lauantai 19. maaliskuuta 2011

"Viimeiset sanat"

Jälleen yksi vaihe on päättynyt ja seuraava alkanut hedelmöityshoidoissa. Pistin eilen viimeisen hormonipiikin ja punktio on määrätty maanantaille.

Tänään pitäisi piikittää uutta lääkettä, Pregnyliä. Sitä varten on määrätty tarkka kellonaika illalla. Sain eilen harjoitella ampullin oikeaoppista avaamista, jonka aikana onnistuin viskaamaan lasinsiruja ympäri kätilön huonetta. Se oli yllättävän hankalaa, tai sitten en vain keksinyt sitä olennaista kikkaa, millä ampullin saisi helposti ja siististi auki.

Kätilö esitteli mitä välineitä tarvitsen piikitystä varten; ne kaikki löytyvät ensimmäisellä kerralla saamastani pussukasta. Tällä kertaa tarvitsen isoja neuloja aineiden yhdistämistä varten, pienempiä pistämistä varten samasta ruiskusta. Ei ole aiemmin erityisemmin tullut harrastettua ruiskuja, joten pitää tänään opetella miten se toimii. Näin etukäteen tuntuu, että tämä tulee olemaan kaikkein vaikein pistos. Inhoan nähdä niitä jättineuloja silmissäni. Pienempikin neula on triplasti injektiokynän neulaa paksumpi ja se pitäisi tökätä alavatsaan edellisten mustelmien sekaan. Kätilön mukaan olen jo aiemmin saanut pistämiseen kirjalliset ohjeet, mutta en löytänyt sellaisia eikä meistä kumpikaan muista lukeneensa ohjeita. Joudun siis selviämään sen perusteella, mitä muistan kätilön kertoneen minulle eilen.

Kulunut viikko on ollut todella raskas. Kolmena päivänä heräsin labraan seitsemäksi, illat vietin kokouksissa ja seminaareissa. Yritin tehdä mahdollisimman paljon töitä pois, jotta voisin ensi viikolla välttää liiallista juoksemista paikasta toiseen. Onneksi opiskelut joustavat kohtuullisesti vaikkapa työhön verrattuna.
Samalla en ole oikein ehtinyt pysähtyä ja tajuta mitä on tapahtumassa. Hoitaessani arkisia asioita ei ole ollut aikaa miettiä hoitoja muuta kuin aikataulullisena asiana. Eilen illalla vihdoin ehdin miettiä asioita. Minua pelottaa. Tuoko ensi viikko iloa vai tuskaa?

Mitä jos alkiot eivät lähde jakaantumaan? Se tarkoittaisi, ettei meidän soluilla (yhdessä) tulla koskaan saamaan lapsia. Emme ole edes miettineet lahjoitussoluasiaa. Adoptioajatuksesta mieheni ei pidä. Jäämmekö sitten kokonaan lapsettomiksi?

Lueskelin odotushuoneessa Simpukka-lehtiä. Vuoden 2009 toisessa numerossa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan endometrioosi kaksinkertaistaa ennenaikaisen synnytyksen riskin. Ei siis mikään uusi uutinen, mutta minulle uusi tieto. Sen lisäksi, että endometrioosi on pilannut mahdollisuuteni saada lapsia luonnollisella tavalla, se uhkaa myös tällä tavalla hankittuja lapsia keskenmenolla tai keskosuudella. Sinänsä ennenaikainen synnytys ei varsinaisesti pelota, nykyään on hyvät hoitomahdollisuudet keskosille, mutta mitä jos lapsi syntyy ennen kuin mitkään keskoshoidot voivat sitä auttaa?

Ensimmäisiä viikkoja pelkään eniten, mitä jos juuri ennen synttärijuhliani tuleekin keskenmeno? Siinä pitäisi sitten esittää iloista ympäri Suomen juhliin tuleville kavereille, kun on juuri menettänyt lapsensa. Juhlien peruminen viime tipassa olisi hankalaa, kun monet ovat varanneet majoituksen hotelleista sun muista. Toisaalta mikäli kaikki menee hyvin, tullen loistamaan juhlissa onneani.

Juuri nyt istun tässä tuskailemassa vatsakipuani. Kipu on viime päivinä pahentunut päivä päivältä, vatsa pullottaa ja vessassa pitää ravata tiheään. Tämä olo onneksi helpottaa maanantaina, kun munasolut otetaan ulos painamasta rakkoani. Oloani helpotti vähän myös se, että kätilön mukaan runsas vessassakäynti on hyvä asia. Se kertoo siitä, etten ole kuivumassa. Kuivuminen on kuulemma iso riski tässä vaiheessa hoitoja ja siksi ohjeiden mukaan pitääkin juoda neljä litraa nesteitä päivässä.

Seuraavan kerran kirjoittelen blogiin kun punktio on ohi.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinulle! Toivon, että kaikki menee hyvin ja pääsette sitten piinailemaan plussaa! Mielenkiinnolla seurailen hoitosi kulkua, kun itselläni se stoppasi muutama päivä ennen sitä punktiota.
    Toivottavasti punktio ei ole liian kivulias ja saatte kunnon saaliin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Oli raskasta, mutta saatiin kohtuullisesti soluja talteen. Toivottavasti tämä kipu kohta helpottaa..

    VastaaPoista