keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Oivallus

Ihmettelin miehelleni miksi minulla on nykyään koko ajan nälkä. Estolääkityksen aikana ruokahaluni oli mitätön ja söin hyvin pieniä annoksia. Ajattelin sen johtuvan osittain ennen estolääkitystä olleesta pitkästä flunssa-vatsatautiputkesta. Hormonipiikitysten myötä ruokahaluni parani ja nyt olen nälissäni söin kuinka paljon tahansa.

Mieheni sen keksi. Hän alkoi epäillä ruokahalunmuutosteni johtuvan hormonilääkityksestä. Aloimme pohtia miten ennen on ollut.

Vuosia vuosia sitten minulla tarkistettiin sydänlääkitystä kuukausien seurannassa. Sen aikana e-pillerini vaihdettiin vähemmän sydäntä rasittaviksi keltarauhaspillereiksi (minipillerit). Söin keltarauhaspillereitä vajaan vuoden ennen kuin lopetin ja aloimme ”voisiko hankkia lapsia-leikin”. Niistä ei ollut ollut apua endometrioosin kehittymiseen enkä tarvinnut niitä pelkkään ehkäisyyn.

Sen vuoden aikana lihoin lähes nykyisiin mittoihini. Silloin ajattelin, että lihoin, koska mieheni oli alkanut kokata herkkuruokia usein (olimme vasta muuttaneet yhteen). Eihän ne ruuat rasvaisia olleet, mutta jotenkin piti selittää yhtäkkinen lihominen. Nyt ymmärrän mistä se oikeasti johtui: keltarauhashormonista. Sen syömisen aikana lihoin ja syy voi hyvinkin olla, että olin koko ajan nälkäinen ja siksi napostelin usein. Nyt nimenomaan keltarauhaskuurin alettua olen ihan koko ajan nälkäinen. Se on aika tuskaa, kun syötyään normaaliannoksen ruokaa on edelleen nälkä eikä se lähde pois, vaikka söisi samankokoisen toisen annoksen. Siispä olen nyt lakannut yrittämästä täyttyä ja vaan suosiolla kärsin nälkää.

Nyt tämän asian tajuttuani alkaa ärsyttää, etten vuosia sitten osannut tarpeeksi kontrolloida syömisiäni. Olin tottunut laihana ihmisenä syömään kun on nälkä ja sen verran, että täytyn. En voinut huomata, että hormonien takia nälänsäätelyjärjestelmäni onkin jumissa. Siitä olen sitten kärsinyt vuosien lihavuutena, joka ei tunnu lähtevän pois millään kuurilla tai muutoksella.

Yritin googlettaa keltarauhashormonia suomeksi ja englanniksi, mutta en löytänyt siihen liittyvistä tutkimuksista tai sivuvaikutuslistauksista lisääntynyttä ruokahalua. Toisaalta tutkimukset koskivat enimmäkseen syöpää tai Altzheimerin tautia, joten tuskin niissä on ruokahaluun kiinnitettykään huomiota.


On kuitenkin hyvä, että nyt tiedostan asian, niin en toista virheitäni. Aion vahtia kellosta mihin aikaan saan syödä ja edelleen tehdä samankokoisia annoksia kuin ennenkin enkä tippaakaan sen yli. En halua lihoa yhtään ylimääräistä kiloa – luonnollisesti raskauteni lisäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti