Tulin tässä ajatelleeksi elämäkertoja, kun kuulin ohimennen keskustelua elämäkertakirjasta kahvilassa. Nainen sanoi, että hänen lukemansa elämäkerta oli ”kaunis tarina”. Blogaaminen omasta elämästä on käytännössä samaa kuin elämäkerran kirjoittaminen. Tarinoiden kertomista omasta elämästä.
Mutta romaaneilla ja elämäkerroilla sekä blogeilla on yksi selkeä ero. Romaanit ovat todellisuuteen perustuessaankin jonkun kuvitelmaa, elämäkerrat ja oman elämän blogit totta (myöh. tekstissä puhun vain elämäkerroista mutta tarkoitan näitä molempia). Joku on elänyt ne hetket, joita kirjoituksessaan kuvaa. Vaikka sen kertoisi tarinamaisesti ja kauniissa muodossa, se on silti osa omaa elämää. Elämäkerran kirjoittamisesta menee pointti, jos alkaa keksimään tarinoita värittääkseen menneisyyttään. Oletettavasti joku niinkin tekee, mutta olkoon se oma lukunsa.
Voiko eletty elämä olla ”kaunis tarina”? Varsinkin, jos siitä kirjoitettua teosta on juuri ennen tätä lausahdusta kuvannut surullisimmaksi koskaan lukemistaan kirjoista. Voiko surullinen ja synkkä elämä olla oikeasti kaunista, vai onko se kirjoitettu niin hienoon kaunokirjalliseen muotoon ettei lukija enää koe kirjoittajaa oikeasti eläneeksi ihmiseksi? Vai onko lukijassa jotain vikaa, jos pitää toiselle oikeasti tapahtuneita onnettomuuksia ja ikävyyksiä kauniina tarinana?
Ja miten elämästä saa muotoiltua kauniin tarinan? Harvoin asiat sujuvat romaanin juonen mukaisesti loogisesti ja pitävät lukijan jännitystä yllä. Kaikkien elämässä on paljon tylsyyttä. Vastustan ajatusta, että kuuluisuuksienkaan pitäisi kirjoittaa elämäntarinaansa vain liuta onnistumisia tai suuria epäonnistumisia ja unohtaa ne tylsät ja tavalliset hetket välistä. Nehän ihmisestä tekevät inhimillisen ihmisen. Vastustan kauniita tarinoita. Elämäkertaa lukiessani haluan lukea oikeasta elämästä enkä elämän pohjalta muokattua tarinaa. Tiedostan kyllä, että jokaisen sekunnin kirjaaminen ei ole järkevää, mutta peräänkuulutankin tasapainoa arjen tylsyyden, loiston ja surkeuden välille. Fiktiokirjallisuus on kauniita tarinoita varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti