Kyllä tuntuu kuin elämä olisi taas niin kovin ruusuista. Eli piikkistä ja tuskaista.
Eilen ja tänään olen kärsinyt kaikki mahdolliset kuukautisten alkamiseen liittyvät sivuoireet eikä vuotoa siltikään näy mailla eikä halmeilla. Normaalisti oireita tulee muutama vaihtelevalla yhdistelmällä, mutta nyt olen vuorotellen ja yhtä aikaa kärsinyt kaikista mieleen tulevista kuukautisten sivuoireista.
On rintojen aristusta, tuntoaistin yliherkkyyttä koko vartalolla, turvotusta, vatsakramppeja, ärtyisyyttä, vähenevät vessassakäynnit, unettomuus, suurentunut ruokahalu ja järjetön suklaanhimo (jotka kompensoituvat vuodon alettua oksetuksella ja pienentyneellä ruokahalulla) ja niin edelleen. Mutta ei sitä saakelin vuotoa.
Toistaiseksi mennään kohtuullisen vaihtelun rajoissa eikä kuukautiset ole vielä virallisesti myöhässä, se päivä on sitten huomenna. Mutta miksi lykätä kaikki nämä oireet, jos kerran vuoto ei alakaan? Erityisesti vatsakrampit liittyvät selkeästi vuodon alkamiseen ensimmäisten kramppien lähitunteina. Nyt niistä on kulunut jo vuorokausi.
Turhauttaa, kun ei oikein uskalla alkaa mitään suurisuuntaista tekemään, kuten lenkkeilyä sadesäässä, jos kipu ja vuoto iskeekin kesken lenkin enkä pääse kotiin. Ensimmäisten kipuaaltojen aikaan minusta ei todellakaan ole liikkujaksi sikiöasennosta edes asunnon sisällä, saati kilometritolkulla metsämaastossa. Saisi nyt nämä ennusoireet pitää paikkansa ja vuoto alkaa niin päästäisiin siitäkin riesasta taas kuukaudeksi. Aina ennen niin säännölliset kuukautiseni ovat alkaneet oikutella hoitojen alettua, juuri silloin kun niiden pitäisi olla säännölliset. Raivostuttavaa.
(Ei kai idioottiendometrioosi vaikuta tähän? Ei se ei saa olla taas kasvussa!)
Äh, menkat ne ovat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Joko niiden ei toivo alkavan, tai sitten kun tietää että tulossa ovat, saakin kärvistellä ja odottaa. Minulle muuten kävi samalla tavalla hoitojen alettua, eli kierto epäsäännöllistyi. Ovulaatiokin aikaistui muutamalla päivällä. Mistähän lie nuokin johtuvat..? Ilmoittaakohan kroppa, että nyt on sörkitty sen omia systeemejä. Mahdollisimman vähän kipuja toivottelen!
VastaaPoistaApua, jos nyt tulevat hoidot siirtyy tämän takia, jos ovulaatiokin tulee väärään aikaan..
VastaaPoistaEi noista lääkäreistä näytä olevan mitään hyötyä. Ensin ne tuhoaa mun mahdollisuuden saada lapsia luonnollisella tavalla, sitten ne sotkee mun kierron mikä hankaloittaa lasten saamista hoitojenkaan avulla. Tekisi mieleni huutaa ja kovaa.
Älä nyt kuitenkaan vielä panikoi, ei se ovis välttämättä sinulla siirry! Ja siellä lääkärissähän seurataan ultralla, milloin se on tulossa, joten vaikka siirtyisikin, niin osataan se hoito ajoittaa oikein.
VastaaPoistaJa jospa sinun menkkojen poissaolo nyt meinaisikin sitä parasta mahdollista vaihtoehtoa! Tiedän, että toivominen on repivää ja ei haluaisi pettyä, mutta olisipa nyt mahtavaa kun olisikin käynyt tuuri!
Mun tuurillani ovis aikaistuu vaikka menkat on myöhässä ja menen ultraan liian myöhään. Kaikenlaisia sekavia pelkoja pyörii päässä.
VastaaPoistaMies tulee apteekin kautta kotiin ja huomenna aamulla teen testin. En uskalla uskoa siihen lähinnä johtuen näistä kivuista ja muista menkkojen esioireista, mutta kuitenkin...
Sitä on niin heikko ettei osaa ottaa rennosti vaikka kuinka yrittää.
Kyllä kuulostaa todella tutuilta nuo pelot. Minäkin pelkään aina kaikkein pahinta mahdollista (ja mahdotontakin) vaihtoehtoa. Vaikka eihän se mitään auta. Rentous on tästä hommasta kyllä kaukana...
VastaaPoistaJaksamista sinulle tähän päivään ja huomenna viimeistään sitten saat varmuuden.
Kiitos Rowan. Kerron sitten huomenna miten käy.
VastaaPoista