Raskauden pelot

Lupailin jo aikaa sitten kirjoittaa aiheesta, mutta en ole saanut aikaiseksi miettiä asiaa. Vime PASissa juttelin lääkärin kanssa peloistani ja oletuksistani siitä miksi alkio ei kiinnity ja kasva kohdussani.

Olen jo pidempään ajatellut, että ehkä olen viallinen kun en saa pidettyä alkiota sisälläni. Ettei se kiinnity kohtuun koska kohdussa on jotain vikaa. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu pariskunnasta, joka haki Venäjältä sijaissynnyttäjän, koska se on Suomessa kiellettyä toimintaa. Sain jutusta aiheen pohtia sijaissynnyttäjän tarvetta meidänkin kohdalla. Tässä vaiheessa hoitoja on selvää, että mikäli aikoisimme käyttää sijaissynnyttäjää olisi hänen etsintänsä aloitettava pian. Lakia ollaan mahdollisesti muuttamassa takaisin sijaissynnytykset sallivaksi, mutta aikataulu edes keskustelun aloittamiselle on vielä auki.

Aikaisemmin laki sanoi, että sijaissynnyttäjän tulee olla joku lähipiiristä. Meillä ei ole ketään läheistä, joka sopisi kriteereihin. Minulla ei ole sisaruksia ja mieheni sisko ei ole saanut lapsia. Kummankaan meistä äidillä ei ole kohtua enää. Paras ystäväni ja läheisimmät serkkuni ovat lapsettomia tai miespuolisia. Olen viime vuosina erkaantunut lapsia saaneista kavereistani niin hyvin etten voisi mennä heiltä yhtäkkiä kysymään näin isoa asiaa. Muutenkin ajatus siitä, että lapsi kasvaa jonkun tutun mahassa tuntuu aika epämiellyttävältä. Joku tuntematon olisi mukavampi – vaikka näen kyllä omat ongelmansa siinäkin vaihtoehdossa.

Koko pohdinta sijaissynnyttäjästä on hyvin hypoteettista ja ennenaikaista. Mikäli päädymme sijaissynnyttäjään hänet pitää löytää ulkomailta ennen kuin laki muuta sallii. Keskustelin tästä lääkärin kanssa. Olin jo alkanut pitää sijaista varteenotettavana vaihtoehtona, mutta lääkäri murskasi toiveeni. Lääkärin mukaan todennäköisempi vaihtoehto meidän epäonnistumisellemme tilastojen valossa on alkion kromosomihäiriöt. Kuulemma alkio saattaa kiinnittyä ja kehittyä ihan hyvin muutaman päivän kohdussa, mutta kehittää sitten jotain viallisia kromosomeja ja lakata sen myötä kehittymästä. Tälle ei voida mitään.

Toisin sanoen en voi tehdä yhtään mitään. En hankkia toista kohtua, joka olisi vastaanottavaisempi kuin omani, en syödä aineita mitkä edistäisivät kiinnittymistä tai alkion kehitystä. Joudun vain passiivisesti odottamaan mitä alkio päättää tehdä. Tämä saa minut tuntemaan itseni hirveän mitättömäksi ja merkityksettömäksi. En voi vaikuttaa mitenkään siihen saanko lapsia vai en.