torstai 31. toukokuuta 2012

Sekalaisia äitisuhteesta ja PASista

Kirjoitin äsken pitkän pohdinnan äitisuhteesta, mutta siitä tuli liian sekava julkaistavaksi. Päätinkin esittää vain kysymyksen. Millainen äitisuhde teillä on näin aikuisena? Onko äiti ystävä, uskottu, vanhempi, joku tuntematon aikuinen, joku millä ei ole mitään väliä, joku jolle purkaa mieltään niin hyvässä kuin pahassa (eli riidellä tai intoilla aiheesta riippuen) tai jotain muuta? Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, koska oma äitisuhteeni tuntuu olevan murroksessa juuri nyt. 

Olimme neljä päivää mökillä vanhempieni seurassa ja täytyy sanoa, että olen onnellinen päästyäni taas kotiin. En olisi jaksanut äitini seuraa yhtään pidempään. Mökillä oleskelussa on se haitta, että jollei halua mennä metsään kaatamaan puita isäni ja mieheni kanssa, joutuu viettämään paljon aikaa äidin kanssa muissa hommissa. Ei minusta oikein ole kanniskelemaan puiden runkoja ja pilkkomaan halkoja. Enkä tunnista lahoa leppää tuoreesta.

Keräsin omasta metsästäni kuusenkerkkiä pienen määrän ja ajattelin kokeilla siirapin keittämistä. Annoin siis metsänomistajana itselleni luvan keräämiseen, ilman lupaa niitä kun ei saa kerätä. Etsin siirapista ohjeita netistä ja kaikissa ohjeissa on ämpärillinen tai vastaava määrä kerkkiä ja sokeriakin kuluu kiloittain. Siirappia tuosta määrästä tulee ohjeiden mukaan kaksi litraa. Minä en todellakaan kerännyt ämpärillistä, joten saa nähdä tuleeko pienestä satsistani yhtään mitään. Siirapin pitäisi olla tehokas yskänlääke. Itse ajattelin käyttää sitä ihan vain leivonnassa, koska tiedän kerkkien olevan mukavan makeita ilmankin sokeria. Siirapin keittoon aion kyllä käyttää vähän sokeria, ohjeiden määrästä ehkä noin neljäsosan. Aikomukseni on kokeilla voiko kerkkäsiirapilla korvata sokerin kokonaan jossakin kakkureseptissä. Mikäli aikoo kerkkiä kerätä alkaa olla kiire, ne pitäisi saada mahdollisimman tuoreina kerättyä eli toukokuu on parasta kerkkäaikaa. 

Raskaustestin tein mökillä. Eihän siinä tietenkään mitään ollut, mutta sainpa rauhassa juoda saunaoluen. Kuukautisten pitäisi alkaa viikonloppuna viimeistään, mikäli tässä kierrossa sellaisia ilmestyy. Kun ei sitä ovulaatiotakaan ilmestynyt. Nyt sitten vaan odotellaan PAS-suunnittelukäyntiä reilun viikon päästä. En odota käynniltä ihmeitä, mikään ei voi olla turhempaa ajan- ja rahanhukkaa kuin PAS-suunnittelu. Suunnitellaan kuinka se ovulaatio sieltä tulee ja kuinka sitten pitää soittaa polille, että päästään PASiin. Kun ei sitä kuitenkaan voi ennustaa eikä aikoja sopia etukäteen. Oletan, että tulevalla käynnillä paasataan taas laihduttamiskesästä ja varmaan laitetaan ukaasi ettei hoidot jatku jollei ole laihtunut niin ja niin paljon vaikkei painon merkityksestä ole mitään tutkimuksia. Ainoat tutkimukset koskevat vyötärölihavuuden merkitystä lapsettomuuteen eikä minulla edelleenkään ole liian leveä vyötärö, vaan monta senttiä maksimin alapuolella. Mutta asettamalla ukaasin lääkäri voi kuvitella, ettei kesätauko mene hukkaan, vaan hoidot "edistyvät" kesänkin aikana laihdutuksen muodossa. Pelkkää paskaa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tyhmä minä

Pitihän se arvata. Kun ei sitä ovulaatiota kuulu, vaikka aiemmin se on tullut säännöllisesti, alkaa arvuuttelu. Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla ettei järjen sana millään ylety toiveisiin?

Hoitojen jälkeen on tullut yhdet oikeat kuukautiset, mutta nyttemmin olen kyseenalaistanut vuodon syyn. Sehän ei oikeastaan ollutkaan oikeiden kuukautisten kaltainen vuoto, vaan paljon pienempi. Vai oliko, ihan sama, päätän ettei ollut niin saan tukea huuhaa-teorialleni. 

En ole osannut selittää myöskään omituista pahoinvointiani aamuisin. Sehän ei siis selity flunssan sivuoireena. Tämä hirveä väsymys lihaksissa ei myöskään liity flunssaan eikä henkiseen stressiin saada esseitä valmiiksi ja opintopisteitä kasaan ennen kesää. Ei tietenkään. Kaikki oireet liittyvät omituiseen vatsapingotukseen, joka on vaivannut minua jo ainakin viikon. Ehdottomasti, näin sen täytyy olla. Pitää uskaltautua vaa'alle heti huomenna aamulla. Jos vaikka olisin lihonut, enkä tietenkään pullien ja juustokakun syömisestä. 

Idiootti! Liian kaukaa haettu, täysin päätön teoria! Lakkaa jo haaveilemasta! 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tilannetiedotus

Ei ovulaatiota eiliseen (18. kiertopäivä) mennessä. Mies lähti tänään työreissulle, joten ovulaation kyttäystä on turha jatkaa. 
Mikä helvetti tätä vartaloa nyt taas vaivaa?!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ovulaatiota odotellessa ahmintaa

Kiertoni on aina ollut säännöllinen 28-30 päivän vaihtelulla ja ovulaatio on tullut kiltisti 14.-16. kierron päivä ja näkynyt ovulaatiotestissä. Yhdetkään kuukautiset eivät ole jääneet välistä ilman syytä – kuten hoidot ja aikoinaan e-pillerit. Nyt on 17. päivä eikä testissä haaleaakaan viivaa saati vatsassa ovulaatiotuntemuksia. Mitä hittoa?

Voisiko ovulaatio olla ollut todella ajoissa tässä kuussa ja tulla ennen 13:tta päivää, jolloin aloitin testaamisen? Pari päivää ennen oli kyllä vähän hassuja tuntemuksia vatsanpohjassa, mutta todellakin mitättömän vähän ja ne voi tulkita myös ruuansulatuksen oireiksi. Mitä jos ovulaatio jää välistä tässä kierrossa? Eikö tässä ole jo ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin, tarvitaanko tähän vielä kierron sekoaminen?!

Mikäli kyseessä on pidempiaikainen ongelma eikä vain tämän kierron omituisuus, syytän kyllä sitä kuukausiksi venytettyä Procrenia tästä. Näiden hoitojen alettua viime vuoden alussa myös kuukautisten alkaminen on venynyt satunnaisesti 2-3 päivää pidemmälle. Joulukuussa alkaneen hoito- ja leikkauskierron jälkeen on tullut yhdet tavalliset kuukautiset ja tämä on ensimmäinen ovulaatio, jota yritän bongata. Ehkä ruumiini on mennyt täysin sekaisin ja nämä vaihdevuosioireet todella tarkoittavat vaihdevuosia. Ehkä ruumiini on nyt liian pitkään ahdistettuna olleena saanut päähänsä olevansa vaihdevuosissa eikä ovulaatiota tule enää ikinä.

Sillä välin ahmin kaikki makeat leivonnaiset, joita saan silmiini. Kuten vaihdevuosioireissani kuuluu. Vessan peilistä seuraan kaksoisleuan kasvua ja mittaan sillä paljonko olen lihonut, vaa’alle en uskalla astua. Nytkin kaapissa odottaa eilen leivottu juustokakku. En kaipaa karkkia enkä makeaa sinänsä, vaan leivonnaisia. En myöskään syö erityisen rasvaisia ruokia enkä suuria annoksia, mutta eipä siitä ole iloa tuon leivosmäärän rinnalla. Yritin pyöräilyllä kuluttaa syömisiä, mutta nyt olen ollut kuumeessa yli viikon.

Olen liian väsynyt hillitäkseni valtavaa himoani, on niin paljon helpompi antaa periksi ja leipoa ne pullat. Sentään tähän olen onnistunut vetämään rajan; mikäli haluan leivonnaisia leivon ne itse tai syön jonkun kaverin/äidin leipomia herkkuja, en osta kaupasta. Äitienpäivänä vanhempien luota tuli mukaan pussillinen pullaa. Mutta ehkä se leipominen edes vähän hidastaa ahmintaa ja kuluttaa kaloreita kaupasta ostamiseen verrattuna. Plus omissa leivonnaisissa voi käyttää täysjyväjauhoja ja minimimäärän sokeria. En siis korvaa sokeria millään vaan jätän noin puolet reseptien sokerista kokonaan pois.

Eilen onnistuin tekemään pakastemustikoista ihanan kastikkeen juustokakulle ja keitin saman tien mustikka-vadelmamehukeittoa rahka-raejuuston kanssa syötäväksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa makeutusaineen käyttöä sokerin sijaan.

Kastike:
- Laita kattilaan vajaa desi sokeria tai 0,5 tl makeutusainetta (mieheni mielestä liian vähän, minusta juuri sopivasti). Lisäksi 2 rkl vettä. Lämmitä kunnes sokeri on sulanut.
- Lisää 3 dl pakastemarjoja. Keitä kannen alla kunnes marjat on pehmenneet, tähän ei mene näin pienellä määrällä montaa minuuttia.
- Lisää 1 tl tärkkelystä sekoitettuna 2rkl kylmää vettä (ohratärkkelys kotimaista, maissitärkkelys ulkomaista, kumpikin käy). Sekoita kunnes valkoinen tärkkelysseos on kadonnut tasaisesti marjaliemeen. Pidä kuumalla levyllä kunnes seos alkaa paksuuntua. Tästä on tarkoitus tulla ihan hyytelömäistä, kakun päälle sopivaa kastiketta.

Mehukeittoa saa samalla reseptillä, kun lisää marjoja, makeutusainetta ja vettä. Laitoin mittaamatta mustikoita kaksi pakasterasiallista, ehkä siinä oli noin litra plus vadelmia mitä oli jäljellä noin puoli rasiallista. Ennen marjoja laitoin kattilan pohjalle makeutusainetta noin 1,5 tl, mikä oli ihan sopiva määrä, ehkä hitusen makea omaan makuuni. Vettä lisäsin noin litran keitettyäni marjat pehmeiksi pienessä vesitilkassa makeutusaineen kanssa. Laitoin lisäksi 2 tl ohratärkkelystä pieneen vesitilkaan sekoitettuna, jotta keitto ei olisi ihan litkua. Olisi voinut laittaa enemmänkin tärkkelystä, mutta halusin pitää keiton suurustettuna keittona enkä hyytelönä.

Mittasuhde sokerille: noin 1 dl tarvitsee 2 rkl vettä sulaakseen kattilan pohjalle ennen marjojen laittoa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Haaveet ja todellisuus

Yhtäkkiä mieleeni pulpahti nuorena lukemani kirja "Kauneuden kauppias" (Julie Ellis). Siihen tiivistyy monia haaveitani. Kirjassa päähenkilönainen monien taisteluiden kautta perustaa menestyvän kosmetiikkayrityksen ja saa lukuisia lapsia. Nainen elää yli 100-vuotiaaksi ja on sukunsa todellinen matriarkka - tietenkin siloihoisena loistavien voiteidensa ansiosta. 

Haaveilin eläväni myöskin vanhaksi, tavoitteenani oli olla Suomen vanhin. Kirjaa lukiessa päätin myös pitää huolta ihostani, jotta voisin olla kuten kirjan päähenkilö pehmeine poskineen. Sittemmin vaivaksi tuli sydänongelmat, mikä ei lupaa pitkää elinikää. Ihokaan ei ole pysynyt rypyttömänä ja olen elänyt tavoiteiästä vasta alle neljäsosan. No eihän se mitään, joistain tavoitteista voi vähän tinkiä. 

Kirjan kosmetiikkayritys perustui luonnontuotteille ja vanhaan sukutietoon voiteista. Haaveilin omaavani tällaista tietoa, mutta eihän meidän suvussa tietenkään ole mitään vastaavaa, jota voisin käyttää. Menestyvä yritykseni on siis perustettava jollekin muulle pohjalle. Vielä parikymppisenä yritin tosissani keksiä itselleni sopivan yritysidean, josta saisi kasvatettua ison firman. Väliin tuli masennus ihan muista syistä ja alan vaihto. Nyt haaveet jättiyrityksestä ovat kutistuneet itsensä elättävään yritykseen ja rauhalliseen maalaiselämään.

Pisimpään eli haave suurperheestä. Minun piti saada ihan minimissään neljä lasta ja heidän kaikkien vähintään neljä lastenlasta niin nuorina, että ehtisin nähdä lapsenlapsenlapsiakin. Olisin oman sukuhaarani matriarkka sitten vanhana, kuten kirjan päähenkilö sekä oma mummoni on 30 lapsenlapsen ja 7 lapsenlapsenlapsensa kanssa. Tämäkin haave on nyt vaihtunut. Ensin se muuttui haaveeksi kaksosista lapsettomuushoidoilla. Nyt totuttelen ajatukseen vanhuudesta roikkumassa kummipojan tulevan perheen vaivana dementiakodissa. Ainakin uskoisin nyt teini-ikäisen kummipoikani hoitavan velvollisuutensa lapsetonta kummitätivanhusta kohtaan sitten aikuisena, niin meidän suvussa on ollut tapana. 

En taida lukea "Kauneuden kauppiasta" uudestaan. 

lauantai 5. toukokuuta 2012

Omituiset hormonit

Kaikki on sekaisin. Mistään ei tule mitään järkevää. Olen päässäni kirjoittanut kymmeniä blogitekstejä, kertonut tänne mitä minulle kuuluu, mutta kun istun koneelle en saa mitään aikaiseksi. Ongelmia on myös opiskelun kanssa. Istun luennoilla enkä saa yhtäkään ajatusta päähäni. Kopioin luennoitsijoiden tekstejä ja toivon, että kirjoittamani herättävät jotain ajatuksia sitten, kun on aika tehdä oppimispäiväkirja tai lukea tenttiin. Normaalisti muistiinpanoni vilisevät omia sivukommentteja, joista on helppo tehdä oppimispäiväkirja, koska keskityn parhaiten kuunnellessani. Nyt pää on tyhjä.

Tarkemmin sanottuna pää ei ole tyhjä. Se on täynnä kiukkua. Kiukulle ei ole varsinaisesti kohdetta, kaikki ärsyttää. Olen myös saanut taas lukuisia finnejä. Muutenkin olen alkanut huomata, että minussa on jarrutuspiikin oireita päivä päivältä enemmän. Vaikka kaiken pitäisi olla normaalia. Olen odotellut kuukautisten alkamista nyt jo useamman päivän, rintojen arkuus ja alavatsakivut ovat viitanneet siihen suuntaan. Viimeistään tänään niiden pitäisi laskujen mukaan alkaa. Mutta mitä ihmettä nämä oireet ovat?

Ovulaatiota emme tietoisesti tässä kierrossa hyödyntäneet, koska kuulemma tarvitsen lepoa stimulaation jälkeen. Ensi kierto on sitten eri asia, pitää ottaa hyöty irti näistä endottomista kuukausista. En millään jaksa tuhlata aikaani sen uskomiseen, että endo ei palaisi jossain vaiheessa – mahdollisesti jopa vuoden sisään pääsen taas katselemaan ultrassa uutta kasvustoa. Mikäli pääsen PASiin ja ultraan vuoden sisään. Skeptismi puskee päälle väkisin, kun kaikkea aina siirrellään typerillä tekosyillä kuitenkin.

Olen harkinnut ajan varaamista psykologille, mutta en saa aikaiseksi. Tympii sekin. Mieheni mielestä olen masentunut ja tarvitsen ammattiapua. Mutta kun sinne psykologille meno vaatii jo aikamoiset voimat, ei siellä tule sitten kerrottua niitä masentavimpia ajatuksia. Siis tarkoitan, että kun saa aikaiseksi lähteä kotoa ulos ja pyöräillä kolmisen kilometriä, on jo niin pirteänä ettei mieltä saa millään suunnattua niihin masentaviin asioihin vaan kaikki onkin ihan ok. Mutta kun pääsee kotiin, voi rauhassa väsyä ja itkeä kenenkään näkemättä.  Voi linnottautua kotiin koko päiväksi, jos siltä tuntuu. Pelkkä lähteminen vaatii niin suuren ponnistuksen, että ei se katoa perille päästyä. Kun takaisin kotiinkin on jaksettava polkea samalla energialla. Joskin ihan viime aikoina olen ollut niin kiukkuinen, että jopa kaverit on huomanneet sen piilotteluyrityksistä huolimatta. Ehkä saisin kiukkuenergialla mentyä sinne psykologillekin?