torstai 28. helmikuuta 2013

Kasviksia välillä

Blogijumitukseni syy on selkeä. Tämä on ollut paikka työstää ajatuksiani, saada vertaistukea, purkautua turvallisesti. Viimeisten kuukausien aikana minulla on ollut kaikilla elämänalueilla suuri tarve kääntyä sisään päin, pohtia asioita ihan vain yksin. Arvioida koko elämäni uudelleen. Siksi olen vetäytynyt kaikesta sosiaalisesta, mukaan lukien tämä blogi. Nyt minusta tuntuu, että olen pääsemässä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen itseni kanssa. Siitä lisää myöhemmin kun ajatukset ovat selkeytyneet vähän paremmin.

Viime aikoina olen pyrkinyt lisäämään kasvisten syöntiä reilusti. Tätä ennen olen syönyt ruuan sisältämän kasviksen lisäksi aina noin puoli kiloa päivässä vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Nyt yritän syödä ainakin kilon päivässä ja erityisesti marjoja. Kuulemma sen pitäisi auttaa alkion kiinnittymiseen. Myös proteiinia pitää saada enemmän. Yrittänyttä ei laiteta.

Otin vanhat niksit käyttöön kasvisten lisäämisessä. Joskus vuosia sitten laiskotti enkä jaksanut lähteä kauppaan, mutta kaapissa ei ollut leivänpäällisiä. Sain silloiselta kämppikseltäni rasvaa (jota en siis itse normaalisti koskaan käytä) paahdetulle ruisleivälleni ja hän ehdotti kokeilemaan porkkanaraastetta, jota oli juuri tekemässä ruokaansa. Itselläni kaapissa oli raejuustoa, joten lisäsin sitäkin leivälle. Siitä tuli mielettömän hyvää. Nyt otin reseptin käyttöön vuosien unohduksen jälkeen. Monta kärpästä yhdellä iskulla: täysjyväkuitua, proteiinia, kasvista. Paksu kerros porkkanaraastetta lisää kasvisten käyttöä huomaamatta verrattuna kevyisiin kurkkuun ja salaatin lehtiin leivällä.

Toinen vanha niksi on kotoa opittu mutta sittemmin laiminlyöty. Isälläni on tapana syödä puolukkasosetta lähes kaikkien ruokien kanssa. Itse olen käyttänyt sitä lähinnä pinaatti- ja kaaliruokien yhteydessä. Nyt olen kokeillut lisätä sosetta kaikkeen syömiseen nuudelikeitosta munakkaaseen. Taas ihan huomaamatta kasvaa päivän kasvisannokseni. Mielestäni parasta puolukkasosetta syntyy, kun lisää soseutettuihin puolukoihin ihan hivenen sokeria. Puolukka on kirpeää, mutta vain kokonaisena. Mitä paremmin sen soseuttaa sitä makeampaa siitä tulee ilman makeutusaineitakin.

Olen alkanut laiskistua smoothien tekemisessä. Proteiinien kannalta olisi hyvä syödä paljon rahka-raejuusto-marjasekoitusta, mutta maidolle herkkä vatsani on viime aikoina vastustanut ajatusta. Smoothiet olen tehnyt itse tehosekoittimella mehuun, mutta laiskuus vaivaa. Laitetta on rasittavaa pestä koko ajan ja se pitää hirveää meteliä käytettäessä. Hankin sen kymmenisen vuotta sitten jäämurskauskyvyn takia – silloin tärkeintä oli tehdä alkoholijuomia murskatuilla jäillä. Eikä ehjää laitetta viitsi heittää pois vain siksi, että nykylaitteet on helpompia pitää puhtaana ja pitävät vähemmän meteliä. Onnekseni löysin kiertotien. Valmissmoothiet kaupan hyllyltä.

En yleisesti ostele hirveästi valmiita smoothieita, koska pidän niitä pääasiassa rahantuhlauksena. Mutta kun löysin kaupasta isompia pakkauskokoja en voinut olla innostumatta. Ihastuin kovasti Innocentin mango-passionhedelmäsmoothieen (750ml). Sen rakenne ja maku on juuri kohdillaan, hinta aika suuri mutta menköön silloin tällöin. Laitoin suoraan pakkasesta kulhoon mustikoita, lakkoja, karpaloita, ahomansikoita, vadelmia ja punaherukoita ja päälle smoothieta. Ei voi helpommaksi mennä. Tällä viikolla yritin Prismasta löytää samaa tuotetta, mutta ei kuulunut valikoimiin. Sen sijaan otin Ekströms Delin appelsiini-mango smoothien (1l). Hirveä pettymys. Kuin banaanilla makeutettua appelsiinimehua joisi. Pelkkää vetistä litkua. En voi suositella. Mehuksi ihan ok-makuista mikäli makeasta pitää, mutta mehua saa halvemmallakin litrahinnalla.

Nyt pitäisi jaksaa pilkkoa kasviksia salaattiin. Ajattelin laittaa raejuuston lisäksi siihen ainakin jääsalaattia, tomaattia (olivat edullisia torilla), greippiä ja paprikaa, ehkä kurkkua ja jotain muuta mikäli siltä näyttää. Kevyttä perussalaattia ilman erikoisuuksia. Sen kanssa on hyvä syödä miehen eilen kokkaamaa munakokkelia kidneypavuilla.
Jos teillä on muuten hyviä ideoita guacamolen jatkokäytölle, otetaan vastaan. Siihen laitettiin avokadon lisäksi tietääkseni vain sitruunaa, valkosipulia ja suolaa. Meillä jäi juhlista aika määrä sitä enkä itse pidä sen mausta raakana. Siispä mietin jos sen saisi piilotettua ruokaan jotenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti