Nyt kun kolmatta kertaa aloitin keltahormonin olin ensimmäistä kertaa varautunut sen sivuoireisiin henkisesti. Pahin sivuoire, kuten olen lukuisia kertoja täällä sanonut, on nälkä. Ensimmäisellä kerralla vain lihoin enkä tajunnut asiaa. Toisella kerralla tajusin asian kesken kuurin, söin kohtuullisen täsmällisesti kellon mukaan ja kärsin nälkää. Tällä kertaa kaikki on toisin.
Olen löytänyt eroavaisuuden nälän tunteen ja vatsan tuntemusten välillä. Sitä on vaikea selittää varsinkin ihmisille, jotka eivät ole joutuneet miettimään aivojen ja vatsan eroa. Mieheni ei ymmärtänyt lainkaan. Yritän silti kirjoittaa asiaa auki tähän.
Aivoni lähettävät koko ajan viestiä, että olen nälkäinen. Ne myös reagoivat lähettämällä lieviä ilmoituksia verensokerin laskusta (eli tulen kiukkuiseksi), jos mistä tahansa syömisestä on kulunut yli tunnin. Paitsi jos minulla on jotain mielekästä tekemistä ihan joka sekunti. Pienikin tauko riittää kiukkuisuuteen. Onneksi se pysyy kohtuullisella tasolla eikä vastaa täysin oikeaa verensokerinlaskukiukkua ja korjaantuu ihan pienellä napostelupalalla, kuten palasella kurkkua.
Sen sijaan osaan nyt erottaa vatsan tuntemukset tuosta aivojen viestistä. Opin sen ahtamalla vatsani niin täyteen ruokaa, että se oli ähkyssä. Siis fyysisesti kipeytyi ruuasta. Aivojen mielestä minulla oli edelleen nälkä, mutta vatsa sanoi ettei sinne enää mahdu. Huomasin, että tunteen saa kun syö normaalin annoksen ruokaa, sen päälle salaattia tai marjoja sekä jonkun hyvän jälkiruuan. Eli pitää syödä sekä suolaista että makeaa, koska vaikka söisi toista kunnolla aina on tilaa sille toiselle.
Kun syön noin lounasaikaan tai iltapäivällä tuon ison ähkyn, vatsa pysyy ähkyssä pitkälle iltaan. Silloin pystyy olemaan välittämättä aivojen nälkäviestistä. Ähkyyn ei tarvita liian raskaita ruokia, jotka vain lihottaisivat. Salaatit ja marjat auttavat ja se normaali annos ruokaakin voi olla kohtuullisen kevyt. Himoitsen paljon erilaisia leivonnaisia, kuten viime kerrallakin, joten yritän yhden palan jotain sopivan vähärasvaista pullaa syödä päivittäin. Huomasin sen riittävän himon kattamiseen ähkyn seurana.
Vaikka syön määrällisesti paljon enemmän kuin normaalisti napostelemalla jotakin tiheään tahtiin, uskon silti tämän taktiikan olevan tehokkaampi ja vähemmän lihottava kuin jatkuva nälkä ja kellonkyttääminen. Silloin olo on huono koko ajan ja kun saa luvan syödä ei saa syömisestä nautintoa lainkaan. Enkä usko ruokamäärien olevan paljoa sen pienempi tuolla tavalla syödessä. Nyt se sama määrä vain jakaantuu tasaisemmin – yksi ähky ja pieniä naposteluja neljän-viiden isomman aterian sijaan.
Ihanaa, että sattui osumaan syysloma tälle ajalle. Olen kotona ja minulla on pakastin täynnä marjoja. Opiskelutyöt kyllä pitää ajatukset työnteossa eikä tule liikaa ajateltua ruokaa, ei tässä mitään vapaata pidetä. Ainoa haittapuoli on, että liikkuminen tulee tällä viikolla jäämään vähiin istuessani päivät koneella kirjoittamassa esseitä ja gradua.
Aiheuttavatko Luget oikeasti kyltymättömän näläntunteen? Pakkausseloste ei ainakaan tuollaista myönnä. Puhuttiin vain turvotuksesta ja ruuansulatusvaikeuksista. Minulla on aivan kauhea nälkä koko ajan ja olen syönyt sen mukaan ja tietenkin sen myötä myös lihonnut tarpeettomasti. :( Tuntuu että nälkä pysyy poissa vaan pienen hetken, vaikka järki sanoo että vähän aiemmin syöty ruoka kyllä pitäisi olla riittävä, mutta kun tuntuu että on aivan pohjaton nälkä, niin pakkohan sille on antaa periksi.
VastaaPoistaKyllä ne aiheuttaa. Mulla on nyt kolmatta kertaa keltahormonitabletit, ensin oli nuorempana minipilleri ja nyt kaksi kertaa Luget ja joka kerta aivan järjetön nälkä, vaikka kuinka söisi.
VastaaPoistaSuosittelen tätä mun ahmikuuria, heti kun tajusin eron vatsan ja aivojen viestin välillä oon saanut syötyä paljon kohtuullisempia määriä päivässä ja olokin on parempi. Itse asiassa musta tuntuu, että mun päivän ruokamäärä on pienentynyt nyt kun oon oppinut kuuntelemaan tarkemmin itse mahaakin pelkkien aivojen sijaan. Ei se vieläkään normitasolla ole, mutta opettelen tätä vasta.