Ensimmäinen ultra

Nyt on käyty ensimmäisessä ultrassa. Kuten tavallista, sekään ei mennyt ihan putkeen.

Ensimmäisenä kun istuin lääkärin eteen tämä kysyi toinko mukanani mieheni verikokeiden tulokset. Mitkä ihmeen verikokeet?
Kyllähän olin lukenut saamistani lappusista, että mieheltäkin pitää ottaa hepatiitti- ym. verikokeita, mutta koska siihen ei ollut annettu erikseen määräystä/aikaa, se ei uponnut tajuntaani. Oletettavasti myös ensimmäisellä kerralla asiasta mainittiin, mutta kumpikaan meistä ei muistanut. Ensimmäisellä kerralla saimme niin valtavan määrän uutta informaatiota, että pää ei osannut selvittää niistä kuin sen tiedon, että olemme vihdoin päässeet hoitoihin ja lapsi on mahdollinen saada. Kaikki muut päivämäärät ja tiedot jouduimme lukemaan lapuista uudelleen ja uudelleen ymmärtääksemme mitä pitää tehdä.

Tietenkin hätäännyin ja soitin heti miehelleni. Tunteet on velloneet jälleen viime päivinä hyvin runsaina eikä tämä aamu tehnyt poikkeusta. Itkeä vollotin lääkärin puhuessa mieheni kanssa puhelimessa ja järjestellessä asiaa. Onneksi kaikki järjestyi ja mies saa työterveyshuollon kautta hoidettua verikokeet huomenna ja lähetettyä tulokset tänne hoitavalle lääkärille myöhemmin viikolla. Sormet ristissä toivotaan ettei tule mitään myöhästymisiä tai muita ongelmia. Tästä tulee meille noin 50-90 euron lisälasku Kelan korvauksen määrästä riippuen, mutta ei sentään jouduta keskeyttämään hoitoja.

Minulla estolääkitys on onnistunut hyvin ja alan keskiviikkona piikittää hormonia. Se hermostuttaa aika tavalla. Tietenkin olen mennyt hukkaamaan piikityksen opastusvideon, jonka sain ensimmäisellä kerralla. En ymmärrä miten se on voinut kadota, mutta niin vain on päässyt käymään. On minulla sentään yksi suolaliuosampulli, jolla voin harjoitella pistokynän käyttöä ennen lääkkeen pistämistä. Siinä kun on vähän liian monta liikkuvaa osaa ja virheen mahdollisuutta.