Minulla on huono näkö. Erityisesti ongelmanani on nähdä asioiden etäisyydet oikein ilman laseja tai vanhoilla laseilla. Jouduin kerran ajamaan vanhoilla laseilla autoa ja kyydissäni olleet olivat kauhuissaan kuinka lähelle menin edessä ajavia autoja, vaikka itse luulin olevani yhtä kaukana kuin normaalisti ajaessani.
Käytän sekä silmälaseja että piilolinssejä melko tasaisesti yhtä paljon. Jostain syystä lasien kanssa olen kömpelömpi kuin piilolinssien kanssa; törmäilen tavaroihin ja saan mustelmia kaatuilusta. Yhtäkkiä keksin miksi.
Laseilla näkee vain eteen päin. Niillä pitää katsoa suurin piirtein suoraan asioihin nähdäkseni niiden etäisyyden itsestäni. Sivuilla olevat esineet jäävät hämäriksi. Näen niiden olemassaolon, mutta en niiden etäisyyttä itseeni. Siksi törmäilen huonekaluihin ja kaadun portaissa, jollen todella katso miten syvä porrasaskelma on. Ja koska käytän välillä piilolinssejä, en koskaan ehdi oikeastaan tottua huonoon näköön laseilla, vaan jatkan törmäilyä aina vaihtaessani lasit päähän.
Tähän huomioon innoitti tällä kertaa kaatamani vesilasi, melkein kaatamani lasivitriini ja mustelma kämmenselässä tömäytettyäni sen jääkaapin ovenkahvaan – kaikki samana päivänä vaihdettuani piilolinssit silmälaseihin alle viikko sitten. Ja kaikki tapahtui sivusilmällä, katsoessani vähän tavaroiden ohi, mutta silti niiden ollessa näkökentässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti