Tänään oli sitten se kauan odotettu ultra. Ovulaatiotestit eivät ole näyttäneet rohkaisevilta viikonloppuna eikä ultra antanut yhtään sen enempää toiveita. Isoin möllykkä oli vasta 13 milliä (oikosulku, mistä mittayksiköstä puhutaan?). Eli ei ovulaatiota vielä lähimailla.
Aikaisemmin kierto on ollut hyvin säännöllinen ja ovulaatioviiva ilmestynyt testiin näihin aikoihin. Jos tilanne ei muutu ylihuomenna tai loppuviikosta, on tämä kuukausi tuhlaantunut tyhjyyteen.
Lääkäri kävi läpi endometrioosimerkinnät tammikuusta lähtien. Itselleni ei ollut mikään yllätys, että tilanne on lääkärienkin mukaan pahentunut kesän aikana. Olen kyllä sen kivuissani huomannut. Tämän vuoksi ensi kierrossa ei enää odotella luonnollista ovulaatiota, vaan aloitetaan hormonihoidot heti. Mikäli siis tämä kierto ei onnistu ja raskautta ei saada aikaan.
Positiivista käynnissä on se, että kerrankin lääkäri sanoi, että enää ei odotella. Valitettavasti se koski vasta ensi kiertoa, ensin pitää odotella ja seurata miten tämän kierron käy. Turhauttaa ja suututtaa. Ennen tasainen kiertoni on tuhottu joko näiden hoitojen ansiosta tai endometrioosin takia. Mieleni tekee syyttää tästäkin viasta lääkäreitä, jotta saan jonkun syntipukin ja kohteen purkaa kaiken tämän ulos. Endometrioosille on hankala kiukutella, kun se on sisälläni eikä selkeä, ulkopuolinen kohde.
Jotta tuskani tältä päivältä olisi täydellinen: kuka idiootti keksi tuoda vauvansa kitisemään lapsettomuuspoliklinikan ulkopuolelle juuri kun masentuneena istuin odottamassa myöhässä olevaa lääkäriä?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti