Ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Raskaustesti toi huonoja uutisia, vaaka hyviä. Viime viikon tuskallinen painonnousu on kadonnut ja olen taas saanut laihdutuksen kulkemaan. Tällä viikolla laihduin 1,4 kg ja kokonaislaihdutusluku on nyt 2,7 kg.
Viime viikolla mielessä kävi, että osa painonnoususta saattaisi olla hetkellistä turvotusta ja tämän viikon tulosta katsoessa niin varmaan olikin. Tuskastunutta mielialaani lohduttaa, että olen sentään jossain asiassa onnistunut tällä viikolla.
Urheilu ei ole ollut korkealla tämän viikon tekemislistassa. Mieheni on lomalla ja olemme oleskelleet melko rauhaisasti kotona tämän viikkoa juostuamme juhannuksen tienoon vähän joka puolella Suomea. Olemme kyllä kovasti ajatelleet lenkkeilyä ja rullaluistelua, mutta ajatusasteelle se on tupannut jäämään. Eilenkin oli kovasti ajatuksena kävellä Citymarketiin noin kolmisen kilometriä, mutta päädyimme kuitenkin menemään bussilla. Jotenkin tuntui huonolta idealta lähteä pöhöttyneen mahani kanssa kävelemään ihmisten ilmoille, kun lenkkeilyä varten olisi pitänyt laittaa verkkarit ja ne päällä näytän poikkeuksetta rumalta ilman pöhömahaakin. Nolous siis voitti, laitoin päälleni mahdollisimman kauniin kukkamekon ja tuskailin koko matkan kun en ollut meikannut ja välttelin ostoskeskuksen ihmisten katseita.
Kuten viime kesänä ja varmaan monesti sen jälkeenkin olen kertonut, syy miksen lähtenyt kukkamekossa kävelemään tuota melko lyhyttä matkaa on se, että jalkani tuppaavat turpoamaan lämmöstä (yli 18 astetta riittää) ja liikunnasta. Toki voin maleksia helteessä mekko päällä pitkiäkin aikoja, mikäli minulla on sukkahousut jalassa, mutta ei se mitään miellyttävää ole. Jalkani kun turpoavat koko matkalta, nilkka tosin on se näkyvin ja rumin osa. Reidet turpoavat toisiinsa kiinni ja hiertyvät verille mikäli välissä ei ole kunnon housukangasta. Sukkahousut estävät pahimmat jäljet, mutteivät pysty pitämään koko kipua poissa ollessaan melko karheat ihoa vasten. Olen tänä kesänä keksinyt hoitaa turvotusta runsaalla vihreän teen juonnilla ja tuntuu, että se olisi vähän auttanutkin. Ei kokonaan poistanut ongelmaa, mutta pienentänyt turvotusmäärää.
Ruokavaliooni sen sijaan olen tällä viikolla kiinnittänyt erityistä huomiota. Huomasin, että olen juhannuksen aikaan sortunut liialliseen juustonsyöntiin ja katkaisin sen heti viikonloppuna. Olen potenut edam-himoa jo päiväkausia, kun vähensin leiviltäni juuston yhteen siivuun per leipä. Aloin myös kirjata ylös tarkemmin syömäni salmiakit ja löysin niistäkin vähentämisen varaa. Ruokavalioni perusta on viime aikoina ollut kasviskeitoissa. Itse tehdyissä sekä valmisruuissa. Harmikseni lempivalmiskeittoni aineksia vain oli menty muuttamaan ja siitä on tullut rasvaisempaa kuin ennen sekä siihen on lisätty hiivauutetta eli aromivahvennetta.
Toinen tärkeä ”perusruokani” on ollut tee. Keitän pari pannullista teetä päivässä, toisen kofeiinin vuoksi aamupalan korvikkeena, toisen jalkojen turvotusta hoitamaan välipalana. Jääteetä ja kivennäisvettä sitten janojuomaksi ja äkillisiin makeanhimon puuskiin. Greippihimo vaivaa myös edelleen ties monettako viikkoa. Onneksi kasvikset on todella halpoja tähän aikaan vuodesta, paitsi meloni. Ja mansikoitakin saa jo hyvään hintaan! Siinäpä hyvä urheilu, kun lähtee keräämään itse lähimansikkatilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti