Laihdutus, osa 21

Ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Raskaustesti toi huonoja uutisia, vaaka hyviä. Viime viikon tuskallinen painonnousu on kadonnut ja olen taas saanut laihdutuksen kulkemaan. Tällä viikolla laihduin 1,4 kg ja kokonaislaihdutusluku on nyt 2,7 kg.

Viime viikolla mielessä kävi, että osa painonnoususta saattaisi olla hetkellistä turvotusta ja tämän viikon tulosta katsoessa niin varmaan olikin. Tuskastunutta mielialaani lohduttaa, että olen sentään jossain asiassa onnistunut tällä viikolla.

Urheilu ei ole ollut korkealla tämän viikon tekemislistassa. Mieheni on lomalla ja olemme oleskelleet melko rauhaisasti kotona tämän viikkoa juostuamme juhannuksen tienoon vähän joka puolella Suomea. Olemme kyllä kovasti ajatelleet lenkkeilyä ja rullaluistelua, mutta ajatusasteelle se on tupannut jäämään. Eilenkin oli kovasti ajatuksena kävellä Citymarketiin noin kolmisen kilometriä, mutta päädyimme kuitenkin menemään bussilla. Jotenkin tuntui huonolta idealta lähteä pöhöttyneen mahani kanssa kävelemään ihmisten ilmoille, kun lenkkeilyä varten olisi pitänyt laittaa verkkarit ja ne päällä näytän poikkeuksetta rumalta ilman pöhömahaakin. Nolous siis voitti, laitoin päälleni mahdollisimman kauniin kukkamekon ja tuskailin koko matkan kun en ollut meikannut ja välttelin ostoskeskuksen ihmisten katseita.

Kuten viime kesänä ja varmaan monesti sen jälkeenkin olen kertonut, syy miksen lähtenyt kukkamekossa kävelemään tuota melko lyhyttä matkaa on se, että jalkani tuppaavat turpoamaan lämmöstä (yli 18 astetta riittää) ja liikunnasta. Toki voin maleksia helteessä mekko päällä pitkiäkin aikoja, mikäli minulla on sukkahousut jalassa, mutta ei se mitään miellyttävää ole. Jalkani kun turpoavat koko matkalta, nilkka tosin on se näkyvin ja rumin osa. Reidet turpoavat toisiinsa kiinni ja hiertyvät verille mikäli välissä ei ole kunnon housukangasta. Sukkahousut estävät pahimmat jäljet, mutteivät pysty pitämään koko kipua poissa ollessaan melko karheat ihoa vasten. Olen tänä kesänä keksinyt hoitaa turvotusta runsaalla vihreän teen juonnilla ja tuntuu, että se olisi vähän auttanutkin. Ei kokonaan poistanut ongelmaa, mutta pienentänyt turvotusmäärää.

Ruokavaliooni sen sijaan olen tällä viikolla kiinnittänyt erityistä huomiota. Huomasin, että olen juhannuksen aikaan sortunut liialliseen juustonsyöntiin ja katkaisin sen heti viikonloppuna. Olen potenut edam-himoa jo päiväkausia, kun vähensin leiviltäni juuston yhteen siivuun per leipä. Aloin myös kirjata ylös tarkemmin syömäni salmiakit ja löysin niistäkin vähentämisen varaa. Ruokavalioni perusta on viime aikoina ollut kasviskeitoissa. Itse tehdyissä sekä valmisruuissa. Harmikseni lempivalmiskeittoni aineksia vain oli menty muuttamaan ja siitä on tullut rasvaisempaa kuin ennen sekä siihen on lisätty hiivauutetta eli aromivahvennetta.

Toinen tärkeä ”perusruokani” on ollut tee. Keitän pari pannullista teetä päivässä, toisen kofeiinin vuoksi aamupalan korvikkeena, toisen jalkojen turvotusta hoitamaan välipalana. Jääteetä ja kivennäisvettä sitten janojuomaksi ja äkillisiin makeanhimon puuskiin. Greippihimo vaivaa myös edelleen ties monettako viikkoa. Onneksi kasvikset on todella halpoja tähän aikaan vuodesta, paitsi meloni. Ja mansikoitakin saa jo hyvään hintaan! Siinäpä hyvä urheilu, kun lähtee keräämään itse lähimansikkatilalle.

Huomioita helteestä

Kirjoitanpa kerrankin ajankohtaisesta aiheesta. Helle vaivannee meitä kaikkia Etelä-Suomessa oleskelevia jollain tavalla.

Kuten jo pari päivää sitten kirjoitin, en ole mikään erityinen kesän ystävä, vaan pidän enemmän kevään raikkaista säistä. Toisaalta en ole hellevastainenkaan. Tämä sää on vain jotain mitä pitää jaksaa ilman sen asettamista hyvä-paha-asteikolle. En aina jaksa ymmärtää miksi säätilatkin pitää jakaa hyviin ja huonoihin ja sitten kiistellä mikä on paras kenenkin mielestä. Kaikissa säissä on hyvät ja huonot puolensa ja kaikkia niitä pitää kestää.

Helteen hyviin puoliin kuuluu sen oikeuttama laiskuus. Vaikka olisi tuhottomasti tehtävää, helteellä on yleisesti hyväksyttyä joustaa tekemisistään ja vain olla. Myös työpaikoilla on oikeus pitää pidempiä taukoja joka tunti helteen vuoksi. Voi siis kipaista kerran tunnissa kauppaan hakemaan lisää jääkylmää juomaa tai jäätelöä. Ei yhtään huono diili.

Helteellä ei myöskään katsota outona, jos haluaa istua varjossa. Minä kun en ole suuri auringonoton ystävä, istun lähes aina varjossa. Alle hellelukemissa minua katsotaan puistossa tai rannalla usein vähän oudosti, mutta varsinkin näin kuumalla varjopaikat alkaa olla varattuja.

Helteen huonoihin puoliin voi laskea hikoilun. En ole erityisen kova hikoamaan (mikä on harmillista aineenvaihduntani ja laihduttamisen kannalta), mutta kuumassa asunnossa ilman tuulenvirettä minäkin hikoilen. Vaatteita saa pestä kiihtyvää tahtia kun ne haisevat hieltä jo yhden päivän käytön jälkeen ja lakanoita pitää vaihtaa ahkeraan. Helteellä pahinta on rinnat ja jalat. Rinnat hikoavat alapuolelta järjettömän paljon, turvottavat ja rintaliivit puristavat nihkeää ihoa. Niitä tekisi mieli tuulettaa tiheää tahtia, mutta eihän se julkisilla paikoilla ole erityisen sopivaa. Toisaalta hetkikin ilman rintaliivejä tuntuu kuin vatsa uisi hikimäärässä rintojen alla.
Jalat taas turpoavat ja pysyvät kestoturvotuksessa kaikki helteiset päivät. Nykyisin minulla on alkanut turvota jalkapöytäkin, joten kaikki kengät ei mahdu jalkaan. Nilkat ovat aivan muodottomat, reidet liimaantuvat toisiinsa. Käveleminen on melkoisen haasteellista, jos ei ole sukkahousuja (jotka on hirvittävän kuumat näillä keleillä) tai housuja jalassa. Iho ihoa vasten hameen alla iho hiertyy rikki ja reisien sisäpinnat on lyhyenkin kävelyn jälkeen verillä. Tätä ongelmaa en ole saanut ratkaistua muulla kuin yrittämällä laihduttaa vielä vähän lisää. Valitettavasti minulta reisistä lähtee rasva viimeisenä..

Helteellä ei myöskään voi käyttää pitkähihaisia paitoja. Käytän mielelläni pitkiä takkeja tai muita paidan päällä, jotta ne peittävät rumat käsivarteni ja ison perseeni. Helteellä on mahdotonta pitää päällä mitään hihallista, joten joudun esittelemään kammotuksiani julkisesti. Ja koska olen punatukkainen, pisamanaamainen punastelija, palan äärettömän helposti. Kun en saa pitää vaatteita ihoni suojana, joudun käyttämään korkeakertoimisia aurinkorasvoja tiheästi. Niihin kuluu paljon rahaa eikä niiden antama suoja ole yhtään niin hyvä kuin vaatteen. Siksipä palan joka kerta hellesäillä. Erityisesti vaaravyöhykkeessä ovat olkapäät ja sääret.

Kaikesta tästä huolimatta aion nauttia näistä helteisistä säistä ahkeralla mehujäiden, jäätelön ja jäisen herne-maissi-paprikan syönnillä. Niin kauan kuin helle ei ala tehdä tuhojaan luontoon, vaan välillä tulee kunnon vesisateita, helle saa jatkua minun puolestani vaikka jouluun asti. Sitten voikin jo sataa lunta.