torstai 26. toukokuuta 2011

Laihdutus, osa 15

Tällä viikolla paino on pudonnut 300g. Sentään se edelleen putoaa eikä ole noussut. Yhteensä olen siis laihtunut nyt 1,4 kg.

Elättelin täysin epärealistista ajatusta siitä, että painonpudotus näkyisi jotenkin viikon päästä ystävän häissä. Eipä se tietenkään voi näkyä. Ehkä juuri ja juuri alkuvuonna lihomani kilot ehtivät lähteä enkä näytä aivan niin hirveältä häitä varten ostamassani mekossa.

Leivoin aiemmin tällä viikolla sipulilinssipiirakkaa ja kasvispasteijoita sämpylätaikinalla ja olen elänyt niillä ja salaatilla useita päiviä. Kevyttä herkkua. Naposteluhaluani olen suunnannut suklaasta kasviksiin. Onneksi tomaatit ovat halpoja tähän aikaan vuodesta.

Onnistuin viimein valmistamaan juotavaa jääteetä täysin ilman sokeria. Laitoin puolentoista litran kannuun yhdeksän teelusikallista aidoista mansikoista tehtyä mustaa teetä ja litran kannuun seitsemän lusikallista Twinings Wild Berries (mansikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa). Ensimmäisestä tuli liian vahvaa, toisesta liian mietoa, joten sekoitettuna niistä tulee juuri täydellistä. Parasta maku kylläkin on yhden appelsiinitäysmehusta tehdyn jääpalan kanssa – eli ei täysin kaloritonta, mutta lähelle.

Sateiset kelit eivät ole innostaneet lenkkeilemään tällä viikolla. Onneksi sade on joinakin iltoina lakannut sopivasti mieheni päästyä kotiin ja olemme päässeet kiertämään tutun lenkkimme. Lenkki kokonaisuudessaan on askelmittarillani mitattuna 7,5 km, josta voi tarvittaessa kiertää vain 5 km tai 2,5 km lenkit; metsässä kulkee myös muita polkuja eikä koskaan ole pakko palata omia jälkiään takaisin jollei halua. Metsässä ja meren rannalla kävely on mukavaa, ilma siellä on usein paljon raikkaampaa kuin vaikkapa kotipihassa. Meren rannalla tosin usein tuulee kylmästi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Sateisina päivinä olemme mieheni kanssa pelanneet Wiillä. Sports-pelin nyrkkeily tuo hyvin hien pintaan ja tennis vuorotellen molemmilla käsillä pelattuna tuo käsille liikuntaa. Fitissä kisaamme paremmista tuloksista. Sitä jaksaa urheilla melko paljonkin fyysisesti raskaita pätkiä, kun välillä lepää ja seuraa toisen suorituksia. Tällä hetkellä tuntuu selkä- ja käsilihaksissa, että on tullut eilen ahkeroitua ehkä vähän liikaakin. Fitin (ensimmäisen version) haittapuoli on se, ettei siellä ole kuin yksi kahdelle tarkoitettu laji; kaikki muut on yksin pelattavia vuorotellen. Onneksi tulokset kirjautuvat yhteiseen tilastoon. En voi kuin suositella Wii Fitiä laihdutuksen avuksi, siitä on paljon apua ja tukea varsinkin tällaiselle liikunnan inhoajalle.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Helppoja reseptejä

Syömisen keveys ei ole koskaan ollut varsinaisesti laihdutukseni este. Olen ollut kasvissyöjä nyt noin 13 vuotta, välillä tiukka vegaani, välillä kieltäytynyt vain punaisesta lihasta. Tällä hetkellä syön kalaa, kananmunia ja maitotuotteita – joille tosin olen allerginen.

Ongelmani on ruuan määrässä ja syömistiheydessä sekä suklaan napostelussa. Ja juustoissa. Oltuani reilun vuoden tiukasti vegaani oli minun pakko saada juustoa. Sittemmin olinkin pidempään vegaani, joka söi juustoa ja suklaata muttei muita eläinkunnan tuotteita.

Olen erittäin huono kokki, osaan käytännössä vain yhden kunnollisen ruuan valmistaa itse ilman puolivalmisteita. Ja osaan leipoa. Joten tässä teille kolme kevyttä reseptiä: yksi kastike ja kaksi piirakkaa. Kastikkeen resepti on oman kehittelyn tulos ja se vähän vaihtelee joka kerta, piirakoiden reseptit olen joskus jostain lehdestä kopioinut. Koska olen itse todellakin sählä keittiössä, saatte kastikkeesta niin yksityiskohtaisen ohjeen kuin toivoisin itse saavani, jotta voisin edes joskus onnistua kokkaamisessa. Paitsi maustamisesta, koska en osaa sitä kunnolla edes tässä ruuassa.

Soijakastike
1 annos
0,5 dl (kuivana) tummaa soijarouhetta
1 dl vettä soijan keittoon
2 palaa pakastettua pinaattia (vai mitä puristeita nyt onkaan)
Noin ½ prk tomaattimurskaa (itse pidän erityisesti yrteillä maustetusta)
Noin ½ dl suolakurkkuja pilkottuna pieniksi kuutioiksi
Mausteita maun mukaan, mm. basilikaa, mustapippuria, suolaa, erilaisia yrttejä mitä sattuu kaapista löytymään. Mieheni käyttää muun muassa rosmariinia ja timjamia. (Jämä)dippikastikekermaviilit tuo hyvää makua myös.

Laita soijarouhe kiehuvaan veteen ja keitä noin kaksi minuuttia, kunnes vesi on lähes imeytynyt soijaan. Älä anna palaa pohjaan kiinni. Suolaa halutessaan se kannattaa lisätä jo tässä vaiheessa.
Lisää jäinen pinaatti ja sen lähes sulettua lisää tomaattimurska, suolakurkku ja mausteet. Pyörittele pannulla kunnes tomaattimurska on lämmennyt ja ota pois ennen kuin se alkaa vettyä liikaa.
Kastike valmistuu alle 10 minuutissa. Sen viereltä ei kannata pitkäksi aikaa poistua, soija palaa helposti pohjaan, kun vettä käyttää noin vähän. Jäinen pinaatti ja tomaattimurska tuovat vetisyyttä, joten siksi veden kanssa ei kannata liioitella. Tiheä hämmentely auttaa pinaattia sulamaan ja estää pohjaantarttumista, mutta tomaattimurskaa se vetistää.

Piirakkapohja 1 (vegaani)
75g kasvismargariinia (kevyttä)
2-3 keitettyä, kylmää perunaa soseutettuna
2 dl hiivaleipäjauhoja (tai vehnäjauhoja)
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
(pidä jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat täytteen, säästä osa taikinaa nauhoiksi piiraan päälle)
Uuni 175 astetta, noin 40 min. (paksulla täytteellä)

Piirakkapohja 2
250g kasvismargariinia
4,5dl vehnäjauhoja
1 prk rahkaa (mahd. vähärasvaista)
Pinnasta tulee kauniimpi, jos sen voitelee kananmunalla tai piimällä.
(pidä jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat täytteen. Voit käyttää puolet taikinasta pohjaan ja puolet katoksi tai tehdä pinnalle vain nauhoja)
Uuni 200-225 astetta, noin 30 min. (kaikilla täytteillä)

Sipuli-linssitäyte
3 dl punaisia linssejä
5 dl kasvislientä
1 tl kasviöljyä
500g sipulia ohuina suikaleina
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
jauhettua mustapippuria, kuivattua timjamia ja basilikaa
2 kananmunaa

Huuhdo linssit ja keitä niitä kasvisliemessä noin 10 min, kunnes on pehmeitä.
Kypsennä sipulisuikaleet ja valkosipulinkynnet öljyssä noin 15 min, kunnes on pehmeitä ja läpikuultavia.
Sekoita yhteen ja mausta. Lisää vatkatut kananmunat. (ja kaada taikinan päälle vuokaan. Tulee paksu täyte)

Olen käyttänyt täytteenä myös tonnikala-riisi-herne-maissi-paprikasekoitusta ja ratatouillea. Kaikenlaiset haudutetut kasvikset siis käy. Ja luonnollisesti myös juustot, tosin keveys vähenee. Tulee varmasti hyvää lihankin kanssa, esim. tuosta sipulilinssitäytteestä korvaisi linssit jauhelihalla.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Tajusin viimein

Olen ihmetellyt miksi olen niin kiukkuinen kun ajattelenkin viimeisintä lääkärintapaamista ja lapsettomuushoitojen siirtymistä kesän loppuun. Onhan monen kuukauden viivästyminen ikävä asia, mutta toisaalta on hyvä, että lääkäri haluaa varmistaa sydämeni olevan kunnossa raskautta varten – sehän vain auttaa sikiön sekä itseni selviytymismahdollisuuksia.

En ole asiaa varsinaisesti aktiivisesti pohdiskellut, mutta se on pyörinyt alitajunnassa ja aina välillä muistuttanut olemassaolostaan. Miksi olen niin kiukkuinen ja pettynyt? Kunnes juuri äsken keksin vastauksen.

Kun ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen juttelin hoitajan kanssa, tämä sanoi seuraavan lääkäritapaamisen sisältävän keskustelua menneistä hoidoista, miltä ne tuntuivat ja mitä niiden perusteella voi odottaa tulevaisuudelta. Kuvittelin, että saan kertoa miten vaikeaa operaatiosta toipuminen oli, miltä minusta nyt tuntuu ja missä tunnen tarvitsevani tukea.

Sen sijaan minut otti vastaan jälleen uusi, tuntematon lääkäri, joka ei ollut tippaakaan kiinnostunut miten voin psyykkisesti tai miten olen kokenut hoidot tähän asti. Minulle käytännössä vain saneltiin, että seuraavaksi tapahtuu näin. Puhuimme laihdutuksesta ja lääkkeistä ja sain kyllä esittää kysymyksiä, mutta ei mieleeni tullut puhua huolistani ja kivuistani, kun siihen ei rohkaistu millään tavalla. Tapaaminen sujui hyvin small talk-tasolla.

Siksi olen pettynyt ja kiukkuinen. Psykologisesta hyvinvoinnistani on ollut kiinnostunut ainoastaan hoitaja puhelimessa kertoessaan etten ole raskaana. Noin kahden minuutin ajan koko kuukausia kestäneen hoidon aikana olen saanut tuollaista tukea hoitohenkilökunnalta.

Tämä oivallus helpotti heti mieltäni. Asia ei enää vaivaa eikä sitä tarvitse vatvoa. Ensi kerralla en odotakaan tukea, vaan haen sen suoraan muualta niin vältyn tältä tunteelta.

torstai 19. toukokuuta 2011

Laihdutus, osa 14

Wuhuu, olen laihtunut 1,1 kiloa edellisestä punnituksesta!
Lenkkeily on lähtenyt kohtuullisesti käyntiin, en ihan joka päivä ole selvinnyt ulos, mutta melkein. Wiitä en ole vielä asentanut muuton jäljiltä – vastahan siitä on vajaa kuukausi – joten sisäliikunnan harrastaminen on ollut vähäistä. Paitsi jos lasketaan muuttolaatikoiden siirtely huoneesta toiseen ja vaatteiden läpikäynti.

Laihdutusta kirittämään tyhjensin vaatekaappini kokonaan ja lajittelin vaatteet neljään pinoon: pidettäviin, poisannettaviin, lumppuihin ja liian pieniin. Ikävän suuri osa vaatteistani meni pinoon liian pienet, joka sisältävät ne vaatteet, joista en halua luopua, mutta jotka näyttävät rumalta tai eivät mahdu päälle tällä hetkellä. Tätä pinoa katsellessa saa ylläpidettyä motivaatiota laihduttaa. Jotta mahtuisi taas joihinkin entisiin lempivaatteisiin.

Aiemmin olen vain sysinyt nämä vaatteet hyllyjen takareunaan ja halunnut unohtaa sen etten mahdu niihin enää. Nyt on kieltäminen ja sokeus ohi ja aika nähdä itsensä tänä rumana päärynänä mikä olen. Tai oikeastaan Superjäätelönä. Muistatteko sen vanhan mainoksen Superjäätelöstä? Linkistä pääsee katsomaan yhtä versiota mainoksesta.

Superjäätelöllähän on ”isot hartiat ja leveät lanteet”. Katsellessani uusimpia kuvia itsestäni toisten fb-kuvista, olen masennuksekseni huomannut miten leveä olenkaan hartioista. Rintojakin saisi pienentää ainakin yhden kuppikoon verran niin näyttäisi sopusuhtaisemmalta. Kuvat ovat ikävän armottomia tuomareita. Pitäisi ehkä vältellä tehokkaammin tilanteita, joissa ihmisillä on kamera mukana niin voisi taas sulkea silmänsä totuudelta. Ei tosissaan, totuus on otettava vastaan joskus ja minulle se tilanne on nyt.

Juttelin ystäväni kanssa stressistä eilen. Hänelle oli normaalia, että stressaavassa elämäntilanteessa jättää syömättä ja laihtuu. Ystäväni puhui toisesta ystävästämme, joka oli laihtunut 10 kiloa muutamassa kuukaudessa (alipainoiseksi) stressattuaan lapsensa sairautta. Itse taas koen, että stressin aikana tulee syötyä entistä enemmän eikä niinkään välitä tarkkailla syömisiään. Tunnen useita, jotka ovat lihoneet tuon 10 kiloa stressatessaan. Miksi en voi olla niitä laihtujia ja syömättäjättäjiä? Lihominen takaisin normaalipainoon on niin paljon helpompaa kuin laihduttaminen! Ei ehkä terveellistä kumpikaan, mutta jos pitäisi valita...

tiistai 17. toukokuuta 2011

Pää sekaisin

Iloa ja surua, onnistumisia ja väsymystä. Lapsenhankintakyvyttömyyttä ja laihdutusprojektia.
Alan olla vakuuttunut, etten tule koskaan raskaaksi. Tai jos tulenkin, raskaus joudutaan keskeyttämään liian suuren sydänrasituksen vuoksi. Vanhat pelkoni sydämeni kestävyydestä on jälleen nousseet pintaan uusia tutkimuksia odotellessani. Ehkä minua ei vain ole tarkoitettu äidiksi.


Positiivista on, että mieheni on todella miettinyt adoption mahdollisuutta, toisin kuin vielä jokin aika sitten. Ei hän vielä ole päätynyt sitä kannattamaan, mutta ei ole jääräpäisesti sitä vastaankaan. Jos minulle ei suoda raskauden kokemisen iloa, ehkä voin silti kokea äitiyden ilon. Pelkään vain, että tässä tuhlataan aikaa hoitoihin, jotka eivät tuota tulosta kun voisimme käyttää nämä vuodet adoptiojonossa. En minä tästä nuorene. Tällä menolla äitiysikäni on ohi ennen alkamistaan.

Tiedetään, kärsivällisyyttä pitää olla. Sitä ei vain aina jaksa olla niin hirveän kärsivällinen kun pelot iskee päälle ja sekoittaa ajatukset.

Onnistumista olen kokenut laihdutuksen saralla. Vaakaa lähden ostamaan vasta tänään, mutta tuntuu, että olisin ehkä jopa vähän laihtunut. Ainakin olen onnistunut liikkumaan kohtuullisesti ja suklaastakin olen ollut erossa päiväkausia. Päänsärky on sen mukainen, että nyt vierotutaan suklaasta.. Ilman karkkia en ole täysin ollut. Sovimme mieheni kanssa, että meillä on kerran viikossa karkkipäivä ja saa ostaa yhden yhteisen pussin karkkia silloin. Ja leivoksen, jos mieli tekee. Karkkipussi ei kulunut karkkipäivänä, joten siitä saa napostella pitkin viikkoa. Pienet hedelmä- ja salmiakkikarkit on kevyitä syödä muutama päivässä.

Valitettavasti pakastin alkaa olla tyhjä marjoista. Siellä on enää yksi rasia mansikoita ja yksi mustikoita. Säästelen näitä rasioita todelliseen makeanhimohetkeen. Onneksi enää kuukausi uuteen mansikka-aikaan. Pakastetut mansikat ovat suuri herkkuni, mutta kaupasta en niitä ole koskaan ostanut enkä osta. Itse pakastan joka vuosi 10 kiloa mansikoita ja kesäisestä ahkeruudesta riippuen jonkin verran mustikoita, vadelmia ja lakkoja. Koskaan en lisää marjoihin sokeria saati lisäaineita. Olisipa isompi pakastin niin pakastaisin suurempia määriä marjoja, ei tarvitsisi säästellä syömisessä talven mittaan.

Olen iloinen, että sain aloitettua laihdutuksen oikein kunnolla. Se vie mukavasti ajatukset pois lapsettomuudesta. Ja pienet onnistumiset tuo hyvää mieltä.

torstai 12. toukokuuta 2011

Laihdutus, osa 13

Tänään aamulla odotin jännittyneenä viikon painoani. Aloitin varsinaisen laihdutuksen virallisesti tosin vasta maanantaina, mutta jännitystä aiheuttikin lähinnä kuukautisten vaikutus painoon.

Tällä viikolla alkaneet kuukautiset häiritsivät pahasti urheiluani, vain eilen pääsin lenkille eikä sekään ollut kuin puolet normaalista lenkistäni. Vatsa ei kestänyt enempää. Joka askeleella tuntui, että vatsassani hyllyy irtonaista nestettä kuin vesi-ilmapallossa. Varsinaisesti se ei sattunut, mutta tuntui epämukavalta ja vartin kävelyn jälkeen vatsalihakset tuntuivat tehneen suuren työn lillutellessaan vettä edestakaisin ja munasarjojen luona alkoi tuntua kipua. Ehkä sain kävellessä ylimääräisen vatsalihasjumpan?
Tänään yritän uudelleen mitä vatsa sanoo lenkistä. Jos se ei kipeydy, aion ottaa muutaman juoksuaskeleenkin.

Mittoja en viitsinyt mitata tänään, koska kuukautisturvotusta on edelleen. Yleensä turvotus reisissä ja mahassa kestää noin viisi päivää, vähän vuotojen suuruudesta riippuen. Siispä mittoja luvassa vasta ensi viikolla. Tästä syystä aioin luottaa puhtaasti vaakaan nähdäkseni onko hyviä vai huonoja tuloksia tämän viikon yrittämisestä.

Tämäkään asia ei tietenkään voinut olla yksinkertainen ja nopea hoitaa. Vaaka oli hajonnut sängyn alla. En tiedä miten tai milloin, mutta se näyttää ihan päin honkia tuloksia. Aloin epäillä sen tulosta, kun ensimmäisellä punnituksella tulos oli -5 kg viime viikosta. Niin iso pudotus on kovin epätodennäköinen. Toisella punnituksella tulos olikin sitten +1,5 kg viime viikkoon verrattuna. Sitä seuraavalla +3 kg ja vielä -3 kg, kun vihdoin uskoin, ettei vaaka näytä oikein.

Joudun lähtemään vaakaostoksille ennen kuin saan tietää onko laihdutukseni tuottanut mitään tuloksia. Kauhean tiukka en ole ollut enkä jättänyt suklaata kokonaan pois, mutta olen huomattavasti vähentänyt syömisiäni ja ollut tiukka muiden ruoka-aineiden suhteen. Olen ostellut varastoon ison määrän monenlaista teetä, haudutettu tee täyttää vatsaa mukavasti ja kevyesti. Vielä pitäisi testailla mistä niistä tulee parhaimman makuista jääteetä ilman sokerin käyttöä.

Olen jostakin saanut tällaisen jääteeohjeen, jota olen käyttänyt kokeillen erimakuisia teelaatuja:
8-10 pussia teetä kannulliseen vettä
Jääkaappiin yöksi, noin 8 tuntia
Sokeria maun mukaan

Käytännössä itse käytän irtoteetä ja sen annostelu riippuu hyvin paljon teen laadusta ja mausta. Periaatteessa yksi teelusikallinen vastaa yhtä pussia. Aitoja kasvinosia sisältäviä teelaatuja ei tarvitse käyttää niin paljoa kuin pelkkiä aromiaineita sisältäviä. Hyvää juotavaa saa myös jo muutamassa tunnissa, mutta maku kypsyy mukavasti mitä pidempään sen pitää hautumassa jääkaapissa.

Täysin ilman makeutusta en ole onnistunut hyvää jääteetä saamaan aikaan, lähinnä koska en pidä makeista teistä kuumana, joten en ole sellaisia ostanut. Kokeilin kerran hunajaa makeutusaineena, mutta sen annostelu on hankalaa, sokeri on helpompi.
Nyt olen varannut myös ylimakeita irtoteitä kaappiin odottamaan uusia jääteekokeiluja.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Välinpitämättömyys

Tympii. Kuukautisvuoto alkoi tänään pienen kivun saattelemana, olen pärjännyt yhdellä särkylääkkeellä kaupungilla. Tekisi kovasti mieli vain maata sohvalla ja ahmia suklaata helpottaakseni tympimistä, mutta se taitaisi vain pahentaa oloa.

Äitienpäivänä kävimme vanhempieni luona syömässä. He tiesivät minun käyneen lääkärissä viime viikolla ja jostain syystä olettivat siellä tehdyn uuden hedelmöityshoidon. En tiedä mistä olivat sellaisen ajatuksen saaneet päähänsä, mutta äidin kommentit yllättivät ja satuttivat varsinkin noin äitienpäivänä esitettynä. Jälleen yksi äitienpäivä ”hukkaan”. Jostain syystä vastattuani äitini uteluihin menetin kaiken mielenkiintoni koko lapsettomuusasiaa kohtaan. Ihan kuin se olisi ollut viimeinen tikki ja aivoni sulkeutuneet ylitäysinä.

Riitelin äskettäin ystäväni kanssa ja hän piikitteli lapsettomuusasiaakin ohimennen. Ei tuntunut missään. Enkä oikeastaan ollut suuttunut ystävälle, en jaksanut välittää tarpeeksi suuttuakseni. Tuntuu, että olen saanut niin paljon pettymyksiä, surkeutta ja loukkaantumista, että sitä ei enää mahdu minuun. Mitään ei enää mahdu, kaikki vain valuu ohi koskettamatta minua. Joudun tekemään paljon työtä, jotteivät positiivisetkin asiat mene ohitseni.

En halua muuttua täysin välinpitämättömäksi kaikelle; haluan kokea uusia, positiivisia asioita kesän mittaan, mutta toisaalta negatiivisten asioiden kannalta välinpitämättömyys on mukavaa vaihtelua raskaan kevään jälkeen. Ei enää liiallisia tunteiden vaihteluita, asioista ylivälittämistä, vaan toinen ääripää hetken toivottavasti ennen lopullisesti (?) normaaliin olotilaan pääsyä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Toiveita jälleen

Aloin eilen illalla laskeskella milloin kuukautisteni pitäisi alkaa ja huomasin ohittaneeni rajan jo kahdella päivällä. Alkoi jännittävä spekulaatioleikki päässäni – jälleen kerran.

Oli sen verran myöhäinen ilta, että päätin tehdä raskaustestin aamulla. Koko illan mietin vaihtoehtoja ja koitin löytää mahastani tuntemuksia. Mitään erityistä en tosin huomannut, mutta varmuuden vuoksi tarkkailin kovasti. Jospa olisivat tehneet virheen verikokeissa ja IVF olisi sittenkin onnistunut? Laskin ettemme olleet harrastaneet seksiä lähelläkään oletettua ovulaatioaikaa tässä kuussa, joten luomuraskaus ei näytä todennäköiseltä vaihtoehdolta. Mutta voisiko hormonitasoissani olla ollut jotain vikaa verikoetta otettaessa ja olisin sittenkin raskaana? Mitä muita syitä kuukautisvuodon viivästymiseen/poisjääntiin tässä kuussa voisi olla?

Tänä aamuna tein testin. En voi suositella Mammaksi.fi-sivustolta hankkimiani puikkomallisia raskaustestejä. Tilasin niitä jo ikuisuus sitten ovulaatiotestien kanssa neljä kappaletta ja olen nyt käyttänyt ne kaikki. Näistä neljästä kaksi antoi epäselvän tuloksen. Ovulaatiotestit olivat liuskoja ja toimivat oikein hyvin, mutta näiden raskaustestipuikkojen kanssa on ollut ongelmia.
Testi siis jätti vielä pienen toivonkipinän josko sittenkin olisin raskaana, koska se värjäsi koko viivaruudun punaiseksi kontrolliviivan erottuessa heikosti hiukan punaisempana. Raskausviivakin näkyi, mutta hyvin hyvin heikosti kaiken sen punaisen keskeltä, joten päättelin sen olevan mielikuvitustani. Entä jos ei ollutkaan?

Tokihan se voi olla, että elimistöni on nyt vain pahasti sekaisin näiden hoitojen jäljiltä ja siksi kuukautisia ei kuulu. Keskiviikkona lääkäri kyllä katsoi ultralla eikä sanonut näkevänsä siellä mitään poikkeavaa tähän aikaan kiertoa. Tosin hän oli kovin ylimalkainen ja vilkaisi vain munasarjojen koon eikä mielestäni katsonut kohtua lainkaan. Voinko luottaa lääkärin tutkineen kohdun nopeasti minun huomaamattani, vaikka seurasin monitoria koko ajan? Kai hän olisi sanonut, jos siellä olisi näkynyt raskauden tai epänormaaliuden merkkejä? Jotenkin epäilyttää koko lääkärikäynti, en ollut aiemmin tällä lääkärillä käynyt, vaan hoitoni teki toinen lääkäri ja koko se lääkeasian avaaminen tässä vaiheessa hoitoja.. Mahtoiko lääkäriä kiinnostaa tippaakaan mitä ultrassa näki pakollisen munasarjojen koon mittauksen lisäksi? Ehkä mahassani olisi voinut olla vaikka ydinpommi eikä tämä lääkäri olisi välittänyt siitä.

Inhoan tätä epätietoisuutta. Aion nyt odottaa muutaman päivän alkavatko kuukautiset, sitten soitan terveyskeskukseen ja kysyn mitä tehdä. Odotusajalla pitänee olla varovainen mitä tekee ja erityisesti mitä syö. Ihan vain varmuuden vuoksi. Jospa sittenkin..

lauantai 7. toukokuuta 2011

Halaus

Olen miettinyt halailua. Ketä halataan, ketä ei? Missä tilanteissa? Halailu on oikeastaan aikas hauskaa puuhaa.

Ollessani ulkomaan reissulla tuntemattomien ihmisten kanssa noin viikko sitten näin paljon erilaista halailua. Pariskunnat keskenään, toisilleen tutut ihmiset nähdessään pitkästä aikaa toisiaan. Pinnallisia, irtonaisia, syviä, pitkiä, poskisuudelmien kera, hymyillen, jutellen, painaen pään toisen olkaan... Sitä voi halata niin monella tavalla.

Ystäväni uskoo haliterapian voimaan. Hali parantaa tai ainakin helpottaa monia suruja. Olen saanut kokea tämän monesti. Toisen turvallisessa sylissä voi itkeä tuskansa pois eikä tarvitse pelätä kaatumista. Hetken aikaa joku muu kannattaa sinua, niin kuvaannollisesti kuin konkreettisestikin. Kosketus kertoo ystävän olevan tukenasi eikä sanoja tarvita.

Mutta ei halaaminen aina ole pelkästään positiviinen asia. Halatessa on helppo peittää todelliset ajatuksensa, huijata ihmistä. Eikä kaikkien ihmisten soisi ylittävän henkilökohtaista rajaa ja tulevan kosketusetäisyydelle. Olen itse joutunut opettelemaan päästämään ihmisiä lähelleni sekä fyysisesti että henkisesti. Haluaisin pitää tarkat rajat, mihin asti päästän ihmisiä. Henkisesti se raja on melko helppo pitää, harva ihminen on kiinnostunut asioistasi niin paljon, että utelevat kunnes annat periksi. Mutta fyysisesti jotkut ihmiset vain tunkevat lähellesi halusit tai et. Oma rajani on siirtynyt vuosien harjoittelun myötä huomattavasti lähemmäs itseäni enkä enää ahdistu tuntemattomien tai puolituttujen halailusta niin usein. Täytyy kyllä myöntää, että edellisellä reissullani tuli halauksia todellakin riittävästi puolitutuilta ihmisiltä enkä ihan heti halua toistaa kyseistä kokemusta.

Erityisen ahdistavaa oli joidenkin sekä miesten että naisten tapa tulla halaamaan ensin ja alkaa jutella vasta sitten. Koko ajan sai olla halaamassa vaikka mieli teki vain käpertyä omaan olemiseensa. Sellaiset ihmiset ovat hämmentäviä, en koskaan tiedä mitä tehdä heidän kanssaan. Minua halaillaan normaalisti hyvin harvoin. Tuskin koskaan teen itse aloitetta halaukseen ja ilmeisesti viestitän jotakin, joka kertoo ihmisille, etten halua tulla kosketetuksi – vaikka toisinaan todellisuudessa sitä haluaisinkin. Mutta nämä tietynlaiset ihmiset eivät välitä näistä viesteistä, vaan halaavat kaikkia, jotka saavat käsiinsä. Ovatko he erityisen avoimia ihmisiä, vai vaan kätkevät henkisiä lukkojaan ylenpalttiseen lähietäisyydellä hillumiseen?

Sainpahan näistä kokemuksista vertailukohtaa erilaisista (ystävä)halaustyyleistä. Ystäväni, jotka ovat halunneet antaa voimia lapsettomuushoitoihin halaavat lujasti ja päättäväisesti. Kuin siirtääkseen omaa voimaansa avukseni. Reissulla uudet, läheisiksi tulleet ystäväni halasivat matkan lopuksi kovasti puristaen, kuin eivät haluaisi päästää irti. Vähemmän tutuksi tulleet, mutta mukavat ihmiset halasivat kevyesti, mutta kauan. Puolituttujen kanssa lähinnä kädet ja posket koskettivat muun vartalon pysyessä turvaetäisyydellä.
Vaikuttikohan näihin halauksiin oma tuntemukseni kyseisistä ihmisistä, vai tunsivatkohan he samoin minua kohtaan? Pitänee tehdä halitesti ja halata ihmisiä odottamattomalla tavalla (eli itselleni epätyypillisellä tavalla) seuraavan kerran ja katsoa mitä reaktioita saa aikaan.

torstai 5. toukokuuta 2011

Kesäprojekti

Päätin aloittaa ihan virallisen projektin kesäksi. Laihdutan vähintään 10 kiloa tästä hetkestä elokuun ensimmäiseen viikkoon mennessä. Se on aika vähän kolmeen kuukauteen, tuossa ajassa voisi pystyä parempaankin, mutta ajattelin aloittaa pehmeästi ja realistisesti. Heinäkuussa tulen myös olemaan useamman viikon ulkomailla, mikä syönee alkukesän onnistumista jonkun verran. Vieraissa maissa kun pitää päästä maistelemaan jäätelöitä, pirtelöitä, roskaruokia.. Pidän silti matkallakin kiinni laihdutuksen perusperiaatteesta ja aion liikkua joka päivä mahdollisimman paljon.

Projektiksi laihdutus muotoutuu sillä, että käytän tätä blogia saavutusten ja takapakkien kirjaamiseen. Kun on tilivelvollinen johonkin tulee pidettyä sopimuksistaan paremmin kiinni.

Pitää kaivella askelmittari esiin ja alkaa liikkua tosissaan. Tavoitteeni on liikunnan suhteen päästä vähintään entiseen kuntooni (joka ei ollut mikään huippu, mutta parempi kuin nyt) eli hölkätä samalla keskustellen lenkkiseuran kanssa minimissään puoli kilometriä putkeen hidastamatta saati pysähtymättä.
Muutossa tyhjennetty jumppapallo pitää myös pumpata taas täyteen ja alkaa käyttää sitä istuimena sohvan sijaan tenttikirjaa lukiessani. Vatsalihakset kehittyy siinä ihan huomaamatta.

Tässä suunnitelma, katsotaan miten se lähtee käyntiin. Aloitan nollatilanteesta ja kirjaan painonpudotuksen tai -nousun tänne joka viikko keskiviikkoisin tai torstaisin. Blogi ei tämän myötä muutu pelkäksi laihduttamiseksi, ihmettelen edelleen maailman pieniä omituisuuksia pikkuhuomioissa ja jännitän kuukautisia muuten vain teksteissäni.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Viivästyksiä

Nyt suututtaa. Kävin lääkärissä kuulemassa mitä tapahtuu seuraavaksi. Edellisten hoitojen jälkeen hoitaja sanoi puhelimessa, että pakastetut alkiot voidaan siirtää melko nopeasti, kun ei tarvita kaikenlaisia ennakkohoitoja sitä varten. Olin siis melkoisen toiveikas tänä aamuna. Enpä ole enää.

Lääkäri alkoi käydä läpi sydänlääkitystäni, miten se sopii raskauden kanssa. Minulle on vuosia sitten jo sanottu, että lääkitys sopii raskauden kanssa ja vielä varmistin asian ensimmäisen yrityksen aikaan sydänlääkäriltä. Silloin lääkäri vakuutti, että juuri tähän lääkeyhdistelmään siirrytään, kun halutaan tulla raskaaksi. Nyt tämä toinen lääkäri taas luki koneeltaan, että yksi lääkkeistäni olisi kielletty koko raskauden ajan. Ota tästä nyt tolkku.

Joudun siis odottamaan, että paperini lähetetään jollekin asiaan perehtyneelle osastolle, josta otetaan minuun yhteyttä mahdollisten lisätutkimusten muodossa. Ja koska sairaala menee kesäksi kiinni, seuraava lapsettomuushoitoaika määrättiin elokuun puoliväliin, jotta toinen osasto ehtii tutkia ja tehdä päätöksensä lääkityksestä. Miksi tätä ei voitu hoitaa jo alkuvuodesta edellisten hoitojen aikaan? Nyt tämän takia lapsettomuushoidot viivästyvät usealla kuukaudella. Raivostuttavaa ja turhaa venkoilua.

Ainakin voin käyttää odotusajan hyödyksi ja laihduttaa ihan kunnolla. Lääkäri sanoi myös, että olisi hyvä, jos voisin laihduttaa sen viisi kiloa pois. Mitään vaatimusta ei sinänsä ole, koska en ole ratkaisevasti ylipainoinen, mutta kyllähän pienikin pudotus auttaisi raskauden todennäköisyyttä. Siispä kokkaamaan kasviskeittoja annoskokoina pakkaseen ja lenkille. Onneksi on tulossa kesä ja raikkaat ilmat niin pääsen ulos. En aio tässä vaiheessa hankkia kuntosalikorttia, enkä keksi muitakaan mukavia urheilulajeja, joten eiköhän lenkkeilyllä ja Wii Fitillä selvitä aika pitkälle. Kun vaan saisi vähennettyä suklaansyöntiä..

Kesän ajan tämä blogi tullee siis keskittymään painonhallintaprojektiini ja kerran kuussa nousevien ja laskevien toiveiden kirjaamiseen. Suuria odotuksia luomuraskaudesta ei ole, mutta ei sitä voi täysin luovuttaakaan.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kotona taas

Raskaan reissun jälkeen taas Suomessa. Täytyy sanoa, että osaan nyt ihan toisella tavalla arvostaa vessojamme, joissa sekä yksityisissä että julkisissa tiloissa on ovet ja vieläpä lukot ovissa. Puhumattakaan lämpimistä renkaista, joihin istua pelkän kylmän posliinin tai toisinaan pelkän kolon lattiassa sijaan.

Nyt edessä on taas arki ja opiskelu. Arki pitää sisällään myös tiukan aloituksen laihdutukselle ennen uusia lapsettomuushoitoja. Tarkoitukseni oli Silmun jalanjäljissä lähteä mukaan Go Fat Go-haasteeseen, mutta unohdin ilmoittautua siihen kaikessa kiireessäni ennen matkaa. Olen nyt siis edelleen yksin projektini kanssa.

Reissussa meitä oli noin 100 hengen ryhmä, ja ryhmästä ehkä noin 40% oli naisia, loput miehiä lukuisista eri Euroopan maista sekä Yhdysvalloista. Koko ryhmästä laskin alle 10 ylipainoisen näköistä ihmistä, lähinnä naispuolisia. Se oli melkoisen masentavaa. Tunsin itseni suurimman osan aikaa rönttöiseksi läskipossuksi, joka yrittää parhaansa mukaan juosta kauniiden, pitkäsääristen ja hyväkuntoisten ihmisten perässä jalat rakoilla ja kasvot punoittaen. Asiaa ei auttanut, että poltin sekä naamani, rintakehäni että käsivarteni auringossa ja punoitin senkin vuoksi erityisen paljon. Luonnollisesti jalkani olivat koko reissun ajan järjettömän turvoksissa, kuten niillä on tapana tehdä lämpimissä ilmastoissa. Onneksi olin varannut leveimmät kesäkengät matkaan; joskin kauneudessa nuo kengät eivät todellakaan kilpailleet edes rumimpien kaktusten kanssa.

Selvisin kuitenkin reissusta ja sain joitakin uusia ystäviäkin. Ainakin Facebookiin ja toivottavasti myös muutenkin. Ajatukset on nyt siirrettävä reissumuisteluista tenttikirjaan ja huomiseen lääkäriaikaan. Vielä en ole ehtinyt jännittää huomista, mutta eiköhän se kohta iske tajuntaani. Huomenna aamulla kuulen tuomion tulevista lapsettomuushoidoista. Toivon, että pääsemme käyttämään pakastettuja soluja nopealla aikataululla, ja että ne ovat kunnossa ja sulavat hyvin. On taas niin monta kohtaa, joissa voi mennä pieleen, ettei asiaa edes oikein uskalla ajatella todellisuutena. Huomenna aiheesta lisää.