tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mukavuuksia ja ällötyksiä

Pitkä aika on kulunut edellisestä päivityksestä. Paljon on ehtinyt tapahtua. Ostimme talon, sain kesätöitä, sairasloma loppuu huhtikuun loppuun, uudet kuukautiset alkoivat, teimme päätöksiä lastenhankinnan suhteen.

Elämä on ollut viime viikkoina pitkästä aikaa positiivista. Lopetin masennuslääkkeen kokonaan sydämen häiriöiden takia samaan aikaan kun arvottiin olenko raskaana vai en edellisestä hoidosta. Samalla kun hormonimäärä kehossa laski putosi myös mieliala hetkeksi. Yritin kaikkeni ylläpitää positiivisuutta mutta turhaan. Onneksi se oli vain muutaman päivän pituinen pätkä ja elämä alkoi tuntua paremmalta ihan itsestään. En kyllä luota vielä, että selviän seuraavista isoista ikävistä uutisista, mutta pienistä ikävyyksistä uskon jo pääseväni helpommin yli. Toistaiseksi ei ole tarvinnut koettaa asioiden sujuessa mallikkaasti. Käyn edelleen psykologilla ja psykiatrilla sekä Mindfulness-kurssilla. Tarkoitus olisi aloittaa psykoterapia jossain vaiheessa ja jättää nämä muut pois kuviosta.

Seuraavat kuukautiset alkoivat ajallaan kuten odotettua (ällötysosio tekstistä). Valitettavasti vuoto ei ole vielä normaalia, vaan yli viikon vuodin ällöriekaleita ja kuivunutta verta ulos. Vieläkin saattaa satunnaisesti tulla jotakin outoa vessassa käydessä. En oikein ymmärrä mistä tätä riittää? Enää ei pitäisi olla myöskään kipua, mutta silti kerran-pari päivässä tulee voimakkaita, mutta lyhyitä kramppeja, jotka saavat haukkomaan happea. Alkaa jo kyllästyttää kun vatsa ei ole ollenkaan mukana uudessa positiivisessa elämänvaiheessani. Se on myös valtava pallo nykyään, silloin tällöin harvoin herään vatsa entisenkokoisena, joten tiedän etten ole yhtäkkiä vain lihonut vatsasta vaan siinä on jotain muuta vialla. Vyötärönympärys on kasvanut pari senttiä, mutta ei sentään kahtakymmentä kuten pahimman turvotuksen aikana.

Kuten olen täällä useaan kertaan maininnut tämä IVF oli meidän viimeinen. Meillä on vielä kaksi munasolua yhdessä oljessa pakkasessa eli yksi yrityskerta. Menen 2.5. lääkäriin keskustelemaan siitä. Olemme päättäneet pitää kesätauon. Olen nauttinut saadessani juoda vapaasti alkoholia (vaikken sitä olekaan erityisesti juonut, mutta pidän siitä ettei joku muu päätä puolestani vaan saan kieltäytyä koska ei tee mieli eikä koska on pakko) ja olen jopa mikrottanut muoviastioita sun muuta "kiellettyä". Minun vartaloni! Toivottavasti polilla ei ole mitään sitä vastaan, että PAS olisi syksyn alussa.

Minulla ei ole mitään odotuksia PASin suhteen. Olisihan se hienoa, jos siitä tulisi jotain, mutta ei mitenkään pakollista. En koe enää surua asiasta. Minulle ei ole koskaan ollut erityisen tärkeää siirtää geenejäni, joskin raskaus olisi ollut mahtavaa kokea. Sen sijaan äitiydestä en ole luopunut. Adoptio on minulle aina ollut tärkeä vaihtoehto biologisten lasten rinnalla, ei niiden jälkeen. Adoptioinfossahan kävimme jo helmikuussa. Maaliskuussa pyysin polilta hakemuksen liitteeksi tarvittavia lääkärintodistuksia, mutta koska niitä ei vieläkään ole meille lähetetty päätimme laittaa hakemuksen menemään ilman niitä. Saatiinpa asia etenemään. Muut liitteet hakemuksessa on. Nyt vain odotellaan milloin sieltä päin otetaan yhteyttä. Sitten on kotikin valmiina lapsosille. Aika jännittävää.