Tyhjyys nro1

Se siitä raskaushaaveesta. Kävin aamulla verikokeessa ja kuulin sen tuloksen äsken. Kaikki turhaa. Ei lasta.
Kuukautisvuoto alkoi yön aikana kuten ennustin eilen. Hoitaja puhelimessa sanoi, ettei vuoto tarkoita automaattisesti raskaudettomuutta. Mutta negatiivinen testi tarkoittaa.

En voi olla miettimättä mitä tein väärin, tai mitä olisin voinut tehdä lisätäkseni onnistumisen mahdollisuutta. Olo on täysin hyödytön, jos joudun vain odottamaan voimatta tehdä mitään. Väkisin tulee mieleen, että olisi pitänyt ihan varmuuden vuoksi uskoa kaikki mitä keskustelupalstoilla lukee kuinka lapsia saadaan ja kuinka keskenmenoja vältetään. Joku niistä saattaa olla oikeassa.

Stressiä on kertynyt yli oman tarpeen tämän odotuksen aikana, jo pelkästään kuluista, jotka ylittivät 1000 euron budjetin ilman ennakkovaroitusta, kun unohdimme miehen testit ja jouduin olemaan hetken sairaalassa tarkkailtavana. Opiskelijan tuloilla, eli käytännössä yhden työssäkäyvän elättäessä kahta ihmistä raha on ollut tiukassa viime aikoina; varsinkin kun piti yrittää säästää mahdolliseen vauvan tuloon ja tämän tarvitsemiin tavaroihin.
Hoidot ovat siirtäneet opiskelutehtäviäni, mikä aiheuttaa myös stressiä. Onneksi mieheni löysi uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan stressi ei vaikuta hedelmöityshoitojen tuloksiin. Muussa tapauksessa olisin varmasti lisästressannut liikaa stressiäni ja pelännyt aiheuttaneeni itse alkion kuolemisen.

Olo on hyvin sekava. En tiedä mitä ajatella. Yritän olla hukkumatta tähän surun aaltoon, joka pyyhkii ylitseni itsehillinnästä huolimatta. Onneksi hoitaja antoi mahdollisuuden toivoon: uuden ajan lääkärille keskustelemaan kokemuksistani menneistä hoidoista ja jatkohoitomahdollisuuksista toukokuun alkuun. Elimistöni pitää kuulemma parantua hormonihoidoista ennen kuin päästään uudessa kierrossa alkamaan uutta hoitojaksoa. Pakastimen kaksoset pääsevät sisääni seuraavaksi, mutta milloin, sen kuulen vasta toukokuussa.