maanantai 11. huhtikuuta 2011

Väsynyttä eloa

Tänään aamulla ei opiskelusta tuntunut tulevan mitään, haukottelin koko ajan ja ajatukseni harhaili kesken keskustelun. Taidan olla liian vanha pitkiin valvomisiin ja juhlimisiin.

Työnteossa otin ilmeekseni tehokkaan tekohymyn, joka muuttuikin yllättäen oikeaksi hyväksi oloksi päivän mittaan. Lopulta iltapäivään mennessä huomasin olevani niin yliväsynyt, että kaikki oli hauskaa. Väsyneenä sitä ei vain jaksa vaivata päätään ikävillä asioilla, tai asioilla ylipäänsä. Voi vain pitää hauskana kaikkea eteen sattuvaa ja unohtaa muut pohdinnat. Se on todella helpottava tunne.

Kotiin päästyäni mieleeni tuli jostakin sanat ”you always smile but in your eyes your sorrow shows” ja oli pakko kaivaa kappale Youtubesta. Se tuntui niin sopivan olotilaani. En ole enää itkenyt enkä ollut erityisen vihainen tänään, olen vain yrittänyt hymyillä. Ei se silti täysin aitoa iloa ole. Siispä annoin itselleni tämän illan olla masentunut ja kuunnella surullisia kappaleita.

Huomaan nyt, etten olekaan niin masentunut. Olen surullinen, mutta kestohymy ei tunnu lähtevän huulilta. Istun ja kuuntelen lohduttavia kappaleita Spotifysta pystymättä ajattelemaan mitään muuta kuin tunnetilaani. Se valtaa kaikki ajatukseni ja tuntuu hyvältä antautua sille. Hengittää syvään ja vain olla. Kaikki surut, murheet, stressi ja deadlinet on jossain kaukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti