Laita kattilaan vajaa desi sokeria tai 0,5 tl makeutusainetta (mieheni mielestä liian vähän, minusta juuri sopivasti). Lisäksi 2 rkl vettä. Lämmitä kunnes sokeri on sulanut.
- Lisää 3 dl pakastemarjoja. Keitä kannen alla kunnes marjat on pehmenneet, tähän ei mene näin pienellä määrällä montaa minuuttia.
- Lisää 1 tl tärkkelystä sekoitettuna 2rkl kylmää vettä (ohratärkkelys kotimaista, maissitärkkelys ulkomaista, kumpikin käy). Sekoita kunnes valkoinen tärkkelysseos on kadonnut tasaisesti marjaliemeen. Pidä kuumalla levyllä kunnes seos alkaa paksuuntua. Tästä on tarkoitus tulla ihan hyytelömäistä, kakun päälle sopivaa kastiketta.

Mehukeittoa saa samalla reseptillä, kun lisää marjoja, makeutusainetta ja vettä. Laitoin mittaamatta mustikoita kaksi pakasterasiallista, ehkä siinä oli noin litra plus vadelmia mitä oli jäljellä noin puoli rasiallista. Ennen marjoja laitoin kattilan pohjalle makeutusainetta noin 1,5 tl, mikä oli ihan sopiva määrä, ehkä hitusen makea omaan makuuni. Vettä lisäsin noin litran keitettyäni marjat pehmeiksi pienessä vesitilkassa makeutusaineen kanssa. Laitoin lisäksi 2 tl ohratärkkelystä pieneen vesitilkaan sekoitettuna, jotta keitto ei olisi ihan litkua. Olisi voinut laittaa enemmänkin tärkkelystä, mutta halusin pitää keiton suurustettuna keittona enkä hyytelönä.

Mittasuhde sokerille: noin 1 dl tarvitsee 2 rkl vettä sulaakseen kattilan pohjalle ennen marjojen laittoa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Haaveet ja todellisuus

Yhtäkkiä mieleeni pulpahti nuorena lukemani kirja "Kauneuden kauppias" (Julie Ellis). Siihen tiivistyy monia haaveitani. Kirjassa päähenkilönainen monien taisteluiden kautta perustaa menestyvän kosmetiikkayrityksen ja saa lukuisia lapsia. Nainen elää yli 100-vuotiaaksi ja on sukunsa todellinen matriarkka - tietenkin siloihoisena loistavien voiteidensa ansiosta. 

Haaveilin eläväni myöskin vanhaksi, tavoitteenani oli olla Suomen vanhin. Kirjaa lukiessa päätin myös pitää huolta ihostani, jotta voisin olla kuten kirjan päähenkilö pehmeine poskineen. Sittemmin vaivaksi tuli sydänongelmat, mikä ei lupaa pitkää elinikää. Ihokaan ei ole pysynyt rypyttömänä ja olen elänyt tavoiteiästä vasta alle neljäsosan. No eihän se mitään, joistain tavoitteista voi vähän tinkiä. 

Kirjan kosmetiikkayritys perustui luonnontuotteille ja vanhaan sukutietoon voiteista. Haaveilin omaavani tällaista tietoa, mutta eihän meidän suvussa tietenkään ole mitään vastaavaa, jota voisin käyttää. Menestyvä yritykseni on siis perustettava jollekin muulle pohjalle. Vielä parikymppisenä yritin tosissani keksiä itselleni sopivan yritysidean, josta saisi kasvatettua ison firman. Väliin tuli masennus ihan muista syistä ja alan vaihto. Nyt haaveet jättiyrityksestä ovat kutistuneet itsensä elättävään yritykseen ja rauhalliseen maalaiselämään.

Pisimpään eli haave suurperheestä. Minun piti saada ihan minimissään neljä lasta ja heidän kaikkien vähintään neljä lastenlasta niin nuorina, että ehtisin nähdä lapsenlapsenlapsiakin. Olisin oman sukuhaarani matriarkka sitten vanhana, kuten kirjan päähenkilö sekä oma mummoni on 30 lapsenlapsen ja 7 lapsenlapsenlapsensa kanssa. Tämäkin haave on nyt vaihtunut. Ensin se muuttui haaveeksi kaksosista lapsettomuushoidoilla. Nyt totuttelen ajatukseen vanhuudesta roikkumassa kummipojan tulevan perheen vaivana dementiakodissa. Ainakin uskoisin nyt teini-ikäisen kummipoikani hoitavan velvollisuutensa lapsetonta kummitätivanhusta kohtaan sitten aikuisena, niin meidän suvussa on ollut tapana. 

En taida lukea "Kauneuden kauppiasta" uudestaan. 

lauantai 5. toukokuuta 2012

Omituiset hormonit

Kaikki on sekaisin. Mistään ei tule mitään järkevää. Olen päässäni kirjoittanut kymmeniä blogitekstejä, kertonut tänne mitä minulle kuuluu, mutta kun istun koneelle en saa mitään aikaiseksi. Ongelmia on myös opiskelun kanssa. Istun luennoilla enkä saa yhtäkään ajatusta päähäni. Kopioin luennoitsijoiden tekstejä ja toivon, että kirjoittamani herättävät jotain ajatuksia sitten, kun on aika tehdä oppimispäiväkirja tai lukea tenttiin. Normaalisti muistiinpanoni vilisevät omia sivukommentteja, joista on helppo tehdä oppimispäiväkirja, koska keskityn parhaiten kuunnellessani. Nyt pää on tyhjä.

Tarkemmin sanottuna pää ei ole tyhjä. Se on täynnä kiukkua. Kiukulle ei ole varsinaisesti kohdetta, kaikki ärsyttää. Olen myös saanut taas lukuisia finnejä. Muutenkin olen alkanut huomata, että minussa on jarrutuspiikin oireita päivä päivältä enemmän. Vaikka kaiken pitäisi olla normaalia. Olen odotellut kuukautisten alkamista nyt jo useamman päivän, rintojen arkuus ja alavatsakivut ovat viitanneet siihen suuntaan. Viimeistään tänään niiden pitäisi laskujen mukaan alkaa. Mutta mitä ihmettä nämä oireet ovat?

Ovulaatiota emme tietoisesti tässä kierrossa hyödyntäneet, koska kuulemma tarvitsen lepoa stimulaation jälkeen. Ensi kierto on sitten eri asia, pitää ottaa hyöty irti näistä endottomista kuukausista. En millään jaksa tuhlata aikaani sen uskomiseen, että endo ei palaisi jossain vaiheessa – mahdollisesti jopa vuoden sisään pääsen taas katselemaan ultrassa uutta kasvustoa. Mikäli pääsen PASiin ja ultraan vuoden sisään. Skeptismi puskee päälle väkisin, kun kaikkea aina siirrellään typerillä tekosyillä kuitenkin.

Olen harkinnut ajan varaamista psykologille, mutta en saa aikaiseksi. Tympii sekin. Mieheni mielestä olen masentunut ja tarvitsen ammattiapua. Mutta kun sinne psykologille meno vaatii jo aikamoiset voimat, ei siellä tule sitten kerrottua niitä masentavimpia ajatuksia. Siis tarkoitan, että kun saa aikaiseksi lähteä kotoa ulos ja pyöräillä kolmisen kilometriä, on jo niin pirteänä ettei mieltä saa millään suunnattua niihin masentaviin asioihin vaan kaikki onkin ihan ok. Mutta kun pääsee kotiin, voi rauhassa väsyä ja itkeä kenenkään näkemättä.  Voi linnottautua kotiin koko päiväksi, jos siltä tuntuu. Pelkkä lähteminen vaatii niin suuren ponnistuksen, että ei se katoa perille päästyä. Kun takaisin kotiinkin on jaksettava polkea samalla energialla. Joskin ihan viime aikoina olen ollut niin kiukkuinen, että jopa kaverit on huomanneet sen piilotteluyrityksistä huolimatta. Ehkä saisin kiukkuenergialla mentyä sinne psykologillekin?

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kateus

Se on kulkenut mukana jo niin pitkään, etten enää aina edes tunnista sitä. Kateus.

Olen siirtynyt omalla reitilläni askeleen eteen päin, mutta en tarpeeksi. En tunne enää niin suurta kateutta ystäviä ja sukulaisia kohtaan heidän lapsistaan. Pystyn sietämään raskausuutiset, näkemään tuntemattomien raskausmahoja kaupungilla. Tulen näistä vain surulliseksi, en enää vihaiseksi kateudesta. En jaksa enää vihoitella, suru on rauhallisempaa, yksityisempää.

Nyt kun yritän sisäistää ajatuksen ikuisesta lapsettomuudesta tunnen suurinta surua siitä, ettei meillä ole lähipiirissä yhtäkään lasta, jota paapoa. Onhan noita pieniä serkkuja pari, mutta he asuvat monen tunnin ajomatkan päässä emmekä ole heidän vanhempiensa kanssa niin paljoa tekemisissä ihan puhtaasti ajanpuutteen vuoksi. Joten lapset hädin tuskin tuntevat meidät. Lapsiperhekavereitakaan ei ole niin läheisiä. En ole enkä tule olemaan täti kenellekään. Kummilapset on kasvaneet jo isoiksi pojiksi.

Kateus on siirtynyt uuteen kohteeseen. Olen ollut pitkälti teini-iästä saakka kateellinen serkuilleni ja ystäville, joilla on sisaruksia. Nyt olen kateellinen tuttavien lapsille, joilla on sisaruksia ja serkkuja sekä kaikille ihmisille, joilla on joku lapsi läheisyydessään. Kaikille, joilla on sukulaisia. Tunnen, että oma sukuni on sammumassa kohdallani. Toki minulla on edelleen kymmenittäin serkkuja ja serkkujen lapsia, mutta muutimme niin kauas heistä kaikista, ettei ole tullut oltua yhteydessä kuin parin lapsettoman sinkun kanssa. Kaipaan sukua ympärilleni. En ole koskaan ennen tajunnutkaan, miten todella tarvitsen sukulaisia lähelleni.

Minäkin haluan sisaren pojan tai serkun tytön, joka tulee kylään. Jolle voin lukea satuja ja sekunnin kuvitella olevani itse äiti. Haluan laittaa lapsen nukkumaan, tapella hampaiden pesusta, etsiä matoja pihalta pienen ihmisen kanssa. Haluan ne muutamat sekunnit, joita kaikki muut tuntuvat saavan jonkun lapsen kanssa. Miksi en voi saada edes sitä? Miksi on pakko olla niin yksin?

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Lapsettomuudesta lehdessä

Sattui silmääni otsikko IT-lehden kannessa hedelmöityshoidoista ja päädyin lukemaan koko lehden. Kyseinen lehti on Invalidiliiton lehti, ja juttu löytyy numerosta 4/2012. Jostain syystä lehden nettisivuille ei ole uusi numero tätä kirjoittaessani vielä päivittynyt, käykää siis vaikkapa kirjastossa vilkaisemassa.

Itselleni lehtijuttu toi uuden näkökulman hedelmöityshoitoihin ja lohtua omaan tilanteeseen. Olen ollut niin alamaissa ja yrittänyt sopeutua lapsettomuuteen mielessäni, mutta jutun luettuani tajusin, että meillä on vielä monta yritystä edessä eikä tilanne ole ollenkaan niin synkkä kuin kuvittelen. Toki olenhan minä jo vanha ja mies vielä vanhempi ja neljän lapsen saamisesta on todennäköisesti luovuttava, mutta ei se tarkoita etteikö olisi mahdollista saada se yksi tai kaksi lasta. Ainakin 10 vuotta vielä mahdollista saada se lapsi! Luovuin jo aikaa sitten haaveestani olla nuori äiti, kai vanhakin jaksaa lapsen perässä juosta. Pariskunnan asenne hoitoihin toi vihdoin järjen äänen omaan synkkyyteeni.

Lehtijutussa siis liikuntavammainen pariskunta kertoo hankaluuksistaan saada lapsi. 38-vuotiaalla naisella on CP-vamma ja vähän nuorempi mies on vammautunut onnettomuudessa, en muista tarkemmin miten. Lehtijuttu ei ole enää saatavillani, joten kirjoitan ulkomuistista näitä yksityiskohtia. Suhtautukaa varauksella tarkkoihin yksityiskohtiin ja minulle vieraan termistön käyttöön. Joka tapauksessa TYKSin mielestä pariskunta ei voi taata lapselle hyvää lapsuutta vammojensa takia, joten he taistelevat ja päätyvät TYKSin maksusitoutumuksella yksityiselle klinikalle. Hoidoissa ongelmaksi muodostuu heikko siittiöiden tuotanto eikä munasolujakaan ole liiaksi saakka.

Pariskunta kuvataan lehtijutussa hyvin positiivisena ja usko tulevaisuuteen välittyy vahvana. Minäkin haluan olla noin vahva! Lapsettomuuden lisäksi pariskunta saa taistella ennakkoluuloja vastaan, kun heidän ei uskota olevan hyviä ja turvallisia vanhempia, koska jalat ei toimi. Lukiessa päällimäinen ajatus oli, että enhän minä voi luovuttaa, kun edessä on vielä 4 munasolua pakkasessa, yksi hoitokerta julkisella ja kolme Kelan maksamina yksityisellä. Ja se 10 vuotta. Tilanteeni on moninkertaisesti parempi kuin tuon positiivisen pariskunnan eivätkä hekään ole luovuttamassa.

Kiitos tuosta lehtijutusta ja paljon positiivisia ajatuksia kyseiselle pariskunnalle!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pikkuhuomioita XL

Popcornien maustaminen on mukavaa kotonakin ja uusia kokeiluja on hauska tehdä. Suosittelen kuitenkin välttämään pippurin käyttöä popcornin mausteena. Paitsi jos tykkää kun nenää kutittaa ihan koko ilta tuntikausia ja monta ruokalajia popcornin syömisen jälkeen eikä kutitus helpota vaan pahenee mikäli nenää yrittää hieroa. Varsinkin, jos sormissa on popcornin syönnin jäljiltä lisää pippuria nenään hierottavaksi. Ja silmät, ne vasta onkin herkät ylimääräisille mausteille. Mutta kun kutitti silmäluomea!

Matto ei välttämättä arvostanut kovia aivastuksia, joita pippuri aiheutti. Siinä on nyt eilisen teetahran päällä kasa popcornin siemeniä; pussin suu osoitti vähän väärään suuntaan aivastuksen aikana.

"Kertun maustekokeilut osa 198 956" (vielä joskus onnistun!)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Olen tänään

...kirjoittanut kiukkuisia viestejä pankille, joka ei osaa laskuttaa Visa-laskua oikein, raivonnut puhelimessa lehtimyyjälle, joka soitti kolmesti 10 minuutin sisään, mielessäni suuttunut miehelleni, joka on alkanut taas tupakoida ja nyt koko koti haisee tupakalta enkä pääse hajusta eroon millään siivoamisella – eikä mies edes ole itse kaupungissa! Olen kaatanut syliini kylmää vettä niin paljon, että oli pakko vaihtaa litimärkä hame kuivaan, roiskaissut käsivarrelle kiehuvaa vettä niin, että siitä jäi palovamma, tiputtanut teepannun lattialle sillä seurauksella, että mattoon tuli teetahra ja paljaille jaloilleni roiskui teetä ja siitä palovamma molempiin sisäreisiin – jotka nyt hankaavat toisiaan vasten melkoisen kivuliaasti.

Pitäisi lähteä luennoille puolen tunnin sisään. Kiinnostus nolla. Seuraava tekoni on ennemminkin purkaa tätä raivoa siivoamiseen, vien ulos kaiken mikä haisee tupakalta ja pilaa kotona olemiseni. Loput desinfioin ja haen mahdollisimman haisevan tuoksukynttilän lähelleni. En voi sietää tupakanhajua, en ole koskaan sietänyt, enkä hyväksy, että en saa omassa kodissani olla rauhassa.

Mieleni tekisi mennä lapsettomuuspolille hakkaamaan sitä ilkeintä naamankuvaa polin palauteautomaatista. Kun en voi muutakaan tälle surkealle kohtelulle, joka meitä jälleen kohtasi polilta. Johan sitä hyvää toimintaa kestikin kolmisen kuukautta yhteensä puolentoista vuoden hoitojaksosta.

Helvetti saatana vittu perkele voi olla paska elämä!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Elämää negan jälkeen

PAS-suunnitteluaika varattu, seuraava vapaa aika klinikalla elokuun puolivälissä. Itse PAS tapahtuu sitten aikaisintaan syyskuussa. Jälleen yksi kateuden ja toivottoman odotuksen täyttämä kesä edessä. Ehdin täyttää 32-vuotta ennen kuin voin edes toivoa ensimmäisen lapseni syntymää. Joopa joo, tässä hankitaan se suurperhe, josta on aina haaveiltu, koko ajan kovaa kyytiä.

Lyödäänkö vetoa, että tämän vuoden PAS tapahtuu samana päivänä marraskuussa kuin viime vuodenkin PAS oli ja kuten viime vuonnakin, neljästä munasolusta yksi tulee selviämään sulatuksesta.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Ei

Suomessa ja arjessa jälleen. Vuoto alkoi viime torstaina, kesken Luge-kuurin. Ei olisi tarvinnut, mutta tein kuitenkin testin vielä perjantaina ennen kuin vuoto muuttui sameasta kirkkaaksi ja tiputtelusta tulvaksi. Taukoamatonta vuotoa tiheässä tahdissa siitä lähtien, edes yötä ei voi nukkua suurimmalla mahdollisella varustuksella käymättä vaihtamassa välillä. Kai se on hyvä asia, ei ainakaan endoa ole.

Hostellissa yhteisvessa oli pitkän käytävän toisessa päässä. Onneksi oli ihania ystäviä, joille sai purkaa pahaa oloaan ja valittaa käytännön hankaluuksista. Mikähän siinä on etten yksinkertaisesti osaa puhua naispuolisille ystävilleni näistä asioista vaan aina miehille?

En jaksa enää esittää positiivista. Voimat on loppu. Paras mahdollisuutemme meni tässä. Ei endoa, täydellisesti hedelmöittynyt munasolu, juuri oikeanlainen kohdun limakalvo. Minua ei vain ole tarkoitettu äidiksi.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Asuntoa etsimässä

Koin mielenkiintoisen hetken asuntoa etsiessämme. Olemme kierrelleet asuntonäyttöjä nyt jo pidemmän aikaa. Löysimme jokin aika sitten pari asuntoa, jotka halusimme nähdä uudestaan ja yhtä niistä harkitsemme nyt ostaa. Lähes jokainen asunnonvälittäjä mainostaa meille asuntojen lapsiystävällisyyttä, päiväkotien ja koulujen läheisyyttä ja niin edelleen. Pariskuntahan ei voi ostaa kolmiota ilman asukasta siihen ylimääräiseen makuuhuoneeseen.

Erityisesti leikkauksen jälkeen olen ulkomuodoltani hiukan näyttänyt raskaanolevalta, koska vyötäröni on melko kapea, mutta alavatsa turvoksissa eteen päin. Pari viikkoa sitten asunnonnäytössä välittäjä sanoi jotenkin niin, että ”kun teillä on kohta tarvetta sille toiselle makuuhuoneelle”. Me kieltelimme molemmat. Välittäjä meni hämilleen, kuten aina käy, ja minä tunsin syyllisyyttä hänen hämilläänolosta, kuten aina käy. 10 vuoden kokemus samanlaisista tilanteista, enkä vieläkään ole oppinut miten niistä pääsee asiallisesti yli.

Se mielenkiintoinen hetki tapahtui kun kävimme katsomassa samaa asuntoa uudemman kerran. Juttelimme asunnosta ja sen ympäristöstä välittäjän kanssa. Välittäjä sanoi, ettei ole nähnyt pihapiirissä lainkaan lapsia. Oikein painotti, että tämä ei ole lapsiperheiden taloyhtiö, vaan tässä asuu vähän varttuneempaa väkeä ja joitakin nuorempia yksinasuvia. Pihalla on toki lapsille keinuja ja hiekkalaatikko enkä usko taloyhtiön tai naapureiden olevan lapsivihamielisiä, harva on. Ennemminkin välittäjän puheesta tuli mieleen, että hän tietää mitä käymme läpi. Että hän otti opikseen edellisen näyttökerran virheestään ja ymmärsi tunteemme. Tässä asunnossa voisimme asua ilman naapurinlasten jatkuvaa muistuttamista siitä, mistä olemme jääneet paitsi. Arvostukseni välittäjän ammattitaitoa kohtaan nousi potenssiin miljoona.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Oireiden kyttäystä

Tämä menee kerta kerralta ja päivä päivältä vainoharhaisemmaksi. Jokainen tuntemus kehossa on varma merkki joko raskauden puolesta tai sitä vastaan. Vielä en ole alkanut teelehdistä ennustaa, mutta juuri nyt sekään ei tunnu mahdottomalta ajatukselta. Sen ainakin olen päättänyt, että kunhan ehdin apteekkiin ostan kasan raskaustestejä ja teen ainakin yhden jo tällä viikolla. En tiedä mitä hyötyä tekemisestä on enkä ole koskaan ennen ollut näin kärsimätön, mutta nyt ei vaan kestä pidempään olla kokeilematta.

Pikkunipistys ja paineen tunne alavatsassa kertoo, että kaikki on hyvin. Selkeästi lapsi siellä tekee tilaa itselleen. Kivuttomuus on kauhistus, onko kohtuni sittenkin tyhjä? Liika kipu taas enteilee kuukautiskramppeja ja kohdun tyhjenemistä. Pienikin siteeseen valunut lugemäärä tai vuodon tunne (jonka uskon suurimmaksi osaksi kuvittelevani) on merkki epäonnistumisesta. Ahkera vessassakäynti kertoo myös paineesta ja on siis hyvä asia, toisaalta jokainen vessakäynti on pelottava etten vaan vahingossa ”pudota” kyytiläistä. Niin kuin se muka olisi mahdollista. Rintojen eilen alkanut aristus on erittäin hyvä asia, mutta sitten taas toisaalta samaan aikaan alkanut nenäverenvuoto enteilee kuukautisia.

Eilen illalla sattui outoa. Aamulla laittamani luget eivät olleet sotkeneet sidettä juuri lainkaan ja uusien laittaminen yöksi oli kuin laittaisi ensimmäiset eli siistiä puuhaa. Tarkistin heti levystä, että olin todella muistanut aamuiset pallukat laittaa. Otin tämän merkkinä onnistumisesta, jospa aamullisilla lugeilla oli muuta tekemistä kuin valua ulos. Tietysti on mahdollista, että huolimaton laittaminen valutti ne saman tien ulos, mutta se on liian pelottava vaihtoehto, joten päätin mennä tuolla positiivisella vaihtoehdolla.

Pakko saada se testi tehtyä pian. Pää hajoaa ja itsehillintä on jossain toisessa maanosassa lomailemassa. En ole millään keksinyt miten selitän täydellisen alkoholittomuuteni reissussa muulla kuin raskaudella. Jos sanon raskauden syyksi, on vatsani seuraajia ympäri Eurooppaa ja joudun heille kaikille jotain selittämään mikäli vauvaa ei tule. Toisaalta mikään muu mitä keksin ei selitä sitä miksen voi ottaa yhtä tuoppia olutta, kun kaikki tietävät kuinka suuri oluen ystävä olen. Toisaalta joidenkin mukaan periaatteessa alkoholittomuus alkaa vasta raskaustestistä, mutta tässä on niin paljon pelissä etten uskaltaisi riskeerata mitään. Kyllähän jotkut vauvat selviävät maailmaan vahingoittumattomina huumaäideistäkin, joten voihan sitä ottaa riskin kun tämä raskautuminen on ollut niin kovin helppoa ja nopeaa tähänkin asti?

Ei, ei ja ei. Tiedän, että sisässäni on alkio lähtenyt kasvamaan enkä aio riskeerata sen kasvua millään raskausaikana vaaralliseksi tunnetulla aineella. En tiedä onko alkio sisälläni vielä viikon päästä, mutta ainakaan omin toimin en sitä sieltä poista ja aio tuntea syyllisyyttä asiasta. Jos se ei pysy kaikista varotoimista huolimatta, voin jatkaa eteen päin ilman itsesyytöksiä ja ahdistusta.

ps. Ensimmäinen tavara, jolle ei ole muuta kuin vauvakäyttöä ostettu. Iik.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kevyt - Viimeisiä ajatuksia projektista

Minun osaltani Kevyt-projekti loppui helmikuun puoliväliin ja endometrioosileikkaukseen valmistautumiseen. Saavutin alimman painolukemani tammikuun lopussa ja haluaisin pitää sitä ”virallisena” lopetuspainona, mutta se taitaisi olla vähän huijausta. Vertaan tässä nyt kuitenkin uusia tuloksia tuohon alimpaan lukuun.

Punnitsin itseni ennen hormonipistoksia maaliskuun alussa ja silloin olin lihonut tarkalleen yhden kilon tammikuun lopusta. Helmikuussa kirjoitin lihoneeni 1,2 kiloa, joten olin laihtunut parissa viikossa 200g. Tänä aamuna painoin taas 1,1 kiloa lisää eli yhteensä painoa on tullut alimpaan lukemaan 2,1 kiloa lisää. Käytännössä nousu tarkoittaa, että projektin alkupainosta olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 100g. Vaikka painonnousu ärsyttää, pidän tulosta kohtuullisena olosuhteisiin nähden. Olen onnistunut aikaisemmin lihomaan paljon enemmän lyhyemmässä ajassa.

Liikunta on ollut joko fyysisesti mahdotonta tai muuten vain kiellettyä melkein koko ajan helmikuun puolivälistä tähän päivään. Tänään on ensimmäinen päivä hyvin pitkään aikaan, kun vatsaan ei satu jokainen pikku liikahdus tai ruuan nauttiminen. Toistaiseksi hyppimiset ja pomppimiset on vielä kielletty, mutta mieliala tuntuu virkeältä paremman vatsaolotilan myötä ja aionkin lähteä rauhalliselle lenkille metsään tänään. Pitää tämän viikonlopun aikana pikkuhiljaa lisätä liikuntaa päiväkuvioihin, jotta selviän ensi viikon juoksu-urakasta reissussa. Matkan ensimmäinen kauhunhetki tulee jo menomatkalla, kun pitää vaihtaa viidessä minuutissa bussista junaan tuntemattomassa paikassa rinkka selässä.

Syömisten kanssa en ole ollut mitenkään tarkkana sitten leikkauksen. Olen syönyt perusruokiani, jotka ovat automaattisesti kohtuullisen kevyitä ja annoskoot ovat vatsakivun takia pysyneet kohtuullisina. Mutta olen myös langennut pizzaan ja sipseihin pariin otteeseen. Ongelmani on tietysti hoitojen korostama makeanhimo – erityisesti leivostenhimo – jota helpottaakseni olen leiponut pullaa, piparkakkutaikinaa, tiikerikakkua, muffinsseja, ostanut berliininmunkkeja, suklaata ja niin edelleen loputtomiin. Olen vahtinut vain viikkotasolla leivosten määrää noin suunnilleen.

Nyt kun aloitin viime viikolla taas Luget, odotin niiden jälleen kerran poistavan kylläisyyden tunteen. Omituista kyllä näin ei ole toistaiseksi käynyt, vaan ruoka-annokseni on pysyneet kohtuullisen kokoisina. Viime viikonloppuna tilanne oli jopa päin vastoin, en jaksanut syödä sitäkään annosta mitä normaalisti syön. Makeanhimokin on helpottanut enkä ole enää useampaan päivään ahminut herkkuja. En ymmärrä mistä tämä uusi, odottamaton muutos johtuu enkä ole jaksanut analysoida asiaa toistaiseksi. Mysteerit omassa kehossa kyllä vaativat analyysia ja haluttomuuteni pohtia asiaa hämmentää minua yhtä paljon kuin itse muutos.

Kevyt-projekti itsessään oli oikein hyvä idea ja sen kautta sai mukavaa intoa omaan yrittämiseen. Nyt tuntuu, että olisi voinut toimia enemmänkin yhdessä, mutta se voi johtua tästä omasta luovuttamisestani eikä niinkään projektin toiminnasta. Harmi, että projekti loppuu juuri nyt kun olisin taas kunnossa sitä jatkamaan. Joskin tietysti toiveena olisi painonnousu lähiaikoina eikä lasku. Jos joku aloittaa uuden projektin esimerkiksi 9 kuukauden päästä, tällä hetkellä tuntuisi osuvalta osallistua siihen silloin. Jos olisin ollut kunnossa koko projektin ajan lupaava alku olisi varmasti jatkunut projektilaisten kannustuksella paremmin kuin yksin keventäminen.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kevyt - Kasviksia valmisruuista

Tekisi mieleni purkaa valtavia pelkojani ja kauhukuvia tänne näin raskaustestiä odotellessa, mutta sen sijaan päätin ottaa tällä viikolla loppuspurtin Kevyt-projektiin. Projekti on jäänyt täysin kaiken muun jalkoihin. Laitan vähän myöhemmin viikolla vielä punnituksia hiljaiselta ajalta ja muitakin fiiliksiä projektista. Nyt haluan jakaa ajatuksia valmisruuista ja niiden tuomasta kasvislisästä lihansyöjänkin ruokavalioon.

Keittoja olen tainnut mainostaa ennenkin, ainakin suosikkejani Knorrin Soupe Naturelle-sarjaa – joka tosin oli ennen luonnonmukaisempi kuin nykyisin (!) ja Violan herkullisia keittoja. Violan keitot on rasvaisempia, koska niissä on melkein kaikissa joku maitotuote pohjalla, mutta ah niin herkullisia! Suosikkini kaikista on ehdottomasti tomaatti-vuohenjuustokeitto. Olen kokeillut kerran myös uutta juustokeittoa ja tulen ostamaan sitä ehdottomasti uudestaan. No niin, se niistä kasvis- ja laihdutusajatuksista..
Valmiskeitto-ostoksilla pitää olla tarkkana tuoteselosteiden kanssa, keittoihin kätketään epäilyttäviä yllätysaineksia ja paljon suolaa. Yksi hyvä vertailu löytyy Kuluttajaliiton sivuilta.

Keittoja on helpp käyttää myös lisukkeina ja kastikkeina muille ruuille. Sillä tavalla saa helposti kasviksia lisättyä perusaterioille. Tomaattikeitot pastan kanssa (varsinkin kun keittää kokoon hetken), pizzakastikkeeksi, juustokeitto lasagneen, kuumille leiville mitä tahansa keittoa rasvan sijaan kostuttamaan leipää, porkkanakeittoa leipätaikinaan, uuniin tai pannulle liha muhimaan keittoon kerman sijaan ja aina on vaihtoehtona tuoreiden/pakastekasvisten kastikkeena käyttää keittoa tai syödä ihan vain kasviksilla täydennettyä keittoa.

Toinen valmisruokaryhmä, jonka haluan nostaa esiin on soijatuotteet. Hälsans kökin tuotteet ovat oman listani huippukärkeä lisäaineettomuutensa, hyvän makunsa ja helppokäyttöisyytensä vuoksi. Tuotteet löytyy pakastealtaasta. Heidän soijanakkinsa on melkeinpä ainoat kasvisnakit, jotka maistuvat hyvältä, joten niitä tulee kulutettua grillikautena. Grilliin (ja uuniin) sopii myös toinen suosikkini heidän tuotteistaan, burger-pihvit. Taivaallisen hyviä kuumien leipien päällä.

Myös Terran pakastetuissa soijatuotteissa on hyviä vaihtoehtoja, valitettavasti en löytänyt heidän sivujaan tähän linkattavaksi. Reformin ja Soyappétitin kuivatut soijatuotteet kannattaa myös muistaa. Meillä kuluu eniten tummaa soijarouhetta sen hyvän maun ja helppokäyttöisyyden vuoksi (sillä voi muuten korvata jauhelihan ihan kaikessa mahdollisessa ruuassa eikä eroa välttämättä huomaa, jollei tiedä). Soijasuikaleista valmistuu ateria pikavauhtia. Keittämisen ja tehokkaan maustamisen jälkeen suikaleet voi joko pyöräyttää pikaisesti pannulla tai aikaavievämmin laittaa uuniin rapeutumaan. Uuniin laittaessa suikaleet voi kierittää ensin jauho/pähkinämurska/mikä vain mausteseos-kulhossa niin saa vähän kuorta. Tärkeintä on hyvät ja runsaat mausteet, kuivatut suikaleet imevät kostuessaan itseensä valtavasti makua ja maustamattomat maistuvat mitäänsanomattomalta.

Olen mietiskellyt proteiinilisävalmisteille luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Mitä mieltä olette tästä Vehnänorasjauheesta? Vehnänoras tuoreena kuuluu ruuanlaitto-yrttilistalleni ja olen kasvatellut sitä itse, mutta jauheessa olisi tiivistetyssä muodossa paljon enemmän kaikkea. Toisaalta myös rasvaa näyttää olevan jonkun verran, tosin ei tyydyttynyttä. Kannattaisiko kokeilla?


Tortilla-ehdotus

Täysjyvätortilla-kuoria, jäävuorisalaattia silputtuna, tuoretta tomaattia, erivärisiä paprikan siivuja, jalopenoja ja soijasuikaleita.
Guacamole itse tehtynä, esim. murskattuun avokadoon tilkka sitruunamehua eikä muuta.
Crème fraîche tms. vähärasvainen maito/kaura/soijatuote.

Soijasuikaleet:
Ensin keitä, sitten pyöräytä seoksessa ja pellille levitettynä uuniin noin 10-15 minuutiksi, kunnes rapeita.
Seos:
Tilkka soijakastiketta
Runsaasti chilirouhetta tai –jauhetta
Valkosipulijauhetta
Hippunen pippuria

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tunnustus

Kiitos Rowan ja Kypäräsydän tästä tunnustuksesta blogilleni. Arvostan suuresti tällaisia eleitä varsinkin niiden tullessa kirjoittajilta, joita myös arvostan.
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille

Faktaa:
1. Inhosin ennen valkoista väriä erityisesti sisustuksessa, nyt olen alkanut sietämään sitä pieninä annoksina (ei edelleenkään isoina seinäpintoina).
2. Mikään ei paranna vatsakipua, pahoinvointia tai muuta vatsan myllerrystä tehokkaammin kuin aito Fazerin Turkinpippuri.
3. Lempivärini on vaihdellut lapsuuden vaaleanpunaisesta teini-iän sinisten sävyjen kautta nykyiseen violettiin.
4. Häidemme teemavärinä oli tumma violetti, jonka käyttö onnistui mielestäni oikein hyvin.
5. Kaipaan järjestelytekemistä, kuten häiden suunnittelua tai seminaarin järjestämistä. Tarvitsen projekteja pitääkseni mielen virkeänä.
6. Tykkään leipomisesta, erityisesti ruisleivän tekemisestä ja haluan tulevaan kotiimme puilla lämmitettävän leivinuunin.
7. Täytän ihan pian 31 vuotta ja ensimmäistä kertaa elämässäni en aio mitenkään juhlistaa synttäreitäni.

Haluan antaa tämän tunnustuksen muutamalle blogille, jotka ovat toki jo saaneet tämän aiemmin muilta. Mutta haluan nyt vielä tuoda esille niitä blogeja, joiden kirjoittajat ovat yrittäneet jo pidempään lasta ja jaksaneet kannustaa muita blogaajia omista, raskaistakin taakoista huolimatta:

Mökö on pieni, mököä ei vielä ole-blogi, Pihlajapuun katveessa-blogi, Kypäräsydän-blogi ja Tuuliviirityttö tahtoo-blogi.


Edit: en tiedä miten onnistuin jättämään tästä tekstistä viimeisen lauseen pois, mutta nyt uusin silmin huomasin heti sen puuttuvan.
"Lisäksi haluan antaa tunnustuksen vielä yhdelle blogaajalle, joka on kulkenut matkassani lähes blogin alusta saakka: Rouva Rubiinille."