Nyt ollaan sitten raskaana. Kaikki meni hyvin tänään, yksi hedelmöittynyt munasolu on sisälläni ja neljä pakkasessa. Toisin sanoen meillä on pakkasessa mahdollisuus kahteen uuteen hedelmöityskertaan enkä joudu käymään läpi maanantaista tuskaa ihan lähiaikoina.
Tänään aloitan Lugesteron-kuurin seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Huhtikuun alussa kuurin lopussa menen sitten raskaustestiin terveyskeskukseen. Siihen mennessä uskallan hädin tuskin hengittää etten vain omilla toimillani vaikeuta raskauden alkua.
Maanantaina alkanut ahdistus ja paniikinkuplinta ei helpottanut vielä tänäkään aamuna. Iltapäivällä ystävä tuli kylään ja juttelimme hänen tyttöystävänsä raskaudesta ja minun viime viikkojen tapahtumista ja oloni vihdoin parani. Viimeisen tikin oloni helpottamiseen teki toinen ystäväni, joka ensimmäistä kertaa koko prosessini aikana kysyi miten minä voin. Tämä ystävä on seurannut ”urakkaani” alusta asti. Tämänpäiväinen oli hyvä muistutus ystävien tarpeellisuudesta muutenkin kuin kuskeina.
Soitin äsken vanhemmilleni ja kerroin missä mennään. He tiesivät jo ennalta, että tällä viikolla tapahtuu isoja. Äiti oli aivan liian iloinen tapahtuneesta. Yritin jarrutella häntä, mikään ei ole vielä varmaa. Puhelusta ei kulunut kuin vartti ja sähköpostiini ilmestyi viisi sivua pitkä ohje mitä raskaana olevan kuuluu välttää ja lisätä ruokavaliossaan. Niinpä. Nyt on aika alkaa miettiä tuollaisia asioita lapsettomuuteen ja lapsenhankintaan liittyvien asioiden sijaan.
Jotenkin päähäni ei ole vielä uponnut tietous alkaneesta raskaudesta. Tätä on odotettu niin kauan. Enkä uskalla ”päästää irti lapsettomuudesta”, koska vaikka nyt olen raskaana, en välttämättä kahden viikon tai kahden kuukauden päästä olekaan. Kahden viikon päästä raskaustestin jälkeen voin uskaltautua vähän haaveilemaan, kolmen kuukauden raskauden jälkeen aion uskaltaa ajatella syntyvää lasta. Jos nyt pääsen niin pitkälle.
Oli se hienoa nähdä valkoiset pisteet kohdussaan ultrassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti