tiistai 29. maaliskuuta 2011

30v.

Sinne meni 30-vuotispäivä. Sitä on nyt juhlittu jo kahteen otteeseen: perinteisellä synttärilounaalla vanhempien kanssa ja itse synttäripäivänä lempibändini konsertissa mieheni kanssa. Isot juhlat kavereille on vasta tulossa, turvavälimatkan päässä lapsettomuushoidoista.

Nyt kuuluisi sitten tuntua erilaiselta vuosikymmenen vaihduttua. Muistan 20-vuotisjuhlissani tunteneeni kasvaneeni jotenkin aikuisemmaksi, lähinnä kai koska aloin päästä virallisesti sisään Helsingin baareihin. Tämä uusi vuosikymmen ei oikein ole vielä sisäistynyt tajuntaani. Nuorempana aina jo vuoden alusta asti aloin ajatella olevani uuden ikäinen, vaikka synttärini onkin vasta näin maaliskuun lopussa. Nyt ei vaan millään uppoa päähän minkä ikäinen olen. Omissa ajatuksissani olen jo vuosia mieltänyt olevani 27-vuotias, en tiedä miksi. Ajattelisin nyt edes 26, se olisi kauniimpi numero.

Nyt on myöhäistä miettiä mitä piti tehdä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Mietiskelin sitä viimeiset kuukaudet enkä keksinyt mitään. Kaikki mitä mietin haluavani tehdä voin tehdä vanhempanakin. Hassua, mutta elämä ei loppunutkaan 30 ikävuoteen.

Lapsen olisin halunnut saada vielä 20 puolella, mutta se ei ollut omassa valinnassani. Urani ei ole loistelias, en tiedä tulenko koskaan työllistymään unelma-alalleni, jota opiskelen, tai tulenko koskaan tienaamaan edes kohtuullisesti. 30-vuotiaana olen rahaton opiskelija, joka ei voi saada lapsia ilman tieteen apua. Ei ihan se, millaiseksi elämäni kuvittelin lapsena.

Toisaalta olen onnellisesti naimisissa, sain unelmahääni ja unelmahäämatkani, olen päässyt kiertämään maailmaa kohtuullisen paljon, löysin unelma-alani ja teen töitä tulevan unelmatyöpaikan varmistumisen eteen ahkerasti. Olen löytänyt paikkani maailmassa henkisesti. Mitä väliä miltä se näyttää ulkopuolelle ja tilastoissa.

1 kommentti:

  1. Kirjoituksesi kaksi viimeistä lausetta sisältävät suuren viisauden!

    VastaaPoista