On jälleen edessä uusi muutto väliaikaiseen asuntoon. Kuten olen täällä useasti maininnut, asumme kahdessa kaupungissa mieheni kanssa – opiskelupaikkakunnalla sekä työpaikkakunnalla. Kotipaikkaa ei tunnu olevan oikein missään.
Kesäksi opiskelut vähenevät, joten asumme pääasiassa työpaikkakunnalla yhdessä. Rahaa säästääksemme luovumme toisesta asunnosta kesäksi, joten nyt on pakkaaminen menossa ja muutto huomenna. Toisinaan täytyy silti käydä opiskelemassa ja myös lapsettomuushoidot on opiskelukaupungissa, joten olemme tehneet mahdollisimman monimutkaisen sopimuksen ystäväni kanssa hänen luonaan asumisesta hoitojen ja tenttien aikana.
Odotan kesän rauhaa innolla. Jatkuva matkustaminen ja erossaolo vähenee. Myös ystävän luona oleminen tullee olemaan toimiva väliaikaisratkaisu. Vaikka väliaikaisuus onkin inhottavaa ja raskasta pidemmän päälle, uskoisin tulevan asumisratkaisun olevan hyvästä. On todella vapauttavaa olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tietävät hoidoista ja jotka ovat joutuneet/saaneet nähdä minut omana itsenäni, niin hyvässä kuin huonossa. Saan koko kesän olla teeskentelemättä ja piilottelematta.
Vaikka emme ystäväni kanssa aina tulekaan loistavasti toimeen ja olemme lähes kaikesta eri mieltä, hän on alusta asti omalla tavallaan tukenut minua lapsettomuusasiassa ja erityisesti hoidoissa kuljettamalla, tuomalla tavaroita ja kuuntelemalla kiukunpurkauksiani. Puhumattakaan piilotteluavusta ja valehtelusta puolestani – itse kun en ole erityisen hyvä valehtelemaan. Ja nyt hän ottaa minut kotiinsa tietäen, että kesällä hoidot todennäköisesti jatkuvat ja hän joutuu taas auttamaan. Siksi hän on ansainnut tämän kirjoituksen kiitokseksi puhtaasti ilman sarkasmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti