Enää alle viikko ultraan. Silloin saan tietää onko kalliit lääkkeet ostettu turhaan seisomaan jääkaappiin, vai onko niille käyttöä.
Olen suunnitellut tulevat viikot hoitoja silmälläpitäen. Oletan, että ultrassa saan tietää mahdollisen sairasloma-ajan tarkemman ajankohdan, ja pääsen toteuttamaan jotakin lukuisista suunnitelmistani. On ollut hankalaa ajoittaa synttärijuhlien tuleva leipominen kun ei tiedä onko jollakin viikolla täysin toimintakyvytön vai ei. En myöskään osaa päättää pitäisikö sukulaisia kutsua erikseen kahville synttäreinä, ja jos niin minä päivänä olisin itse kunnossa kutsumaan vieraita. Kontrollifriikkinä suunnittelijana tämä odotusajan epämääräisyys on ollut yksi tuskallisimpia asioita kestää koko projektissa. Tietäisi edes onko koko sairasloma tulossa vai ei.
Epävarmuus pyörii ajatuksissa yhä enemmän. Aiemmin olin melko varma, että raskaus tulee tapahtumaan, nyt en enää pysty uskomaan siihen vakuuttavasti. Silmulla kävi huonosti, mikä sai minut vielä enemmän pelkäämään omaa tilannettani. Turhauttavinta on kun en voi tehdä mitään auttaakseni tilannetta. Pitää vain odottaa ja toivoa. Ainakin kärsivällisyys kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti