tiistai 18. lokakuuta 2011

Hyviä ja huonoja uutisia

Nyt on alkio vatsassa odottelemassa kasvua. Operaatio meni hyvin. Kivuliasta se oli; endo on kasvanut taas lisää ja painaa jo virtsarakkoa – eli ravaan vessassa enkä osannut täyttää rakkoa operaatiota varten tarpeeksi. Katetri meni kohtuun pienestä virtsarakosta huolimatta onneksi melko nopeasti, varmaan tuurilla. Ultrallakaan kun ei kunnolla nähnyt kohtuun jättikokoisen endon estäessä näkyvyyttä.

Kivusta ja näköesteistä huolimatta toimenpide oli siis melko nopea ja sujuva. Nyt vain sormet ristissä odotellaan seuraavat kaksi viikkoa. Mietin mitä kaikkea tässä uskaltaakaan tehdä, ettei vaan satu onnettomuutta ja kaikki mene pilalle. Jos tästä tulisi raskaus, todennäköisesti varmuuden vuoksi makaan ensimmäiset kolme kuukautta paikallani pelätessäni keskenmenoa, ja viimeiset kolme kuukautta lääkärin määräyksestä, kun sydämeni ei enää kestä raskautta. Liikaa ennakointia. Ei saa ajatella tulevaisuutta vielä.

Huono uutinen on se, että tämä oli viimeinen alkiomme. Meillä oli pakkasessa vielä eilen neljä alkiota, nyt ei enää yhtään. Eilen sulamaan otetut kaksi alkiota olivatkin kehittyneet monitumaisiksi, samaten toinen tänään sulamaan otetuista. Eli se on tämä tai ei mitään. Aikamoinen shokki ja masennus kuulla yhtäkkiä menettäneensä kolme alkiota.

Kyselin lääkäriltä monitumaisuudesta. Maallikkojärjellä sehän voisi tarkoittaa vaikkapa identtisten kaksosten syntyä eikä syytä hylätä alkioitamme. Vastaukset eivät juuri lohduttaneet. Lääkärin mukaan monitumaisuudesta ei tiedetä vielä tarpeeksi mitä se merkitsee raskaudelle. Joidenkin tutkimusten mukaan mahdollisesti jonkuntyyppinen monitumaisuus ei ole este raskaudelle, toisentyyppinen taas on. Asiaa ei ole tutkittu vielä tarpeeksi. Joten kaikki monitumaiset hylätään, ei ole varaa eikä halua tuhlata niiden laittamiseen kohtuun. Todennäköisesti lähivuosina tulee uusia tutkimustuloksia ja käytännöt muuttuvat, mutta se ei auta meitä tänään.

Vaikka iloitsenkin sisälläni kasvavasta alkiosta, tunnen surua menetetyistä alkioista. 13 munasolua ja vain kaksi oikein hedelmöittynyttä alkiota. Lohduton luku. Menin heti lääkärin jälkeen kavereiden kanssa lounaalle enkä ehtinyt käsitellä tunteitani ennen sitä. Kassalla tuli ongelma ruokani hinnan kanssa ja menetin hermoni viattomalle kassantädille. Tiedän, että se johtui näistä asioista, jotka olin juuri kuullut lääkärissä, mutta mitäpä sen tiedostaminen siinä tilanteessa auttoi. Kaverit eivät varmaan hirveästi innostuneet kohtauksesta, jonka sain aikaan. Mieleni teki vain huutaa suoraa kurkkua kunnes ääni loppuu, mutta sentään hillitsin sen halun ja pysyin asiassa, vaikka teinkin sen kovaäänisemmin kuin olisi ollut tarvetta.

Viimeinen kerta kun menen asioiden edelle ja mainostan jotakin onnistuneen – kuten nyt näitä meidän viittä alkiotamme – ennen kuin asia on täydellisen varma. Eli uskon olevani raskaana siinä kohtaa kun sikiö on tulossa ulos, tai ainakin kun se on sopivassa iässä tulemaan ulos ja pysymään elossa. Asioiden edelle meno tietää huonoa onnea.

Nyt en itke. En sure. Täytän pääni iloisilla ja turhanpäiväisillä ajatuksilla kunnes koen olevani oikeasti taas positiivisella mielellä. Negatiivinen ajattelu ei saa alkiota kiinnittymään kohtuuni. Positiivisuus auttaa. Tiedetään, ei tässä ole mitään järkeä. Mutta jos kuitenkin...

2 kommenttia:

  1. Hirmuisen paljon onnea alkiosta! :) Onhan tuo tosiaan kuitenkin melkoinen kato teillä käynyt. Mutta pääasia on, että nyt sisälläsi on pikkuinen, joka toivottavasti saa kasvaa siellä ensi kesään asti. Peukkuja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rowan. Taikakalut ja rukoukset käytössä täällä kuten varmaan teilläkin.

    VastaaPoista