Olen viime aikoina miettinyt – lähinnä ystäväni painostuksesta johtuen – syitä haluuni pitää lapsettomuusasia lähiympäristöltäni salassa. Ystäväni haluaisi minun kertovan hoidoista avoimesti, jotta hän ”pääsisi loukosta” eli olemasta se kenen tulee jaksaa ottaa vastaan mielialamuutoksiani sekä salailla kanssani asiaa muilta.
Olemme kertoneet omille ja miehen vanhemmille, yhdelle serkulle ja kahdelle ystävälle. Olen tekemisissä melko tiiviisti muidenkin opiskelukavereiden ja ystävien kanssa, mutta en saa kerrottua heille asiasta. He saavat kestää tunteideni heittelyä ja omituisia kohtauksia tietämättä mikä minua vaivaa. Itse joudun usein skarppaamaan ja pyrkimään peittämään sekavan olotilani. Eikö olisi helpompaa vain kertoa avoimesti mitä tapahtuu ja saada ymmärrystä?
Vertaan tätä ongelmiini sydämen kanssa. Minulla on perinnöllinen sydämeen liittyvä sairaus, joka aina toisinaan aiheuttaa rytmihäiriöitä, mikä voi haitata elämääni huomattavasti. En ole varsinaisesti salaillut asiaa opiskelukavereilta, jotkut tietävät toiset eivät. Viime syksynä sain kohtauksia puolituttujen opiskelukavereiden nähden ja pelästytin heidät. Kerroin kyllä mistä kohtaukset johtuvat. Heidän asenteensa minua kohtaan on muuttunut sen jälkeen. Saan säälikatseita ja minun ei odoteta tekevän joitakin asioita, joita he olettavat muiden tekevän. Saan siis helpotuksia, mikä on sinänsä ihan mukavaa, mutta toisaalta ei. En ole enää opiskelukaveri, olen sairas (opiskelukaveri). En pääse siitä leimasta eroon. Haluanko samanlaisen leiman isommassa mittakaavassa kertomalla avoimesti lapsettomuudesta ja hoidoista? Miten kestäisin ne säälikatseet ja kohtelun muuttumisen?
Toinen pointtini salailuun on parhaiten kuvattu Silmun sanoin:
” Olen väsynyt lohduttamaan muita ja vakuuttamaan, että kyllä minä pärjään. Olen väsynyt kehoittamaan ihmisiä elämään omaa elämäänsä minusta huolimatta.“
Niin. Kun on jokin “vamma”, kuten tahaton lapsettomuus, muut ympärillä joutuvat reagoimaan siihen. He alkavat varoa sanojaan aiheesta, eivät uskalla puhua lapsistaan tai kertoa uudesta raskaudesta. He ovat huolissaan sinusta ja joudut käyttämään loputtomasti aikaa vakuuttaaksesi kysyjille, että olet kunnossa. Juorut kulkevat ja joudut kommentoimaan niihin. Yksityisyytesi on mennyt lopullisesti ja joudut jatkuvasti muistamaan muiden ihmisten tunteet ja tarpeet suhteessa omaan elämääsi. Kuka jaksaa välittää toisista ihmisistä sillä hetkellä, kun itse käyt yhtä elämäsi tärkeimmistä kamppailuista – oman ruumiinsa ja elämänsä sekoittamalla yrittää saada oman lapsen.
Suoraan sanottuna tästä syystä en ole kertonut, enkä aio kertoa, lapsettomuudesta ja hoidoista yhdellekään naispuoliselle äitejämme ja serkkuani lukuunottamatta. Serkku kun on itse tehnyt omat valintansa lapsettomuusasiassa jo vuosia aiemmin ja tietää nämäkin pohdinnat. Kaksi ystävää, joille olen kertonut ovat miespuolisia ystäviä, jotka eivät sorru edellä mainittuihin ”ongelmiin” vaan kohtelevat minua edelleen ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti