Viime yön nukuin todella huonosti, aamun hermoilin kiireessä pakkaamista ja ovulaatiota. Päästyäni vain viisi minuuttia myöhässä psykologin vastaanotolle kaikki kääntyi hyväksi.
Ovulaatiotesti näytti aamulla melkein tummaa viivaa, joten tein varmuuden vuoksi kolme testiä. En siltikään ollut täysin vakuuttunut, mutta psykologi ehdotti käyntiä lapsettomuuspolilla kertomassa testien tuloksesta.
Psykologille sain purkaa turhautumiseni lääkäreihin ja hän sairaskertomuksen luettuaan oli samaa mieltä kanssani – virheitä on tehty ja aikaa hukattu. Ihanaa kun joku ymmärtää! Mietin hetken epämääräistä nolouden ja häpeän tunnetta psykologilla käymisestä ja kehtaanko kirjoittaa siitä tänne. Mutta sehän on aivan typerää. Lapsettomuushoitoja läpikäyviin pariskuntiin erikoistunut psykologi on se, mitä juuri nyt tarvitsen saadakseni asiat käsiteltyä eikä sen myöntäminen ole mitenkään noloa tai häpeällistä. Jo yhdestä käynnistä oloni keveni hitusen.
Lapsettomuuspolilla hoitaja lupasi ottaa asiani esiin heidän kokouksessaan ja tunnin päästä minulle soitettiin: varmuuden vuoksi ovulaatiotestit vielä tänä iltana ja huomenna. Jos kaikki on ok alkiot sulatetaan maanantaina ja siirretään tiistaina. Sain jo kellonajan siirtoon.
Tiedän, ei saisi intoilla vielä, mutta kun! Vielä pitää olla ehdottoman varma ovulaatiosta, alkioiden selvitä sulatuksesta hengissä ja innostua kasvamaan kohdussani. Mutta kun! Jotain todellista on tapahtumassa vihdoinkin!
Jotta onnellinen päiväni olisi erityisen onnistunut, iltapäivällä oli vuorossa sydänlääkäri. Heti alkuun purin hänelle ongelmani uuden lääkkeen kanssa, korostin sen törkeän kallista hintaa sekä saamisvaikeuksia apteekista ja pyysin mitä tahansa vaihtoehtoa, joka kävisi raskauden kanssa mutta olisi Kela-korvattava. Lääkäri kuunteli, pohti, soitti konsultaation jollekin gynekologille ja ilmoitti, että voin palata entiseen lääkitykseeni. Se sopii sitten kuitenkin raskauden kanssa.
Jos olisin pessimisti kiroaisin lääkärit ja kuukausien odotuksen tyhjän takia, kun vanha lääkitys kelpaakin. Mutta koska olen positiivinen, onnittelin itseäni saavutuksestani vähentää lääkekuluja huomattavasti. Plus saan palata käytännöllisiin liuskoihin purkin sijaan ja ottamaan lääkkeet vain aamuisin. Ainoa muutos oli toisen vanhan lääkkeeni annoksen tuplaus, jotta se pitäisi verenpaineen ja rytmihäiriöt kurissa paremmin. Ehkä se lisäksi hillitsee tuskallista jalkojen turvotusta hiukan. Olin myös iloinen lääkärin asenteesta ottaa vakavasti huomioon rahatilanteeni lääkkeen määräämisessä. Rikoin lääkärin totutun tavan toimia lääkkeitä määrätessä ja samalla hänkin oppi uutta raskaudenajan lääkityksestä keskusteltuaan jonkun ilmeisen asiaan perehtyneen gynekologin kanssa.
Nin hyvä päivä, että suuresta väsymyksestä huolimatta edelleen hymyilytyttää päästyäni hetki sitten vihdoin kotiin oman rakkaan kainaloon koko viikonlopuksi.
Olipa ihana lukea noin positiivinen postaus! :) Ja olen niin iloinen puolestasi, kun nyt ihan liian pitkän jahkailun jälkeen pääsette vihdoin PASsiin! Täällä peukutetaan ainakin ihan hurjana ja sitten pääsen jännäämään sinunkin puolestasi!
VastaaPoistaJa psykologilla käymisessä ei ole mitään hävettävää. Päin vastoin, se kertoo siitä, että haluaa ja osaa auttaa itseään, kun hakee apua siihen tarkoitetulta ammattilaiselta. Minulle tietysti psykologit, psykiatrit ja psykiatriset hoitajat ja terapeutit eivät herätä mitään negatiivisia ajatuksia, koska vaikean masennuksen aikana oli arkipäivää käydä heidän vastaanotoillaan. Välillä unohtuu, että kaikki eivät ajattele samoin. Mutta minusta on yksinomaan positiivinen asia, että kävit psykologin juttusilla. Varsinkin kun hän on erikoistunut lapsettomuusjuttuihin, saat varmasti sieltä apua. :) Meillä on polilla myös oma terapeutti, jonka juttusilla olen käynytkin pari kertaa ja varmasti tulen häneen turvautumaan nytkin, jos tämä hoito ei onnistu.