sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tuntemuksia

Vielä kaksi yötä raskaustestiin. Meidän polilla on tapana, että käydään verikokeessa. Sen hyvänä puolena on, että ei tarvitse luottaa kotitestiin ja omaan tulkintaansa viivoista vaan saa selkeän ja varman vastauksen hoitajalta. Se on myös ilmaista, toisin kuin kotitestit. Haittapuolena on, että vaikka testi tehdään jo aamulla, vastauksen kuulee vasta iltapäivällä. Lisätunteja jännitystä. Toisaalta kun hoitaja soittaa tuloksen pääsee samalla heti sopimaan jatkosta eikä itse tarvitse erikseen ottaa yhteyttä poliin ja kertoa testin tulosta.

Mietin pitkään uskallanko sanoa tämän täällä etten vain jotenkin pilaa mahdollisuuksiani. Päädyin kuitenkin heittämään taikauskon nurkkaan ja luottamaan itseeni. Minä luulen, että olen raskaana. Kaikki viittaa siihen. Jos en ole, tulen romahtamaan ihan totaalisesti, koska en millään osaa kuvitella ettenkö olisi.

Tällainen sokea optimismi ei kuulu tapoihini ja se on aika pelottavaa. Miten voin olla niin varma raskaudesta? Miksi en saa ajateltua mitä käy, jos tulos onkin negatiivinen? Varaudun aina pettymyksiin, jotta ne tuntuisivat kevyemmiltä. Miksi en nyt pysty siihen? Onnekseni (?) sentään ajattelen vasta raskauden ensimmäistä kolmannesta ja vain vähän syntyvää lasta, enkä ole rynnännyt lastentarvikeostoksille tai muuta typerää. Aina on olemassa keskenmenon riski, johon pitää varautua henkisesti.

Olemme mieheni kanssa jo puhuneet mitä tulemme tekemään seuraavaksi tuli tästä lapsi tai ei. Emme ole kaikista yksityiskohdista samaa mieltä, mutta aikatauluista olemme. Mahdollisimman pian uusi yritys/toista lasta hankkimaan. Haluamme vähintään sen kaksi lasta, neljä olisi haaveissa. Itse isosta suvusta lähtöisin olevana ainoana lapsena olen tiukasti sitä vastaan, että lapsellamme ei olisi lainkaan sisaruksia. Lapsellemme kun ei tule yhtään serkkua ja se surettaa minua. Minulle serkut, yli 30 sellaista, ovat olleet tärkeä sisarusten korvike.

Huomaan katselevani lelumainoksia ihan toisella silmällä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen antautunut todelliseen haaveiluun lastenvaatemainoksen äärellä ja miettinyt omaa lasta. Mainokset eivät enää ole vinkkejä mitä ostaa kummilapsille, vaan voin miettiä omaa lastani, pientä ihmistä, jonka kiinnostuksen kohteet ja lahjatoiveet juuri minä tiedän parhaiten.
Vielä kaksi yötä raskaustestiin.

3 kommenttia:

  1. Oi, tuo kyllä kuulostaa tosi lupaavalta :)! Olen niin monelta kuullut, että kun tärppää, sen joskus tietää ennen testaamistakin. Nyt on peukut tooosi pystyssä, en malttaisi odottaa tulosta! Ja et sinä ole mitään mahdollisuuksia pilannut, vaikka täällä kerroitkin tuntemuksistasi. Sinä joko olet tai et ole raskaana riippumatta siitä, mitä tänne kirjoitat. Mutta ymmärrän kyllä nuo ajatukset... Huomenna on jännittävä päivä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rowan. Tänä aamuna kun vatsakipu iski yksi ajatuksista kyllä oli, että ei olisi pitänyt kirjoittaa tätä tekstiä tänne.. Tiedän ettei siinä ole järkeä, mutta kun pelottaa. Vuorokausi vielä raskaustestin tuloksen kuulemiseen! Hajottavaa.

    VastaaPoista
  3. Hajottavaa on juurikin oikea sana. Itse olin viikko sitten just samoissa tunnelmissa, tosin en yhtä optimistisena...

    VastaaPoista