tiistai 15. maaliskuuta 2011

Hormonit on hyväksi

Näin olen päätellyt viime päivien kokemusten valossa.

Olen nyt piikittänyt Puregonia viikon verran. Annostus piikityksessä oli aluksi 200, sittemmin 150 IU:ta. Oloni on erittäin hyvä.

Sivuvaikutuksista seksinhimo tulee ja menee, alan jo tottua siihen eikä se niin häiritse. Pahin sivuvaikutus on ikävä huimauksen tunne jokaisen piikityksen jälkeen. Sen kesto tuntuu pidentyneen viime viikosta, mutta aina se menee alle vartissa ohi. Muita merkittäviä ja toistuvia sivuoireita en ole huomannut.

Hormonit on hyväksi, koska estolääkityksen aikaan elämä oli yhtä tuskaa. Valtava surussavellominen otti voimille. Viimeistään kolmantena hormoninpiikityspäivänä maailma alkoi valaistua enkä saanut enää itkukohtauksia. Nyt kaikki selittämättömät surun tunteetkin ovat vain ikävä muisto ja huomaan hymyileväni ja nauravani usein.

Oloni parantumiseen toki liittyy myös parantumiseni flunssasta ja sen myötä fyysisen kunnon paluu. Enää ei satu keuhkoihin lyhytkin kävelymatka ja pystyn taas hengittämään normaalisti. Lähdettyäni liikkeelle auringonpaisteeseen mieli on noussut korkeuksiin, mutta lihaksia särkee pitkän liikkumattomuuskauden jäljiltä. Olen positiivisella mielellä; vuoden paras aika on käsillä, olo on hyvä ja usko liikunnan paluuseen arkipäiviini on vahva.

Katsotaan, mitä sanovat huomenna ultrassa. Saanko positiivisuudelleni vahvistusta vai vajoanko maan rakoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti