sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Pikkuhuomioita XXVII

Selailin tuossa viikolla uutta Viherpiha-lehteä. Aina näin keväisin innostun kukkasista ja pihan laittamisesta ja lainaan kirjastosta tai pyydän näytenumeroa jostakin puutarhalehdestä. Tosin tänä vuonna pihallamme on edelleen noin metrin kinos lunta, joten ihan vielä en pääse sinne kuokkimaan.

Alkavan raskauden kannalta on hyväkin etten pääse pihalle vielä. Joka kevät muokkaan kukkapenkkimme ja siistin talven jäljet pois, teen useita päiviä töitä pikkuisella pihallamme. Suunnittelen ostavani milloin mitäkin kukkasia ruukkuihin ja penkkiin. Keväällä olen täynnä hienoja suunnitelmia ja suurta intoa kesän varalle.

Käytännössä kesän aikana käyn siistimässä pihaa kerran tai kaksi ja se saa villiintyä rauhassa. Oikeasti inhoan puutarhatöitä. Nauttisin siististä pihasta ja kukkivista kukista ja nautin kun keväällä saan nähdä ensimmäisten kukkien nousevan routaisesta maasta, mutta en jaksa ylläpitää siisteyttä.

Itseni tuntien innostuin Viherpiha-lehden artikkelista, jossa oli useita koreihin laitettavia kukka-asetelmia. Sellaisen voisin jaksaa tehdä ja pitää siistinä tänä kesänä. Eikä tarvitsisi odottaa lumien sulamista. Koska selaan lehteni aina lopusta alkuun pääsin ihastelemaan montaa erilaista värikästä kuvaa ennen kuin pääsin jutun alkulehdelle.

Juttu alkaa kukkakorin sijaan isolla kuvalla pienestä lapsesta ja koko ensimmäinen aukeama julistaa isolla: "sommittele kori yhdessä lapsen kanssa". Teksti on täynnä vinkkejä, kuinka lapsen kanssa voi tehdä koreja. Eikö nyt helkatti saa edes puutarhalehteä lukea ilman muistutusta asioista, joista jää paitsi?! Mikä ihmeen pakkomielle on olettaa, että lapsi on itsestään selvyys jokaisessa puutarhanhoidosta kiinnostuneessa perheessä? Tässä jutussa lapsi oli vielä ängetty mukaan jotenkin ylimääräisenä, oli tarkoitus esitellä kukkakoreja, ei mainostaa kuinka ihanaa elämä lasten kanssa on. Siinä meni kiinnostukseni Viherpihaan. Pitäköön lapsiperheet omat lehtensä ja piilolapsiperhelehtensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti