Laihdutus, osa 18

Olen päässyt taas viikon takapakin jälkeen laihdutusuralle. Tällä viikolla olen laihtunut tosin vain 300g, eli kokonaislaihdutus on 1,6 kg.

Viikonloppuna herkuttelin juhlissa suklaakakulla, mutta join vain yhden oluen ja olin kuskina illan. Ei se tosin krapulaoloa estänyt, vaikka seurassani oli kolme oikeasti humalaan itsensä juonutta minä voin kaikkein pahiten aamusta. Epäilen kyllä parin olleen humalassa vielä kun lähdin iltapäivällä kotiin.

Muuten olen vahtinut syömisiäni hyvin tarkasti enkä ole herkutellut. Paitsi eilen kahdella palalla suklaata, kun tuntui etten kestä enää ilman. Maanantaina voin omituisen pahoin eikä tehnyt mieli syödä mitään. Siitä tuli ”luonnollinen” dieettipäivä, kun ainoa mikä maittoi oli verigreippi ja nektariini. Olen nyt syönyt muutenkin paljon greippejä, niihin iskee aina silloin tällöin kova himo.

Liikuntaa en ole ehtinyt enkä jaksanut harrastaa sen kummemmin. Kuten aiemmin kirjoitin, Lintsireissulla tuli juostua ahkerasti ja pelasin siellä tanssipeliä Xboxin Kinectillä, mikä ei myöskään ollut ihan kevyimmästä päästä urheilua. Muuten liikkuminen on jäänyt viikonlopun kävelemiseen autolle ja takaisin ja eilisen kävelyyn sohvalta jääkaapille. Telkkari on edelleen rikki, joten Wii Fit ei ole käytössä.

Kylmät, sateiset ilmat eivät houkuta ulkoiluun ja jalkalihaksissa tuntuu edelleen Lintsireissun rasitus, joten tuskin tänäänkään tulen sen kummemmin urheilemaan. Ulos on tänään pakko lähteä, on taas aika vaihtaa kaupunkia loppuviikoksi. Huomiseen tenttiin pitää lukea vielä 100 sivua tänään, joten se vienee viimeisetkin halut lähteä illalla lenkille.

Ilman liikuntaa en pelkällä ruokavaliolla pysty juuri tuota muutamaa sataa grammaa enempää viikossa laihtumaan. Ja se ei riitä saavuttaakseni tavoitteeni elokuuhun mennessä. Siispä nyt pitää alkaa kirittää itseä. Ensi viikon aion viettää tenttikirjatonta viikkoa, töitä tosin pitää tehdä. On silti mukava viettää kohtuullisen stressitön viikko edes kerran kesässä ilman niitä tenttikirjoja tuijottamassa syyllistävästi.
Ehdin kirjoittaa ensi viikon laihdutustuloksen vielä ennen juhannuksen mökkireissua.

Laihdutus, osa 17

Tämä oli arvattavissa: olen lihonut tällä viikolla 600g. Kokonaislaihdutus on nyt 1,3 kg.

Eipä kai sitä voi muuta odottaa, kun viikonloppuna kaksi päivää söi mitä sattuu ja liikkuminen on koko viikon ollut hyvin vähäistä. Huonoa tuuria, että juhlaviikonloppu ja kuukautiset osuivat peräkkäin. Elättelen vielä pientä toivoa, että osa tästä painonnoususta on kuukautisten aiheuttama harha ja poistuu kunhan elimistö on taas tasapainossa.

Tänään on ensimmäinen päivä, kun en ole ainakaan toistaiseksi kaivannut särkylääkettä menkkakipuun. Se tarkoittaa, että voisin päästä tänään taas lenkille. En ole ollut niin rohkea, että kipulääkkeen voimin olisin kokeillut miten vatsa kestää lenkkeilyn kuukautisten aikana. Kivut kun on kovat särkylääkkeenkin kanssa nuo pari-kolme päivää kuukautisten takia. Telkkarimme otti ja hajosi eilen, joten Wii Fitin pelailu on tauolla kunnes saamme hankittua uuden telkkarin. Sitä ei taida olla tapahtumassa ihan lähiaikoina, joten pitää pärjätä ilman sitä.

Ruokailussa olen päässyt ihan mukavasti taas arkirytmiin. Joskin olen nyt alkuviikolla syönyt enemmän kasviksia välipaloina kuin normaalisti. Mutta en näe siinä suurempaa ongelmaa, vaikka osassa hedelmiä onkin paljon sokeria, lähes kaikki dieettiohjeet kannustavat syömään paljon kasviksia.

Ostin eilen kevyttä rahkaa ja raejuustoa ja aion tänään käyttää viimeisen purkin mustikoita, ahomansikoita ja karviaisia pakkasesta rahkaherkkuun. Illalla aion tehdä juureskeittoa. Vaikka ostankin usein paljon kasviksia, eilen ylitin itseni ja ostin kerralla kokonaisen kassillisen pelkkiä kasviksia kaupasta. Keittooni tulee ainakin porkkanoita, lanttua, selleriä ja perunaa eli ihan perusjuureksia sekä purjoa. Maustamisen jätän miehelleni, mutta todennäköisesti hän jauhaa keittoon vähän inkivääriä sekä chiliä.

Olin kaupassa todella nälkäisenä oltuani tuntikausia sitä ennen ostoksilla, mutta onnistuin välttämään monet houkutukset. Ainoastaan karkkihyllyllä en jaksanut enää pidätellä itseäni. Suklaaseen en sentään sortunut, mutta salmiakkia tuli ostettua useampi pussillinen. Asiaan tosin vaikutti, että salmiakki parantaa vatsakipua, ja olin aika kipeä kaupassa.

Tällä ensi viikkojaksollani aion kiriä liikunnassa. Lauantaina on jälleen juhlat ja tiedän jo nyt, että siellä tulee olemaan runsaasti syötävää tarjolla innokkaan kotikokin toimesta, joten vähällä en tule selviämään. Mutta aion urheilla sitäkin ahkerammin lauantainkin ahmimiset pois. Nyt tuntuu taas olevan lisää päättäväisyyttä viikon ”levon” jälkeen.

Ai niin, olen unohtanut kertoa Läskillä lukutaitoa-kampanjasta, johon minäkin osallistuin aiemmin (Laihdutus, osat 1,3 ja 4, rullaa linkistä klikattuasi alaspäin). Sen tuloksista on kerrottu Kirkko ja Kaupunki-lehdessä jo useampi viikko sitten. Linkistä pääsee verkkolehteen nro 18 lukemaan jutun.

Laihdutus, osa 16

Tällä viikolla paino on keventynyt 0,5 kg. Yhteensä olen laihtunut tämän projektin aikana 1,9 kg. En linkkaa tähän viestiin edellisiä osia, klikkaa vasemman reunan tunnistelistasta sanaa laihdutus niin näet koko historian.

Tämä laihdutusviikko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan lenkkeilyssä. Viikonloppuna voin huonosti ja oksensin eikä vatsa ole aivan kunnossa ollut koko viikkoon. Lenkillä huomasin hirvittävän väsymyksen jaloissani parina iltana ja lopulta tiistaina tuntui, että pyörryn lenkille. Sen jälkeen en ole lenkille lähtenyt enkä edes Wii Fitillä pelaillut. Eilen kyllä tuli kävelyä määrällisesti melko paljon, mutta se oli hidasta maleksintaa vanhojen rollaattori-ihmisten seurassa.

Silmu osti sykemittarin ja sai minutkin muistamaan sellaisen olemassaolon. Minulla on vuosia sitten myyjäpalkinnoksi saamani sykemittari, jota en ole varsinaisesti käyttänyt aiemmin. Nyt kaivelin sen esiin ja ehdin käyttää kahdella lenkillä.
En ihan tarkkaan ole varma mihin kohtaan se pitäisi asentaa, jotta se ei häiritsisi rintsikan reunaa tai olisi liian alhaalla suhteessa sydämeen. Surkeanmallinen vartaloni vielä kapenee juuri sykemittarin kohdalta ja se pitääkin kiristää tosi tiukalle ettei valuisi alaspäin lenkkeillessä. Jollakin hyvää niksiä oiekan kohdan löytämiseksi? Vai onko se niin tarkkaa, tuleeko alempaakin hyvä mittaustulos? (taidan kysyä taas jonkun mielestä typeriä, mutta minkäs teet kun ei asioita tiedä)

Huomasin kulkevani ihan hyvää rasvanpolttotahtia suurimman osan lenkistä. Tosin se maksimisykkeen määrittely oli vähän hankalaa enkä tiedä kuinka hyvin osasimme sen arvioida. Sydänsairaalla kun ei nämä asiat ole ihan oppikirja-arvioiden mukaisia. Toisaalta lenkkeilemme yleensä sellaista tahtia, että pystyn puhumaan juuri ja juuri hengästymättä, joten eiköhän sekin kerro sopivasta tahdista. Näillä sykemittarilenkeillä olen juoksuaskelia ottanut vain yhdessä kohdassa pari-kolmesataa metriä omituisen väsymyksen vuoksi. Normaalisti olen yrittänyt kahdessa tai kolmessa kohdassa lenkkiä juosta vähän matkaa tottuakseni juoksemiseen vähitellen.

Syömisten kanssa on saanut olla tarkkana. Suklaata on tehnyt hirveästi mieli monena päivänä ja olen syönyt palasen parina päivänä. Mässyttelyyn en ole sortunut. Itsehillintä on hirveän vaikeaa. Tällä viikolla en pitänyt karkkipäivää lähestyvien häiden vuoksi. Olen luvannut itselleni, että huomenna häissä en tarkkaile syömistäni, mutta aion jättää alkoholin juomatta sen kaloreiden takia. Hääpari on sen verran ”sivistynyt”, etteivät he todennäköisesti tule jättämään kasvissyöjiä syömään pelkkää vihreää salaattia ja keitettyä perunaa, kuten häissä viime vuonna kävi.

Toivon hääsyömisen vievän ahmimistarpeeni ja väsymykseni pois, jotta jaksan taas ensi viikolla ahkeroida. Muussa tapauksessa pelkään laihdutukseni sekä kunnon nostoni kärsivän pienen takapakin tulevalla viikolla.

Laihdutus, osa 15

Tällä viikolla paino on pudonnut 300g. Sentään se edelleen putoaa eikä ole noussut. Yhteensä olen siis laihtunut nyt 1,4 kg.

Elättelin täysin epärealistista ajatusta siitä, että painonpudotus näkyisi jotenkin viikon päästä ystävän häissä. Eipä se tietenkään voi näkyä. Ehkä juuri ja juuri alkuvuonna lihomani kilot ehtivät lähteä enkä näytä aivan niin hirveältä häitä varten ostamassani mekossa.

Leivoin aiemmin tällä viikolla sipulilinssipiirakkaa ja kasvispasteijoita sämpylätaikinalla ja olen elänyt niillä ja salaatilla useita päiviä. Kevyttä herkkua. Naposteluhaluani olen suunnannut suklaasta kasviksiin. Onneksi tomaatit ovat halpoja tähän aikaan vuodesta.

Onnistuin viimein valmistamaan juotavaa jääteetä täysin ilman sokeria. Laitoin puolentoista litran kannuun yhdeksän teelusikallista aidoista mansikoista tehtyä mustaa teetä ja litran kannuun seitsemän lusikallista Twinings Wild Berries (mansikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa). Ensimmäisestä tuli liian vahvaa, toisesta liian mietoa, joten sekoitettuna niistä tulee juuri täydellistä. Parasta maku kylläkin on yhden appelsiinitäysmehusta tehdyn jääpalan kanssa – eli ei täysin kaloritonta, mutta lähelle.

Sateiset kelit eivät ole innostaneet lenkkeilemään tällä viikolla. Onneksi sade on joinakin iltoina lakannut sopivasti mieheni päästyä kotiin ja olemme päässeet kiertämään tutun lenkkimme. Lenkki kokonaisuudessaan on askelmittarillani mitattuna 7,5 km, josta voi tarvittaessa kiertää vain 5 km tai 2,5 km lenkit; metsässä kulkee myös muita polkuja eikä koskaan ole pakko palata omia jälkiään takaisin jollei halua. Metsässä ja meren rannalla kävely on mukavaa, ilma siellä on usein paljon raikkaampaa kuin vaikkapa kotipihassa. Meren rannalla tosin usein tuulee kylmästi, varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Sateisina päivinä olemme mieheni kanssa pelanneet Wiillä. Sports-pelin nyrkkeily tuo hyvin hien pintaan ja tennis vuorotellen molemmilla käsillä pelattuna tuo käsille liikuntaa. Fitissä kisaamme paremmista tuloksista. Sitä jaksaa urheilla melko paljonkin fyysisesti raskaita pätkiä, kun välillä lepää ja seuraa toisen suorituksia. Tällä hetkellä tuntuu selkä- ja käsilihaksissa, että on tullut eilen ahkeroitua ehkä vähän liikaakin. Fitin (ensimmäisen version) haittapuoli on se, ettei siellä ole kuin yksi kahdelle tarkoitettu laji; kaikki muut on yksin pelattavia vuorotellen. Onneksi tulokset kirjautuvat yhteiseen tilastoon. En voi kuin suositella Wii Fitiä laihdutuksen avuksi, siitä on paljon apua ja tukea varsinkin tällaiselle liikunnan inhoajalle.

Viivästyksiä

Nyt suututtaa. Kävin lääkärissä kuulemassa mitä tapahtuu seuraavaksi. Edellisten hoitojen jälkeen hoitaja sanoi puhelimessa, että pakastetut alkiot voidaan siirtää melko nopeasti, kun ei tarvita kaikenlaisia ennakkohoitoja sitä varten. Olin siis melkoisen toiveikas tänä aamuna. Enpä ole enää.

Lääkäri alkoi käydä läpi sydänlääkitystäni, miten se sopii raskauden kanssa. Minulle on vuosia sitten jo sanottu, että lääkitys sopii raskauden kanssa ja vielä varmistin asian ensimmäisen yrityksen aikaan sydänlääkäriltä. Silloin lääkäri vakuutti, että juuri tähän lääkeyhdistelmään siirrytään, kun halutaan tulla raskaaksi. Nyt tämä toinen lääkäri taas luki koneeltaan, että yksi lääkkeistäni olisi kielletty koko raskauden ajan. Ota tästä nyt tolkku.

Joudun siis odottamaan, että paperini lähetetään jollekin asiaan perehtyneelle osastolle, josta otetaan minuun yhteyttä mahdollisten lisätutkimusten muodossa. Ja koska sairaala menee kesäksi kiinni, seuraava lapsettomuushoitoaika määrättiin elokuun puoliväliin, jotta toinen osasto ehtii tutkia ja tehdä päätöksensä lääkityksestä. Miksi tätä ei voitu hoitaa jo alkuvuodesta edellisten hoitojen aikaan? Nyt tämän takia lapsettomuushoidot viivästyvät usealla kuukaudella. Raivostuttavaa ja turhaa venkoilua.

Ainakin voin käyttää odotusajan hyödyksi ja laihduttaa ihan kunnolla. Lääkäri sanoi myös, että olisi hyvä, jos voisin laihduttaa sen viisi kiloa pois. Mitään vaatimusta ei sinänsä ole, koska en ole ratkaisevasti ylipainoinen, mutta kyllähän pienikin pudotus auttaisi raskauden todennäköisyyttä. Siispä kokkaamaan kasviskeittoja annoskokoina pakkaseen ja lenkille. Onneksi on tulossa kesä ja raikkaat ilmat niin pääsen ulos. En aio tässä vaiheessa hankkia kuntosalikorttia, enkä keksi muitakaan mukavia urheilulajeja, joten eiköhän lenkkeilyllä ja Wii Fitillä selvitä aika pitkälle. Kun vaan saisi vähennettyä suklaansyöntiä..

Kesän ajan tämä blogi tullee siis keskittymään painonhallintaprojektiini ja kerran kuussa nousevien ja laskevien toiveiden kirjaamiseen. Suuria odotuksia luomuraskaudesta ei ole, mutta ei sitä voi täysin luovuttaakaan.

Laihdutus, osa 9

Siitä on nyt kulunut melkein kuukausi, kun haastoin itseni sentinmittausprojektiin. Tänä aamuna otin uudet mitat ja lopetan laihduttamisen seuraavan viikon ajaksi. Tai en ainakaan aio tuntea huonoa omaatuntoa joka suupalasta, jonka syön jouluna. Rakastan jouluruokia.

Olen tässä joulukuun mittaan kironnut itseäni ja typerää ideaani alkaa vahtia syömisiäni tarkemmin juuri pikkujoulukaudella. Joka puolelta eteeni työnnetään glögiä, joulutorttuja ja pipareita. Juhlia pitäisi joka viikko vähintään kerran, parhaimmillaan kolmena iltana ja jokaisissa juhlissa joku sanoo ”juhlitaan vain tämän kerran, ota lisää herkkuja”.

Muun ajan joulukuusta olen stressannut viimeisiä tenttejä ja yrittänyt opiskella. Tuntuu, ettei varsinaiselle laihdutukselle ole ollut aikaa, mutta toisaalta ei ole ollut syömisellekään. Ehkä stressi kuluttaa kaloreita? Urheillut olen kerran viikossa. Keskityin urheilussani reisiä ja käsivarsia vahvistaviin liikkeisiin. Olen pyrkinyt jättämään auton kotiin joka päivä ja kävelemään paikkoihin. Kohtuullisesti olen onnistunutkin, tosin tavaroiden kanssa en edelleenkään ole viitsinyt portaita kävellä kun hissi kerran on olemassa.

Tunnustan syöneeni useamman joulutortun, juoneeni glögiä ja herkutelleeni pipareilla. Olen kuitenkin yrittänyt malttaa mieleni ja valita notkuvista herkkupöydistä sen kevyimmän vaihtoehdon ja jättänyt santsikupin ottamatta. Ruuan suhteen olen ollut valikoiva ja syönyt paljon kasviskeittoja ynnä muuta kevyttä. Silti tältä pohjalta lähtiessäni mittaamaan saavutuksiani jännitti aika paljon olenko laihtunut yhtään.

Tässä uudet mitat ja erotus edellisiin:

Käsivarsi (vasen hauis) 32 cm, -2 cm
Rinnanympärys 98 cm, -2 cm (en jaksa uskoa, että rinnat oikeasti pienenisivät, kun ovat olleet laihana suunnilleen saman kokoiset – samat rintsikat käy nyt kuin laihanakin)

Vyötärö 76 cm, -5 cm (pakko oli olla turvoksissa edellisen mittauksen aikana. Epätodellinen luku)

Lantio 105 cm, -8 cm
Reisi (vasen) 71 cm, -10 cm

Luvut olivat niin epäuskottavia, että mittasin ne moneen kertaan ja kokeilin eri kohdistakin, jos olisinkin vahingossa mitannut väärästä kohtaa. Mutta uskottava se on. Varsinkin lantiosta ja reisistä nyt onkin varaa lähteä, mutta että noin lyhyessä ajassa noin paljon? Voisiko kuukautiskierron ajankohta vaikuttaa nesteturvotuksen muodossa mittauksiini?

Haluaisin olla iloinen näin hyvästä saavutuksesta, mutta tunnen saaneeni sen ilman kunnon työtä ja palkkio työstä on kivempaa kuin ”ilmaiseksi” saaminen. Jo tuon kirjoittaminen kuulostaa hullulta. Hyväksytään, laihtuminen voi olla myös helppoa ainakin tässä vaiheessa urakkaa. Viimeiset kilot ne hankalin on karistaa. Katsotaan tilannetta taas uudestaan joulun mässäilyjen ja liikkumattomuuden jälkeen.

Laihdutus, osa 8

Joulukuun laihdutusprojektini ensimmäinen este ylitetty. Minut kutsuttiin kylään syömään juustokakkua ja katsomaan elokuvaa. Sen enempiä asiaa ajattelematta vesi nousi kielelle ja olin lähdössä viettämään herkutteluiltaa. Hyvin pieni ääni takaraivossa huomautti, että juustokakku voisi olla hankala urheilla pois seuraavana päivänä, mutta kuka nyt pieniä ääniä jaksaa kuunnella.

Onneksi tai valitettavasti, en ole varma kumpaa, paikalle saapui ystäväni ”valkea ritari ratsullaan”, toiselta nimeltään ”Herra huonon omantunnon ylläpitäjä” ja muistutti laihdutusprojektistani. Jouduin siis kieltäytymään kakusta ja varmuuden vuoksi lähdin kotiin, kauas rasvaisista kakuista ja muista herkuista. Kotona vielä rankaisin itseäni moisista ajatuksista kesken laihdutuskuurin urheilemalla tunnin Wii Fitillä kunnon hikeen asti. Ruuaksi tein kevyttä kasviskeittoa, mutta palkitsin itseni jälkiruuaksi pienellä tölkillä olutta. Tunsin, että olen sen ansainnut.

Täytyy myöntää, että nyt on hyvä olo. Mieltä ei paina liika herkuttelu ja sain urheiltuakin pitkästä aikaa. Melkein tekisi mieli jättää tenttiinlukukin tältä päivältä, kun olen jo niin kovin ahkera ollut tänään, mutta ehkä ei pidä liioitella itsensä palkitsemistakaan.

Laihdutus, osa 6

Olen lihonut reilun kilon sitten viime näkemän. Eikö tätä lihomista saa millään loppumaan? Viime tekstistäni lähtien olen yrittänyt tiiviimmin tarkkailla mitä syön ja onnistuin olemaan ilman suklaata hetken aikaa, mutta sitten kaikki taas levähti.

Luin viikonloppuna Hesarista juttua laihdutuksesta. Siinä joku suklaanahmija sai ”neuvon” etkö voisi vaihtaa sitä suklaata naposteluporkkanoihin? Sepä nerokasta. Totta kai sen vaihtaisi porkkanoihin, jos se olisi mahdollista. Mutta kun porkkanoista ei saa samaa hyvän olon tunnetta eikä samaa ihanaa suussasulavaa makua suuhun. Sitä voi syödä kilokaupalla kaikkea terveellistä kasvista ja olla ihan ähkyssä ja silti himoita suklaata. Suklaanhimoon auttaa vain pitkä totaalikieltäytyminen, mutta se ei ole ainakaan minulle mahdollista. Toinen vaihtoehto on sallia itselleen suklaata ainoastaan, jos on urheillut suklaan energiamäärän verran. Mutta koska mahdottomia luopua-listalla on muitakin herkkuja, kuten juustot, joutuisi saadakseen edes pienen nautinnon urheilemaan loputtomasti.

Aina toisinaan urheilukäsky kyllä toimii. Toisaalta pitkältä lenkiltä tullessa ei sitten niin teekään mieli herkutella ruualla ja ”tuhlata” saatua urheiluhyötyä. En tunnusta, että saisin urheilusta mielihyvää, kuten jotkut laihat ovat minulle väittäneet saavansa, mutta saan mielihyvää ajatuksesta, että olen hitusen lähempänä laihdutustavoitettani urheiltuani enkä halua taantua syömällä herkkuja.

Valitettavasti aina ei ole voimia eikä aikaa urheiluun. Varsinkin näin syksyisin olen joka vuosi puolikuollut ja joka paikkaa särkee. Ei juuri tee mieli lähteä ulos saamaan lisää särkyä jäätymällä. Mainostamani Wii Fit toki auttaa tähän ulkoiluhaluttomuuteen, mutta ei sitäkään aina jaksa. Pitkän opiskelupäivän jälkeen on niin helppo vain keittää pannullinen teetä ja istua alas hyvän kirjan tai elokuvan pariin suklaalevy toisessa kädessä. Siinä sulaa hetkeksi kaikki stressi kun ulkomaailma unohtuu aistien nauttiessa mausta, hajuista, äänistä ja kuvasta. Miten sen tunteen muka saisi porkkanoilla?

Laihdutus, osa 5

Huomasin etten ole muistanut viime aikoina päivittää tänne tekstiä laihdutusurakastani. Se johtuu siitä, että olin pitkään laihduttamatta. Elämässäni on ollut viime aikoina niin paljon keskeneräisiä projekteja ja ahdistusta niistä, etten kyennyt ajattelemaan epäonnistumistani laihduttamisessa. Suuri osa näistä projekteista on edelleen kesken, mutta olen opetellut muuttamaan asennettani suvaitsevammaksi itseäni kohtaan.

Laihdutukseni ei ole kesän mittaan edennyt mihinkään, olen ahminut jäätelöitä ja ruokaa niin paljon, että itsekin tajuan tehneeni suuren virheen. Tajusin sen jo syödessäni herkkuja, mutta en aina kyennyt estämään itseäni. Olen lihonut takaisin kaikki keväällä laihduttamani kilot. Positiivista tässä on, että en ole lihonut alkuperäisestä lähtöpainosta – joka oli joskus vuosi sitten. Eli tavallaan vuosi hukkaan vain yhden ahmimiskesän takia.

Nyt tuntuu, että voisin taas ottaa itseäni niskasta kiinni. Olen pienentänyt ruoka-annoksiani vähän kerrassaan, harventanut ruokailuvälejä ja lopettanut napostelun melkein kokonaan. Suklaata en ole syönyt yli viikkoon, mikä aiheuttaa päänsärkyä ja muita vieroitusoireita, mutta minä kestän. Tällä kertaa aion todella vierottua suklaasta ja alkaa pitää ainoastaan sallittuja suklaapäiviä. Välipaloikseni olen syönyt pakastettua mansikkaa. Tämän haittapuolena on se, että kesällä pakkaseen laitetut 10 kiloa on nopeasti syöty, jos päivittäin sieltä rasian ottaa. Mutta vain itse pakastetuissa mansikoissa ei ole lisätty mitään sokereita tai säilöntäaineita.

Tämä ruokakuurini on pitänyt nyt kotona ollessa hyvin. Olen saanut pienennettyä ruokailuni mielestäni hyvään tasoon. Vähän pelottaa mitä tapahtuu, kun paranen kuumeestani ja lähden taas opiskelemaan. Kun alan kuluttaa enemmän energiaa, riittääkö nyt totuttelemani ruoka täyttämään mahan? Miten jaksan pitkät opiskelupäivät ilman välipalaa? Olen kantanut laukussa usein kaurakeksiä, kun joudun olemaan toisinaan 10-14 tuntia menossa. Jos keksiä ei ole, houkutus sortua suklaaseen on todella suuri. Puhumattakaan järjettömästä nälästä, joka vaivaa kun pääsen illalla kotiin. Toisaalta keksi ei ole kevyimmästä päästä välipala. Mutta en pidä omenoiden kantamisesta laukussa, ne vain liiskaantuvat kirjojen alla. Banaanissa on kaloreita eikä sekään pysy liiskaantumatta. Mitään lusikalla syötävää ei ole järkevää yrittää kävellessä luennolta toiselle syödä. Siksi olen päätynyt hyvänmakuisiin Elovenan kaurakekseihin. Joskus ostan myös juotavan jogurtin tai muun juotavan välipalan, mutta ne eivät tunnu täyttävän yhtä hyvin kuin pureskeltava keksi. Jos keksisin ratkaisun pitkien päivien ongelmaan olisin taas askeleen lähempänä pysyvää painonhallintaa.

Urheiluharrastukseni on jämähtänyt myöskin. Kesällä tein niin pitkiä työpäiviä, etteivät voimat riittäneet enää Wii Fitillä pelaamiseen, saati lenkkeilyyn ulkona. Minulla ei edellenkään ole ketään kaveria, joka kiskoisi minut lenkille tai kuntosalille. Yksin ei tule lähdettyä. Tuli joskus ennen, mutta siihen vaaditaan paljon kovempaa itsekuria kuin minusta tällä hetkellä löytyy. Uin kyllä kesällä paljon, mutta en selvästikään tarpeeksi suhteessa syömieni jäätelöiden määrään.

Ensi viikonloppuna pitäisi kehdata mennä kylpylään, kun sinne on kutsuttu. Nolottaa jo etukäteen ajatus minusta uimapuvussa. Tykkään paljon uimisesta, mutta harrastan sitä vain järvissä ja meressä, jonne ei voi pällistellä miten liikun, kuten kylpylöiden kirkkaissa vesissä. Tekisi mieli jättää koko kylpyläreissu väliin, mutta tässä taas itsepäisyyteni nostaa päätään. Jos jokin on hankalaa ja pelottavaa, ja pään painaminen pensaaseen helppo vaihtoehto, en voi tehdä niin. Pelot pitää voittaa, elämä ei saa olla pelkojen hallitsemaa. Siispä rohkeasti vain kylpylään muiden katseltavaksi ja pilkattavaksi. Ja lisää laihdutusta!

Laihdutus, osa 4

Käväisin laihdutusyritykseni loppupunnituksessa viikonloppuna, vaikka en olekaan ehtinyt käyttää aikaa syömisen miettimiseen saati urheiluun. Ainoa urheilu, jota olen kolmen viime viikon aikana saanut on työpaikan kolmen kerroksen ravaaminen edestakaisin portaissa. Edes Wiitä en ole jaksanut pelata, iltaisin vain kaadun nukkumaan kun pääsen töistä.

En kuitenkaan halunnut jättää Nepalin kampanjan loppupunnitusta väliin, yksikin laihdutettu kilo on 15 euroa. Vähän pelotti mahtaako tuloksena olla kohonnut paino, mutta olen sentään laihtunut kolmisen kiloa kevään mittaan. Tuli hyvä olo ajatuksesta, että olen tienannut nepalilaisten avuksi 45 euroa. Olisinhan voinut yrittää enemmän mutta kun on sitä sun tätä tekosyytä. Väsyttää ajatuskin, että olisi pitänyt tarkkailla syömisiä paremmin, tai lähteä 10 tunnin työpäivän jälkeen lenkille. Huomattavasti helpompaa on ollut syödä töissä patonkia koneen ääressä, tai keittää vettä ja syödä nuudeleita päivästä toiseen. Ja kotiin päästyä joko tulla Hesen kautta tai olla syömättä ja vain nukkua ne viiden tunnin yöunet ennen seuraavaa työpäivää.

Opiskelijarytmiin tottuneena on ollut haastavaa jaksaa olla töissä viisi päivää viikossa aamusta iltaan. Tahti vielä koveni viime viikolla, nyt töissä menee viikonloputkin ja vapaata on luvassa vasta vähän ennen juhannusta. Toivon, että kova työnteko myös laihduttaa, kun napostelu on väkisin jäänyt vähemmälle ja tulee hyötyliikuntaakin enemmän kuin ennen. Ainakin se tietää rahaa pitkästä aikaa.

Nyt kun suuret juhlat töissä on vihdoin kunnialla saatu päätökseen mahdollisesti ehdin enemmän kirjoittelemaan tännekin. Vielä kun saan univelat nukuttua pois on maailma jälleen kaunis paikka. Eli nukkumaan heti kun tämä on kirjoitettu.

Tässä vielä linkki uutiseen koskien Nepalin lukutaitokampanjaa:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/05/laihdutetut_kilot_muuttuvat_nepalilaisten_lukutaidoksi_1722502.html

Laihdutus, osa 3

Olen pudottanut kaksi kiloa siitä huolimatta, että yli viikon ajan on vaivannut jäätelönhimo ja sitä on tullut ahmittua enemmän kuin koko viime vuonna. Todennäköisesti olisin laihtunut enemmän, jos olisin syönyt kiltisti rasvatonta ruokaa kohtuudella mutta ainakaan en ole lihonut lähtöpainostani. Lohtu se on sekin.

Kaikessa kiireessäni laihdutus on jäänyt taka-alalle enkä ole kirjannut syömisiäni ylös pitkään aikaan. Hetkellisesti mielessä on käynyt, että mitä jos vain hyväksyisi itsensä tällaisena kuin on yrittämättä sen enempää hankaloittaa elämää laihduttamalla. Kunnes tulee vilkaistua peiliin alastomana tai nähtyä jokin vanha vaate kaapissa, johon ei enää mahdu. Yhtäkkiä onkin taas halu päästä kiloista eroon.

En tiedä miten jaksaisin koko ajan vahtia syömisiäni ja liikkua tarpeeksi. Kaipaan vertaistukea mutta en tiedä mistä sitä saisin. Joskus vuosia sitten laihdutin muutaman kilon Painonvartijoissa, sen kokemuksen perusteella en mene sinne enää takaisin. Eikä opiskelijabudjetista riitä rahaakaan mihinkään maksullisiin ryhmiin. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on laihoja tai sen verran puolituttuja, ettei riitä rohkeus käydä kysymässä, ovatko he ehkä harkinneet laihduttamista. Olen yrittänyt saada yhtä ylilaihaa ystävääni mukaani lenkkeilemään mutta innostus ei ole ollut suurensuurta. Mieheni lähtee kyllä lenkille aina kun olemme samassa kaupungissa ja hänellä ei ole ollut ylipitkää työpäivää tai omia harrastuksia illalla. Eli noin kerran kuussa.
Siksi olen käyttänyt Wii Fitiä. Se on ehkä paras keksintö ikinä. Sillä pelatessa ei tunne olevansa niin yksin ja tasapainolauta myös laskee ja pitää kirjaa painosta. En vain ehdi harjoitella joka päivä, joten koko ajan mielessä häilyy syyllisyys siitä, etten ole vielä tänään käynyt laudalla tekemässä päivän harjoituksia. Toisaalta sitten kun ehdin pelata, Fitin seurassa venähtää helposti puolesta tunnista tuntiin kunhan on vesipullo vieressä, niin hauskaa urheilu sillä on.

Nyt tuntuu, että laihdutus saa pysyä vielä muutaman viikon taka-alalla. Läskillä lukutaitoa-kampanja päättyy toukokuussa ja toivottavasti saan loppupunnitukseen mennessä vähän laihdutettua mutta keskitän päälaihdutukseni kesään, kun mielessä ei pyöri miljoonat opiskeluasiat ja jaloissa tenttikirjat. Kesällä teen töitä, toivoakseni mukavassa ympäristössä ja hauskassa työssä, ja ilman opiskeluahdistusta aikani riittää varmasti paremmin itseni kunnossapitämiseen. Hyvillä ilmoilla olen varmasti paljon ulkona ja siinä sitä laihtuu ihan vahingossakin. Toivottavasti. Kunhan tämä ei nyt kuulu kansioon ”sitten kun on aikaa, ehkä eläkkeellä”.