Hämähäkkien verkon kudontaa on mukava katsella, ne kun on niin taitavia ja nopeita. Luonnossa. Oman suihkun katossa saman seuraaminen ei ole erityisen miellyttävää, kun itse seisoo alasti alapuolella ja yrittää peseytyä.
Palasin eilen tähän asuntoon huomatakseni tämän muuttuneen eläintarhaksi. Sokeritoukat ovat vallanneet pikkuvessan, hämähäkit suihkun ja olohuoneen. Sokeritoukista en jaksa välittää, enkä pikkuhämähäkeistä. Mutta nuo isommat hämähäkit väärässä paikassa väärään aikaan, yök.
Suihkussa verkkoaan punonut hämähäkki oli noin 5 senttiä pitkä jalkoineen - en edes tiennyt senkokoisia löytyvän Suomen luonnosta. Niska jumittui kun koko suihkun ajan tuijottelin kattoon. Hengittäminenkin alkoi olla haastavaa kuumassa suihkussa kun en uskaltanut avata suuta ettei juuri silloin hämähäkki keksi valahtaa vauhdillla alas katosta.
Isot hämähäkit ymmärrän, ne on "käsiteltävän kokoisia". Pienistä ei ole harmia. Mutta nuo keskikokoiset! Sellaista ei saisi hiuksista irti, jos se keksisi pudottautua alas kesken suihkun. Olisin ottanut sen purkkiin ja kuljettanut ulos, jos ylettäisin kattoon edes tuolin päältä. Valitettavasti olen pituussuunnassa rajoitettu.
Täytyy toivoa, että saalistaja huomaa ettei meidän suihkussa juuri liiku muita ötököitä ja suuntaa paremmille metsästysmaille, vaikka naapurin parvekkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti