Olen ollut kotona nyt useamman viikon tekemässä töitä ja lukemassa tenttiin. Ihan kiva asunto, vähän ahdas, mutta muuten kotoisa, mukavat ulkoilumaastot ympärillä eikä kauppaankaan ole liian pitkä matka.
Joka ikinen päivä jossain lähellä rakennustyömaalla räjäytellään. Joka päivä kuuntelen varoituspiipitystä minuuttitolkulla, sitten ikkunalasit heiluvat kovasta räjähdysäänestä ja raivostuttava piipitys jatkuu vielä pari minuuttia sen jälkeen. Useita kertoja päivässä.
Joka ikinen päivä kuuntelen sotapoikien paukutteluleikkejä kello yhdeksästä aamulla kello yhteen tai kahteen iltapäivällä. On kuin ulkona olisi kova ukonilma, joka ikinen päivä.
Iltapäivällä nuo kaksi ”ukkosta” vaikenevat ja yläkerran naapuri aloittaa. Huonokuuloinen mummeli on ehkä pahin naapuri, mitä voin kuvitella. Telkkari pauhaa täysillä niin, että tiedän tarkalleen mitä ohjelmaa hän seuraa, jokaisessa asuntomme huoneessa. Jos hänellä sattuu puhelin soimaan kuulen kaiken mitä hän siihen puhuu; tiedän hänen terveydentilastaan ja mistä lie tuttavistaan ihan liian paljon asioita.
Ja koska tämä ei vielä riitä, sattuu päiviä kun lentokoneita kulkee päämme yli noin vartin välein kellon ympäri. Ne kulkevat matalalta, koska ovat laskeutumassa. Näinä mukavina öinä nukkuminen ei onnistu edes korvatulppien kanssa. Onneksi lentokoneet yleensä käyttävät toista reittiä.
Silloin tällöin on mahdollista, että asunnossamme on lähes hiljaisia hetkiä. Näinä hetkinä on takuuvarmaa, että surkeasti työnsä hoitava huoltoyhtiömme ilmestyy pihalle jonkin täysin hyödyttömän, mutta paljon melua pitävän laitteen kanssa tuhlaamaan aikaansa saamatta mitään oikeasti aikaiseksi. Aikaa he saavat kulutettua joskus jopa tunteja pikkuruiseen sisäpihaamme. Ja möykkä jatkuu. En voi istua lukemassa omalla pihallamme, koska tukehtuisin pakokaasuihin sisäpihalla jatkuvasti ajavien autojen tai huoltoyhtiön lehtipuhaltimen/ruohonleikkurin/asfaltinpesijän/hyödyttömännäköisen auton, joka vain ajaa ympyrää ikuisesti, toimesta.
Vakiolenkkeilykierroksellamme on metsäpätkiä, joissa voi kuvitella olevansa kaukana kaupungista, koska metsä vaimentaa liikenteen melun hetkellisesti. Mutta koska samaa metsää käyttää 90 000 muutakin kaupunkimme asukasta, voi olla varma ettei polulla saa olla minuuttia kauempaa yksin. Varsinkaan kauniina päivänä.
Kaipaan vain vähän hiljaisuutta ja rauhaa. Edes puoli tuntia päivässä, kunhan se olisi joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti