perjantai 19. heinäkuuta 2013

Jäinen herkku

Kesä innostaa minua herkuttelemaan joka vuosi. Nykyään useimmiten innostun uudelleen jostakin klassikosta - viime vuonna se oli mehujäät, toissa vuonna itse tehty jäätee. Tänä kesänä intoilen elävän ravinnon jäätelöstä.  Ei ihan yhtä kaloritonta kuin jäätee, mutta oikein maustettuna kevyttä.

Olen ollut vuosien varrella kasvissyöjä monella eri tavalla ja yksi niistä oli raakaruokavaihe. Silloin löysin muun muassa banaanijäätelön ruokalistalleni, mutta kuten usein käy resepti unohtui vuosien aikana. Tänä kesänä olen löytänyt vanhan suosikkini uudelleen vegaaniblogeista - näyttää olevan tämän vuoden juttu muillekin kuin minulle. Ja kun nyt olen täällä jakanut innostuksenkohteitani niin jaetaan nyt tämäkin.

Monissa resepteissä banaaniin lisätään kermaa (kookos- tai mantelikerma näyttävät olevan suosituimmat) sekä makeutusainetta (palmusokeri ja stevia suosituimpina) mutta minusta banaanin oma kuohkeus ja makeus riittävät. Ohjeita kermaisiin versioihin esimerkiksi täällä.

Minun versioni on yksinkertaisempi:
1 banaani/syöjä, pilkotaan palasiksi tai puoliksi ja laitetaan pakkaseen noin kahdeksi tunniksi. Mikäli banaani on pidempään pakastimessa pitää odottaa, että se sulaa hiukan umpijäästä ennen soseuttamista. Makuun ei pakastamisajalla ole merkitystä kun banaanin pakastaa suljetussa rasiassa.

Otetaan pakastimesta, soseutetaan (tehosekoittimella saa kuohkeutta, käsinkin saa hyvän mössön), maustetaan.
Kevyet mausteet on tietysti marjoja (tehosekoittimeen banaanin kanssa) tai esimerkiksi kanelia, vaniljauutetta tms. Myös maustamaton banaanijäätelö on hyvää.
Suurin herkkuni on appelsiinisuklaalevite sotkettuna jäiseen banaaniin. Taivaallista!

Levitettä löytyy myös ilman appelsiinia ja se on täysin pähkinätön, maidoton, luomua - ainoa miinus tulee sen sisältämistä kaloreista. Kokeilkaapa Digestive-keksien päällä... Vegetukku toimittaa kaikkialle Suomeen, sieltä tulee tilattua tavaraa säännöllisesti. Suosittelen kokeilemaan sekä banaanijäätelöä että levitettä yhdessä ja erikseen.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Matkailu avartaa monella tavalla

Kävimme lyhyellä reissulla ulkomailla 13-vuotiaan kummipojan kanssa kolmestaan. Laivalla minulta kysyttiin ketä odotan odottaessani miestä ja poikaa kahvilassa. Kysymys häkellytti minut hetkeksi – alanko kertoa tuntemattomalle kahvilatyöntekijälle asioita tarkemmin vai miten saisin kuvattua ketä odotan. Sanoin sitten, että odotan miestä ja poikaa. Kysyjä luonnollisesti tulkitsi tämän aviomieheksi ja omaksi lapseksi ja kohtelu muuttui heti. Silmänräpäys, ja sain kahvilassa aivan eri palvelua kuin olen koskaan ennen saanut. Olin muuttunut keski-ikäiseksi, todennäköisesti hitusen varakkaammaksi asiakkaaksi. Jäin miettimään muuttiko kohtelun se, että olin ”äiti” vai se, että hän arvioi ikäni ylemmäs teini-ikäisen pojan takia.

Sama tapahtui kulkiessamme turistikohteissa, meitä pidettiin perheenä. En korjannut erhettä, mikä saattoi olla virhe, koska aloin itsekin loppua kohden käyttäytyä ”perhemäisemmin”. Oma käytökseni alkoi ärsyttää itseäni enkä tiedä mitä kummipoika mahtoi ajatella. Uskaltaakohan enää lähteä meidän matkaan tämän jälkeen...

Jollakin tavalla laivalla olleet ylettömät lapsimäärät (olen aikaisemmin varmaan kulkenut eri laivoilla koska en muista ikinä nähneeni laivalla niin suurta määrää lapsiperheitä!) eivät häirinneet niin paljon kun itselläkin oli mukana lapsi, vaikkakin jo vanhempi. Kummipoika toimi hyvänä puskurina monessa lapsettomalle tiukassa paikassa. Löysin laivalta myös uusia paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt, kuten pelihuoneen ja pallomeren. Minulle laivamatkustaminen on tähän asti ollut pubeja, yökerho, alkoholi ja hyttibileet. Tämä oli täysin uusi kokemus. Oikeastaan oli ihan mukavaa päästä edes pienesti kiinni tähän uuteen maailmaan, toisaalta se oli hirveän haikeaa nähdä vilahdus jostain, jota ei ehkä koskaan tule kokemaan kokonaisuudessaan.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kesäinen lapseton

Kesätyö on vienyt mennessään eikä ajatuksia lasten tekoon ole tullut juurikaan uhrattua. Omituinen tiputteluvuoto on jatkunut useamman kuukauden, se toimii tarkasti kuin kalenteri. Verinen tiputtelu alkaa ovulaation aikaan ja jatkuu kuukautisiin saakka mutta itse vuoto on normaalia ja loppuu normaalin ajan kuluessa. Kuukautisista ovulaatioon eletään siis vuodotonta aikaa. Lääkäri ei osannut ehdottaa mitään syytä yllättäen alkaneelle, toistuvalle tiputtelulle. Raskaudenkin testasin ihan varmuuden vuoksi.

Tilasin silloin kesäkuun alussa lääkäriltä uudestaan todistuksen adoptiota varten kun ensimmäistä ei kuulunut. Se olikin kirjoitettu jo heti asiasta lääkärin kanssa puhuttuani. Sovimme lääkärin kanssa, että paperi lähetetään suoraan Pelaan, joten en kaivannut sitä itselleni. Se kuitenkin saapui postissa juhannuksen jälkeen – melkein kuukautta sen jälkeen kun paperi oli päivätty. Postileimasta päätellen kirje oli viettänyt postissakin viikon  verran, vaikka osoite oli siinä oikein. Tiedä sitten mitä siinä oli sählätty sekä sairaalassa että postissa, mutta joka tapauksessa todistus myöhästyi Pelasta – heidän lääkärinsä oli jo lähtenyt kesälomalle –  joten emme ehdi saada hänen lausuntoaan ennen ensimmäistä käyntiämme elokuussa.

Olen edelleen kauhuissani, että minun lääkärintodistukseni tulee kaatamaan koko adoptioprosessin – miehen päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta. Ja nyt sen tylyn totuuden kuuleminen tulee viivästymään todistussählinkien takia. Kiukuttaa, ahdistaa mutta toisaalta taas ei. Voin ainakin ensi tapaamisella kuvitella asioiden johtavan johonkin ja haaveilla hetken salaisia haaveita äitiydestä.

Viime päivinä olen kuullut monta keskustelua, joissa keski-iän ylittäneet keskustelevat keskenään lapsistaan. Toisille kerrotaan montako lastenlasta on, milloin lapset menivät naimisiin ja mihin he rakentavat taloa mutta ei ammatteja, opiskeluita tai harrastuksia. Kun toisensa vuosikymmenten jälkeen tapaavat ihmiset kertovat omasta elämästään, tärkeintä on kertoa miten lasten häät sujuivat 10 vuotta sitten ja minä vuosina lapsenlapset ovat syntyneet. Toisin sanoen itse ei ole tehty mitään ”merkittävää” sitten lasten syntymisen eikä ne lapsetkaan ole mitään jolleivät ole naimisissa ja saaneet itse lapsia. Minun ei varmaan tarvitse kertoa teille mitä mieltä itse olen näistä keskusteluista.