tiistai 13. heinäkuuta 2010

Huomioita helteestä

Kirjoitanpa kerrankin ajankohtaisesta aiheesta. Helle vaivannee meitä kaikkia Etelä-Suomessa oleskelevia jollain tavalla.

Kuten jo pari päivää sitten kirjoitin, en ole mikään erityinen kesän ystävä, vaan pidän enemmän kevään raikkaista säistä. Toisaalta en ole hellevastainenkaan. Tämä sää on vain jotain mitä pitää jaksaa ilman sen asettamista hyvä-paha-asteikolle. En aina jaksa ymmärtää miksi säätilatkin pitää jakaa hyviin ja huonoihin ja sitten kiistellä mikä on paras kenenkin mielestä. Kaikissa säissä on hyvät ja huonot puolensa ja kaikkia niitä pitää kestää.

Helteen hyviin puoliin kuuluu sen oikeuttama laiskuus. Vaikka olisi tuhottomasti tehtävää, helteellä on yleisesti hyväksyttyä joustaa tekemisistään ja vain olla. Myös työpaikoilla on oikeus pitää pidempiä taukoja joka tunti helteen vuoksi. Voi siis kipaista kerran tunnissa kauppaan hakemaan lisää jääkylmää juomaa tai jäätelöä. Ei yhtään huono diili.

Helteellä ei myöskään katsota outona, jos haluaa istua varjossa. Minä kun en ole suuri auringonoton ystävä, istun lähes aina varjossa. Alle hellelukemissa minua katsotaan puistossa tai rannalla usein vähän oudosti, mutta varsinkin näin kuumalla varjopaikat alkaa olla varattuja.

Helteen huonoihin puoliin voi laskea hikoilun. En ole erityisen kova hikoamaan (mikä on harmillista aineenvaihduntani ja laihduttamisen kannalta), mutta kuumassa asunnossa ilman tuulenvirettä minäkin hikoilen. Vaatteita saa pestä kiihtyvää tahtia kun ne haisevat hieltä jo yhden päivän käytön jälkeen ja lakanoita pitää vaihtaa ahkeraan. Helteellä pahinta on rinnat ja jalat. Rinnat hikoavat alapuolelta järjettömän paljon, turvottavat ja rintaliivit puristavat nihkeää ihoa. Niitä tekisi mieli tuulettaa tiheää tahtia, mutta eihän se julkisilla paikoilla ole erityisen sopivaa. Toisaalta hetkikin ilman rintaliivejä tuntuu kuin vatsa uisi hikimäärässä rintojen alla.
Jalat taas turpoavat ja pysyvät kestoturvotuksessa kaikki helteiset päivät. Nykyisin minulla on alkanut turvota jalkapöytäkin, joten kaikki kengät ei mahdu jalkaan. Nilkat ovat aivan muodottomat, reidet liimaantuvat toisiinsa. Käveleminen on melkoisen haasteellista, jos ei ole sukkahousuja (jotka on hirvittävän kuumat näillä keleillä) tai housuja jalassa. Iho ihoa vasten hameen alla iho hiertyy rikki ja reisien sisäpinnat on lyhyenkin kävelyn jälkeen verillä. Tätä ongelmaa en ole saanut ratkaistua muulla kuin yrittämällä laihduttaa vielä vähän lisää. Valitettavasti minulta reisistä lähtee rasva viimeisenä..

Helteellä ei myöskään voi käyttää pitkähihaisia paitoja. Käytän mielelläni pitkiä takkeja tai muita paidan päällä, jotta ne peittävät rumat käsivarteni ja ison perseeni. Helteellä on mahdotonta pitää päällä mitään hihallista, joten joudun esittelemään kammotuksiani julkisesti. Ja koska olen punatukkainen, pisamanaamainen punastelija, palan äärettömän helposti. Kun en saa pitää vaatteita ihoni suojana, joudun käyttämään korkeakertoimisia aurinkorasvoja tiheästi. Niihin kuluu paljon rahaa eikä niiden antama suoja ole yhtään niin hyvä kuin vaatteen. Siksipä palan joka kerta hellesäillä. Erityisesti vaaravyöhykkeessä ovat olkapäät ja sääret.

Kaikesta tästä huolimatta aion nauttia näistä helteisistä säistä ahkeralla mehujäiden, jäätelön ja jäisen herne-maissi-paprikan syönnillä. Niin kauan kuin helle ei ala tehdä tuhojaan luontoon, vaan välillä tulee kunnon vesisateita, helle saa jatkua minun puolestani vaikka jouluun asti. Sitten voikin jo sataa lunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti