torstai 20. lokakuuta 2011

Laihdutus, osa 34

Ja sitä jumitetaan taas. Paino on tasan sama kuin viime viikolla. Tosin tällä viikolla siihen on yksi ehdokas syylliseksi: suklaanhimo. Enkä ole ihan varma pitäisikö painon juuri nyt pudota muutenkaan kun raskaus on mahdollinen.

Se suklaa. Pääsin siitä jo todella hyvin eroon pitkäksi aikaa, mutta viimeisten viikkojen aikana se on salakavalasti palannut ruokavaliooni ja nyt olen taas koukussa. Pitäisi uskoa, että suklaa koukuttaa kuten alkoholi, ei voi olla vähän nauttivaa entistä alkoholistia. Miksikähän minua pitäisi kutsua, suklaanisti, suklaholisti, suklaalisti, suklaisti?

Sitä vain kaipaa lähes päivittäin eikä pysty vastustamaan yliopiston myyjäisten mokkapaloja ohikulkiessaan. Seminaarissa eilen tarjoiltiin suklaakeksejä ja totta kai niitä piti syödä kaksi ja vielä suklaakarkkeja päälle. Jos suklaasta onnistuu kieltäytymään koko päivän huomaa harkitsevansa toisten kaakaoiden juomista salaa kavereiden kanssa kahvilla ollessa.

Illalla tulee myös syötyä huomattavasti enemmän ihan vain tukehduttaakseen suklaanhimon, mutta ei onnistu siinä. Nälkä ja suklaanhimo menee usein sekaisin. Kun vielä pystyin hallitsemaan himoa huomasin sen tulevan aina kun oikeasti oli nälkä ja menevän ohi syötyäni, mutta nyt himo on ottanut vallan ja ruoka on suklaan korvike eikä päinvastoin.


Onnekseni olen joutunut liikkumaan paljon. Jumppiin en ole ehtinyt tälläkään viikkojaksolla, mutta hyötyliikuntaa on tullut sitäkin enemmän. Pyöräilen tai kävelen joka paikkaan. Maanantaina kuljin painavan reppuni kanssa tahallani mäkiä ylös ja alas, vaikka ne olisi voinut kiertääkin. En tiedä mikä ihmeen kuntoiluolotila silloin oli, mutta ainakin se teki hyvää reisilihaksille.

Vähän jo etukäteen jännitän miten käy, kun pakkaset tulevat ja maa jäätyy. En uskalla pyöräillä sohjossa ja jäässä, pyöräni ikivanhat renkaat on vielä todella kapeat enkä halua nyt tuhlata rahaa talvirenkaisiin varsinkin kun haaveilen uudesta pyörästä, jossa vaihteetkin toimisivat. Valitettavasti ne sataset on säästettävä tänä vuonna mahdollisiin lapsettomuushoitokustannuksiin ensi vuodelle.


Todennäköinen vaihtoehto pyöräilylle on bussin käyttö tai kävely. Kumpikin on hidas tapa päästä yliopistolle. Bussin vaihto kesken matkan kuluttaa paljon aikaa, mutta niin myös kävely sohjossa. Kävellen yliopistolle tullee menemään yli puoli tuntia, bussilla voi hyvällä tuurilla päästä jopa 20 minuutissa (tosin pysäkiltä joutuu kävelemään joka tapauksessa). Omalla autolla tietysti pääsisi vähän nopeammin, jos sattuu löytämään parkkipaikan sopivasti. Se taas tuhlaa luontoa eikä ikkunoiden raappaaminen ole mitään nopeaa toimintaa sekään. Toivokaamme siis pyöräilykelien kestävän vielä pitkään.

2 kommenttia:

  1. Jaan tuon suklaanhimon kanssasi! Tällä hetkellä voisin elää suklaalla. Ruokahaluni on tipotiessään, ei oikein mikään maistu. Minulle käy näköjään aina lugejen kanssa näin. Suklaata voisin silti syödä vaikka kuinka. Mutta eihän se käy. Tunnustaudun suklaaholistiksi, mutta tästä en silti halua raitistua! :D

    VastaaPoista
  2. Oon kyllä vähän kateellinen tosta sun ruokahaluttomuudesta. Tää jatkuva nälkä on yhtä tuskaa aina lugejen kanssa.

    VastaaPoista